Linnanpuisto

Turun linna on meille kaikille hyvin tuttu. Turun reissulla sen sisätilat on katsatettu ja historiaa kerrattu. Linnaa ympäröi puisto, Linnanpuisto, se rajoittuu  kolmelta sivultaan satama-alueeseen.  Puisto on saattanut jäädä kokematta, joten kerron siitä muutamin sanoin. Puiston pinta-ala on 2,6 ha. Alkusysäys puistolle on ehkä annettu jo Turun linnan perustamisen aikoina 1200-luvun lopulla. Sen jälkeen puisto on kasvanut, sitä rakennettu ja välillä se on jätetty oman onnensa nojaan. Onpa se kärsinyt toisen maailmansodan pommituksistakin. Nyt puisto on hyvin hoidettu keidas, jossa kulkijan on mukava levähtää. Puistossa on kaikkiaan sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia. Suurimpina puina näyttäytyvät lehmukset.

Puistossa on muutama penkkiryhmä, joiden eteen on sijoitettu kesäkukkaistutuksia.  Tuuheiden puiden taakse jää satama-alue näkymättömiin.

Turun linnasta tutuksi on tullut paraatipuoli, kuvassa nähdäänkin linnan taustaa. Villiviini rönsyilee vehreänä linnan muureilla.

Nurmikko on moitteettomassa kunnossa, lehmusten ja hopeapajujen takaa pilkistää puiston pääkohde.

Jälleen on aika levähtää ja kaivaa vaikkapa eväät esille.  Kuvan takaosassa näkyy aittarakennus. Puistossa on  niitä kaksi, Vänrikki Stoolin- ja Perniön aitat. Tietääkseni Vänrikki Stoolin tupa on siirretty puistosta aikoinaan Kuruun.

Tällä kukkaistutusten täyttämällä penkereella oli aikoinaan sodassa tuhoutunut Bagarlan kartanorakennus. Takana kaarisilta ylittää pienen ojan, joka solisee hellepäivänä. Ojaa reunustavat rehevät rantakasvit. 

Puistossa en huomannut ainoatakaan patsasta, joten iloinen yllätys olivat nurmikolla kimaltavat Taivaan lahjat.  Kari Caven on luonut tänä vuonna nämä kimaltelevat kivet Euroopan kulttuuripääkaupungille.
Peilimosaiikilla päällystetyt luonnonkivet  asettavat vertauskuvallisesti rinnakkain kaksi aikaa: kiven ikuisuuden ja katoavan nykyhetken. Sanotaan Flux Aura 2011-esitteessä.

Taivaan lahjat kimmelsivät timanttien lailla. Puisto heijastui mosaiikkipeileissä ja kivet näyttivät vihreiltä smaragdeilta. Suosittelen  kesäretkeilijöitä levähtämään piknikillä Linnanpuistossa.

Ruusuja, ruusuja

Ruusutarhassa vierailulle ei sopivampaa ajankohtaa voi olla kuin juhannus. Tänään tunsin olevani melkein ruusujen kuningatar tai prinsessa, siis melkein. Kun en ole prinsessa, voin olla aivan hyvin prinessan serkku. Täällä Suomessa ei enää kuninkaalisia ole, joskus on ollut kauan kauan sitten. Joten voisi kuvitella niiltä ajoilta sukulaisia tänne jääneen.

Olen asunut Turussa muutaman päivän päästä tasan 12 vuotta ja vasta tänään kuljin ensimmäistä kertaa tähän ruusupuistoon. Ohi autolla olen huristellut ja ajatellut, mikä on tuo kerrostalojen  ja Henrikin kirkon vieressä oleva laaja pensaiden täyttämä alue.  

