Kello

Tämä kello on siirretty Helsingin Sanomien Ludiviginkadun vanhan pääkonttorin sisäänkäyntisivulta Sanoma-WSOy:n pääkonttorirakennuksen sisäänkäynnin ala-aulaan luultavasti samoihin aikoihin, kun uusi pääkonttori valmistui.
Helsingin Sanomat perustettiin Päivälehti-nimisenä 1889 ja lehti lakkautettiin 1904. Samana vuonna perustettiin uusi lehti nimellä Helsingin Sanomat. Jos kello on hankittu perustamisen aikoihin, sillä on ikää yli sata vuotta.

*****

Mustaa ja valkoista 46. haaste = Kello

Maalaistalo Mallorcalla

Mallorcalainen iso vaaleanpunainen maalaistalo peltoaukean laidalla vuoren kupeessa näyttää komealta. Pihapiiri on turvallisesti aidattu ja portilla suljettu. Palmut ja hedelmäpuut kukoistavat puutarhassa. Hieman kauempana talosta oikealle laiduntaa karja, joille on rakennettu kaksi pihattokatosta suojaksi. Talosta vasemmalle laiduntavat lampaat.  Talon paraatisivulla näkyy ikkunoita kaksikymmentä.

******   

YyKaaKooNee-Numerokuvat 41. haaste = "tiu"

Ruokakauppakiusaaja

Otin vuoronumeron kalatiskille. Ystävällinen myyjä odotti kalafileiden äärellä.
-  Paljonko laitetaan ?
-  En nyt näe täältä ja lähemmäksi en pääse, sanoin.
-  Siirrä vain ne ostoskärryt sivuun, niin pääset lähemmäksi.
Katselin ympärilleni. Kenen kärryt ne ovat. Vieressäni seisoi arvokkaan ja hienon näköinen vanhempi rouvashenkilö eikä ollut näkevinäänkään.
Ostoskärryissä oli monenmoisia herkkuja. Tartuin kärryihin ja siirsin niitä sivummalle. Rouva, jolle kärryt kuuluivat ei liikahtanutkaan, vaan katseli ylväänä pää takakenossa kalatiskin antia.
-  Kaksi siikafilettä, sanoin ja sain ostokseni.

Kaarsin leipätiskille. Otin vuoronumeron, vaikka asiakkaita oli tasan kaksi, minä ja vanhempi hieno rouvashenkilö. Ei kuitenkaan sama kuin kalatiskillä. Seisoin vuoronumero kädessäni ja odotin.
-  Paljonko leivässä on suolaa, kuulin hienon rouvan kysyvän myyjältä. Hän sai vastauksen.
-  Ei, en voi ottaa sitä. Entä tuo leipä. Taas sama juttu. Sama toistui uudelleen ja uudelleen.
Odotin, että oikea leipä löytyisi.
-  Meillä on leivissä suolaa, joissakin on sitä hieman vähemmän. Suola korostaa juuri sopivasti leivän makua, selitti myyjä.
-  Voi, kun suolaa ei saa olla hitustakaan, rouva tiuskaisi.
Kannattaa leipoa leipä itse, olin jo sanomassa, kun  huomasin hienon rouvan purjehtivan tiehensä.
-  Yksi halonhakkaajanleipä, pyysin myyjältä.
Olin kohdannut ruokakauppakiusaajat.
Kotona halusin katsoa leivän suolapitoisuuden. Pussissa ei ollut tuoteselostetta, mutta leipä oli hyvää.

*******

Pakinaperjantai 205. haaste = kiusattu

Mahdoton paikka

He kulkevat halki Euroopan

noukkimaan kuin linnut

pudonneita murusia

yli rautakiskojen

kerjäämään pahvimukiin

kolikoita

meiltä

jotka päivittelemme

tavarapaljoutta, valinnanvaikeutta,

eläkeiän nostoa, poliitikkojen moraalia,

vanhusten hoitoa, lasten pahoinvointia,

nousevia korkoja, laskevia kursseja

ja

haluamme lailla kieltää kerjäämisen

Kukin hoitakoon omat lähimmäisensä

omassa maassaan

meillä on tarpeeksi omissamme
-
Paikka on  Mannerheimintiellä Helsingissä

******

Valokuvatorstai-Runotorstai 182. haaste = Mahdoton paikka

Syksyn viemää ja tuomaa

Nyt on niin, että vaahterassa ovat enää syksyn viimeiset keltaiset lehdet. Muut ovat jo leijailleet maahan kahisevaksi  lehtimatoksi. Aamulla leikkasin punahatut roskiin. Kädet palelivat kuin talvipakkasilla. Vielä on aikaa istuttaa sipulikukkia. Punahatut ponkaisevat vasta alkukesällä kasvuvauhtiin, joten niiden juurille sopii sipulikukkia. Saavat varret lakastua punahattujen alla piilossa sitten aikanaan. 

