maanantai 31. lokakuuta 2011

Muistoja kesästä


 























Keväästä syksyyn
näissä väreissä
******

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Lumipallojen suudelma

Lumimarjapensaan 
lumipallojen hellä kohtaaminen
lukuisin suudelmin.
On uskottava
 kasveillakin on tunteet. 

********

lauantai 29. lokakuuta 2011

Lehdetkin ovat vähissä

 
 Tämä on nyt hyvästijättöä Turulle ja tutuille näkymille. Aurajoen rannat ovat tulleet kovin tutuiksi 12 vuoden aikana. Jokea ja sen rantoja on ihailtu ja kuvattu. Tänään illan alussa vesi oli tyyni, rannan näkymät kuvastuivat veteen. Tuomiokirkko, tuttu maamerkki ja meidän kirkkomme, peilautui kauniisti veden pintaan. On syksyn viime hetket ennen pakkasta ja lunta.
 
 Muutama sorsa uiskenteli enää joella. Paikalle liihotti lokki, pysäköi puiden kuvajaisten pinnalle. Merelle päin lähti.
Viimeiset lehdet sinnittelevät puissa. Aamulla oli ilmassa usvaa. Meidän orava leikki puiden oksilla. Siitäkin on nyt syksyinen muisto.
Vakikohteen kuvaan viikon päästä.
******

perjantai 28. lokakuuta 2011

Pian sisustetaan


Pakkauslaatikoiden kasa kasvaa. Vierashuoneen komero on jo tyhjä, kodinhoitohuone melkein tyhjä. Varastossa on enää rippeet jäljellä. Kirjahyllystä on paketoitu kirjalaatikoita jo tusinan verran, vielä riittää kirjoja. Laatikot painavat kuin synti. Jaksavatkohan muuttomiehet kantaa nämä kirjalaatikot. Yritin nostella niitä, mutta jätin paikoilleen. Kannan kirjat laatikoihin, joiden vuori kasvaa olohuoneen nurkassa.

Välillä pysähdyn lepäämään ja haaveilemaan. Kuljen jo uudessa kodissa. Makuuhuoneessa on vihdoinkin tilaa. Laitan penkit sängyn päähän, siihen on helppo rullata päiväpeite.  Pienille vaatteille ja t-paidoille tulee lipasto. Sen laatikoihin uppoaa kaikki se, jota en vaatehuoneeseen laita. Mukava vetäistä vain laatikko auki ja siinä on kaikki järjestyksessä otettavissa. Olen aina kaivannut tilavaa makuuhuonetta ja nyt se on totta.

Vaatehuoneen sisustan tehokkaaksi. Se on pieni ja korkea. Tankoja tulee kapealle sivuseinälle neljä, kaksi päällekkäin, kaksi rinnakkain. Kaikki puserot ja lyhyet henkarivaatteet  sopivat sinne. Pitkä peräseinä hyllyä katosta lattiaan. Alimmille hyllyille järjestän kengät.

Surffailin netissä, selailin lehtiä ja menin liikkeeseen.  Keittiön päätyseinälle kiinnitetään Bookworm. Järjestän siihen kaikki keittokirjani, käden ulottuville keittiösaarekkeesta.  Keittiön syvälle ikkunapenkille sovittelen yrttiruukut. Valkoinen keittiö ja sen kiiltävät komposiittitasot näen ne muuttopäivänä. Tasot ovat kalliit, mutta satsasin niihin. Haluan helppohoitoista ja toisaalta avokeittiö avautuu suoraan ruokailutilaan, joten uskon että satsaus kannatti.  Ruokapöydän päälle olen haaveillut niin kauan kuin muistan Zettel`z6- valaisinta. Eiköhän tähän ikään ehtineenä ole aika jo toteuttaa haave. Kirjoitan johonkin valaisimeen lappuun oman runon. Siinä se olisi julkaistuna vieraiden luettavissa.

Onko sisustaminen jotenkin kiellettyä ja häpeiltävää. Jos siitä kertoo avoimesti, joku tuhahtaa, rahanhaaskausta. Koti on paras paikka itse kullekin, on väärin väheksyä omaa kotiaan. Siksi sisustan ja satsaan kotiini.

