perjantai 31. lokakuuta 2008
torstai 30. lokakuuta 2008
Mitä tein tänään
Taas sataa. Aurajoessa vesi on noussut jo rantatien päälle. Jos aikoo lenkkeillä Tuomiokirkon vastakkaisella rannalla, on paras laittaa jalkaan kumisaappaat.
Siivoilin tänään terassia, pesin lattiat joulua ajatellen. Ripustin keramiikkalyhdyn terassin seinälle ja kieputin maahan lamoavat paljaat villiviinioksat lyhdyn ympärille. Sytytin kynttilän omaksi piristyksekseni ja siinä se palaa pimenevässä illassa, kuten kuvasta näkyy.
Hauska kirjainmeemi on tänään kiertänyt blogeissa.Valitsin itselleni kaksi kirjainta, joista kirjoitan. Näitä kirjaimia ei ole vielä käytetty, luulen niin, valitsin siis X- ja Z-kirjaimet. Kummankin kohdalle valitsen viisi sanaa. Eivät ne ole minulle kuitenkaan mitenkään tärkeitä. Nämä sanat ovat rajattomia, kansainvälisiä, suomalaisille tuttuja ja käytettyjä.
1. Xylitoli, koivusokeri, joka on suomalainen keksintö. Sitä valmistetaan koivun kuituaineesta. Xylitoli estää hampaiden reikiintymistä.
2. Xu, Vietnamin vaihtoraha, 1 dong on 100 xuta. Tällä on tietysti merkitystä, jos sattuu matkustamaan Vietnamiin.
3. Xuxu, kajoottikurpitsa. Se on syötävä, nyrkikokoinen, vaalean vihreä ja kova. Xuxussa on yksi siemen ja se on myös syötävä, selkeää kuorta ei ole.
4. Xolozcuintli, koirarotu. Meksikonkarvatonkoira. En ole koskaan nähnyt. Koiraihmiset voivat kertoa enemmän tästä koirasta.
5. Xylofoni, lyömäsoitin. Suurin osa meistä on lapsena soittanut tätä soitinta ja tämä on edelleenkin suosittu soitin lasten keskuudessa.
6. Zander, kuhan kansainvälinen ruokalistanimi. Hyvä muistaa ulkomailla, kun kalaruokia valitsee.
7. Zabaglione, italialainen sokerista, munankeltuaisesta ja marsalaviinistä jälkiruuaksi tehty viinivaahto. Tämä nimitys on vakiintunut suomalaiseen ruokasanastoon, harva puhuu enää viinivaahdosta.
8. Zapateado, espanjalainen yksintanssi, jossa naputetaan kenkiä nopeasti lattiaan. Tanssistahan käytetään yleensä sitä alkuperäismaan nimitystä.
9. Zen, eräs buddhalaisuuden muoto, joka korostaa käytännön merkitystä sisäisen valaistumisen saavuttamisessa.
10. Zeniitti, taivaan lakipiste, joka on kohtisuoraan katsojan yläpuolella.
Mukavaa aivovoimistelua tämäkin. Huomenna taas uudet aiheet.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Tunnustuksia syksyillassa
Yönsinistä syksymaisemaa valaisevat puistolyhdyt
Lapiolla hiekkaa blogin Sirokko yllätti minut totaalisesti. En osannut odottaa tätä hienoa tunnustusta häneltä, koska en ole edes löytänyt Sirokon blogia. Näin siinä käy, kun en ole saanut kommenttilaatikkoon minkäänlaista elonmerkkiä siitä, että kaukana Algeriassa on luettu blogiani. Kiitos Sirokko, nyt olen löytänyt blogisi. Kiitos myös sanoistasi. En ryhdy enempää Jutta Urpilaiseksi, nämä kaksi kiitosta vakuuttakoot että kiitin.
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten leimahti salamavalo Merkintöjä Melykylästä blogista Krisulta.
Ahkera ja tyylikäs-perusteilla tunnustus myönnettiin minulle. Otin nöyränä, mutta en kovin tyylikkäänä vastaan tämän tunnustuksen. Olin pukeutunut virttyneisiin farkkuihin ja Indiskasta ostettuun, monta kertaa pestyyn, harmaaseen ja helmakanttiinsa rypytetettyyn puseroon. Nyt pitäisi nousta tuolille ja ottaa tästä asusta kuva muotibloggaajien tapaan. Kiitos Krisu.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.
Tunnustus pitää jakaa eteenpäin. Kliseehän kuuluu, että kaikki ovat tämän jo saaneet, minä aivan viimeisenä. On todella vaikeata. Mielivaltainen mutta perusteltu valintani osui seuraaville, joiden en luule vielä saaneen tätä. Ottakaa kuitenkin vastaan, vaikka teillä olisikin jo tämä.
Okra-blogin Helinä, blogisi on kaunis ja tunnelmallinen, valokuvat kauniita ja kuvienkäsittely hienoa. Se olisi taito, jonka haluaisin oppia.
Bohemian Itkupilli-blogin Itkupilli, blogisi on omaperäinen, Losin tunnelmaa välittävä ja rento. Valokuvien muokkaus, leikkaus ja sommittelu on omaperäisen houkuttavaa ja taiteellista.
Metsäpuutarhassa ja vähän muuallakin-blogin Kre, en jaksa kyllästyä hyvin hoidettuun puutarhaasi ja kasvimaa on todellinen taidonnäyte.