Vaahteroiden kirkas keltainen väri on kuin Kärcherin höyrypesurin. Nyt se on ostettu ja kokeilin ensimmäiseksi kylpyhuoneessa.  Saumojen jynssääminen oli aika hidasta puuhaa, mutta puhdasta tuli. Työasentoni oli ilmeisesti vähän väärä, selkä kipeytyi. Jatkan kuitenkin edelleen keittiössä. Ihana saada uuni puhtaaksi höyryn avulla ilman kemikaaleja sekä liesitaso, teräspinnat ja välitilan lasi. En ole varma pesenkö ikkunat, säät ratkaisevat. Mutta terassin lattian saan puhtaaksi saumoineen ennen talven tuloa.

Jokin aika sitten istutin ensimmäiset syysistutukset terassille. Calluna-kanervat kestävät talven yli paremmin kuin ericat. Kukkahallissa oli mukavasti istutettu yhteen valkoista ja pinkkiä callunaa samaan ruukkuun, joten päädyin nyt näihin. Ahdoin kumpaankin ruukkuun kaksi rehevää kanervaa. Isoon saviruukkuun sopi neljä pientä tuijaa. Ja pelargoniat kukkivat vielä, joten istutukset jatkuvat.    

Syysasterit ovat kestäneet maljakossa kauan. Viikonlopuksi poimin pihapenkistä vielä viimeiset kimput.

Alcudiassa pari viikkoa sitten

Lomaviikon sunnuntaiaamupäivänä kävelimme bussipysäkille. Sataa tihuutti, mutta oli sopivan lämmintä ja sateenvarjo mukana. Muutaman kilometrin verran köröttelimme vanhaan Alcudiaan markkinoille. Mistähän se johtuu, että markkinat matkalaisia kiinnostavat. Ehkä sieltä löytyy ripaus perinteistä maalaistunnelmaa.
Alcudia on vanha muurien ympäröimä kaupunki. Sen rakentaminen alkoi jo 1300-luvulla. Kaupunkia ympäröi 1500-luvun alussa rakennettu muuri, joka on edelleen hienossa kunnossa. Aikoinaan muurin tarkoitus oli suojata kaupunkilaisia sotien tuhoilta. Siinä se on onnistunut hyvin. Vanhat rakennukset ovat säilyneet kunnossa yli 500 vuotta. Edelleenkin niissä asutaan. Kun kuljin kapeita kivikatuja, kuulin kodeista puhelimen pirinää, television ääniä ja asukkaiden keskusteluja. Katutasossa on pikku liikkeitä, kaikki tarvittava on lähellä autoja ei tarvita leivän ostamiseen. Asukkaiden pikkupuutarhat ovat levittäytyneet katukivetyksille. Markkinapäivänä kujilla on tilaa, ihmiset ovat ahtautuneet markkinakojujen ääreen.

Kun portti on jäänyt auki, kurkistin sisäpihalle. Siellä rehottaa pikkupuutarha. Tähän aikaan osa on jo kukkinut, mutta vihreä rehevyys näyttää kalkkikivitalojen katveessa kauniilta.

Kujaa alas kohti muureja. Sähkö- ja puhelinjohdot risteilevät ilmateitse ja kuljettavat tätä nykyaikaa asukkaille. Onneksi ovat ilmassa, kaapelien kaivaminen katujen alle tuhoaisi kaupunkia korvaamattomalla tavalla.

Historiallinen muuri on vaikuttava näky. Vanha kaupunki jää muurin sisäpuolelle ja uusi rakentaminen on levinnyt nauhana meren rannalle.  Muureilta aukeaa näkymä vehreän laakson oliivipuulehtoihin.