*********

torstai 27. lokakuuta 2011

Kummitustalo

Suopayrtit tuoksuvat,
niiden väri toistuu seinässä. 
Rappaus säröilee nyrkin iskuista.
Kumahtelee,
ikkunassa vilahtaa hahmo.
Valkokaapuinen kummitus
kumartuu, nostaa nyrkin, iskee.
Seinä värisee,
 pinnan säröt luikertelevat kartaksi.

   ******
Valokuvatorstai-Runotorstai   222. haaste = Kummitustalo

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Orkidean lämpöä





























Orkideat ovat kukkineet jo viikkoja.
Valitsin ne nyt kuvattavaksi.
Valkoisten terälehtien  ympäröimänä
loistavat keskiön värit lämpimästi.
********

tiistai 25. lokakuuta 2011

Valintoja


 
Muuttoon on tänään tasan kolme viikkoa. Sisustaminen on ollut käynnissä parisen viikkoa ja pakkaamista on tehty päivittäin vähän kerrassaan. Vielä on kaikki sujunut leppoisan mukavasti.  Valintoja on tehty täällä 450 kilometrin päässä onnistuneesti. Kaupoissa juokseminen on ollut vähäistä, valinnat on tehty jo kotona ja liikkeissä on katsottu, miltä ne livenä näyttävät. 
Eilen kävin ostamassa Pukkilan tehtaanmyymälästä  laatat keittiön kaapistoseinälle. Valistin kiiltävän valkoisen Fasetti-laatan koko 97x197 mm. Laatoitus tulee näkymään koko seinän alueella kaapistojen takaa ja välitilassa.
Yllätyin positiivisesti  rahdin suhteen. Ostokseni matkaavat satoja kilometrejä ja ne kannetaan sisään määränpäässä, rahti 27 euroa.
Keittiökaapistoista ei vielä ole näytettävää, Isku Keittiöt toimittaa kaikki kaapisto-ostokseni keittiöön, kylppäriin ja eteiseen. Kaikissa kaapistoissa on Geo-ovet ja pinnat kiiltävän valkoisina. Geossa on kolme vaihtoehtoa matta, kiiltävä ja loistava. Tämä kiiltävä ei siis ole peilimäinen, vaan juuri sopivan kiiltävä. Vedin on Kaide 28 cm kromi, ei kuvassa oleva. Eteisen kaapistoihin vaihdetaan ovet ja niissä ei ole vetimiä, vaan ns pomppusulkimet. Liukuovia ei saatu mahdutettua näihin vanhoihin komeroihin, joten siitä syystä  vaihdettiin uusiin oviin.

Eteiseen tulee myös aivan uusi liukuovellinen kaapisto Tank-mallistosta, 180 cm peiliä kahden liukuoven verran.
Seinät ja ikkunasyvennykset on nyt maalattu paperi-nimisellä Tikkurilan maalilla väri no F497. Ikkunoista pidän paljon ja niitä on myös paljon. En muista olenko kertonut, että talo on Museoviraston suojelema ja rakennettu 1820. Nyt jatketaan parketin käsittelyä ja uusitaan lattialistat ja ovien peitelistat.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Taivaita ja kukkia

Tänään taivas oli tyyni ja sininen.
Lentokone piirsi valkoisen vanan taivaalle
Suomen lippu ei liehunut.
Valkoiset krysanteemit näyttävät talvisilta
sinistä taivasta vasten.

**********

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hetki vielä

































Ruusujen viimeinen ponnistus
on avata nuput 
antaa terälehtien  hehkua hetken
ja uinahtaa pakkasen hyytävään syliin.

*********

lauantai 22. lokakuuta 2011

On aika luovuttaa

 Tänään pilvet soutelivat 
sinisen taivaankannen halki.
 Omenapuu on luovuttanut,
lehdissä on  jo keltainen vivahde.
 Vaahtera on melkein paljaana,
se pudottelee viimeisiä lehtiään.
 Terassin  harsokukka ei tiedä vielä,
että on syksy ja aika lopettaa kukinta.
Terassilla vihertää vielä voimissaan  tämäkin.