Unelmia ja onnenpuuskia-blogin Elina, kaunis blogi, kuvablogisi Suomen pysäkeistä oli hieno oivallus tallentaa maaseudun traditiota juuri tänään.
Viimeinen viides tunnustus menee kaikille niille bloggaajille, jotka käyvät lukemassa blogiani, eivätkä ole saaneet vielä tätä tunnustusta.
Lopuksi totean, että olisi aikamoisen iso ilo saada merkintä kommenttilaatikkoon niiltä lukijoilta, joista en ole kuullut mitään. Riittäisi aivan pieni tervehdys tämän blogin kommenttilaatikkoon. Tulisin mielelläni lukemaan blogejanne. Mikäli ette "omista" blogia, siitä huolimatta vinkatkaa joain itsestänne. Kiitos jo etukäteen.
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten leimahti salamavalo Merkintöjä Melykylästä blogista Krisulta.
Ahkera ja tyylikäs-perusteilla tunnustus myönnettiin minulle. Otin nöyränä, mutta en kovin tyylikkäänä vastaan tämän tunnustuksen. Olin pukeutunut virttyneisiin farkkuihin ja Indiskasta ostettuun, monta kertaa pestyyn, harmaaseen ja helmakanttiinsa rypytetettyyn puseroon. Nyt pitäisi nousta tuolille ja ottaa tästä asusta kuva muotibloggaajien tapaan. Kiitos Krisu.
Säännöt
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.
Tunnustus pitää jakaa eteenpäin. Kliseehän kuuluu, että kaikki ovat tämän jo saaneet, minä aivan viimeisenä. On todella vaikeata. Mielivaltainen mutta perusteltu valintani osui seuraaville, joiden en luule vielä saaneen tätä. Ottakaa kuitenkin vastaan, vaikka teillä olisikin jo tämä.
Okra-blogin Helinä, blogisi on kaunis ja tunnelmallinen, valokuvat kauniita ja kuvienkäsittely hienoa. Se olisi taito, jonka haluaisin oppia.
Bohemian Itkupilli-blogin Itkupilli, blogisi on omaperäinen, Losin tunnelmaa välittävä ja rento. Valokuvien muokkaus, leikkaus ja sommittelu on omaperäisen houkuttavaa ja taiteellista.
Metsäpuutarhassa ja vähän muuallakin-blogin Kre, en jaksa kyllästyä hyvin hoidettuun puutarhaasi ja kasvimaa on todellinen taidonnäyte.
Unelmia ja onnenpuuskia-blogin Elina, kaunis blogi, kuvablogisi Suomen pysäkeistä oli hieno oivallus tallentaa maaseudun traditiota juuri tänään.
Viimeinen viides tunnustus menee kaikille niille bloggaajille, jotka käyvät lukemassa blogiani, eivätkä ole saaneet vielä tätä tunnustusta.
Lopuksi totean, että olisi aikamoisen iso ilo saada merkintä kommenttilaatikkoon niiltä lukijoilta, joista en ole kuullut mitään. Riittäisi aivan pieni tervehdys tämän blogin kommenttilaatikkoon. Tulisin mielelläni lukemaan blogejanne. Mikäli ette "omista" blogia, siitä huolimatta vinkatkaa joain itsestänne. Kiitos jo etukäteen.
tiistai 28. lokakuuta 2008
Pitkään olen etsinyt tätä...
Meillä ei haluta tehdä reikiä kylpyhuoneen laattaseiniin. Reikiä poraamalla voi onnistua saamaan jopa kymmenien tuhansien eurojen vahingon. Kosteus kulkee ajansaatossa pienestäkin reiästä rakenteisiin ja muhii siellä tuottaen suuren vahingon. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa koko kylpyhuoneen laajaan remonttiin. Jokainen meistä tietää miten kallista se on.
Suikussa pitää kaiken tarvittavan olla lähellä. Suihkugeelit, shampoot ja hoitoaineet käden ulottuvilla. En ole laskenut kuinka monta telineviritystä meillä on ollut ja aivan turhaan. Vähitellen imukupit ovat voipuneet ja telineet ovat lysähtäneet lattialle. Purnukoita on sijoitettu lattialle ja lämmityspatterin päälle, sekin on ollut hankalaa. Kuumeisesti olen etsinyt toimivaa ja seinässä pysyvää telinettä. Kesällä elokuussa löysin sen.
Olimme poistumassa Vaasan Asuntomessuilta, kun poistumisportin pielessä kojuaan pitävä rouva pysäytti. Täältä saatte seinässä pysyvän telineen kylpyhuoneeseen. Kävelin jo ohi, mutta palasin takaisin. Tutkittiin tuotetta ja tulimme vakuuttuneiksi, että etsimämme on löytynyt. Maksoi 25 euroa.
Kuten joskus käy, ostoksemme jäi lojumaan komeron hyllylle ja unohtui. Muistin sen taas siinä vaiheessa, kun purnukat pyörivät kylppärin lattialla. Patistin mieheni kiinnittämään sen seinään. Nyt muutaman viikon kokeilun jälkeen uskallan suositella tätä telinettä. Se on pysynyt seinässä.
Nyt tarvittaisiin toinen teline. Mistäs minä sen ostan.
