Väylillä eteenpäin

Väylät vievät eteenpäin

tapahtunut on muuttumaton

takaisin ei kulkusuuntaa

Virta, raide, linja, tie

suoraan eteenpäin

määränpäähän kulku vie

Lopu ei liike

ulos ei ole pääsyä

elämää loppuun saakka

****

Valokuvatorstai-Runotorstai 178. haaste = eteenpäin

Kävin Kulmassa

Muutama päivä sitten kävin Kulmassa. Kulma on tulevan kulttuuripääkaupungin Turun infopiste ja kohtaamispaikka. Näytti vielä suhteellisen vaatimattomalta, mutta aikaa on ensi vuoteen 2011 vielä. Pois kulkiessani huomasin valkopukuisen, tulta pitelevän tytön seisovan Kulman edessä.
Veistos on lasitettua keramiikkaa ja se on valmistettu Arabian tehtailla. Tulenlieskat ovat aitoa kultaa.
Tulenkantaja-veistoksen on  suunnitellut Kim Simonsson. Lopullisen teoksen Simonsson tekee Kupittaan sähköjakelukeskukseen vuonna 2011.  

Savi kietoutuu Turun katukuvaan kulttuuripääkaupunkivuonna Savi kaupungissa -hankkeen myötä. Hankkeen toteuttavat kolme taidokasta keramiikkataiteilijaa: Kim Simonsson, Pekka Paikkari ja Karin Widnäs.
Kun tulette ensi vuonna tänne kulttuuripääkaupunkiin, kannattaa etukäteen lukea ja katsella mitä on tulossa.
Savi tulee Turkuun- tiedotteesta löytyy tämänhetkistä infoa.

Metsässä karhua katsomassa

Metsässä humisevien puiden katveessa on rauhoittavaa ja kevyt hengittää. Hetken mielijohteesta pysäytin auton ja pujahdin metsään. Minulla ei ollut mitään erityistä etsimistä sieltä. Jos nyt keltavahveroita olisi löytynyt niitä olisin poiminut. Samoin rouskuja ja tatteja. Ne ovat sieniä, jotka varmasti tunnistan ja joita uskallan syödä ja tarjota muillekin. Löysin valevahveroita, jotka eivät ole myrkyllisiä. Niitä voi syödä, mutta maku mieto ja mitään sanomaton.  Ihasteleminen riitti tällä kertaa. 

Karhuko sieltä puun takaa kurkkaa. Karhu se on. Kun kohtaat karhun, älä huuda, älä juokse pakoon, älä kiipeä puuhun, älä hyppää veteen, älä katso karhua päin naamaa.  Peräänny hitaasti taakse päin. Jos harhu tulee kohti hyökkäämisaikeissa, asetu maahan makaamaan ja ole täysin hiljaa ja liikkumatta. Nämä ohjeet luin vasta metsäretken jälkeen kotona Luonnossa-sivuilta.

Metsässä lähestyin karhua eli tein juuri  sen mitä ei saisi. Onnekseni luonto leikitteli kanssani.  Huumoria, opetus ja muistutus. Kunnioita luontoa samalla kun ihailet sitä.

Puiden välistä valo siilautuu  kauniisti ja metsä näyttää satumetsältä. Pehmeät sammalvuoteet odottavat lepäilijöitä.

Pinkkiä mustavalkoisella

Pinkkejä ruusuja mustavalkoisella pohjalla.

Pihan kukkapenkissä kukkivat toista kierrostaan  pinkit ruusut.

Vai onko se jo kolmas kierros.

Nämä maljakon ruusut ostin ruokakaupasta lauantaina

   hetken mielijohteesta jonottaessani kassalle.

Nyt - tuulee ulkona aika tavalla. Tuuli  liikuttaa puiden varjoja seinällä.

Kamera on pysäyttänyt tuulen valon ja varjojen tanssin.

******

Värikollaasit 2. haaste = valkoinen-pinkki-musta

Pehmeät

Pehmeä liittyy mielikuvissa puhtauteen.

Puhdas iho ja pehmeä pyyhe. Rentouttavaa eikö totta.

Paperi, jota ilman emme tule toimeen,

sen täytyy olla hellävaraisen pehmeää.

