Olin saanut tietää, että Kaustisen
K-Marketista voi ostaa lauantaisin kaustislaista juustopaistia.
Juustopaisti- nimitys ei ehkä aukene pitäjän ulkopuolisille, joten
tarkennan mistä on kysymys. Kyseessä on keitto, jonka pohjana on
keitetty liha ja sen liemi ja keiton loppuvaiheessa mukaan
kuutioidaan leipäjuustoa. Leipäjuusto on valmistettu myös
samaisessa pitäjässä.
Lauantaina meillä oli tapaaminen
Kaustisella ja päätin ostaa samalla tuota maankuulua tai ainakin
maakunnankuulua juustopaistia. Kehumatta sen enempää se on todella
hyvää. Kun liikutte tuolla suunnalla, kannattaa poiketa
K-Markettiin ostamaan tätä herkkua.
Pysäköimme automme
aivan pitäjän keskiön parkkipaikalle ja hoidimme tapaamisemme.
Tämä keskiö on kuin laajennettu bussipysäkki, sinne tulevat
kaikki. Pitäjän kaupankäynti tapahtuu juuri tämän keskiön
ympärillä. Linja-autoasemakin on tällä aukiolla. Ainoastaan
Kunnantalo ja Kela ovat hieman sivussa, matkaa sinne on vain sata
metriä ja kirkkoon noin kaksisataa. Pienessä pitäjässä kaikki on
käden ulottuvilla. Eksyä ei voi, niin minä ainakin luulin.
Lähdin K-Markettiin, mutta
keltatiilisessä rakennuksessa oli rautakauppa, pankki, leipomo,
tilitoimisto, vaatekauppa ja monta muuta yritystä, mutta ei
K-Markettia. Ei näkynyt mainosplakaatteja, ei sinisenä loistavaa
K-kirjainta kirkuvan keltaisella pohjalla.
Rautakaupan ovesta
astui ulos mieshenkilö. Kiirehdin askeleitani ja kysyin.
- Anteeksi, voitteko neuvoa missä on
K-Market.
- En voi auttaa, en ole paikkakunnalta.
Tähänkö on tultu,
maalaispitäjässäkin ollaan eksyksissä, ajattelin. Eivätkä
siellä liikkuvat tunne paikkakuntaa.
Seuraavaksi pysäytin
ostoskassia kantavan naisen. Hän kertoi, että K-kauppa on muuttanut
ja pitää kulkea suoraan seuraavan rakennuksen ohi ja vasta
seuraavasta se löytyy. Ei taaskaan löytynyt liikettä, jonka isot
mainosplakaatit olisivat osoittaneet, että tässä se on.
Nyt
pysäytin juuri autosta nousseen miehen ja kysyin neuvoa.
- Kulje muutama askel eteenpäin,
käänny oikealle parikymmentä askelta niin olet kaupan
portailla.
Tunsin itseni jotenkin tumpeloksi, että pitääkin
kysellä tietä niin näkyvään paikkaan kuin ruokakauppaan. Kuljin
ohjeen mukaan ja edessäni oli tavallisen harmaa, peltiprofiililla
päällystetty uudehko liikerakennus. Ikkunoita ei ollut, ainoastaan
sisäänkäynnissä pari ja niissä yksi huomaamaton mainos. Pääoven
yläpuolella oli K-kirjain, josta päättelin että olen oikean oven
takana.
Kuljin koko kaupan läpi pakastealtaille ja etsin
keittopakkauksia. Eihän niitä siellä ollut. Röyhkeästi etuilin
kassajonossa kassalle ja kysyin, missä juustopaisti on. Se on
irtotiskissä, viittoili kassa. Siellä sitä oli. Minulle
kerrottiin, että paikkakuntalainen emäntä keittää sitä
lauantaiksi kauppaan myytäväksi. Vastakeitetty juustopaisti
kassissa matkanteko jatkui.
Kuinka ruokakauppa onkin osattu piilottaa keskelle kylää noin hyvin, ihmettelin.
*******