Tarkemmat tiedot tästä sveitsiläisestä laatutuotteesta löytyvät everloc.com-sivuilta. Siellä on myös muita varteenotettavia kylpyhuone- ja keittiötuotteita. Nyt metsästän toista identtistä telinettä kylppäriin.
Pysyvätkö teillä telineet seinässä. Oletteko olleet rohkeita ja poranneet reikiä kylppärien seiniin.
Suikussa pitää kaiken tarvittavan olla lähellä. Suihkugeelit, shampoot ja hoitoaineet käden ulottuvilla. En ole laskenut kuinka monta telineviritystä meillä on ollut ja aivan turhaan. Vähitellen imukupit ovat voipuneet ja telineet ovat lysähtäneet lattialle. Purnukoita on sijoitettu lattialle ja lämmityspatterin päälle, sekin on ollut hankalaa. Kuumeisesti olen etsinyt toimivaa ja seinässä pysyvää telinettä. Kesällä elokuussa löysin sen.
Olimme poistumassa Vaasan Asuntomessuilta, kun poistumisportin pielessä kojuaan pitävä rouva pysäytti. Täältä saatte seinässä pysyvän telineen kylpyhuoneeseen. Kävelin jo ohi, mutta palasin takaisin. Tutkittiin tuotetta ja tulimme vakuuttuneiksi, että etsimämme on löytynyt. Maksoi 25 euroa.
Kuten joskus käy, ostoksemme jäi lojumaan komeron hyllylle ja unohtui. Muistin sen taas siinä vaiheessa, kun purnukat pyörivät kylppärin lattialla. Patistin mieheni kiinnittämään sen seinään. Nyt muutaman viikon kokeilun jälkeen uskallan suositella tätä telinettä. Se on pysynyt seinässä.
Nyt tarvittaisiin toinen teline. Mistäs minä sen ostan.
Tarkemmat tiedot tästä sveitsiläisestä laatutuotteesta löytyvät everloc.com-sivuilta. Siellä on myös muita varteenotettavia kylpyhuone- ja keittiötuotteita. Nyt metsästän toista identtistä telinettä kylppäriin.
Pysyvätkö teillä telineet seinässä. Oletteko olleet rohkeita ja poranneet reikiä kylppärien seiniin.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Lokakuun lopulla
Myrskyn jälkeen tämän päivän aamu aukesi aurinkoisena ja kirkkaana. Kun kävelin hetken raikkaassa aamussa ahmien happea ja maisemia, tuntui syksypäivä seesteisen kauniilta. Mukava aloittaa viikko näin. Puiston isot puut ovat melko paljaita, mutta eivät kaikki lehdet ole vielä liitäneet maahan.
Tuttavat kaislikossa odottivat. Heräileminen päivään oli alkamassa.
Perinteikäs paikka, Vanhan Suurtorin puisto. Puistopuiden takaa siintää Brinkkalan talo, jonka parvekkeelta julistetaan joulurauha. Jouluunhan on enää vajaa kaksi kuukautta. Nyt kannattaa lähteä ostamaan joululahjat.Vielä ei ole kaupoissa ruuhkaa.
Olen saanut jotain jouluistakin aikaiseksi. Terassin ruukkuja on siivottu talvikuntoon. Sammalta on kulunut ruukkujen täytössä. Pelargoniat kukkivat vielä, mutta viikonvaihteessa olisi tarkoitus
niiden kukkalaatikot täyttää ei sammalella, vaan muulla tavalla.
Tuttavat kaislikossa odottivat. Heräileminen päivään oli alkamassa.
Perinteikäs paikka, Vanhan Suurtorin puisto. Puistopuiden takaa siintää Brinkkalan talo, jonka parvekkeelta julistetaan joulurauha. Jouluunhan on enää vajaa kaksi kuukautta. Nyt kannattaa lähteä ostamaan joululahjat.Vielä ei ole kaupoissa ruuhkaa.
Olen saanut jotain jouluistakin aikaiseksi. Terassin ruukkuja on siivottu talvikuntoon. Sammalta on kulunut ruukkujen täytössä. Pelargoniat kukkivat vielä, mutta viikonvaihteessa olisi tarkoitus
niiden kukkalaatikot täyttää ei sammalella, vaan muulla tavalla.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
lauantai 25. lokakuuta 2008
Kankaita ja tapetteja
Selailin syksy-2008 kangas- ja tapettikokoelmia hieman sillä ajatuksella, jos löytyisi jotain uutta ja mielenkiintoista. Osborne&Little on toteuttanut laskosverhon kauniisti vähän eri tavalla. Toteutuksessa on käytetty leveää raitaa alakanttina. Sama verhojen lila jatkuu nojatuolin verhoilussa. Tapetissa on kiiltävää hohtoa. Lila kuuluu tämän syksyn väriskaalaan.
Kenzo suunnittelee ranskalaiselle Lelievrelle omat kangaskokoelmansa. Uusimmassa Kenzon kokoelmassa on iloiteltu myös punaisella, jota reippain kuvioin on yhdistelty maanläheisiin sävyihin. Sama design toistuu myös matossa.
Zimmer & Rhode on elegantin hillitty. Verhot raidallisesta taftista on ajaton valinta. Sama väritys jatkuu sohvaan ja sen tyynyissä. Hillittyä glamouria. Kaunis väri seinässä, hyvä tausta muulle sisustukselle.
