torstai 31. heinäkuuta 2008

Paimion parantola kuin taideteos

Heinäkuun viimeisenä ja aurinkoisen helteisenä päivänä oli miellyttävä ajella ilmastoidussa autossa. Päämääränä oli Salo. Matkalla ohi Paimion vehreiden peltomaisemien ja kukkaniittyjen välähti, ajamme katsomaan Paimion parantolaa. Valkokylkinen koivukujatie johdatteli loppumatkaamme. Olivatko koivut yhteensattumaa tulevaan. Saapuminen sairaala-alueelle oli mieleenpainuva, suomalainen mäntymetsä, vihreät nurmikentät ja hohtavan valkoiset modernit funkkisrakennukset olivat henkeäsalpaava näkymä. Kun astuin autosta, tuntui kuinka tämä seesteisyys, raikkaus ja selkeys virtasi minuun raikkaan tuulenvireen tavoin.
Hohtavan valkoinen rakennus reunusti sisääntuloa molemmin puolin.Valkoisuuden katkaisivat turkoosit ja oranssit parvekemarkiisit, joiden tarkoitus on suojata sisätiloja auringolta. Mutta myös markiisien väritys on tarkkaan mietitty kokonaisuuteen.

Sisääntulon ruusubegoniaistutukset noudattelevat samaa valittua väriskaalaa. Keltainen on kuin energinen aurinko, positiivisen elinvoimainen. Keltainen jatkuu sisätiloissa, jonne kuljemme myöhemmin. Oranssi ilostuttaa jo pelkästään katsomalla. Turkoosi, sekoitus taivaan sinistä ja ruohonvihreää, on puhdas ja raikas.

Sairaalarakennuksen itäinen fasaadi on puhdaslinjainen. Alvar Aalto suunnitteli tämän vv 1929-1933 rakennetun rakennuskokonaisuuden. Mäntymetsään on rakennettu sairaalarakennuksien lisäksi asuinrakennukset hoitohenkilökunnalle, vedenpumppuasema ja -puhdistamo. Kaikki rakennukset edustavat puhdasta funktionalismia. Rakennukset ovat edelleenkin siinä käytössä, johon ne ovat alunpitäen suunniteltu, nyt keuhko- ja sisätautien sairaalana.

Suihkulähde jatkaa turkoosia värimaailmaa ja vihreät nurmikentät rauhoittavat.

Mäntyrunkojen kaarnan oranssisävy jatkuu julkisivuilla, terassikaiteissa ja markiiseissa. Oranssit pihavalaisimet sulautuvat mäntyrunkoihin loistavasti.

Mäntypuiston takaa pilkottaa hohtavan valkoinen asuintalorivistö. Mäntyjen varjostamalla puistotiellä on kevyt kulkea ja kevyt hengittää.

Villiviini on valloittanut seinäpintaa, sekin tyyliin sopivana, kuten oranssit kukat ja parvekekaide.

Paimion sairaalakokonaisuus on ehdolla Unescon Maailmanperintöluetteloon. Sinne se kuuluu ainutlaatuisena kokonaisuutena ja yhtenä arkkitehti Alvar Aallon luoman arkkitehtuurin nerokkaana ja ajattomana monumenttina.

Pilviä sinitaivaalla

Ympäristössämme tapahtuu muutoksia jatkuvasti ja yleensä huonompaan suuntaan. Muutamia poimintoja ympäristöämme koskettavista asioista.

Törmäpääskyt vähentyneet Suomessa. Torjunta-aineet ja kosteikkojen kuivaus on vähentänyt hyönteisten määrää. Törmäpääskyille ei löydy enää riittävästi ruokaa.

Sinilevät muodostavat avomerellä, Itämeri ja Suomenlahti, suuria lauttoja. Levähavaintoja on jopa sisävesijärvissäkin.

Olympialaisten ilmanlaatu on kyseenalainen. Liikennerajoitukset ovat kuitenkin vähentäneet saasteita. Samoin kymmenien jopa satojen tehtaiden sulkemisella aiotaan ilmanlaatua parantaa, mutta vainko kisojen ajaksi.

