Linnanpuisto

Turun linna on meille kaikille hyvin tuttu. Turun reissulla sen sisätilat on katsatettu ja historiaa kerrattu. Linnaa ympäröi puisto, Linnanpuisto, se rajoittuu  kolmelta sivultaan satama-alueeseen.  Puisto on saattanut jäädä kokematta, joten kerron siitä muutamin sanoin. Puiston pinta-ala on 2,6 ha. Alkusysäys puistolle on ehkä annettu jo Turun linnan perustamisen aikoina 1200-luvun lopulla. Sen jälkeen puisto on kasvanut, sitä rakennettu ja välillä se on jätetty oman onnensa nojaan. Onpa se kärsinyt toisen maailmansodan pommituksistakin. Nyt puisto on hyvin hoidettu keidas, jossa kulkijan on mukava levähtää. Puistossa on kaikkiaan sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia. Suurimpina puina näyttäytyvät lehmukset.

Puistossa on muutama penkkiryhmä, joiden eteen on sijoitettu kesäkukkaistutuksia.  Tuuheiden puiden taakse jää satama-alue näkymättömiin.

Turun linnasta tutuksi on tullut paraatipuoli, kuvassa nähdäänkin linnan taustaa. Villiviini rönsyilee vehreänä linnan muureilla.

Nurmikko on moitteettomassa kunnossa, lehmusten ja hopeapajujen takaa pilkistää puiston pääkohde.

Jälleen on aika levähtää ja kaivaa vaikkapa eväät esille.  Kuvan takaosassa näkyy aittarakennus. Puistossa on  niitä kaksi, Vänrikki Stoolin- ja Perniön aitat. Tietääkseni Vänrikki Stoolin tupa on siirretty puistosta aikoinaan Kuruun.

Tällä kukkaistutusten täyttämällä penkereella oli aikoinaan sodassa tuhoutunut Bagarlan kartanorakennus. Takana kaarisilta ylittää pienen ojan, joka solisee hellepäivänä. Ojaa reunustavat rehevät rantakasvit. 

Puistossa en huomannut ainoatakaan patsasta, joten iloinen yllätys olivat nurmikolla kimaltavat Taivaan lahjat.  Kari Caven on luonut tänä vuonna nämä kimaltelevat kivet Euroopan kulttuuripääkaupungille.
Peilimosaiikilla päällystetyt luonnonkivet  asettavat vertauskuvallisesti rinnakkain kaksi aikaa: kiven ikuisuuden ja katoavan nykyhetken. Sanotaan Flux Aura 2011-esitteessä.

Taivaan lahjat kimmelsivät timanttien lailla. Puisto heijastui mosaiikkipeileissä ja kivet näyttivät vihreiltä smaragdeilta. Suosittelen  kesäretkeilijöitä levähtämään piknikillä Linnanpuistossa.

Monta yhdessä

Tulilatva jaksaa kukkia raikkaana edelleen. Tähtimäiset pikkukukat muodostavat ison pallomaisen  kukan.

Siankärsämö ei kuki vain niityillä, vaan myös meidän pihan kukkapenkissä. Se on rohdos- ja maustekasvi. Jossain päin Eurooppaa siankärsämöä käytetään viinan valmistamiseen ja saadaan siankärsämöviinaa. Ja  kasvilla maustetaan myös olutta. Tuoreita, nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa mausteena. 
Kukka käsittää monta pientä kukkaa, joissa on kellertävä keskus.

Pihajasmike on kukkinut jo muutamia päiviä.  Valtavan pensaan yhdessä oksassa on monta kukkaa, osa vielä nuppuja. Tuoksu kestää juuri niin kauan kuin kukintakin.

Palava rakkaus on tulipunainen. Nimi pohjautunee väriin, joka kuvaa tulista rakkautta. Yhdessä kukassa on lukuisa  määrä pieniä tulisia kukkia.  Palava rakkaus leviää reippaasti ellei sitä hillitse ja kasvaa korkeutta ainakin meillä vähän liikaakin. Kovalla tuulella ne kaatuilivat, mutta yllättävän hyvin nousivat takaisin pystyyn.

************

Makroviikot 14. haaste = Monta

Onni suosi arvonnassa

Vajaa viikko sitten postilaatikkoon kolahti punainen paketti. Minua suosi onni SusuPetalin blogiarvonnassa. Hyvin harvoin arpaonni on suosinut. Oikeastaan en edes muista milloin olen jotain voittanut.
Avasin punaisen käärepaperin, jonka SusuPetal oli sivellinvedoilla maalannut. Eikä tämä taiteilu päättynyt tähän, paketista löytyi Susun maalaamia ja valokuvaamia kortteja. Myös meidän kaikkien rakastama Keskiäkäinenkin oli saanut omat korttinsa.  Otsikkokuvassa ovat maalatut kortit. 