*******

perjantai 21. lokakuuta 2011

Bussipysäkillä eksyneenä


Olin saanut tietää, että Kaustisen K-Marketista voi ostaa lauantaisin kaustislaista juustopaistia. Juustopaisti- nimitys ei ehkä aukene pitäjän ulkopuolisille, joten tarkennan mistä on kysymys. Kyseessä on keitto, jonka pohjana on keitetty liha ja sen liemi ja keiton loppuvaiheessa mukaan kuutioidaan leipäjuustoa. Leipäjuusto on valmistettu myös samaisessa pitäjässä.

Lauantaina meillä oli tapaaminen Kaustisella ja päätin ostaa samalla tuota maankuulua tai ainakin maakunnankuulua juustopaistia. Kehumatta sen enempää se on todella hyvää. Kun liikutte tuolla suunnalla, kannattaa poiketa K-Markettiin ostamaan tätä herkkua.

Pysäköimme automme aivan pitäjän keskiön parkkipaikalle ja hoidimme tapaamisemme. Tämä keskiö on kuin laajennettu bussipysäkki, sinne tulevat kaikki. Pitäjän kaupankäynti tapahtuu juuri tämän keskiön ympärillä. Linja-autoasemakin on tällä aukiolla. Ainoastaan Kunnantalo ja Kela ovat hieman sivussa, matkaa sinne on vain sata metriä ja kirkkoon noin kaksisataa. Pienessä pitäjässä kaikki on käden ulottuvilla. Eksyä ei voi, niin minä ainakin luulin.

Lähdin K-Markettiin, mutta keltatiilisessä rakennuksessa oli rautakauppa, pankki, leipomo, tilitoimisto, vaatekauppa ja monta muuta yritystä, mutta ei K-Markettia. Ei näkynyt mainosplakaatteja, ei sinisenä loistavaa K-kirjainta kirkuvan keltaisella pohjalla.
Rautakaupan ovesta astui ulos mieshenkilö. Kiirehdin askeleitani ja kysyin.
- Anteeksi, voitteko neuvoa missä on K-Market.
- En voi auttaa, en ole paikkakunnalta.
Tähänkö on tultu, maalaispitäjässäkin ollaan eksyksissä, ajattelin. Eivätkä siellä liikkuvat tunne paikkakuntaa.
Seuraavaksi pysäytin ostoskassia kantavan naisen. Hän kertoi, että K-kauppa on muuttanut ja pitää kulkea suoraan seuraavan rakennuksen ohi ja vasta seuraavasta se löytyy. Ei taaskaan löytynyt liikettä, jonka isot mainosplakaatit olisivat osoittaneet, että tässä se on.
Nyt pysäytin juuri autosta nousseen miehen ja kysyin neuvoa.
- Kulje muutama askel eteenpäin, käänny oikealle parikymmentä askelta niin olet kaupan portailla.

Tunsin itseni jotenkin tumpeloksi, että pitääkin kysellä tietä niin näkyvään paikkaan kuin ruokakauppaan. Kuljin ohjeen mukaan ja edessäni oli tavallisen harmaa, peltiprofiililla päällystetty uudehko liikerakennus. Ikkunoita ei ollut, ainoastaan sisäänkäynnissä pari ja niissä yksi huomaamaton mainos. Pääoven yläpuolella oli K-kirjain, josta päättelin että olen oikean oven takana.

Kuljin koko kaupan läpi pakastealtaille ja etsin keittopakkauksia. Eihän niitä siellä ollut. Röyhkeästi etuilin kassajonossa kassalle ja kysyin, missä juustopaisti on. Se on irtotiskissä, viittoili kassa. Siellä sitä oli. Minulle kerrottiin, että paikkakuntalainen emäntä keittää sitä lauantaiksi kauppaan myytäväksi. Vastakeitetty juustopaisti kassissa matkanteko jatkui.
Kuinka ruokakauppa onkin osattu piilottaa keskelle kylää noin hyvin, ihmettelin.
  