Tähkäpuisto on tämän puiston virallinen nimi ja puistossa on paljon muutakin kuin ruusuja, kuten alla oleva Turun kaupungin sivulta lainattu teksti kertoo.
Nykyisen Tähkäpuiston historia ulottuu aina 1530-luvulle asti, jolloin Kustaa Vaasa määräsi alueen Turun porvarien nautintoalueeksi. Puiston vanhimmat puut ovat peräisin alueella vuoteen 1968 asti toimineen ruotsalaisen puutarhakoulun taimistosta. Koulun lopetettua toimintansa alue jäi joutomaaksi, kunnes nykyisen puiston rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla. Tähkäpuisto on vihitty käyttöön Turun Päivänä 1982.

Tähkäpuiston kaavoitettu pinta-ala on noin 7,7 ha, josta rakennettua puistoaluetta on vähän yli puolet. Muu osa alueesta on pyritty säilyttämään luonnonmukaisena maisemaniittynä ja ulkoilumetsänä. Puistossa on runsas valikoima erilaisia havu- ja lehtipuita (37 kpl) ja pensaita (110 kpl) sekä perennoja ja maustekasveja noin 90 eri lajiketta. Puiston ylpeys on kuitenkin vuonna 1995 käyttöön vihitty ruusutarha, joka on Suomen suurin historiallisten ruusujen rosarium. Vuonna 2002 Tähkäpuistossa järjestettiin Ruusuvuoden pääjuhla.

Arvatkaa, miten vaikeaa on valita tähän kuvia jo siitä määrästä jonka otin puhumattakaan puiston valtavasta ruusulajikemäärästä.  Puistossa  on 1600 ruusupensasta, lajikkeita on 400.

Vaalean punaisia ruusuja näytti olevan enemmistö kukkivista. Se on hyvin perinteinen ruusuväri eri sävyissään. Lajikenimityksiä en kirjoittanut muistiin. Ne löytyvät ruusujen vieressä olevista kylteistä.

 

Tämä oli ensimmäinen ruusu, jonka eteen pysähdyin ja kuvasin ennen kierrostani.  Kaunis yksinkertaisin kukin runsaasti kukkiva ruusu.

Tämä valkoinen ruusu, jossa on sipaus vaaleaa punaa oli viimeinen kuvani. Akusta loppui virta. Paljon jäi kuvia arkistooni. Lisää on tulossa, koska aion seurata tämän puiston elämää jatkossakin.

Kaunis ja tuoksuva ruusupuistokierros päättyi tällä kertaa tähän. Kun tulette Turkuu kesäaikana, kannattaa rentoutua tuolla ruusujen keskellä. 

Rautatiepuistossa

Lehmusrivistö rajaa Asemapuistoa Läntisen Pitkäkadun reunassa. Puiston kyltissä lukee Rautatiepuisto, joten se on puiston virallinen nimi. Alkukesästä lehmukset ovat vielä kirkkaan vaalean vihreitä.

Vehmaan, 6400 m2:n puiston ohi olen usein ajanut. Nyt tein aamulenkin ja kuljin sisälle tähän viehättävään pikkupuistoon. Puistossa kasvaa lehmusten lisäksi vanhoja tammia, vaahteroita, pylväspoppeleita ja pilarimaisia havukasveja. Linnut lauleskelivat puissa, oli rauhaisaa ja aurinkoista.

Aseman puoleisessa kulmassa kasvavat nämä vanhat tammet. Niidenkin väri on vielä heleän vihreä.

Puiston keskellä avautuu asemaa kohti kukkaistutusten alue. Nyt kukkivat tulppaanit.

Puistossa on yksi patsas suihkulähteineen, se on sijoitettu  aseman puoleiseen päätyyn lähelle Rautatiekatua. Patsas näyttää olevan aivan liian lähellä vilkasta katua eikä se pääse kunnolla esille, sopisi paremmin kukka-alueen keskelle. 
Tämä Aino-patsas täyttää tänä vuonna 60-vuotta Pronssinen patsas lepää marmorialustalla ja sen on suunnitellut kuvanveistäjä Matti Haupt. Vastaava marmorinen Aino-patsas on Valtion Virastotalon aulassa Turussa. Suihkualtaan pohja on mosaiikkia, jonka Matti Haupt on myös suunnitellut. Linnut näyttivät kylpevän mielellään tässä altaassa.