Muurin päälle johtaa useita portaita, kaiteet suojaavat muurilla kulkevia. Kurkistelin muurin ampuma-aukoista lähitienoon maisemia. En ollut tarpeeksi rohkea kiipeämään muureille.

Kujan päässä näkyy Alcudian kaupungintalo kellotorneineen komeasti liput salossa. Kello näyttää oikeaa aikaa. Komea ja arvokas talo, jossa on kaksi siipeä, pienen kaupungin hallinnon hoitamiseen niistä löytyy sopivasti tilaa.

Ydinkeskustan puisto, taaempana plataanipuiden katveessa on suojaisa alue katukahviloille. Markkinat levittäytyivät heti sisääntuloporttien edessä olevalle aukiolle. Siellä myytiin vaatteita, kenkiä, laukkuja, nahkatuotteita, sitä samaa jota näkee jokaisella markkinapaikalla Välimeren maissa. Ei mikään kuvaamisen kohde tällä kertaa. Pysähdyin oliivipuusta tehtyjen tuotteiden kojulle. Tuliaisiksi oliivipuuhelmet (itselleni) ja puumunia muille.

Teimme kirkkomatkan erikseen torstaina komeasti taxilla. Goottilaistyylinen vanha katerdaali sijaitsee kaupungin lounaislaidassa sisääntuloportin vieressä. Kirkko on museoitu. Tutustuimme  kirkkoon ympäristöineen . Kaiken hälinän keskellä hiljentyminen kirkossa oli juhlavaa.
Ehkä ensi viikolla Valldemosa ja Soller, jossa meitä kohtasi mukava yllätys.

Syksyn värit

 

Kollaasin värit löytyivät tänä aamuna pihalta. Kollaasissa on kuusi kollaasia, jotka luonto on värittänyt ja koonnut. Jokainen kuva on kollaasi kollaasissa. Syksy on tehnyt tehtävänsä, värit ovat vaipuneet himmeämmiksi, kunnes ne lopulta haalistuvat kokonaan.

 Maalasin syksyn tekemiä kollaaseja pari vielä lisää.

********

Värikollaasin 6. haaste = oranssi keltainen vihreä

Ikkuna 1500-luvulta

Mallorcalla Alcudian kaupungintalo on rakennettu 1523. Se on edelleen samaisessa käytössä hyvin hoidettuna ja entisessä asussaan. Rakennus on kalkkikiveä ja tyylillisesti renesanssia, myös goottilaisia piirteitä olen näkevinäni. Ikkunaluukut ovat tummaa puuta ehkä oliviipuuta.
Suomessa tuon aikakauden kaupunkeja ovat Turku, joka on muutama sataa vuotta vanhempi, Porvoo, Rauma ja Naantali. Kuten tiedämme tulipalot ovat hävittäneet kyseisten kaupunkien vanhaa rakennuskantaa kaupungintalot mukaan lukien. Heräsi kuitenkin ajatus, olisiko meillä ilman tulipalotuhoja säilynyt tai säilytetty 1500-luvun rakennuksia. Luulisin, että olisivat rapistuneet korjauskelvottomiksi. Vanhojen rakennusten kohdalla ongelmien ratkaisu on korjauskelvottomuus ja tilalle rakennetaan uusi.   

*******

Mustaa ja valkoista 45. haaste = Ikkuna

Ventti numeroina

Ventin maximi pisteluku on 21,

joka sen ylittää on hävinnyt.

Joka sen saavuttaa on voittanut.

Tällä kertaa oli helppo piirtää vastaus kuvaksi.

*****

YyKaaKooNee-Numerokuvat 40. haaste = "ventti"

Huvila meren rannalla

Katen aamulenkki suuntautuu merenrannalle. Jokaisena aamuna hän rentoutuu hiljaisessa utuisessa aamussa, meren tuoksussa ja kohinassa. Täällä ei tarvitse ajatella mitään, ajattelee Kate ja antaa katseensa kiertää rantamaisemassa. Täältä alkaa taas hyvä päivä.
Rantatuolit ovat vielä pinoissaan odottelemassa auringonottajia. Turkoosit aallot liukuvat verkkaisesti rantahiekkaan. Kate hätkähtää. Hän on ehtinyt sen talon kohdalle. Ikkunaverhot ovat edelleen tiukasti kiinni. Rakoakaan ei näy. Raja-aidan yläosa on lasia. Terassilla istuvat voivat katsella esteettömästi merinäkymää, aita ei sitä peitä. Terassi on nyt tyhjä,  tuolit ovat poissa. Pihan nurmikko on leikattu huolellisesti. Pinjamännyt peilautuvat kauniisti huvilan ikkunoihin.