Paperiin painetut sydämet todistavat pehmeyden.

*****

Lisää pehmeää löytyy linkistä

Mustaa ja valkoista 41.haaste = Pehmeä

Olenko minä hän

Kännykkä vingahti. Mies huuteli, katso viesti. Otin kännykän käteeni ja selasin viestin. Jostain syystä näppäsin puhelutietoihin. Tuijotin ruudun rivistöä, kolmantena komeili Arleena.  Hei, olet soittanut Arleenalle.  Kuka se on, minä en ainakaan tunne ketään sen nimistä.

Se on vain eräs, jonka tunnen aika hyvin, sanoi mies nauraen.
Sillä sekunnilla repesin. Enkö tunne itseäni, tarkemmin sanottuna blogipersoonaani. Olet sitten tallentanut numeroni blogipersoonan nimellä.
Eikö se ole hyvä idea. Kun valitsen Arleenan, on kuin soittaisin vieraalle naiselle, mies naureskeli.

Onko blogimaailma luonut minusta kakkospersoonan. Oma ja blogipersoona. Jakaudunko tietokoneen ääressä nettipersoonaksi, joka leijuu jossain bittitaivaassa. On niin helppoa näyttää itsestä vain juuri se puoli, joka parasta on. Kertoa vain ne asiat, jotka haluaa tuntemattomille muille blogipersoonille kertoa. Miksi teen näin. Haluan jakaa yksityiselämäni perheeni, ystävieni, tuttavieni ja sukulaisteni kesken. Tuttujen keskellä on turvallista olla oma itsensä.

"Ollako vai ei olla, siinä pulma:

Jalompaa onko hengen kärsiä

Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,

Lopettain kaikki? – Kuolla, – nukkua,

Ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy

Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,

Nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’

Ois halattava." 

William Shakespeare  on kirjoittanut näytelmäänsä Hamletin sanottavaksi nämä kuolemattomat vuorosanat.

Luulen, että kuljen valitsemallani tiellä täällä blogimaailmassa. Ollako vai ei olla, siihen on helppo vastata.

Toinen kysymys kuuluisi ollako vai ei olla täällä, se on pohtimisen ja toisen postauksen aihe.

******

Pakinaperjantai 200. haaste - Ollakko vai ei olla

Niin kirkas on taivaan raja

Unelmien raja on

taivas

maan päälle kaartuen

oma talo keskellä kaupunkia

järven rannalla

lippu salossa liehuen

kirkko keskellä kylää

  taivaassa

 ikuinen elämä  uskoen

koti väliaikaisesti

kerrostalossa

lottovoittoa odottaen

matka päämääränä

tavarataivas

unelmia etsien

******

Valokuvatorstai-Runotorstai 177. haaste = Taivas on kirkas ja napakka

Pino ja Fire uutuudet Arabialta

Muotoilija Nathalie Lahdenmäki on suunnitellut Arabialle keraamiset Pino-kynttiläjalat ja Fire-lyhdyt. 
Pino on nimensä mukaisesti päällekkäin pinottava. Siitä saa koottua eri korkuisia pinoja. Kynttiläasetelmasta voi koota hyvinkin veistoksellisen ja omaperäisen. Kun mukaan valitaan värillisiä kynttilöitä, joulukattaus on tunnelmallinen ilman kukkiakin.

Pino-kynttiläjalkoja on neljä väriä ruskea, oranssi, sininen ja valkoinen. Värillisistä pinoista voi rakentaa  raidallisen korkean pinon. Asetelmaa voi muunnella halutun ilmeen mukaan. Suunnittelija kertoo, että idea neljään väriin lähti joulusta, tarkemmin adventtipyhistä. Neljän värin pino aloittaa ensimmäisenä adventtina, toisena ja sitä seuraavina adventtipyhinä pino hupenee, kunnes viimeisenä kynttilät palavat rivissä.
Kaunista myös on pinota vain valkoiset kynttiläjalat ja käyttää värillisiä kynttilöitä.

Valkoinen kattaus on saanut mukaan valkoisia ja tummansinisiä Pinoja. Kaunista ja selkeää.

Fire-lyhdyt on katettu tähän lämminhenkiseen joulukattaukseen. Lyhdyissä on vaahtokeraaminen pinta. Valo hohtaa harsomaisesti lyhdyn läpi. Valon tunnelma on lumilyhtymäinen.