Tässä on hän Keskiäkäinen, joka ihmettelee. Nykyään kylpypyyhkeet ovat pienempiä kuin ennen.  Seuraavassa hän tuumailee testiin vastaamista. Mikä puu minä olen ?  Tietysti riittävä määrä vuosirenkaita voisi olla myös sopivan puun merkki. Huhuu huutelen täältä, miten olisi kauniisti kukkiva päärynäpuu. Sen hedelmät ovat saaneet mallinsa  juuri sinulta  Keskiäkäinen.
Mehän olemme jo pitkään olleet sitä mieltä, että ennen kesät olivat lämpimämpiä kuin nyt. Nyt on koleita kesiä. Ja koko ajan HIKI, tuumii hän Keskiäkäinen.

Sano se kukin. Sen voi tehdä näillä kukka-aiheisilla korteillakin. Ne eivät lakastu, vaan säilyvät muistona  ystäviltä. Kauniita luonnonläheisiä kortteja.

Tätä korttia katselin pitkään. Veden pinnassa väreilevät vesirenkaat ja turkoosin veden alta heijastuvat  kukat.

Eilen illalla aurinko peilasi joen rannan vihreät puut veteen. Nappasin kuvan, näyttää satumaiselta.  Kiitos Susu paketista.

Keltainen - kollaasi 40/2

TeeTee jätti lomailun ajaksi kuuden värin haasteen. Värit voi koota kollaasiksi joko kaikki kerralla tai vähitellen vaikkapa yksi väri kerrallaan viikoittain. Valitsin yhden värin jokaiselle kuudelle viikolle.
Tällä viikolla on vuorossa keltainen.
Ylin kollaasi koostuu keltaisesta ruususta. Alimman kollaasin  pääroolissa ovat akileijat, pukinparta ja suikeroalpi. Suikeroalpi kukkii parasta aikaa pihalla samoin akileijat.

Värikollaasit 40. haaste no 2 = keltainen

Kukkia, kirjoja, kesäkurpitsaa

Tämä ei ole voikukkaa, vaan jotain muuta jolle en ole nimeä löytänyt. Oli vain niin kaunis keltainen kukkapläntti tienposkessa, että piti ikuistaa. Juhannus on nyt ohi. Kun ajelin kaunista Turkua ristiin rastiin, näytti puiden vihreys jo tummuneen. Keskikesä on ohitettu, värit ovat syventyneet ja päivä lyhentynyt.

Alennusmyynnit ovat alkaneet. Huomasin sen Skanssissa käydessäni. Katselin kenkiä, vaan en jaksanut sovitella eikä ne lopulta kovin kivat olleetkaan. Suomalaisessa kirjakaupassa oli mukava ale. Tosin en 4,95 pokkareista löytänyt sopivaa. Otin jo Sirpa Kähkösen kirjan käteeni, mutta huomasin Sofi Oksasen Stalinin lehmät-pokkarin. Aloitin jo sen lukemisen, tykkään Sofin kirjoitustyylistä. 
Pastaa varten ostin kesäkurpitsan - espanjalaisen. En pelkää ehec-bakteeria, ei se espanjalaista alkuperää ole. Itujen syöminen voi olla riski, ainakin ulkomailta tulleiden. Persikat olivat myös espanjalaisia, en voinut vastustaa niitä. Ja nehän voi kuoria.

Päivänkakkarat sopivat kesäkukiksi juuri nyt olohuoneeseen. 

Ruusuja, ruusuja

Ruusutarhassa vierailulle ei sopivampaa ajankohtaa voi olla kuin juhannus. Tänään tunsin olevani melkein ruusujen kuningatar tai prinsessa, siis melkein. Kun en ole prinsessa, voin olla aivan hyvin prinessan serkku. Täällä Suomessa ei enää kuninkaalisia ole, joskus on ollut kauan kauan sitten. Joten voisi kuvitella niiltä ajoilta sukulaisia tänne jääneen.

Olen asunut Turussa muutaman päivän päästä tasan 12 vuotta ja vasta tänään kuljin ensimmäistä kertaa tähän ruusupuistoon. Ohi autolla olen huristellut ja ajatellut, mikä on tuo kerrostalojen  ja Henrikin kirkon vieressä oleva laaja pensaiden täyttämä alue.  

