Lenkillä

Merimiehet eivät aikoinaan tarvinneet asuttavakseen isoa mökkiä. Suurin osa ajasta kului laivoilla seilatessa, kotimaisemissa vain piipahdettiin pikaisesti. Vanhassa kaupungissa on säilynyt muutama merimiestalo. Nämä kaksi nököttävät vierekkäin. Mökissä lienee tupa ja keittiö. Neristanissa on kesäisin ulkoilmatapahtumia, joissa voi kierrellä talojen pihoilla. Pitää muistaa seuraavalla kerralla piipahtaa niissä.
Oli tyyni ilta, grillaustuoksut kiirivät kaduille. Jossain oli lämpiämässä sauna. Tunsin puukiukaan pehmeän saunasavun tuoksun. Talojen takaa kantautui moottorisahan pärinä. Siellä katkottiin saunapuita, niin ainakin kuvittelin. Ei kuulunut kasvavan puun kaatokahahdusta.

Kuljin jo ohi, kun aistin vienon ruusun tuoksun. Käännyin takaisin ja siinä ne olivat juhannusruusut kukkivina.

Tästä alkaa uusi osio. Modernit pylväshaavat reunustavat ryhdikkäästi  leveää katua. Oikaisen puistoon.

Kaksi varista kuherteli puistossa. Vilkaisivat minua sivusilmällä. Toinen livahti jonnekin, mutta rohkeampi pyrähti kivelle. Sieltä näkee paremmin. 

Lokit ihailivat suihkulähdettä. Ne olivat porukalla tulleet viettämään iltaa veden äärelle, kuten ohittamani nuorisojoukko. Nuoret olivat kosteiden eväiden kanssa majoittuneet patsaalle. Tuskin olivat ihailemassa patsaita ja suihkulähteitä. 

Rantakatua kohti keskustaa. Pilviä nousee taivaalle. Kohta taas sataa..

Varjojen saarelta ulapalle

Rehevien aloeverojen ja palmujen takaa kuului kahinaa. Rilla terästi kuuloaan, joku liikkui. Maa kahisi kuin akelten alla. Kahina lähestyi, Rillasta se kuulosti nyt ryömimiseltä. Onko se vaaniva eläin, Rillaa puistatti.  Hän ei uskaltanut äänähtää eikä liioin liikahtaa. Sydän jyskytti ja kämmenet hikosivat.
- Huhuu, onko siellä joku, Rilla kuuli miehen kuiskaavan äänen.
- Täällä ollaan, Rilla kuiskasi ja helpottunut olo virtasi  lämpimänä aaltona päästä varpaisiin.
Kaktuksien takaa kurkkasi tuttu hahmo.
- Oi, Markku, olet pelastunut. Luulin, että en näe sinua enää, Rilla purskahti vapautuneeseen itkuun.
-  Onneksi löysin sinut. Olen tutkaillut saarta ja merta, miettinyt pakomatkaa. Huomasin lintujen kaartelevan jonkun matkaa merelle. Päättelin, että lähellä täytyy liikkua laivoja. Pari kaveria jäi tuonne rannan tuntumaan.  Olemme tekemässä lauttaa, lähdemme merelle. Haluamme pelastautua tältä saarelta.
Rilla kuunteli Markkua ja oli heti valmis mukaan lautalle.  Minun pelastajani, hän ajatteli.
- Nyt on aloitettava matkavarustelut. Vettä on kerättävä mukaan ja poimittava syötävää.

Markku ja Rilla kävelivät hiljaa hiipien kohti lautantekijöitä.  Rilla tunsi miehet Markun muusikkokavereiksi. Jani ja Leo olivat saaneet lautan jo kasattua, muutamia kiristyksiä tarvittiin vielä ja on tehtävä tukevat laatikot vesiastioille ja ruokatarvikkeille. Miehet olivat keränneet rantaan huuhtoutuneita astioita ja pulloja. Ne täytettiin läheisen lammen vedellä. Jokaiselle riitti puuhaa yllin kyllin. Hiljainen joukko aloitti aherruksensa. Kerättiin hedelmiä, aloeveraa ja kasvien juuria. Tulentekovälineiksi otettiin kuivia puulastuja ja kiviä. Vaivihkaa vilkaistiin puiden lomasta horisonttia kohti.  Näkyisikö laivan silhuettia ?