Saunaan Firet antavat hienon talvisen tunnelman. Hämyinen lepattava liekki, se tuo joulutunnelmaa.
Tänä syyskuun aurinkoisena päivänä hipaisevat ensimmäiset jouluiset ajatukset. Pian ennen kuin huomaammekaan ovat joulukiireet edessä. Nämä Pinot ja Firet ovat kaupoissa lokakuun viikolla 41.

Kuvat  Arabia.

Lasivitriinissä

Siivosin tänään lasivitriinin. Ulkona satoi koko päivän. Vedin juuri verhoja ikkunan eteen ja katsahdin  ulos. Vaahteran juurella oli iso vesilammikko. Plops vaan sadepisarat  plopsahtelivat lammikkoon, on märkää.
Valitsin ensimmäiseen kuvaan sinistä, Pablo-maljakko, design Erkki Tapio Siiroinen. Omena ei ole suomalaista lasia, tekijä minulle tuntematon. Mine-lasi on ruotsalaisen Kosta Bodan.

Seuraavalla hyllyllä sinistä edelleen Timo Sarpanevan I-lasia, korkea vesikannu, siihen on vielä lasit samaa sinistä ja suoraa mallia, hyvin ohutta lasia. Vieressä pyöreämuotoinen kristallilasikulho.  Kynttiläkulho kirkasta lasia on  Tapio Wirkkalan.

Laitoin vitriiniin Anri Tenhusen punasavikulhot, jotka on lasitettu kiiltävän mustiksi. Ne lojuivat kaapin perukoilla ja ajattelin ottaa ne esille. Laitan niihin kynttilät kunhan käyn ostamassa kynttilöitä. Kynttilät on aika hyvin polteltu ja nyt saan valita uusia värejä syksyn ja talven aikana poltettavaksi.

Tason päälle valikoin nämä maljakot, Holmegaardin valkoiset Karen Blixenin-maljakot ovat olleet  jo jonkin aikaa. Mukana on keltainen Tamara Aladinin maljakko, Orreforsin lila Pastillo. Molemmat orkideat maljakoissa valmistautuvat luultavasti jossain vaiheessa kukkimaan. Ainakin odotan kovasti, jää nähtäväksi mitä tapahtuu.

Keltaista, ruskeaa, vihreää

Syksytuulen pudottamaa

keltaista ja ruskeaa,

 vielä elinvoimaa

nurmenvihreää.

****

Värikollaasit 1. haaste = keltaista, ruskeaa, vihreää

Melkein onnistuneet melkein täydelliset

Riitta on täydellinen kaikessa mitä hän tekee. Hän  edellyttää, että myös lähipiiri vastaisi hänen odotuksiaan kaikessa mitä se tekee. Harvoin kukaan onnistuu Riitan odotusten mukaisesti. Riitta osaa lohduttaa, hyvähän tästä tuli melkein onnistuit. Olisit valinnut toisin, niin olisit onnistunut.

Riitta tietää kaiken ja osaa neuvoa kuinka asiat pitää tehdä. Lähipiiri on hieman varuillaan. Ystävät ajattelevat  pelolla jo etukäteen, mitähän Riitta tästä sanoo. Ja Riitta todella sanoo, paukauttaa mielipiteensä välittömästi.
En halua haastaa riitaa, mutta tuo olisi pitänyt tehdä toisin. Ettekö huomaa näin on parempi, Riitta valistaa.
Ystävät ovat hiljaa, joku nyökyttelee. Mutta jokainen ajattelee, olisit vain pitänyt suusi kiinni.  He pitävät suunsa kiinni, koska Riitta on omasta mielestään täydellinen eikä siedä vastaväitteitä. Eikä kukaan halua riitaa Riitan kanssa.