Tähkäpuisto on tämän puiston virallinen nimi ja puistossa on paljon muutakin kuin ruusuja, kuten alla oleva Turun kaupungin sivulta lainattu teksti kertoo.
Nykyisen Tähkäpuiston historia ulottuu aina 1530-luvulle asti, jolloin Kustaa Vaasa määräsi alueen Turun porvarien nautintoalueeksi. Puiston vanhimmat puut ovat peräisin alueella vuoteen 1968 asti toimineen ruotsalaisen puutarhakoulun taimistosta. Koulun lopetettua toimintansa alue jäi joutomaaksi, kunnes nykyisen puiston rakentaminen aloitettiin 1980-luvulla. Tähkäpuisto on vihitty käyttöön Turun Päivänä 1982.

Tähkäpuiston kaavoitettu pinta-ala on noin 7,7 ha, josta rakennettua puistoaluetta on vähän yli puolet. Muu osa alueesta on pyritty säilyttämään luonnonmukaisena maisemaniittynä ja ulkoilumetsänä. Puistossa on runsas valikoima erilaisia havu- ja lehtipuita (37 kpl) ja pensaita (110 kpl) sekä perennoja ja maustekasveja noin 90 eri lajiketta. Puiston ylpeys on kuitenkin vuonna 1995 käyttöön vihitty ruusutarha, joka on Suomen suurin historiallisten ruusujen rosarium. Vuonna 2002 Tähkäpuistossa järjestettiin Ruusuvuoden pääjuhla.

Arvatkaa, miten vaikeaa on valita tähän kuvia jo siitä määrästä jonka otin puhumattakaan puiston valtavasta ruusulajikemäärästä.  Puistossa  on 1600 ruusupensasta, lajikkeita on 400.

Vaalean punaisia ruusuja näytti olevan enemmistö kukkivista. Se on hyvin perinteinen ruusuväri eri sävyissään. Lajikenimityksiä en kirjoittanut muistiin. Ne löytyvät ruusujen vieressä olevista kylteistä.

 

Tämä oli ensimmäinen ruusu, jonka eteen pysähdyin ja kuvasin ennen kierrostani.  Kaunis yksinkertaisin kukin runsaasti kukkiva ruusu.

Tämä valkoinen ruusu, jossa on sipaus vaaleaa punaa oli viimeinen kuvani. Akusta loppui virta. Paljon jäi kuvia arkistooni. Lisää on tulossa, koska aion seurata tämän puiston elämää jatkossakin.

Kaunis ja tuoksuva ruusupuistokierros päättyi tällä kertaa tähän. Kun tulette Turkuu kesäaikana, kannattaa rentoutua tuolla ruusujen keskellä. 

Historian havinaa kulttuurikaupungissa

Valitsin lenkkikohteeksi tälle päivälle Suomen Joutsenen, risteilyalus Boren ja Forum Marinumin nurmikon. Miksi nurmikko ? Siksi, että ohjelmassa oli nyt tämän vuoden kulttuurillinen kohde Päivänkakkara.  Sen ovat toteuttaneet  Antti Stöckell ja Jani Rättyä. Kuten kuvista voitte todeta, kyseessä on komea jättikokoinen  päivänkakkara. Esite kertoo teoksesta näin.
Jättiläiskokoinen päivänkakkara on ilon päräytys, elämän ylistys, rakkaudentunnustus ja onnentoivotus. Istahda kukan varrelle ja nauti kesästä Aurajoen rannalla.

Kyllä nautimme ja olemme nauttineet, kesän iloista ja elämästä, onnesta ja rakkaudesta. Nehän ovat elämän suolaa ja sokeria. Horisontissa näkyy Turun linna, jonka puiston varjojen viileydessä istuimme hetken. Myöhemmin seuraa oma postaus puistosta. Vasemmalla pilkistää historiallinen valkoinen Suomen Joutsen-purjelaiva.

Vielä päivänkakkaraa takaa. Kovin on elävän näköinen kukka. Taide elää keskellä kansaa. 

Taivas oli tänään Suomen lipun väreissä. Suomen Joutsenen mastot piirtyvät upeasti vasten keskikesän taivasta. Risteilyalus Bore on nyt hostelli, kurkistimme sisään. Kahvila ei ollut vielä auki. Myöhemmin loppukesästä avataan hostelliin ravintola.