Kate ei halunnut olla utelias, mutta hän on kysellyt talon asukkaista. Vastaukset ovat olleet vältteleviä. Talossa on sattunut traaginen onnettomuus. Onnettomuutena siitä puhuttiin.

Talon omistaa vauras tanskalainen mies. Hän oli juuri aloittanut uuden avioliiton nuoren, kauniin rakastettunsa kanssa. Hääjuhlien jälkeen he olivat tulleet viettämään lomaa merenrantahuvilalle.  
Toisena lomapäivänä se oli sattunut. Auton huollosta palattuaan mies oli löytänyt nuorikkonsa pihanurmikolta kuolleena. Mitään ei ollut enää tehtävissä
Paikalle saapuivat sekä poliisi että ambulanssi. Nuorikko vietiin pois. Alustavissa tutkimuksissa todettiin, että nainen oli pudonnut ylimmän eli kattokerroksen tasanteen kaiteen yli kohtalokkain seurauksin. 
Naapurusto ei tähän teoriaan usko. Monet olivat nähneet entisen vaimon kulkevan taloon juuri sinä päivänä. Oltiin varmoja, että kyseessä on murha.

Kate kulkee vielä huvilan sivulle. Hän katselee portaita ja katon tasalla olevaa tasannetta. Olikohan tapahtumaa edeltäneenä yönä satanut ja se olisi kastellut tasanteen vaarallisen liukkaaksi. Kurkottamalla kaiteen yli voi syöksyä alas jalkojen livetessä.

************

Pakinaperjantai 204. haaste = Enhän minä tahdo udella, mutta.....

en tiedä mitään

en tiedä mitään

tietämättömänä

muiden mukana virrassa

tuntosarvet koholla

päämäärään

yli vuorten

tietämättömänä

kohtaako tyhjyys

pudotus pohjattomaan

avaruuteen

taakse taivaan pilvien

tähtiin

tuntemattomaan

tietämättömänä

viimeisestä askeleesta

eteenpäin

elämää

***************************

Valokuvatorstai-Runotorstai 181. haaste - en tiedä mitään

Hetkiä lomalauantaina

 

Toisena lomapäivänä aamu alkoi aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen lekottelin hetken auringossa, vain hetken ensimmäisenä päivänä. Nousimme paikallisbussiin, aikomus oli  tutustua Alcuidan vanhaan kaupunkiin. Kävi kuitenkin niin, että jäimme vahingossa bussista Port Alcuidassa. Luulin, että vanha kaupunki löytyy sataman kupeesta. Tutustuimme keskipäivän hetken tähän kaupunginosaan. Satamassa on veneitä erityisesti purjeveneitä. Täällä on myös enemmän kauppaliikkeitä. Tosin matkani ei ole ostosmatka. En poikennut yhteenkään liikkeeseen.  

 

 Istuskelimme satamapuiston katukahvilassa näkymiä ihastellen. Puisto oli kokonaan laatoitettu, istutukset ja palmut nousivat siististi laatoitusalustasta. Hyvin kaupunkimaista.  Vanhassa kaupungissa on huomenna markkinat, joten jätin sinne menon tältä päivältä   

Kohtasin kadulla myös ihailijan. Kiertelimme huolettomasti kaupungin ytimessä, kun kuulin takaani pum-pum-pum . Sitten kuului miehen ääni shhhh. Minua hymyilytti, enkä voinut olla katsomatta taakseni. Siinä hän seisoi, ihailijani kuusivuotias vaaleatukkainen tanskalainen pikkupoika ja isä vieressä.  Isä oli ollut pidättelijä pumpumeille. Arvasin, että ihailun kohteena olivat puseroni linnut. Iivana Helsinki-puserossani on kuvioituna erilaisia isoja lintuja. Ne olivat innoittaneet metsästysvietin pikkupojassa. Hymyilin pojalle eikä isäkään ollut pahemmin hämmentynyt. Mielelläni otan vastaan tällaista spontaania ihailua, vaikka se ei varsinaisesti minua koskenutkaan.