*******
Pakinaperjantai 256. haaste = Bussipysäkillä

torstai 20. lokakuuta 2011

Syksyllä

Rantatien yli piirtyvät puiden varjot 
 tänään eilistä enemmän 
auringolla on tilaa
piirtää varjoja
kadottaa värit
harmaan kaamoksen hiljaisuuteen

********
Valokuvatorstai-Runotorstai 221. haaste = Rauha


 

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ruokaa makrona



Salaatissa ei ollut tänään tomaattia
eikä kananmunaakaan,
 oli persiljaa ja kukkakaalia.

*******
Makroviikot 30. haaste = Ruoka

tiistai 18. lokakuuta 2011

Hankintoja uuteen kotiin



On vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Ajatukset pyörivät uudessa kodissa ja tämä vanha on mielessä jo hyvästelty. Muutettaessa harvoin sopivat vanhat valaisimet. Uuden kodin huonekorkeus ja iso yhtenäinen tila keittiö, ruokailu- ja olohuone vaativat valaistuksen uusimisen.
Niinpä olen hankkinut ensimmäiseksi kattoon kiinnitettävät kohdevalaisimet, valkoiset Nerot. Olohuoneen kattoon tulee kolme 2-osaista Neroa, keittiöön yksi ja eteisaulaan yksi  3-osainen. Vanhat olohuoneen spotit 2 kpl kiinnitetään makuuhuoneisiin johtavaan aulaan.
Ruokailutilan Ingo Maurerin valaisin on tilaamatta, mutta valinta on jo selvä.
Makuuhuoneen yhdelle seinälle valitsin Svensk Tennistä Josef Frankin  Vårklockor mustapohjaisen kukikkaan tapetin ja sekin on jo tulossa määränpäähänsä näinä päivinä.
Keittiö-, kylpyhuone- ja eteiskaapistojen tarjousta käyn tämän illan läpi ja huomenna tehdään tilaus. 
Ja taas pakataan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Päivä elämästä

 Tämän päivän elämää kuvin ja alla sanoin.

Tänä päivänä jatkui pakkaaminen.Se alkoi vähiten tarpeellisista komeroista ja kaapeista. Tavaraa meni polttojätteeseen, kierrätykseen ja muuttolaatikoihin. Pakkaamisen pysäytti käteen osunut  ja parikymmentä vuotta avaamattomana ollut kirja  Jyviä ja akanoita. Pitkä tovi vierähti tämän kirjan parissa nauraen.
Esimerkkejä kirjasta.
Päivä kerrallaan ja asiakkaat tyytyväisiksi. Apteekkarin työ on tasaisen tappavaa, kertoo
apteekkari Aimo Vaara Kauppalehdessä 17.3.1982.
Otamme vastaan lumenpudotusta katolta. Läh. Niiralank 19 as 2. Ilmoitus Savossa 8.3.1970.
Jos kaikki ovat maistereita, kuka silloin työt tekee ? Näin toteaa kauppaneuvos Rakel Wihuri televisiossa 23.8.1985
 
Näissä merkeissä tai sanonnoissa kului muutama tovi nauraen. Pakkaaminen jatkui, kunnes otin yhteyttä keittiöfirmaan ja pyysin tarjoukset suunnitelmien mukaan keittiökaapistoista, eteiskomeroiden ovista ja kylppärin kalusteista. 
Jossain välissä laitoin puuron uuniin kypsymään. Iltapäivällä oli tapaaminen ja sen jälkeen proosakurssille.
Ja nyt näpyttelen tätä postausta. Näin tämä päivä pääpiirteittäin meni.
*******
Extrahaaste = Päivä elämästä !

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Salaisuus


Kallion pinnan alla on salaisuus.
Kyyneleet virtaavat,
murtuuko pinta, 
paljastuuko salaisuus

********
Mustaa ja valkoista 88. haaste =
"A photograph is a secret about secret.
The more it tells you, the less you know."
~Diane Arbus~

lauantai 15. lokakuuta 2011

Tänään oli syksyssä tätä

 Vielä muutama kukka,
sitten on kaikki ohi tältä kesältä
punahatuilta.
 
 Omenapuu jaksaa edelleen
pitää lehdistään kiinni.
Eivätkä punaiset hedelmät anna
 otteen kirvota talveksikaan.
 
Keltainen kuuluu syksyyn,
siitä pitävät vaahterat huolen.