Muovikasseille 0,25 euron rangaistusvero. Päivittäin suosimme kertakäyttökulttuuria ostamalla muovikasseja tavaroiden kantamiseen. Suomessa kuluu vuosittain 300 miljoonaa muovikassia. Loppusijoituspaikka näille kasseille on kaatopaikka, jonne ne päätyvät roskapusseina. Pitäisikö kaikilta tuotteilta, joiden elinkaari on lyhyt, periä kertakäyttövero.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Vihreää vain

Huomasin, että terassin nurkassa hiukan piilossa kyyhötti mehikasviruukku. Se näytti hyvin terhakkaan vihreältä ja elinvoimaiselta. Keijunmekko taas terassipöydällä oli pienten tuholaisten kiusaama ja kärsineen näköinen. Päätin tehdä kukkavaihtoja. Siirrän keijunmekon ulos ruusupensaan juurelle, jospa se siellä tervehtyisi ja jopa talvehtisi, kokeillaan.

Terassipöydälle siirsin mehikasvit. Muistaakseni en puhunut ääneen, mutta mielessäni totesin, että näyttävätpä niiden lehdet pullean vihreiltä ja kauniin ruusukkeisilta.

Aikoinaan väärään paikkaan eksynyt päivänsinen siemen on saanut rauhassa mellastaa ruukun päässä. Ja kyllä se onkin kasvanut oikein sydämmen kyllyydestä. Nyt pääsin levittämään sen lonkerot pöydän liinalle. Näyttää siltä, että liinan kuviot jatkavat vihreää kiemurtelua siitä mihin päivänsini päättyy. Nyt odotetaan vain kukkia. Yöllä ne puhkeavat ja aamulla niitä ihaillaan.

Näiden kukkien nimet ovat painuneet unholaan, nimitän niitä vain mehikukiksi. Ne varmaan talvehtivat sisällä. Pitää leikata syksyllä päivänsini ja jättää ruukkuun, saa nähdä nouseeko se keväällä kasvamaan.

Naantali aurinkoinen vaiko ei

Tuli tuossa edellisessä blogissa todettua, että Naantaliin oli matkan määränpää. Odotin pääsyä suloisille kujille ja kimaltavan veden äärelle. Jo bussiaseman kohdalla alkoi näyttää hyvin epäilyttävältä. Kaikki paikotusalueet täynnä, katujen varret samoin. Vain kauppatori oli autio ja tyhjä, mutta sinne ei saanut pysäköidä.

Aavistukseni osoittautuivat todeksi. Naantalissa on juhlittu Unikekoa ja juhlinta jatkui markkinatunnelmissa edelleen. Oi miksi satuinkaan juuri tänään sinne. Pitkää pääkatua reunustivat markkinakojut. Halpiskenkiä, -laukkuja, intialaisia vaatteita, jäännösvaatetavaraa aivan silmänkantamattomiin. Monenlaista kojua ja tarpeetonta tavaraa, joskin jotain tarpeellistakin joukossa. Onko suomalaisilla kesäretkeilijöillä erityinen makeanhimo, kun markkinakadulla oli karkkikojuja toinen toisensa jälkeen, kaikilla tietysti ainakin metrilakuja. Laskin, että makeiskojuja oli tusinan verran.

Rannassa yritin ottaa kuvaa venesatamasta, mutta vedenrajaankin ylsivät markkinat.
Miksi tänne ihanan kesäkaupungin kaduille piti pystyttää markkinat. Olisiko ne voinut sijoittaa kauppatorille, joka oli aivan tyhjillään. Kuvan kissataulussa on teksti: Älä minusta välitä - varo emäntää.