 Bouganvillea kukkii vielä hehkuvin värein, syksyn merkit ovat kuitenkin jo näkyvissä. Lomalla leppoisa kuljeskelu, kaupungin kaunis miljöö, katukahvilat ja ihmisten seuraaminen ovat loma-antia josta nautin.

 Takaisin lomakotiin tullessamme sää on pilvistynyt ja aallot keinuvat vähän korkeampina. Port Alcuida  kajastaa kauempana kuvassa. Meri on turkoosia.

 Kuvassa on nyt se pusero, joka innoitti ihailijaa. Pidän tästä puserosta todella paljon. Lomailuvaatteena mitä mainioin, löysä, hihat muhkeat käsivarsia peittävät. Mustien caprityyppisten (ei niin lyhyet kuin caprit ovat) housujen kanssa kesän lempiasuni. Talvellakin käytän farkkujen kanssa. Katsastan taas keväällä mitä uutta Iivanalta on  tulossa. Seuraavaksi vanha Alcuida ja markkinat mutta siitä ensi viikolla.

Saapuminen

Kun saavun hotellihuoneeseen, ylimpään eli kolmanteen kerrokseen, kuljen ensimmäiseksi parvekkeelle. Haluan nähdä avautuvan maiseman. Parvekkeen edessä kasvaa vanha pinjamänty, se on täynnä käpyjä. Myöhemmin  kuljen rannan pinjametsäsaarekkeissa. Niissä on varjoisaa, kun aurinko on keskipäivällä liian paahteista.
Kumpuilevat Tramuntanan vuoret näyttävät kutsuvilta. Olisi aikamoinen kuntolenkki kivuta vuorten rinteitä. Onkohan huipulle vaellusreitit. En kuitenkaan aio kiivetä rinteille.

Joet seuraavat minua, niin täälläkin. Hotelli  sijaitsee haarautuvien jokien suistossa, saaressa.  Meri on muutaman kymmenen metrin päässä. Ylitän kaarisillan päivittäin, kun kuljen rannalle. Palmut ja ympäröivä rehevyys, lämpö ja veden kimmellys tuntuvat paratiisimaisilta. Mitä se sitten lieneekään. Nyt se on lomarauhaa.

Tuolla puutarhan siimeksessä on hotelli, sen terassilla syödään lounas ja ihastellaan eteen avautuvaa merta

Rannan huviloiden puutarhoissa kukkivat bouganvilleat, kiinanruusut, maksaruohot ja monet muut. Kotimaan syksy saa mukavan kesälisän tähän lokakuulle ajoitettuun lomaan.  

Toisen päivän aamuna mietin rannalla viikko-ohjelmaa. Hieno rantahiekka on mukavan pehmeää ja meri turkoosin sininen. Rantaelämälle sopivasti tilaa joka suuntaan. Loma jatkuu.

Kollaasi kolmella värillä

.

Kolme väriä, punainen, vaalea pinkki ja violetti. Vai pitäisikö violetti olla fuksiaa. Nyt tulkitsin värin näin.
Sommittelin vielä pikkukollaasit mukaan. Harjoittelin hieman bloggerin asetusmahdollisuuksia. Tämä asettelu ei oikein toimi. Keskelle ja allekkain olisi ollut parempi. Nyt mennään näin.

*******

Värikollaasti  5. haaste = punainen, violetti, pinkki

Patsas

Pietari Brahe, Turku, Brahenpuisto Tuomiokirkon kupeessa. Patsaan korkeus 2,95 metriä, jalusta punaista graniittia korkeus 4 metriä. Paljastettu 2.5.1888. Tekijä Walter Runeberg
Patsaassa on ruotsiksi teksti, joka suomennettuna  kuuluu. Minä olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen

********

Mustaa ja valkoista 44. haaste = Patsas

Aavan meren tuolle puolen...

aavan meren tuolle puolen

taakse vuorten katoaa

pilvimeri taivaan

kuohuva kimmeltävä

turkoosi lempeä aallokko 

rantahiekalle uinahtaa

laivat kuin linnut

suoraan kohti satamaa

kotiin

**********

Valokuvatorstai-Runotorstai 180. haaste - Valokuva

  