********

perjantai 14. lokakuuta 2011

Eksyksissä


Oli pimeä ja sateinen lokakuun ilta. Olimme menossa porukalla Keski-Pohjanmaan Kamariorlesterin konserttiin. Pientä porukkaamme yhdistivät kauan sitten yhdessä vietetyt kouluvuodet. Sain kyydin professorin pieneen autoon ja ajelimme kaksistaan pimeässä sateisessa illassa. Juteltavaa oli paljon, joten ajoimme huomaamatta ohi kirkon, jossa konsertti oli. Pyörsimme takaisin ja löysimme täpötäydelle kirkkopihalle muutamaa minuuttia vaille konsertin alkua.
Kurkistimme kirkon eteisestä täpötäyteen kirkkoon. Etsimme vapaita paikkoja ja aivan takana, ristinmuotoisen kirkon saarnastuolin sivulla, näkyivät tutut kasvot. Meille oli pidetty paikkaa. Kuljimme hiljentyneen kirkon pääkäytävää viimeisinä vieraina paikallemme. Kiinnostuneet katseet seurasivat kulkuamme.

Kun olimme istuutuneet, marssi orkesteri paikalle. Viimeisenä kapellimestari Juha Kangas. Hänet muistan hyvin. Kuljimme aikoinaan samalla koulubussilla samaan kouluun. Konsertti oli mieliinpainuva Bachia, Mozartia, Vivaldia ja Sibeliusta. Nautin konsertista, minulla oli vapautunut olo tutussa paikassa.. Kyyneleet eivät virranneet vuolaana vaikka herkistyin monta kertaa.

Konsertin jälkeen tiemme erkanivat eri suuntiin. Olin sopinut, että mieheni odottaa minua pimeässä ja sateisessa illassa kirkkopihalla. Hetken hapuilun jälkeen löysin hänet ja ajelimme kohti majapaikkaamme. Emme osanneet aavistaa, miten ennen niin tutun pitäjän kirkonkylästä on pimeässä vaikeaa löytää oikea tie. Kaikki tiet ovat muuttuneet, enää ei kuljeta tuttuja mutkikkaita teitä läpi talorivistöjen. Nyt ohitetaan pitäjän keskusta komeasti suoria ohitusteitä pitkin. Hiljaa hapuillen löysimme oikealle tielle.

Etsiessämme oikeaa tietä mieheni kertoi kuinka vaikeaa hänellä, paikkakuntaa tuntemattomalla, oli löytää kirkko. Kirkko, joka on yleensä keskellä kylää. Hän kysyi ensimmäiseltä kohtaamaaltaan mieheltä kirkkoa. Huonosti suomea murtaen mies kertoi, että ei ole aivan varma missä kirkko on. Hän viittoili sinne tänne ja leväytti lopuksi ystävällisen hymyn. Pieleen meni tämä neuvo, ei löytynyt kirkkoa. Ulkonahan oli pilkkopimeää. Seuraava opastaja sattui olemaan paikkakunnalta ja kirkko löytyi.

Miten niin lyhyessä ajassa kaikki onkaan muuttunut, ajattelin. Kirkko on hukassa. Jos keskustaan haluaa mennä,on osattava kääntyä suoralta tieltä juuri oikeasta mutkasta. Päivällä se onnistuu, mutta pilkkopimeässä on oltava tarkkana. Avuliaan ulkomaalaisen hymy lienee jo tavanomaista maalaispitäjässäkin.
***********
Pakinaperjantai 255. haaste = Putkimiehen hymy


torstai 13. lokakuuta 2011

Pilvien alla

Kävelin rantaa myrskyn jälkeen
vai oliko se ennen sitä
turkoosi meri vieri kohti rannan hiekkaa
laivan kokka seurasi saaren rantaviivaa
oli hiljaista vain aaltojen kohina

Kastelin jalat rantaveteen
meri tuoksui kalalta ja suolalta
kaukana humisi myrsky
horisontin takana on määränpää
laivan aaltojen ajatusten

Pilvien alla rantahiekalla
on aika pysähtynyt
hetkeksi vain ennen myrskyä
turkoosi meri keinuu
jatkan matkaa

*******
Valokuvatorstai-Runotorstai  220. haaste =
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja
Otava 2005, sivu 31.