Huomenna äänestetään. Toivottavasti myrsky pysyy vaimeana. Mukavaa sunnuntaita.
Kenzo suunnittelee ranskalaiselle Lelievrelle omat kangaskokoelmansa. Uusimmassa Kenzon kokoelmassa on iloiteltu myös punaisella, jota reippain kuvioin on yhdistelty maanläheisiin sävyihin. Sama design toistuu myös matossa.
Zimmer & Rhode on elegantin hillitty. Verhot raidallisesta taftista on ajaton valinta. Sama väritys jatkuu sohvaan ja sen tyynyissä. Hillittyä glamouria. Kaunis väri seinässä, hyvä tausta muulle sisustukselle.
Huomenna äänestetään. Toivottavasti myrsky pysyy vaimeana. Mukavaa sunnuntaita.
perjantai 24. lokakuuta 2008
Sataa taas auringonpaisteen jälkeen
Ikkunaan ropisee taas sade. Ulkona on tietenkin pimeää. Tänään oli jo ennen viittä ulkona aivan hämärää. Mielestäni juuri tänään tapahtui selvä askel kohti hämärää aikaisemmin, selvemmin.
Olen matkastani johtuen vielä väsynyt. Työntäyteiset päivät ovat kulkeneet kuin siivillä, mutta kotiin tultaessa on olo vetämättömän saamaton. Onko tämä nyt kaamosväsymystä. Juteltiin tänään töissä, pitäisikö hankkia kirkasvalolamppu sekä kotiin että työpaikalle. Onko teillä kokemuksia. Lepotuolissa olisi leppoisa istuskella lampun loisteessa. Ei tosin enää illalla, vaan aamuisin ja viikonlopun päiväsaikaan.
Huonefiikukseni pitää valosta. Fiikuksen lehdet näyttävät hauskoilta valon ja säleverhojen yhteisen leikin raidoittamina.
Fiikus on venähtänyt vaakasuunnassa aikamoiseksi väkkyräksi, mutta siitä en aio luopua. Jos fiikus ei vain päätä toisin.
Tämän orkideani uutta kukintaa odotan todenteolla. Kesäkauden aivan näihin päiviin saakka kukka oli terassilla. Siellä se on saanut koko syksyn nauttia viileistä öistä, mihin kasvi alkuperämaassaan Vietnamissa on tottunut. Nyt on tämä tasalämpöinen huoneilma, joka voi uuvuttaa kukintahalut.
Olen matkastani johtuen vielä väsynyt. Työntäyteiset päivät ovat kulkeneet kuin siivillä, mutta kotiin tultaessa on olo vetämättömän saamaton. Onko tämä nyt kaamosväsymystä. Juteltiin tänään töissä, pitäisikö hankkia kirkasvalolamppu sekä kotiin että työpaikalle. Onko teillä kokemuksia. Lepotuolissa olisi leppoisa istuskella lampun loisteessa. Ei tosin enää illalla, vaan aamuisin ja viikonlopun päiväsaikaan.
Huonefiikukseni pitää valosta. Fiikuksen lehdet näyttävät hauskoilta valon ja säleverhojen yhteisen leikin raidoittamina.
Fiikus on venähtänyt vaakasuunnassa aikamoiseksi väkkyräksi, mutta siitä en aio luopua. Jos fiikus ei vain päätä toisin.
Tämän orkideani uutta kukintaa odotan todenteolla. Kesäkauden aivan näihin päiviin saakka kukka oli terassilla. Siellä se on saanut koko syksyn nauttia viileistä öistä, mihin kasvi alkuperämaassaan Vietnamissa on tottunut. Nyt on tämä tasalämpöinen huoneilma, joka voi uuvuttaa kukintahalut.
torstai 23. lokakuuta 2008
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Kirkkoja tien varrelta
Olin ajatellut, että matkalla kotiin kuvaisin matkatielle näkyvät kirkot. Olin laskenut, että niitä olisi viisi. Toisin kävi, kun seurasin tienvarsinäkymiä kirkkoja oli seitsemän.
Pirttikylän eli Pörtomin kirkko on ensimmäinen paluumatkalla kohdattu kirkko. Kaarsin valtatieltä aivan kirkon viereen. Se kannatti, sillä edessä on kaunis puukirkko. Suunnittelija-rakennusmestarina on ollut Erik Kuorikoski. Sitä kuuluisaa keskipohjalaista kirkonrakentajien sukua, joilta on syntynyt Pohjanmaalle lukuisia kirkkoja. Kirkko on valmistunut 1741.
Lapväärtin punainen puukirkko on valmistunut 1852. Tieltä katsottuna sitä peittää puusto ja liian lähelle rakennetut talorykelmät.
Tämän jälkeen matkamaisemassa sojottivat korkeuteen monenlaiset kirjavat tornit, kuten ABC, Hessburger, Teboil. Nämä ovat matkailijoiden fyysisten tarpeiden lepopaikkoja ja ovat lähes aina avoinna. Toisin kuin kirkot, jotka taas ovat melkein aina kiinni. Niistä ei siis sitä hengellistä ravintoa ole saatavilla kuin keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Poikkeuksen tekevät tiekirkot, jotka ovat avoinna kesäaikana päivittäin.