Juhannus on meillä taas

Juhannukseksi noudettiin metsästä koivut, ne pystytettiin  kuistin oven molemmille puolille. Siinä ne tuoksuivat  pyhien ajan ja sen jälkeen ne vietiin pois. Traditio elää edelleen maaseudulla.  Koivujen asemasta poimin koiranputket juhannuskukiksi.  Olohuoneen lattiamaljakossa ne tuovat  keskikesän juhlan tunnelman kotiin.  

Muut perinteet ovat jääneet. Punaista limonadia ei enää juoda eikä munkkejakaan paisteta. Lavatansseihin ei olla menossa. Mietinkin,onko niitä enää juhannuksena.

Kaupungista voi löytää ailahduksen entisestä juhannustunnelmasta. Kurkistin keskustassa portista pihamaalle ja näyttää kuin aika olisi pysähtynyt. Syreenit kukkivat vielä.

Kukkien poimintamatkalla ihastelin suomalaista maalaismaisemaa korkealta kirkonmäeltä. Vielä ovat pellot heleän vihreitä, kasvukausi on alussa hyvässä vauhdissa. 

Päivänkakkarat kukkivat muutama päivä sitten vielä pystyssä päin. Tänään tuuli ja sade piiskasi ne alas. Näiden kohtalona on tulla kitketyksi  kukinnan mentyä. Ensi kesänä ne kukkivat taas, tosin paikka voi olla   hieman siirtynyt.  

Aurinkoista ja riemukasta juhannusta kaikille

Koiranputki

Nyt oli bloggerissa ongelmia. Kun sain kuvat vihdoin tänne, julkaisen ne heti ennekuin katoavat.
Keräsin tänään ison kimpun koiranputkia maljakkoon. Tässä lähikuvia kimpusta.

*******

Makroviikot 13. haaste =  Kesä

Tänään tiistaina

Tämä päivä oli vaihteeksi työpäivä. Illansuussa  kotona oli paljon puhumista, ei kuitenkaan työpäivästäni. Mieheni oli käynyt diplomihomeopaatin vastaanotolla. Pohjanmaalta kotoisin oleva turkulainen lääkäri, biologi, diplomihomeopaatti Liisa Sulkakoski oli avannut miehen koko elämän. Kohtaamisessa kului aikaa 1,5 tuntia, sinä aikana käytiin läpi melkein kaikki, ruokailutottumukset, työhistoria, harrastukset, oma ja vaimon elämä, lapset. Hän tyypitti miehen kuulemansa perusteella. Kun kuuntelin miehen kertomaa, se kuulosti aivan uskomattomalta. Emme ole tottuneet lääkäreihin, jotka kiireettömästi kuuntelevat, avaavat keskustelemalla potilaan elämän. Mietin, olisiko minulla jokin aihe, jonka takia voisin käydä tämän homeopaatin vastaanotolla. Jos aihetta tulee ei ole epäilystäkään  minne menen. Nyt mieheni nauttii "helmiä" kahden kuukauden ajan, sen jälkeen on arvioinnin aika.

Kuljin pihamaalla, akileijat kukkivat parhaillaan. Aikoinaan ostin mielestäni sinisiä akileijoja. Samaa väriä kuin lapsuuskodissani, mutta kun kukinta-aika koitti kukat olivat vaaleankeltaisia.
Karpaattienkellot ovat aloittaneet kukkimisen. Siirsin ne viime vuonna tähän uuteen paikkaan. Hyvin ovat kotiutuneet. Huomenna lähden poimimaan juhannuskukkia ojanpientareilta.
Minua suosi  arpaonni SusuPetalin arvonnassa, avasin pikkupaketin tänään. Postaan siitä myöhemmin.

Tämän sipulikukan nimeä en enää muista, pieni, mutta kaunis kukkija. Kukkien sävyerot johtuvat siitä, että ylimmät on kuvattu aurinkoisena päivänä ja alimmat eilen, kun satoi. 
Selailin Koti ja Keittiö-lehteä, huomasin maistuvaisen rosmariini-raparperikeikauskakun ohjeen. Siltä istumalta oli lähdettävä lähikaupasta raparperia ostamaan. Onneksi siellä oli niitä. Nyt on kakku jäähtymässä. Ohje löytyy jo tänä iltana Kotona-blogistani. Klikkaa sinne vaikka ylhäältä sivupalkista.
Kauppareissulla punarinta hyppeli mato suussa polun varrella. Kuljimme muutaman askeleen vierekkäin. Minulla raparperit ja punarinnalla mato. 

Keväällä terassille istutetut mehikasvit kukkivat. Näitä pieniä kukkia ei tule aina noteerattua. Kaiken ei tarvitse olla isoa ja pulleaa, pienikin on kaunista.