Aamu alkoi jo kajastaa. Markku hahmotteli karttaa kiintopisteenä lähtösaari. Ilmansuunnat olivat selvillä ja niiden perusteella pääteltiin mantereen sijaintisuunta.  Lauttaan lastattiin viimeisenä isoja pensaspalmun lehtiä aurinkosuojiksi. Kun auringosta näkyi jo pyöreä puolikupu, lähdettiin meloen matkaan kohti rannatonta ulappaa. Hetki oli juhlallinen, kukaan ei sanonut sanaakaan.
- Me pelastumme, Rilla kuiskasi ja muut nyökyttelivät.

**********************************************************************************
Tämä on jatkoa Varjojen saari- ketjujännäriin, joka alkoi Aikatherinen Pieniä sanoja-blogin haasteesta.
Jatkoin  Kiirepakolaisen tarinasta, jossa päähenkilöinä ovat Rilla ja Markku mukaan tulivat tässä jaksossa Jani ja Leo.  Pelastautuminen alkaa.

Kotona vaan oleillaan

 

Kotona oleilu on melkein kokopäivähommaa. Paitsi silloin kun paistaa aurinko. Silloin on mukava kuljeskella ja retkeillä missä milloinkin.
Olohuoneemme on iso ja korkea, 98 neliötä. Tosin 16 neliötä kuuluu keittiöön, joka aukeaa kuvassa olevan saarekkeen taakse.
Iso lofttila on sisustettu kolmeen osioon. Keittiön vieressä, kuten kuvasta näette on ruokailutila.  Siitä alkaa takkatila, joka erottaa oleskelutilan omakseen. Sen rajaa myös musta keinutuoli, joka on perintöäni enolasta ja on minulle erittäin rakas.Tästä sohvatilasta olen julkaissut jossain vaiheessa kuvia, joten nyt niitä ei tässä näy.
Innostuin kuvaamaan uutta maalausta, jonka sain sijoitetuksi tuonne saarekkeen takana olevalle seinälle. Näyttää olevan oikealla korkeudella. Abstrakti toteutus ja kirkkaan raikkaat värit sopivat odotetusti sisustustyyliimme. 
Saarekkeen Dr. Glop baarijakkarat ovat Kartellin Phillippe Starkin suunnittelemat. Niissä on hyvä istua. Katan lähes aina saarekkeelle, kun syömme kahdestaan.
Artekin Aalto-huonekalut ovat taas suosittuja. Varsinkin ruotsalaiset suosivat niitä sisustuksissaan. Suomalaisilla on se huono tapa, että oma maa on helposti mustikka eli nyrpistämme nenäämme kotimaiselle. Ruokailuryhmämme on juuri tätä Alvar Aalto-designia. Satulavyötuoleihin olen teettänyt valkoiset huput, jotka on pesty jo moneen kertaan. Nyt mietiskelen uusia huppuja. Pidän toki välillä ilman huppujakin. Vaihtelu virkistää.
Takan edessä on kaksi Aallon kolmijalkajakkaraa.  Vuosien saatossa tuolien kannet olivat kuluneet, joten maalasimme ne mustaksi ja  valkoiseksi. Taulukasa odottaa käsittelyä tai menoa varastoon.
Ja nyt on parasta lähteä ulos, aurinko paistaa.

Sattumalta

Kesällä kerran 

 sade tanssitti pisaroitaan

pysähdyin sattumalta

  edessäni  ruusut

 vavisten pisaroista

 lumoava kauneus 

jätti muiston hetkestä

ilman tarkoitusta

vain kauneus

Aurinko paistoi sateen jälkeen

Matkan varrelta

Tänään satoi kaatamalla ja juuri sen aikaa, kun olimme metsää katsomassa. Lähdettiin tarkistamaan  metsätyökoneiden jälkeä ja halkomotteja. Metsätien päässä  ihailtiin autosta metsää ja motteja.
Tulomatkalla pysähdyin lupiinien kohdalle. Oli melkein pakko. Lupiinit ovat kukkiessaan kauniita vaikka ovat aikamoisia tilan valloittajia. Sanoisiko jopa raiskaajia. 