Seuraavana taivaanrannalle nousi tehtaanpiipujen ja tornitalojen seasta Porin kirkontorni, josta ei nyt kuvaa napsaistu. Porin jälkeen olin jo Nakkilan kirkon vaiheilla, kuten sanonta kuuluu.
Kirkko on valkoinen funkkistyylinen, nuori kirkko, valmistunut 1937 J.W. Suomisen testamenttaamilla rahoilla. Tässä kirkossa haluaisin käydä. Kirkon kuva on lainattu Nakkilan seurakunnan sivuilta.
Kiukaisten kirkontorni vilahti aurinkoisen taivaan horisonttiin ennen Euran kirkkoa. Kaarsin komeasti Euran kirkon eteen. Lähikuva kannatti, edessäni seisoi komea kivikirkko, jonka pihamaata kunnostettiin parhaillaan talvikuntoon. Kirkko on rakennettu 1898.
Yläneen Pyhän Olavin kirkko on valmistunut 1782 ja on puukirkko. Kuvauskulma ei tee oikeutta tälle kirkolle, mutta jossain vaiheessa tätäkin kirkkoa voisi käydä katsomassa lähemmin sisätiloissa saakka.
Kohta ollaan kotona. Samassa kuvassa sekä henkisen että fyysisen ravinnon lähteet.
Turun Tuomiokirkko on avoinna yleisölle joka päivä. Tämä kirkko on luterilaisen kirkon pääkirkko ja maamme kansallispyhäkkö. Kirkko muistuttaa olemassaolostaan joka viidestoista minuutti juhlallisella kirkonkellokumautuksellaan. Se kuulostaa kotoiselta kuin kodin seinäkellon kumautus.
Pirttikylän eli Pörtomin kirkko on ensimmäinen paluumatkalla kohdattu kirkko. Kaarsin valtatieltä aivan kirkon viereen. Se kannatti, sillä edessä on kaunis puukirkko. Suunnittelija-rakennusmestarina on ollut Erik Kuorikoski. Sitä kuuluisaa keskipohjalaista kirkonrakentajien sukua, joilta on syntynyt Pohjanmaalle lukuisia kirkkoja. Kirkko on valmistunut 1741.
Lapväärtin punainen puukirkko on valmistunut 1852. Tieltä katsottuna sitä peittää puusto ja liian lähelle rakennetut talorykelmät.
Tämän jälkeen matkamaisemassa sojottivat korkeuteen monenlaiset kirjavat tornit, kuten ABC, Hessburger, Teboil. Nämä ovat matkailijoiden fyysisten tarpeiden lepopaikkoja ja ovat lähes aina avoinna. Toisin kuin kirkot, jotka taas ovat melkein aina kiinni. Niistä ei siis sitä hengellistä ravintoa ole saatavilla kuin keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Poikkeuksen tekevät tiekirkot, jotka ovat avoinna kesäaikana päivittäin.
Seuraavana taivaanrannalle nousi tehtaanpiipujen ja tornitalojen seasta Porin kirkontorni, josta ei nyt kuvaa napsaistu. Porin jälkeen olin jo Nakkilan kirkon vaiheilla, kuten sanonta kuuluu.
Kirkko on valkoinen funkkistyylinen, nuori kirkko, valmistunut 1937 J.W. Suomisen testamenttaamilla rahoilla. Tässä kirkossa haluaisin käydä. Kirkon kuva on lainattu Nakkilan seurakunnan sivuilta.
Kiukaisten kirkontorni vilahti aurinkoisen taivaan horisonttiin ennen Euran kirkkoa. Kaarsin komeasti Euran kirkon eteen. Lähikuva kannatti, edessäni seisoi komea kivikirkko, jonka pihamaata kunnostettiin parhaillaan talvikuntoon. Kirkko on rakennettu 1898.
Yläneen Pyhän Olavin kirkko on valmistunut 1782 ja on puukirkko. Kuvauskulma ei tee oikeutta tälle kirkolle, mutta jossain vaiheessa tätäkin kirkkoa voisi käydä katsomassa lähemmin sisätiloissa saakka.
Kohta ollaan kotona. Samassa kuvassa sekä henkisen että fyysisen ravinnon lähteet.
Turun Tuomiokirkko on avoinna yleisölle joka päivä. Tämä kirkko on luterilaisen kirkon pääkirkko ja maamme kansallispyhäkkö. Kirkko muistuttaa olemassaolostaan joka viidestoista minuutti juhlallisella kirkonkellokumautuksellaan. Se kuulostaa kotoiselta kuin kodin seinäkellon kumautus.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Latomaisemaa
Maalaismaisemasta ladot ovat jo katoamassa. Pienet harmaat hirsiladot kuuluivat muutama vuosikymmen sitten kytömaille, peltoaukioille ja laajoille tasaisille pohjalaisille niityille. Nyt on toisin, heinät kerätään muoveilla päällystettyihin paaleihin ja niitä voidaan säilyttää täysin taivasalla. Vielä löytyi Vaasasta pohjoiseen rannikkoalueen peltoaukeilta pieni latomeri.
Kun aikoinaan ajelin pienen kaksivuotiaan tyttäreni kanssa Pohjanmaan lakeuksia ohi harmaan latomeren, kuului pienen hiljaisuuden jälkeen. Äiti katso kuinka paljon peikkojen koteja. Pitihän tämä hieno oivallus oikaista. Niissä säilytetään lehmien talviruokaa, heinää.