Naantalin kannattaisi ottaa mallia Turun tapahtumista, joulu- ja keskiajanmarkkinat on toteutettu hienosti teeman mukaan. Naantalin Unikeko-tapahtumakin voisi toteutua vaikkapa lähiympäristön taiteilijayhdistysten ja käsityöläisten voimin. Vatsaan menevät herkut valittaisiin lähitienoolta. Kävijät saisivat tuntuman sekä sielun että ruumiin nautinnoista lounaissuomalaiseen tapaan.

Muutama galleria löytyi, mutta ei niissä mainittavaa antia ollut. Kuvien portit symbolisoikoon niiden takaa avautuvia uusia mahdollisuuksia Naantalin kesään.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Mahtipontisia kaupunkinäkymiä

Olimme menossa Naantaliin, väistämättä sinne on ajettava Raision kautta. Toki muualtakin sinne pääsee, mutta jostain syystä Raision keskustan läpiajo kiehtoo.
Nyt piti ottaa oikein kuva ja kirjoittaa oma blogi tästä mahtipontisen näköisestä keskustamaisemasta.
Tämä kerrostalojen, siltojen ja katuvalojen viidakko muistuttaa selvästi entisen DDR:n betonikolossityyliä. Koskaan en ole tosin käynyt Itä-Saksassa, mutta mielikuvissani yhdistän sen tähän Raisio-näkymään.
Pääväylän eli keskusta-avenuen oikealla puolella vanhempien elementtikolosseumien edessä seisovat kolme uutuuttaan kiiltävää kerrostaloa, syntyneet 2000-luvun alussa. Parvekefasaadien lasipinnat kiiltävät komeasti, mutta niin armottomasti. Hohkaavat kylmää, kalseaa tunnelmaa.

Ohi ajaessamme katseeni kulki kuin sotaväen kenraalilla lasirivistön suunnassa. Tahtomattani rekisteröin parvekkeiden sisällön. Muovikukkia, viherkasviblagioina, kukkivina pelargonioina, erilaisia peittoviritelmiä alkaen bambukaihtimista ja säleverhoista markiiseihin.
Puhumattakaan parvekkeiden sisällöstä muovikalusteita, puuta, metallia, kaikenlaista tavaraa taivaan ja maan väliltä.
Kysymys kuuluu, onko julkisivusuunnittelulle asetettu mitään kriteeriä ? Pitääkö todella pääkadun varrella jokaisen asukkaan paljastaa kotinsa ulokkeen eli parvekkeen sisältö vain sen takia, että arkkitehti on halunnut loihtia lasivitriinejä maisemaan, keskelle kaupungin vilkasta pääväylää. Näiltä lasiparvekkeilta aukeaa näkymä pääväylän yli Raision kauppatorille ja edelleen virasto- ja liikerakennusten beteonielementtirivistöön.

Arvatkaa mitä kadun yllä roikkuu. Ne ovat asuinkerrostalojen eteen viritetyt katulamppuverkot. Tämä toteutus on ollut minulle todella mysteeri, miksi tämän sadan metrin matkalle kadun yläpuolelle on pitänyt asentaa tämä valoverkko. Yhtä kamala kuin aikaisemmin tällä samaisella paikalla olleet jalankulun ylikulkusillat, jotka on nyt purettu. Onhan niitä siltoja vielä jäljellä.
Tästä kuvasta hiukan sivummassa risteilee vielä yksi onneton, pitkä ja ruma ylikulkusilta.
Olisiko tämä Suomen rumin kaupunkinäkymä. Jos löydät vielä epäonnistuneemman kaupunkisuunnittelun tuloksen, kerro siitä.

Valkoisella uusi ilme

Innostuin muuttamaan vierashuoneen ilmeen Marimekko-kuosista valkoiseen. Graafiset kuviot ja voimakkaat värit hallitsivat huonetta jämäkällä otteella, mutta mitä teki valkoinen.
Koko huone muuttui aurinkoisen valoisaksi ja raikkaaksi.

Tunnelma on kevyt ja kepeä. Keltainen väri tuo auringon huoneeseen.