Pilarimaiset havukasvit  on sijoitettu keskelle puistoa, niiden takaa pilkistää Grilli. Grillin edessä on muutamia pöytiä. Tänne grillille päätin poiketa perinteikkäälle grillilounaalle, näyttää kutsuvalta. Positiivista on, että grilli on itsenäinen eikä ole ketjuuntunut isoihin persoonattomiin grilliketjuhin.

Omenapuu, olisikohan rautatieomenapuu, kukki runsaasti valkoisin kukin.

Tuomipihlajat kukkivat vielä myös ja samoin perinteiset syreeenit sinipunaisin kukin.

Lintujakaan ei ole unohdettu, muutamaan lehmukseen on kiinnitetty  lintupöntöt.

Tammen alla on varjoisaa.

Kupittaan puisto

Kuulaana pakkaspäivänä lenkkeilin Kupittaan puistossa. Laajan puiston läpi risteilevät puistotiet oli aurattu lumesta. Kaupunkilaiset ulkoilevat mielellään myös talvisin tässä puistossa, joten on hienoa että osa puistoteistä on hoidettuja. Tämä puisto on Suomen vanhin ja laajin puisto. Se on perustettu ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155. Puiston isossa lähteessä piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon.

Tänä talvipäivänä lähteen ovat valloittaneet sorsat ja joutsenet. Täällä Aurajoen sorsat viettävät kylmän keskitalven ajan. Kaupunki huolehtii linnuista pitämällä lähteen sulana. Linnuille ja muille eläimille on rakennettu muutama pikkutalo, joissa voi käydä lämmittelemässä. Nyt taloissa paloivat vielä jouluvalot, valaistu joulukuusikin oli vielä pihalla. Ruokaa näytti olevan linnuilla yllin kyllin.

Puiston historiaan kuuluivat 1500- luvulla taistelut. Ensin sinne majoittuivat tanskalaiset, jotka pitivät hallussaan Turun linnaa. Kuningas Kustaa Vaasan sotajoukot valloittivat linnan ja ajoivat tanskalaiset pois. Toisen kerran taisteltiin 1597, silloin tulivat ruotsalaiset  Kaarle Herttuan johdolla ja valloittivat Turun Linnan Kupittaan taistelussa. Häviäjä oli silloinen Puola-Ruotsin kuningas Sigismund.

Jo 1550-luvulta lähtien puistossa vietettiin keskikesän juhannusjuhlia. Opiskelijat aloittivat 1600-luvulla puistossa Floran päivän juhlinnan. Puistosta tuli kaupunkilaisten virkistysalue. Vapun vietto ja kulkueet aloitettiin tästä puistosta  jo1900-luvun alusta.

Kupittaan lähteen vedellä uskottiin olevan terveysvaikutuksia ja 1700-luvulla  sen äärelle rakennettiin sairastupa. Kaupunkilaiset kävivät juomassa lähteellä tätä tervehdyttävää vettä. Myöhemmin paikalle rakennettiin kylpylälaitos ja 1824  iso kaivohuone- ja juhlasalirakennus.

Vuosina 1986-89  puistoon rakennettiin lasten omien suunnitelmien mukaisesti Unelmien leikkipaikka. Sen toteuttivat pohjoismaiset taiteilijat.  Osana leikkialuetta ovat Seikkailupuisto,  Liikennekaupunki ja Lintupuisto.
Kuntoilijoille ja urheilijoille puistossa on Maauimala, Urheiluhalli ja  Keilahalli.
Kerrotaan, että Kupittaanpuistossa on pelattu ensimmäistä kertaa suomalaista jalkapalloa  1890-luvulla. Puisto toimii nykyään koko kansan virkistysalueena.

Lähde: Turun kaupunki Kupittaanpuisto