Pärekattoja, puhumattakaan olkikatoista, ei enää ladoissa useinkaan ole. Katot ovat peltilevyä. Harmaasta hirrestä tehtyjä latoja tapaa vielä, osa on harmaata lautaa. Ne ovat hieman uudempaa mallia kuin hirsistä ladotut. Joissakin ladoissa oli ovet, saranat takorautaa sepän takomia.
Rumat valkoiset tai mintunvihreät muoviset paalien kääreet ovat maisemassa rumia. Onkohan ajateltu ekologista näkökulmaa ja homehtuvatko heinät hengittämättömässä muovissa. Ladot sen sijaan sopivat peltomaisemaan, harvat seinärakenteet päästävät ilman kiertämään ja heinät pysyvät kuivina ja hometumattomina. Ovatko ladot enää vain nostalgiaa, kaukana tehomaataloudesta.
Onkohan tämä maisema vain ainutlaatuista suomalaista maisemaa. Toivoisin edes palan siitä säilyvän.
Kun aikoinaan ajelin pienen kaksivuotiaan tyttäreni kanssa Pohjanmaan lakeuksia ohi harmaan latomeren, kuului pienen hiljaisuuden jälkeen. Äiti katso kuinka paljon peikkojen koteja. Pitihän tämä hieno oivallus oikaista. Niissä säilytetään lehmien talviruokaa, heinää.
Pärekattoja, puhumattakaan olkikatoista, ei enää ladoissa useinkaan ole. Katot ovat peltilevyä. Harmaasta hirrestä tehtyjä latoja tapaa vielä, osa on harmaata lautaa. Ne ovat hieman uudempaa mallia kuin hirsistä ladotut. Joissakin ladoissa oli ovet, saranat takorautaa sepän takomia.
Rumat valkoiset tai mintunvihreät muoviset paalien kääreet ovat maisemassa rumia. Onkohan ajateltu ekologista näkökulmaa ja homehtuvatko heinät hengittämättömässä muovissa. Ladot sen sijaan sopivat peltomaisemaan, harvat seinärakenteet päästävät ilman kiertämään ja heinät pysyvät kuivina ja hometumattomina. Ovatko ladot enää vain nostalgiaa, kaukana tehomaataloudesta.
Onkohan tämä maisema vain ainutlaatuista suomalaista maisemaa. Toivoisin edes palan siitä säilyvän.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Matkamaisemat
Tänään matkasin etelästä pohjoiseen muutama sata kilometriä. Lokakuinen maisema oli kuulas ja rauhoittava. Otin muutaman kuvan. Pysäkki, pelto, paalit ja piippu. Suomalaista maaseudun symboliikkaa. Tehtaan piipusta nousee valkoista päästöusvaa, se kiemurtelee taivaalle kuin maalarin siveltimen veto. Lännen Tehtaat ovat lähellä raaka-aineitaan sokerijuurikkaita. Ohi vilahtavilla pelloilla sato oli poimittu ja isot juurikaskasat odottivat jalostukseen pääsyä.
Luonnon sisustamassa taukopaikassa maistuivat eväät tosi gourmeelta. Se oli metsän tuoksun ja puiden huminan ansiota. Musiikkia korville.
Laskin, että matkalla ohitin viisi kirkkoa. Ne kaikki olivat valtatiestä näköetäisyydellä. Olisivatko kirkon ovet olleet auki, jos olisin päättänyt poiketa sisään. Tuskin enää, en ainakaan huomannut tiekirkkomerkkiä.
Sorrentossa, Italian matkallani, poikkesin myöhään illalla valaistuun kirkkoon. Sen ovet olivat auki ja kirkosta kuului kaunista musiikkia kadulle saakka. Musiikki houkutteli astumaan sisään.
Kirkko oli tyhjä, rukouskynttilät paloivat. Ihailimme kirkon maalauksia ja istuuduimme hetkeksi kirkon penkeille. Kun poistuimme, huomasin kolehtilippaan ovensuussa. Lippaan päällä oli teksti,
anna lahjoitus kirkon katon korjaukseen. Me turistit kilautimme lippaaseen ropomme.
Latasin ensimmäistä kertaa kannettavalleni kuvia ja toivon, että muokkaaminen onnistui. Nyt ei ollut Picasaa käytettävissä. Tulomatkalla pitänee kuvata nuo kirkot.
Luonnon sisustamassa taukopaikassa maistuivat eväät tosi gourmeelta. Se oli metsän tuoksun ja puiden huminan ansiota. Musiikkia korville.
Laskin, että matkalla ohitin viisi kirkkoa. Ne kaikki olivat valtatiestä näköetäisyydellä. Olisivatko kirkon ovet olleet auki, jos olisin päättänyt poiketa sisään. Tuskin enää, en ainakaan huomannut tiekirkkomerkkiä.
Sorrentossa, Italian matkallani, poikkesin myöhään illalla valaistuun kirkkoon. Sen ovet olivat auki ja kirkosta kuului kaunista musiikkia kadulle saakka. Musiikki houkutteli astumaan sisään.
Kirkko oli tyhjä, rukouskynttilät paloivat. Ihailimme kirkon maalauksia ja istuuduimme hetkeksi kirkon penkeille. Kun poistuimme, huomasin kolehtilippaan ovensuussa. Lippaan päällä oli teksti,
anna lahjoitus kirkon katon korjaukseen. Me turistit kilautimme lippaaseen ropomme.