Vanhaan 1940-luvun maljakkoon keräsin pihalta kukkakimpun, jossa säihkyy tuo sama keltainen väri, punaista palavaa rakkautta ja laventelien lilaa sinistä on sopivasti joukossa. Luonnonkukista keltaista syysmaitikkaa ja valkoista siankärsämöä.

Tauluhylly on hyvä ratkaisu. Siihen on helppo vaihdella tauluja, ei tarvitse porailla eikä naputella reikiä seiniin.

Nyt valtasi muutosinto mielen, siirtyisinkö makuuhuoneeseen. No siellä muutos toteutuu helpommin vaihtamatta tekstiilejä vain kääntäminen riittää.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Gargantua ja Mustasukkainen

Marimekko-kankaiden käyttäminen sisustuksessa jakaa mielipiteitä. Itse en ole innostunut vanhemmista kankaista, syynä on lähinnä kodin tyyli, joka ei ole retro. Kävin läpi tekstiilejäni ja löytyihän sieltä vanhaa Marimekkoa vuosilta 1966 ja 1967.

Keittiön pöydälle levitin Hilkka Rahikaisen Gargantua musta-valkoisesta puuvillakankaasta ommellun pöytäliinan. Valkoiseen ja moderniin keittiötyyliin se sopii hyvin. Gargantuaa ei enää valmisteta. Jäin miettimään tuota kuosin nimeä ja löysin viittaukset ranskalaiseen jättiläistarustoon. Mitenhän designeri on keksinyt juuri tuon nimen.
Marimekon nykyisistä kuoseista pidän uusien suunnittelijoiden, kuten Harri Koskinen ja Ilkka Suppanen, designista. Niistä ompelisin pöytäliinat tai keittiöverhot.

Vierashuoneesta löytyy myös vanhaa Marimekon kuosia vuodelta 1967. Ompelin Maija Isolan Mustasukkainen-kankaasta sängynpeiton. Kangas on lujaa puuvillamarkiisia, pesut ovat hiukan haalistaneet värejä, mutta edelleen siinä hehkuvat vihreän ja sinisen sävyt. Tätäkään kuosia ei enää valmisteta.

Helmalakana ja sängynpäädyn huppu ovat peitosta napatun värin mukaan valittu, kellertävänvihertävää puuvillaa. Tästä huoneesta olen kertonut myös aikaisemmin.

Marimekkoa on jonkun aikaa johtanut Mika Ihamuotila Kirsti Paakkasen jälkeen. Tavoitteet ovat korkealla, maailmanvalloitus on alkanut. Onko se etu vai haitta, kun iso muotitalo Dolce Gabbana otti lähes identtisen Unikko-kuosin mallistoonsa. Nettikaupassa Unikko-mekko on jo 35%:n alessa, vain 387 dollaria, 245 euroa.
Hieman negatiiviselta sensijaan vaikuttaa Marimekon oma lanseeraus HM:n mallistoon. HM:n vaatemallistot elävät vain kolme kuukautta, se on klassikkokuosille kuin kuolemansyleily. Kuosi kuolee auttamattomasti.

Kaunein kesäkeidas

Kukat pihalta ruokapöytään tuovat tuoksua ja aurinkoa. Laventelit ovat täydessä sinisessä terässä, hansaruusu kukkii jo toista kierrosta ja syyshohdekukat ovat keltaiset, aurinkoakin kirkkaammat. Väriyhdistelmä on hauska ja herkullinen.

Hesarin Koti & Tyyli-osiosta luin Kesän kauneinta puutarhaa etsitään verkossa. Kisaan voi osallistua lähettämällä kuva omasta puutarhasta elokuun 20. päivään mennessä, osoite HS.fi/puutarha. Samaisessa osoitteessa voi myös osallistua äänestämällä kauneinta kesäkeidasta.

Minua kiinnostaa nähdä millaisia keitaita on toteutettu parvekkeille ja terasseille. Niissä tila ja puitteet asettavat rajoituksia, mutta antavat myös mahdollisuuksia omaperäisiin toteutuksiin.
Jätetään seurantaan ja äänestetään.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Halaus

Leijonainen kirjoitti runoketjuun, sen oli aloittanut Unelmainen. Päätin jatkaa runoketjua.
Jatka sinäkin aiheena on Halaus.