Kerran Arja uskalsi puolustautua ja olla Riitan kanssa eri mieltä. Kyseessä oli Arjan uusi hiustyyli. Arja sai kuulla heti Riitan mielipiteet.
En halua haastaa riitaa, mutta kampaajasi on valinnut väärän värisävyn, hiukset on leikattu tyylittömästi ja lookki ei sovi sinulle ollenkaan. Vaihdat heti kampaajaa, oli tyly tuomio.
Arja erehtyi puolustautumaan. Valinta on täysin minun. Kampaaja on hoitanut hiukseni jo kymmenen vuotta ja olen ollut aina tyytyväinen.
Et voi olla, kannattaa katsoa peilistä. Sinun parastasi minä vain ajattelen, itse täydellisyys totesi.

Arja yritti vielä puolustautua. Arvasinhan minä, että tästä riita tulee. Sääli, kun aina olemme olleet niin yhtä mieltä ja olet luottanut minuun, Riitta lopetti Arjan lauseen kesken.
Olen Riitan mielestä aina melkein onnistunut, ajatteli Arja ja oli hiljaa. Arja on nyt melkein ystävä Riitalle.
Parasta vältellä täydellistä ihmistä, helpommin sujuu melkein täydellisten kanssa.

********

Pakinaperjantai 199. haaste = melkein

Kuvan karhunsammal ei liity pakinaan.

Näkymiä ikkunasta

Ikkunoistani avautuvat vihreät ja tiheät puistomaiset näkymät. Lehvästöt peittävät kauempana häämöttävät rakennukset. Ne näkyvät hieman vain talvella, kun puut ovat lehdettömiä. Asumme kuin isossa puistossa, ikkunanäkymät ovat kesällä viidakkomaisen vihreät ja talvella huurteisen ja lumisen valkoiset. Marraskuun  ja maalis- huhtikuun lehdettömät ajat ovat hieman karumpia, silloin ihailen puiden runkoja ja oksia.

*****

YyKaaKooNee-Numerokuvat 35.haaste = montako taloa näet ikkunastasi

Stringit kotiin

Stringit kotiin, tavarat esille ja ojennukseen. String-hyllyjärjestelmä on lanseerattu 1949. Tämän suuren suosion saavuttaneen ja juuri nyt hyvin kysytyn tuotteen suunnitteli ruotsalainen Nisse String. Valikoimassa on ratkaisuja suureen ja pieneen säilytykseen. Mielikuvitus on rajana.

Lastenhuoneisiin, musiikinharrastajille.

Pitäisikö laittaa työhuone uusiksi. Kyllä tästä nauttisin.

 

Valkoista olohuoneeseen.

Keittiöön esille ne kaikki kauniit pullot, purnukat ja vaasit, jotka nyt lojuvat ovien takana

 

Kuinka ilmavaa, seinän voimakas tapetti ei ole esteenä lasinkirkkaiden esineiden sijoittelussa

Stringin hyllyille.

Ostopäätökset voi toteuttaa Artekissa.

Kaikki kuvat Stringin sivuilta.

Kellastuu

Syksy upottaa siveltimensä aurinkoon.

Vetäisee pitkin vaahteraa,

lehmusta, koivua, jalavaa.

Katson ikkunasta,

sivellin on pyyhkäissyt maiseman yli.

Kellastuu päivä päivältä enemmän.

Aurinko kalpenee,

sivellin viuhuu.

Kiire on sivellä aurinko lehdille.

****

Valokuvatorstai-Runotorstai 176. haaste = kellastuva

Tarkkailua terassilla

Petuniat, kaikki kaksikymmentä, jaksavat kukkia ja kukkia.

Aikaisempina kesinä ne ovat elokuulla jo olleet aika ränsistyneitä ja olen voinut istuttaa syyskukkia

Nyt en raaski repiä niitä ruukuista ja siirrän syyskukkien hankintaa.

Yhden pallokrysanteemin sain istutettua amforaruukkuuni, 

kun samettiruusut kestivät vain pari viikkoa.

Joku ihmeellinen itikka tappoi ja kuihdutti ne.

 

Jotain syksyistä sentään asettelin terassipöydälle. Isoon lasikartioon laitoin jo kivet valmiiksi,

kynttilät on siihen vielä ostamatta. Toisessa lasikartiossa on käpyjä. 

Keräilin niitä tuolta Turun kukkuloilta vanhojen täydennykseksi.

Voi olla, että näpertelen terassille käpylehmätarhan. 

Tässä ruukussa ovat viisi jouluamaryllistani. Nyt ne saavat kylmähoitoa ainakin öisin.