Latasin ensimmäistä kertaa kannettavalleni kuvia ja toivon, että muokkaaminen onnistui. Nyt ei ollut Picasaa käytettävissä. Tulomatkalla pitänee kuvata nuo kirkot.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Syksyn väriloistoa - Autumn colours
lauantai 18. lokakuuta 2008
Lokakuisena päivänä ja kuutamoiltana
perjantai 17. lokakuuta 2008
Ekologista kasvatusta ja kierrätystä
Kädessäni on Sköna hem numero 1/2008. Katselen sisustuslehden kaunista kuva-antia kuin lukisin sarjakuvalehteä. Kuvat ovat onnistuneen kauniita, paperi on sileää ja hennon kiiltävää. Hemmotellaanko meitä näillä lehdillä, luodaanko unelmia ja tavoitteita. Tämä on tarkoitus. Mainostajien osuus on lehdessä suuri. Hehän lehden pääosin kustantavat, ei suinkaan lukijat. Lukijoiden rahakassa lehdenkustantajille on pieni, mutta lukijamäärä hyvin tarpeellinen. Me autamme lehtiä saamaan mainostajia. Mitä enemmän lukijoita sitä enemmän ja suurempia mainoksia.
Eikö ole hyvä idea kylvää herneet hernepurkkiin, josta ne näin somasti pursuavat ulos. Tuota minäkin kokeilen. Mikäs sen hauskempaa kuin napsia herneenversoja salaattiin suoraan omasta keittiöstä, taatusti tuoreita. Kesäsatoa talvella.
Tarkemmin katsottuani näen purkin vieressä auton. Släpp loss naturens krafter, lukee mainoksen otsikko. Tämä on Saab BioPower-mainos. Hevosvoimia 30 ja polttoaineena etanol E85. Siis ekologinen valinta autoksi, etanolia ei bensiiniä ei dieseliä. Uskoisinko mainokseen, vähennänkö ilmastopäästöjä valitsemalla BioPoweria.
Näin se hernepurkki pysäytti. Hyvä ja tehokas mainosidea puree ja pysäyttää lukijan, kuten on tarkoituskin.
Mutta pitäisikö kuitenkin kokeilla herneversojen kasvatusta hernepurkissa. Ennakkoluulottomasti taidan kokeilla. Auton oston siirrän tuonnemmaksi.
Elle Decoration tammikuu 2008 pysäytti minut tällä kuvallaan. Tämä on todella raflaava sisääntulo. Kaatopaikalta ja kirpputoreilta voi löytää tavaraa, joka saa kodissa aivan uuden elämän.
Tämä ei ole mainos, tämä sisääntulo on sisustettu The wordl`s best shop:iin Milanossa. Tuolit on valmistettu Senegalissa, materiaalina on käytetty polttoainekanisterien metallia. N-kirjain on löytynyt vanhasta hylätystä mainoskyltistä. Tuulettimien siipipyörät koristavat ikkunasyvennystä. Halusin ajatella, että kierrättämisestä saadaan ekologista designia, kun tuotteet sijoitetaan oikeaan paikkaan myytäviksi. Persoonallisen lopputuloksen saa ideoimalla kaiken itse.
Otsikon kuvan mehikasvit ovat muuttaneet terassilta sisätiloihin. Nyt pitäisi siirtää nämä mehikasvit peltilaatikosta isompaan ruukkuun. Ryhdytään viikonloppuna istutushommiin.
Eikö ole hyvä idea kylvää herneet hernepurkkiin, josta ne näin somasti pursuavat ulos. Tuota minäkin kokeilen. Mikäs sen hauskempaa kuin napsia herneenversoja salaattiin suoraan omasta keittiöstä, taatusti tuoreita. Kesäsatoa talvella.
Tarkemmin katsottuani näen purkin vieressä auton. Släpp loss naturens krafter, lukee mainoksen otsikko. Tämä on Saab BioPower-mainos. Hevosvoimia 30 ja polttoaineena etanol E85. Siis ekologinen valinta autoksi, etanolia ei bensiiniä ei dieseliä. Uskoisinko mainokseen, vähennänkö ilmastopäästöjä valitsemalla BioPoweria.
Näin se hernepurkki pysäytti. Hyvä ja tehokas mainosidea puree ja pysäyttää lukijan, kuten on tarkoituskin.
Mutta pitäisikö kuitenkin kokeilla herneversojen kasvatusta hernepurkissa. Ennakkoluulottomasti taidan kokeilla. Auton oston siirrän tuonnemmaksi.
Elle Decoration tammikuu 2008 pysäytti minut tällä kuvallaan. Tämä on todella raflaava sisääntulo. Kaatopaikalta ja kirpputoreilta voi löytää tavaraa, joka saa kodissa aivan uuden elämän.
Tämä ei ole mainos, tämä sisääntulo on sisustettu The wordl`s best shop:iin Milanossa. Tuolit on valmistettu Senegalissa, materiaalina on käytetty polttoainekanisterien metallia. N-kirjain on löytynyt vanhasta hylätystä mainoskyltistä. Tuulettimien siipipyörät koristavat ikkunasyvennystä. Halusin ajatella, että kierrättämisestä saadaan ekologista designia, kun tuotteet sijoitetaan oikeaan paikkaan myytäviksi. Persoonallisen lopputuloksen saa ideoimalla kaiken itse.