Halaus
Muut nukkuvat
Höyhenen kevyet hengitykset
kiirivät huoneissa hiljaa
Kuuntelen

Tunnen kuinka käteni kietoutuvat halaukseen
j
okaisen nukkujan ympärille

Halaus
Jokaiselle päivälle
Onnenhetkille
Lohdutukselle
Kohtaamisille
Jäähyväisille
Jälleennäkemiselle

Halauksia meille kaikille

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Viidakossa - lehtoimikkä

Tapasin taas tänä kesänä tämän rehevän kasvin. Kesäkuussa se kukki. Aloitti ensin pinkeillä väreillä nuppuvaiheessa, mutta kukat muuttuivatkin sinisiksi avauduttuaan. Silloin pohdin kasvin nimeä. Ensin etsin pillikkeiden joukosta, mutta se ei ollut siellä. Lopulta hakusanalla imikät kahlasin läpi nettiviidakkoa. Löysin ja tunnistin kasvin, se on Lehtoimikkä Jostain syystä joidenkin kasvien kohdalla on pakko selvittää nimi kasville.

Lehtoimikkä on levinnyt viidakkomaisen rehevänä pitkin lehtomaisemaa. Kukat ovat kasvin rehevään kasvutapaan verrattuna pienehköt ja vaatimattomat. Kukkien kauniit värisävyt vetoavat ja kasvi ei jää huomaamatta. Värien merkitys on erottautua joukosta kaiken vihreyden keskellä.

Nyt heinäkuun lopulla lehtoimike on kasvattanut kukkien mentyä kauniit vaalean vihreät siemenpalkotertut. Oikeastaan kasvi näyttää ehkä vieläkin kauniimmalta. Lehtoimikät ovat nyt kuin viidakkokasveja.

Lehtoimikän rehevät kasvustot eivät poikkea paljoakaan Azorin saniaisviidakosta. Miksei Suomessakin puhuta viidakoista, onhan meillä niitä.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Veden äärellä - paratiisissa

Tarvitsemme arjen keskellä rentouttavaa hiljentymistä ja ajatusten nollausta. Minulle sopii tähän pieni hetki luonnon äärellä. Virtaava vesi ja kahisevat kaislat johdattavat ajatukset luonnon omaan rauhoittavaan estettiikkaan. Ymmärrän hyvin mistä taitelijat ja designerit ammentavat luomisvoimansa.

Jalokiven vihreää yhdistettynä voimakkaaseen pinkkiin. Rohkenisitko rantakukan tavoin yhdistellä nämä värit kotisohvasi sohvatyynyissä. Useat sisustavat suomalaiset eivät voisi kuvitellakaan harmaalle sohvalle mitään muuta kuin sointuvaa valkoista ja harmaata, turkoosi olisi aivan kamalaa puhumattakaan pinkistä ja vihreästä. Luonnossa ei kysellä sopiiko värit, ne sopivat aina. Meidän kannattaa ottaa oppia luonnon värisommitelmista.

Ihana mesiangervon tuoksu, se kuuluu keskikesään. Tuoksu palauttaa mieleen lapsuuden kesät, silloinkin tunsin mesiangervon tuoksun yli joen rantojen. Tuoksu on huumaava, muistojen myötä se hurmaa. Se on luonnon omaa parfyymia. Rentoudun huolettomien lapsuusmuistojen kautta.

Kaislikossa suhisee sekä kaislat että sorsan sulavaliikkeinen liu´unta veden päällä. Eläinten toimien seuraaminen on aina mielenkiintoista. Niiden avoimuus, aitous ja teeskentelemättömyys sen tekee.

Iltaisin sorsat etsivät yöpuunsa rannan kaislikosta. Mukavahan sinne kaislojen ja kukkien keskelle on uinahtaa.