Kurkistan melkein joka päivä onko juuressa kukkavanan alkua. 

Olisin aika iloinen, jos nämä kukkisivat jouluna.

Tämä kuva on otettu olohuoneen ikkunasta. 

Olen pannut merkille, että talitintti käy päivittäin puolen päivän aikaan

tuossa puussa, hyppii samat hyppelyt ja tekee samat kierroksensa puissa.

Se on niin vikkelä, että en ole onnistunut saamaan kunnon kuvaa.

Juuri kun näpsäisen se liikahtaa tai lentää pois.

Nyt sain jonkinmoisen todisteen tästä lemmikistämme.

Laitan sille talveksi talipallon ja siemeniä.

Nautitaan ihanasta syksystä

Niin maailma muuttuu

Kuulinko nyyhkytystä. Pysähdyin ja katselin ympärilleni, kyllä ihan selvästi joku nyyhkyttää.  Puiston pienen leikkialueen keinussa istui kumarassa pieni poika ja nyyhkytti. Lähettyvillä ei ollut ketään, poika oli yksin. Kuljin pojan luokse.

- Onko sinulle sattunut jotain. Poika nosti katseensa ja katsoi tummilla ruskeilla silmillään.

- Hukkasin euron enkä löydä sitä, hän nyyhkytti.  Avasi kätensä ja siinä oli 50 senttiä, euro oli pudonnut.

- Puhutko nyt totta, pudotitko sen tähän keinun lähettyville. Sanoin ja katselin näkyykö maassa mitään.
- Puhun totta, minun piti ostaa pikkuveljellekin karkkia ja  raha on hukassa.
- Asutko tässä lähellä, jututin poikaa ja hän tyyntyi.
- Ei, Lumikonkadulla. Isä on Moskeijassa ja minun piti lähteä ostamaan karkkia.
- Onko tässä lähellä Moskeija, ihmettelin. En ollut koskaan huomannut sitä.
- On se tuolla päin, poika viittilöi.
Sitten muistin, että vanhassa tehdasrakennuksessa on tosiaan joku rukoushuone. En ollut kiinnittänyt huomiotani mikä tai kenen se on. Kaivoin rahapussin esille ja keräsin kolikoita.
- Minä annan sinulle puuttuvan euron. Uskon, että puhut totta. 
- Kiitos. Poika laskeskeli kolikoita.
- Olet jo koulussa. Toisellako luokalla. - Joo toisella, poika katseli ruskeilla silmillään.
- Osaatko jo lukea ? - Osaan. Nyt minun pitää mennä Moskeijaan, isä odottaa.
Poika kipaisi juoksuun. Maailmamme muuttuu, kansainvälistyy. Naapurimme voivat olla iranilaisia, somaleja, kurdeja, afgaaneja. Enää emme elä Suomessa vain suomalaisten kesken.

Vuodenajat seuraavat toisiaan muuttumattomina vain maisema muuttuu. Syksyn värit leiskuvat pian täälläkin. Alkua on näkyvissä. Terassin kesäkukat eivät vielä ole valmiina syksyyn. Pelargoniat siirrän joulukuun alussa entiseen tapaan edelleen kukkivina pois. Ja tilalle jotain taas talven ajaksi.

Samppalinnanmäki

Samppalinnanmäki on pinta-alaltaan 8,5 ha. Kukkulalle noustaan kuvan portaita, jotka lähtevät ylös Pyhän Olavin puiston kupeesta. Portaiden vieressä on kerrostalo, jonka katon räystäänalusiin kiinnitin huomiotani. Kuvan alareunassa on näyte kauniista kuvioinnista. Se on aikoinaan maalattu räystäisiin ja on hienosti säilytetty ennallaan. 

 

Laaja puisto on jakautunut kahteen osaan, kukkulan halkaisevat sekä Neitsytpolku-katu että 1900-luvulla  rakennetut rakennukset. Ensimmäisessä osiossa kukkulan korkeimmalle kohdalle on rakennettu näköalaterassi istuinpenkkeineen. Sinne on pystytetty v 1915  G A Petreliuksen muistolle patsas  Äiti ja lapsi. G A Petrelius oli lapseton liikemies, joka lahjoitti ja testamenttasi omaisuuttaan Turun kaupungin ympäristön kohentamiseksi ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Hän rahoitti Samppalinnan puiston rakentamista1900-luvun alussa. Puiston rakentaminen alkoi jo 1860-luvulla. Puiston kasvustolajike on laaja, puuvartisia lajikkeita on yli 60.  