Kulmabaarissa

Kulmabaarissa

Viisaus virtaa

olutlasin kuohussa

Kiitos Edison

lamppujen syttyminen

kirkastaa ajatukset

Hetkeksi vainko

Iltojen pimetessä

mieli hämärtyy

kuohuvat sumentavat

ajatuksien valon

*****

Valokuvatorstai-Runotorstai 179. haaste = Baari

Matkalle lämpimään

Nyt valmistaudun matkalle. Vaikka syksy on kaunis ja aika lämmin, päätimme lähteä extemporematkalle. Maanantaina kävimme ostamassa liput ja varaamassa hotellin. Kauniilta kuulostava paikka on neljän lentotunnin päässä Mallorcalla. Palman lentokentältä matkaamme saaren pohjoisosaan Alcuidan pieneen vanhaan kaupunkiin ja sen hiekkarannalle, jota riittää silmänkantamattomiin.  Olen käynyt Mallorcalla kaksi kertaa ja tämä on kolmas kerta. Aikaisemmin olen ollut Palmassa en koskaan ennen tässä tulevassa kohteessa. Luin, että Michael Douglas ja vaimonsa Caterine Zeta-Jones omistavat upean rantahuvilan jossain täällä. Mallorcalla on myös monen muun julkkiksen loma-asuntoja. 

Tällaista ilmeisesti on luvassa rantabulevardilla. Ruoka on myös aina mielessä. Pitääkin pujahtaa nauttimaan espanjalaisia herkkuja katukahviloihin.

Vanhan kaupungin muurien katveessa on mukava istuskella auringon lämmössä ja vain nauttia lämmöstä.
Huomenna vielä vastaan Valokuvatorstain haasteisiin, mutta varhain perjantaiaamuna starttaamme ilmojen halki läpi Euroopan Välimeren saarelle. Saatte lomaa minustakin vähäksi aikaa, palaan blogistaniaan joskus sunnuntaina reilun viikon kuluttua.
Aurinkoisia syksypäiviä teille kaikille. 
Kuvat ovat matkatoimistojen.

Lokakuulla

Olohuoneen ikkunasta aukeaa vielä aika vihreä näkymä. Omenapuun lehdet ovat täysin vihreät ja pienet punaiset omenat tiukasti puussa kiinni. Ovat samaan tuttuun tapaansa koko talven ensi kevääseen saakka. Viime talvena ihmeteltiin, miksi omenoita ei ole poimittu ja keitetty esimerkiksi hilloksi.

Kokeilin omenoiden maistuvuutta jokunen viikko sitten. Keitin pehmeiksi ja pilkoin. Ne eivät maistuneet miltään, olivat säikeistä puumassaa täysin mehuttomia. Tämän pienen kokeilun perusteella vakuutan, että omenoista on paljon iloa juuri tuolla puussa, läpi talven. Ymmärrän myös lintuja, kun eivät niitä syö. Jokunen voi äärimmäisessä hädässä muutaman popsia ellei mitään muuta ole. Onhan linnuillakin makuaistit, ajattelen.

Auringon paistaessa yllättävän kauniisti vielä nyt lokakuulla en malttanut  olla napsaisematta kuvaa olohuoneen fiikuksesta. Sen lehdet näyttivät  kovin vihreiltä valon siilatessa niiden läpi. Sitten lähdin ulos nauttimaan syksyn raikkaasta hapesta.

Keräsin maljakollisen verivaahteroiden maahan pudonneita lehtiä. Pian ne käpristyvät kutistuen, kuten lehtikuolemalle kuuluukin.

Vasta nyt on ollut tarpeeksi kosteaa pienille syysastereille. Ne ovat reilu viikko sitten aloittaneet kukinnan. Yöllä ei ole ollut riittävästi pakkasta niitä nujertamaan.

Viimeiset ruusujen kukat tälle syksylle ovat ehkä parhaimmat. Kesä oli liian kuiva ja aurinko polttavaa niin kukinnasta tuli kituvaa. Olisi pitänyt vain kastella enemmän. Kuten tiedätte, kesällä on paljon muuta puuhaa kuin kastella ruusuja, ajattelin luultavasti näin.