Minusta tuntuu, että tämä sorsapari taisi tuntea minut. Uivat heti kohti, kun puhuttelin niitä. Kyllä ne ymmärsivät. Tulivathan ne tervehtimään.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Matkamuistoja Unkarista ja Georg Bushista

Oli kesä 2006, kun teimme toisen Unkari-Budapest-matkamme. Kesäkuun alussa oli Budapestissä päivisin 30-asteen lämpötilat. Kuvissa väreilee utuinen helteinen ilma, aurinko lämmittää ohuenkin pilviharson takaa. Tonava jakaa kaupungin kahtia Budaan ja Pestiin. Buda sijaitsee Linnavuorilla, joilta aukeavat huikaisevat näkymät yli kaupungin. Kuvat on otettu Linnavuorilta. Useat sillat ylittävät Tonavan ja kuvassa näkyy yksi niistä.

Pestin kaupunginosa huokuu historiaa, arkkitehtuuri on pääosin 1800-luvun lopulta eri tyylilajeissa aina tämän päivän modernismiin. Rakennukset voisivat kertoa Unkarin vaiheista monta tarinaa. Vuonna 1956 oli Unkarissa kansannousu ja siitä alkoi ns länsimainen kehitys kohti tätä aikaa. Nyt Unkari on yksi EU:n jäsenvaltioista. Kuumana päivänä etsimme varjoisan katukahvilan, jossa nautimme unkarilaista kansallisruokaa gulassia.

Unkarin valloittajien ja hallitsijoiden patsaskavalkadi esittäytyy Sankarien aukiolla. Monumentti rakennettiin unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlan kunniaksi 1896. Ensimmäinen sankari on kuningas Tapani vuodelta 997. Mahtipontinen patsaskokoelma reunustaa aukiota, jonka reunoilla ovat Taidemuseo ja kirkko. Helteisen päivän päätteeksi virkisti kävely vehreässä puistossa.

Modernin taiteen museo oli valmistunut muutamia vuosia sitten ja sen arkkitehtuuri on saanut kansainvälisiä palkintoja. Monumentaalisen rakennuksen sisääntulon edessä oli näyttävä suihkulähdeveistos, "kaatunut " palatsin päätysilhuetti pylväineen. Kävelimme taidemuseoon Tonavan rantatietä ja yli sillan. Illalla oli vuorossa Tonava-jokiristeily, jolta kuvattiin Budan linnaa iltavalaistuksessa.

Maaseudulle oli virkistävää matkata. Pysähdyimme keisarinna Sissin Gödöllön barokkipalatsiin. Siellä tutustuimme Keski-Euroopan historiaan. Matkasimme läpi tasankojen ja viljavainioden kohti viininviljelytilaa, jota johti nainen. Tietysti maistelimme tilan viinejä, mutta täytyy tunnustaa, että Unkarista tuleva paras viini on kuitenkin makea Tokaji-viini.

Takaisin "kotiin" eli hotellin kotikadulle. Hauskan matkamuiston meille antoi USA:n presidentti Georg Bush nuorempi. Hän vieraili samanaikaisesti päivän verran Unkarissa ja yöpyi lähellä hotelliamme. Hotelli oli tarkasti vartioitu poliisivartijajoukoin. Lähdimme Bushin kanssa samanaikaisesti maasta. Pääsimme lentokentälle hieman ennen häntä. Lentokenttätie oli suljettu muulta liikenteeltä ja tietä vartioivat poliisivartiot. Olipa turvallista matkantekoa meillekin. Lentokentällä odotti presidenttiä oma kone ja meitä taas Finnairin sinivalkoiset siivet.
Lentoaikataulumme siirrettiin Bushin tieltä, saimme odottaa kentällä ja katsoa kun hän nousi ilmaan USA:n lipuin siivittämänä.
Emme päässeet vielä lähtemään, kenttää ravisutti kova ukkonen eikä polttoainetäyttöjä voitu tehdä koneisiin. Täpötäysi halli tuskaili ahtaudessa, istuimia ei ollut riittävästi. Matkustajat vuorottelivat penkeillä. Itse löysin ison kukkaruukun, jonka reunalla sain istua ja lepuuttaa jalkoja. Yli neljä tuntia myöhässä lähdimme kohti Helsinkiä.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Kesän tunnusmerkkejä