Mietin miltä metsä näyttäisi, jos aluskasvullisuutena on sinisenä ja valkoisena kukkivaa lupiinia. Hyvin eksoottista. Se voisi toteutuakin, kuten kuvista voi havaita. Jäkälät ja lupiinit sulassa sovussa.
Harvensin hieman lupiinipehkoja poimimalla niitä maljakkoihin. Otin mukaan vielä koiranputkia. Nekin kukkivat valtoimenaan ja runsaasti levinneinä ympäri teiden ja peltojen pientareita.
Peltoaukeamat näyttivät isoilta puutarhoilta. Kaunista on joka puolella.

Kotiin tullessamme sade oli jo lakannut.

Ilman värejä

Pihlaja ja koiranputket ilman värejä. Onneksi on värikuvia. Kasvien kohdalla jää jotain puuttumaan ellei lehtivihreää näy.

 

Näkymiä vanhasta kaupungista. Vanhojen rakennusten kauneus ei himmene, vaikka värit ovat poissa.

******************

Mustaa ja valkoista 123. haaste = Seepia

Keltaiset kukkijat

Keräsin keltaisia kukkia ja kokosin ne kollaasiksi.  

****************

Värikollaasit  87. haaste = Kesäextra

Kesän kauneinta aikaa

  Kukkien onnellisinta aikaa on kesä Sen huomaa joka puolella.

 Satumainen maailma aukeaa puistoissa.

On lokkien päiväunien aika. Aurinko lämmittää sopivasti ja vatsa on täynnä. Nautitaan porukalla kesästä. 

Tarinoita kadulla

 

Katu, talot, puut ja pensaat kertovat tarinoita vuosisatojen takaa.

Juuri nyt tarina viilettää kadulla sinua kohti. Katso ja kuuntele.   

Keskipohjanmaa 21.6.2012

Lähtökohta on saavutettu 

Ennennäkemätön ristipaine

on tasapainoiltava

miellytettävä

elintärkeitä

kansainvälisiä rahoittajia

vyönkiristyksiin uupuneita

kansalaisia

Sopu saavutettiin

vääntö käytiin.

**************************
Valokuvatorstai 252. haaste = tarina
Runotorstai 252. haaste =

Tee lehtiruno tai –runoja !
Tarvitset sanomalehtiä ja mustan tussin, ehkä myös värikyniä jos haluat värittää runosi, mietelmäsi, ajatuksesi.

Juhannuksena

 

Juhannuksena kukkii ja kukoistaa  luonto kauneimmillaan.

Mukavaa ja aurinkoista Juhannusta kaikille.
 

*************** 
Makroviikot  64. viikko = Juhannus

Kirpparilla

Kirpparilla on kiva kierrelellä. Mieluisin paikka on SPR:n kirpputori, siellä on siistiä, puhdasta ja hyvä järjestys. Kaikki esineet ja vaatteet on pesty ja huollettu ennen esille panoa. En hakenut mitään erikoista.
Jos jotain  löytyy tai ei löydy, kumpikin käy.  Ensin löysin tämän seepran, se oli hintansa arvoinen 2 euroa. Puusta veistetty ja maalattu seepra on kulutetun ajan perusteella enemmän kuin maksamani hinta.
 

Seuraavaksi pengoin irtolautaslaatikkoa ja valitsin tämän yksittäiskappaleen. Tämä on tuleva kynttilälautanen. Hinta 10 senttiä.

 Vanha valokuvakehys täyttä messinkiä maksoi euron. Valokuvia kyllä riittää, kehyksistä on aina puutetta.

Edellisellä kerralla olin ostanut tämän maljakon 1,50 euroa ja vanhan kuviokaiverretun lasilautasen  myös 1,50 euroa.
Nämä ostokset eivät ole mitään designia, mutta ne miellyttivät. Vanhoista esineistä voisi tuunata jotain, jos vaan löytäisin inspiraation.  Joskus voisi kokeilla maalata lasia. Tuon maljakon  kuvio houkuttelisi maalaamiseen. Sille voisi keksiä uuden käyttötarkoituksenkin vaikka kynttiläjalkana. Onko teillä ideoita ? Mitä olette itse tuunanneet kirpputoritavaroista.