Otsikon kuvan mehikasvit ovat muuttaneet terassilta sisätiloihin. Nyt pitäisi siirtää nämä mehikasvit peltilaatikosta isompaan ruukkuun. Ryhdytään viikonloppuna istutushommiin.
torstai 16. lokakuuta 2008
Suomalainen nuorallatanssi
tiistai 14. lokakuuta 2008
Kysymyksiä ja vastauksia
Leijonainen pohti bloggaamisen tarvetta. Lyhyesti sanottuna miksi bloggaat. Jäin miettimään mikä on saanut minut lohkaisemaan aikaani tälle harrastukselle. Sillä harrastushan tämä on samalla tavalla kuin joku golffaa, purjehtii, laskettelee. Tarkoituksella, ehkä saadakseni oikeutta tälle harrastukselleni, otin vertailukohteiksi nuo kalliit, rahaa vievät harrastukset. Sillä tämä bloggaushan ei ole rahasta kiinni.
Välineet ovat aikoinaan ostettu ja maksettu, joten ainoa mitä kuluu on vapaa-aika. Onko vapaa-aika rahalla mitattavissa. Kyllä jos se on muilta siis läheisiltä pois. Mutta näinhän se on muidenkin harrastusten kohdalla. Bloggaaminen tapahtuu kotona läheisten lähellä ja se on aina keskytettävissä, jos muualla tarvitaan. Erinomainen harrastus siis. Lähellä ja läsnä.
Miksi bloggaan. Kirjoittaminen asioista, joita pohdin, ajattelen, koen, nautin, toteutan, ideoin, haaveilen ja tutkin, on vapauttavaa ja itsenäistä. Saan soljutella sanoja kuten haluan.
Vähäisin ei myöskään ole se tunne, että te muut luette ajatuksiani, Se on palkkio tästä harrastuksesta. Se on samaa kuin urheilijalle maaliintulo hyvällä sijoituksella, golffaajalla hyvät puttitulokset tai annetun tavoitteen saavuttaminen työelämässä.
Kuin kaupanpäälliseksi tai oheistuotteena syntyvät blogituttavuudet, jotka näyttelevät erittäin tärkeätä osaa täällä blogimaailmassa. Tutustuminen kirjoitettujen sanojen kautta erilaisiin ihmisiin sivuten heidän elämäänsä ei ole mikään ohitettava juttu. Hehän ovat nyt ystäviä, sanat yhdistävät. Kommenttien kautta syntyy läheisyys. Se johtuu saadusta mielipiteestä, rohkaisusta tai kiitoksesta.
Vielä yksi asia. Bloggaaminen toi mukanaan myös valokuvauksen. Siitä olen todella iloinen, pidän valokuvaamisesta ja se alkoi bloggauksesta. Pitäisi vain opetella kuvaamaan paremmin.
Bloggaaminen alkoi kuin vahingossa eräänä sateisena päivänä. Kesäkuun 30. päivä 2007 kirjoitin ensimmäisen blogini. En tiedä miten kauan tämä jatkuu, mutta vielä ainakin. Miten kauan sinä olet aikonut jatkaa.
Välineet ovat aikoinaan ostettu ja maksettu, joten ainoa mitä kuluu on vapaa-aika. Onko vapaa-aika rahalla mitattavissa. Kyllä jos se on muilta siis läheisiltä pois. Mutta näinhän se on muidenkin harrastusten kohdalla. Bloggaaminen tapahtuu kotona läheisten lähellä ja se on aina keskytettävissä, jos muualla tarvitaan. Erinomainen harrastus siis. Lähellä ja läsnä.
Miksi bloggaan. Kirjoittaminen asioista, joita pohdin, ajattelen, koen, nautin, toteutan, ideoin, haaveilen ja tutkin, on vapauttavaa ja itsenäistä. Saan soljutella sanoja kuten haluan.
Vähäisin ei myöskään ole se tunne, että te muut luette ajatuksiani, Se on palkkio tästä harrastuksesta. Se on samaa kuin urheilijalle maaliintulo hyvällä sijoituksella, golffaajalla hyvät puttitulokset tai annetun tavoitteen saavuttaminen työelämässä.
Kuin kaupanpäälliseksi tai oheistuotteena syntyvät blogituttavuudet, jotka näyttelevät erittäin tärkeätä osaa täällä blogimaailmassa. Tutustuminen kirjoitettujen sanojen kautta erilaisiin ihmisiin sivuten heidän elämäänsä ei ole mikään ohitettava juttu. Hehän ovat nyt ystäviä, sanat yhdistävät. Kommenttien kautta syntyy läheisyys. Se johtuu saadusta mielipiteestä, rohkaisusta tai kiitoksesta.
Vielä yksi asia. Bloggaaminen toi mukanaan myös valokuvauksen. Siitä olen todella iloinen, pidän valokuvaamisesta ja se alkoi bloggauksesta. Pitäisi vain opetella kuvaamaan paremmin.
Bloggaaminen alkoi kuin vahingossa eräänä sateisena päivänä. Kesäkuun 30. päivä 2007 kirjoitin ensimmäisen blogini. En tiedä miten kauan tämä jatkuu, mutta vielä ainakin. Miten kauan sinä olet aikonut jatkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)