Summer blog-tunnustuksen ojensivat blogiini Ilolla puutarhasta Laura ja Krisu Merkintöjä Melukylästä. Kun saan lukea blogista, sinulle on annettu tunnustus, sipaisee ilontunne mieltä. Kuin avaisin lahjapaketin hieman yllättyneenä.
Lahjan velvoitteet ovat seuraavat, stilisoin teksitä hieman, mutta ajatus on sama.
1. Laita logo blogiisi 2. Linkitä blogiin, josta sait palkinnon 3. Palkitse vähintään viisi blogia 4. Laita palkittujen linkit sivullesi 5. Jätä viesti voittajablogeihin

Kesä-blogi tunnustuksen saaneena kerron, mitä juuri nyt on meneillään kotiympäristöni kesässä.
Ensimmäiseksi tulevat mieleen mansikat. Ne ovat niin ajankohtaisia nyt. Niitä ostettiin tänään torilta sekä pakastettavaksi että heti suuhun pantaviksi. Ostospäätökseen vaikutti tänä elintarvikkeiden hintojen nousuaikana se, että saimme ne edullisesti juuri ennen torin sulkeutumista. Kymmenen litraa vain 17,80 euroa. Mansikat ovat suomalaisia. Aivan heti sitä ei uskoisi, ovat nimittäin perinteisistä poiketen isoja, siitä huolimatta myös makeita. Sopivat hyvin pakastettavaksi. Aivan kohta alkaa mansikoiden puhdistus ja viipalointi.

Kesän loppupuoli on jo alkanut, tänään tuntui siltä, taivas on matalammalla, tuuli viesti viileneviä öitä ja puiden lehdet ovat selvästi aloittaneet valmistautumisen syksyyn. Pihan kukkien väriskaalaan on pujahtanut kirkas auringonkeltainen. Syyshodekukka on aloittanut kukintansa. Se on levinnyt taas hulvattomasti, mutta sen puhdas keltainen väri on niin aurinkoinen, että liikaa sitä ei voi olla.










Päivänliljat kukkivat kirkkaankeltaisena ja ruosteenpunaisena. Sekin tuntuu loppukesältä.




Kirsikat ovat punertuneet jo pitkälle. Tosin niitä ei puissa näytä lintujen jäljiltä olevan paljoakaan.

Hansaruusut vain jaksavat loistaa edelleenkin.

Kivet ovat karun kauniita. Varsinkin syksyllä kukkien vähentyessä ne tuovat pihaan harmaata charmia. Mietin terassin syksyilmettä ja -istutuksia ja samalla heitän pallon kesätunnustuksella seuraaville blogeille. Kertokaapa, mitä kesäpuuhasteluja juuri nyt on meneillään.

Reipas raparperiretki, Laiza, maalailetko taulua vai kuljetko autiota hiekkarantaa.
Kulttuureja sekoitellen, Susa, valmistuvatko keittiössä mansikkaherkut vai mikä on Vegasin hitti keittiössä juuri nyt. Olenko oikeassa, että pulahdit juuri uima-altaaseen hellettä pakoon.
Kello viiden tee - Elegia, kuvaatko ajankohtaista kesämaisemaa vai kiidätkö pyöräretkellä.
Hannan huone, Squickie, pojilla on kesäleikki meneillään ja sinulla rapsaa joko ompelukone tai kamera. Tai mietiskeletkö juuri lipaston maalausta.
Leijonainen, tiriseekö pihagrilli vai suihkaako sivellin. Taitaa olla kesäruno syntymässä paperille.

Odotellaan kesäkuulumisia. Haastan myös muut blogiani lukevat kertomaan mitä tapahtuu juuri nyt bloggarin kesässä.