 

Puiston reunamilla on kauniita vanhoja nikkarityylisiä taloja. Taustalla siintää naapurikukkulan, Vartiovuorenmäen, Tähtitorni. Puisto on suosittu virkistysalue kaupunkilaisten keskuudessa. Lukuisat portaat antavat hyvän vasteen kuntoilulle. 

Näköalat yli Turun kattojen ovat huikeat. Taustalla häämöttää Puolalanmäeltä Turun Taidemuseo. Samppalinnanpuistossa tehdään parasta aikaa saneerauksia, portaita kunnostetaan ja valaistusta parannetaan. Kaiken pitäisi olla valmiina syyskuun lopulla.

 

Alkavan syksyn kirpeässä säässä puut ovat vielä vehreitä. Puiston penkeille on mukava istahtaa levähtämään ja kuuntelemaan lintujen liverrystä.

 

Aikaisin keväällä ja myöhään syksyyn on avoinna Uimastadion, Samppalinnan maauimala. Se valmistui 1955 ja on arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema. Taustalla häämöttää Samppalinnan tuulimylly.

Puistossa on myös havukasveja, sembramäntyjä ja kuusia. Oravat pitävät tästä puistosta, käpyjä riittää talvivarastoon saakka. Nakerreltuna niitä oli heitelty maahankin. 

 

Nyt olemme kulkeneet Paavo Nurmen puistotielle, joka on puiston toisessa osiossa. Ensimmäisenä eteen avautuu vanha tuulimylly.  Turussa oli aikoinaan lähes jokaisella kukkulalla tyylimyllyjä, joissa viljanviljelijät jauhattivat jauhonsa. Jäljellä on enää tämä mylly. Myllyn rakennutti 1859 laivuri Juho Antinpoika. Hän halusi jättää merimiehen hommat ja siirtyä mylläriksi. Myllyssä on neljä kerrosta, joissa jokaisessa ovat jauhavat kiviparit. Mylly ei kannattanut ja konkurssin jälkeen mylly siirtyi A Tengströmille, joka perusti paikalle myös leipomon. Kannattamattomana mylly lopetti toimintansa 1900-luvun alussa. Sen jälkeen siivet eivät ole pyörineet. Onneksi mylly on säilynyt, siipipaneelit on kerran uusittu. Hieman rapistunut se on tällä hetkellä. Toivottavasti säilytetään kunnostettuna edelleen.

Samppalinnan Kesäteatteri sijaitsee myllyn takana, hieman teatterin katto pilkistää taustalla. Tällä paikalla ei ole käyttöä kuin kesäisin kesäteatterin aikana. Paikalle soisi käyttöä ympärivuotisesti 

Samppalinnan myllyltä aukeaa syksyinen näkymä Kakolanmäelle. Päivän sateisuus näkyy kuvassa.

 

Kostea sääkään ei pilaa puiston vehmautta. Polkua edetään kohti Urheilupuistoa.

Edessä aukeaa Paavo Nurmi Stadion. Se on osa Urheilupuistoa. Tällä paikalla on ollut urheilukenttä jo vuodesta 1890 lähtien. Nykyinen Stadion vihittiin käyttöön  Paavo Nurmen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi 1997. Urheilupuisto on muuttumassa Unelmapuistoksi. Tulossa on näköalatasanne, kulttuuripolku, istuinrymiä, painotalo muuttuu tulevaisuuden asukastaloksi, lintulammikot uusitaan. Aikomuksena on saada osa valmiiksi Turku kulttuuripääkaupunki 2012-vuodelle
Tähän päättyvät kierrokset Turun kukkuloilla. Yliopistonmäki, Aninkaistenmäki, Kerttulinmäki, Vartiovuorenmäki, Puolalanmäki, Kakolanmäki ja Samppalinnanmäki, löydät kukkulakierrokset sivupalkin otsikon Turun kukkulat-osiosta.