sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Hurma

Hurma oli kylmäverinen suomenhevonen, korskea raudikko-ori.
Kesäisin työpäivän jälkeen se asui vapaana aidatulla laitumella. Se nautti vapaudesta. Siellä se tunsi kesän tuoksut ja kuuli lintujen laulut, mutta aina tämä ei riittänyt.

Talvisin kotina oli hämärä talli. Sinne tuotiin ruoka, heinät, kaura ja vesi. Kohokohtia olivat isännän käynnit. Hurma tunnisti askeleet jo kaukaa. Se hirnahti iloisesti, se rakasti keskusteluhetkiä isännän kanssa. Hurman turkki pidettiin kiiltävänä ja puhtaana. Kuinka se nauttikaan harjan kosketuksesta, jokaisesta vedosta sen uljasta selkää pitkin.

Joskus Hurman ajatukset liitelivät kauas metsiin, jokirantaan viileään veteen, vainioille ja kaurapeltoon. Se kuvitteli vetävänsä suuhunsa mehukkaita ja tuoreita kaurantähkiä. Se tunsi vapauden hurman kohisevan suonissaan. Kukaan ei valjastaisi sitä eikä käskyttäisi työtehtäviin. Tallin seinät eivät ahdistaisi.

Hurman luonteessa oli villihevosen vimmaa ja tulista korsketta. Vapaus oli sille täydellistä onnen hurmaa. Silloin se ei kuullut eikä nähnyt muita. Se ei tuntenut olevansa renki vaan kuningas, jota varten koko maailma oli.

Kun vapauden kaipuu kävi täysin voittamattomaksi, Hurma korskui ja kuopi. Se pinkaisi vauhtiin, ylitti aidat ja portit. Se kirmasi hullaantuneena häntä koholla, kaviot kapsaten vapauteen. Kylätien hiekka narskui ja pölysi kiitävän hevosen alla. Yli viljapeltojen kohti metsää vapauteen korskuen ja hirnahdellen. Kesäisin tämä oli mahdollista ja siitä oli nautittava.

Vapautta ei kestänyt pitkään. Isäntä huomasi tyhjän laitumen. Riimut käteen ja etsintä käyntiin.
Huhuilua Hurma ei ollut kuulenivaankaan. Se piiloutui naapurin kaurapeltoon. Se oli huono valinta, naapurin isäntä huomasi sen pään nousevan kaurapellosta. Kiireesti juostiin kertomaan, teidän Hurma on meidän pellossa. Näistä jo nitisi naapurisopukin, mutta siitä Hurma ei välittänyt.

Isäntä kulki hitaasti maanitellen hevosta kohti. Se pinkaisi hurjaan raviin. Halusiko se leikkiä. Maanittelukaan ei aina auttanut, ei leipä eivätkä muut herkut. Vapaus oli suurinta herkkua. Hurma ravasi, piehtaroi ja hirnui. Väsymys oli kuitenkin paras taltuttaja. Hurma talutettiin takaisin omalle reviirille. Kuninkaan aika oli päättynyt, kuuliaisena alkoi rengin arki.
Hurman suonissa virtasi aina, loppuun saakka, vapauden kaipuu.

Pakinaperjantai 135. aihe - Hevonen

PS. Nyt tämä bloggaaja kirmaa blogistaniasta muutamaksi päiväksi vapauteen. Mukavaa viikkoa teille kaikille.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Hetki kesäiltana

NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.


Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
omani on Hiiden vuoren kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Suomen kesän tulkitsija numero yksi on Eino Leino. Nocturne syntyi 3.7.1903. Runo kuvaa sen kesätunnelman, jonka aistin kotimatkalla illalla auringon laskiessa. Luonto on hiljentynyt, linnut ovat levolla, pellot uinuvat ja usva levittää hunnut maisemaan.
Kuvasin tunnelman auton ikkunasta. Kuva tunnelmoi kokemani hetken. Kuva ei ole teknisesti loistokas eikä kuvallisesti korkeatasoinen, mutta mielestäni se välittää juuri sen, josta runo kertoo. Kuva suurenee klikkaamalla.
Nocturnen on säveltänyt ja sovittanut Taisto Wesslin ja sen tulkitsee Vesa-Matti Loiri. Jos haluatte kuunnella teoksen, se löytyy näppäämällä linkkiä.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ketterästi oravainen....

Lintujen laulu tahditti sunnuntain päiväkävelyä. Luonto pursui vihreyttä. Uudet kukkijat rehoittivat kävelyreitin varrella. Jalavan juurella kumarruin katselemaan tarkemmin. Olivatko nuo illakoita. Hennon punertavia pinkkejä kukkia nousi vihreyden keskeltä. Juuri kun olin näpsäisemässä kameraa, huomasin, että kuvassa oli toinen katselija. Jalavan rungolta ihasteli kukkia orava ruskeassa kesäturkissaan.

Illakkoako ihastelet, vai aiotko loikata kukkien keskelle. Tämä vaatii oravalta mietintää.

Nyt taidan hypätä. Aiotko saada kuvan minusta, tuumii pieni pörröhäntä. Kunnes.

Aurinko häikäisee, mutta kuulen äänen. Oravakin pysähtyy hämmästelemään. Seurustelumme rikkoo outo Mies ulkoiluvaatteisaan. Keskeyttää meidät lupaa kysymättä.
- Siinä on komea puu.
- Niin on, mutta oravaa minä katselen ja kuvaan. Vaikka onhan puukin komea.
- Onko siellä orava. Kas niinpä onkin, poikanen vielä.
- Pelästyi ja aikoo hypätä.

Orava kiertää puun ja päättää hypätä toiseen suuntaan. Outo Mies jatkaa toiseen suuntaan.
Kuka kumma se oli, joka meidät keskytti, kysyy orava. Ja kohta katosi puiden siimekseen.
Jatkan matkaani. Sainpas oravasta kuvia, ajattelen tyytyväisenä.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Pelargoniat





Tämän viikon Valokuvatorstai/Runotorstai-kuva /runo

Pelargonia

Loistavat kukat
puhtaana valkoisina
kuin silloin ennen.
Hoidostani kiittäen
kuin puheen ymmärtäen.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kaupunki Kaskisten saarella

Kaskinen on Suomen pienin kaupunki, se sijaitsee Kaskisten saarella. Äkkiseltään ei tule mieleen toista kaupunkia, jota meri ympäröisi joka suunnasta. Saarikaupungissa on asukkaita 1473.
Kuningas Kustaa III perusti kaupungin 1785. Tästä lienee muistutuksena leveä puistokatu Kuningas Kustaan aukio. Kuninkaallisia nimiä vilahtelee muitakin on Prinssi Erikin katu ja Aleksanterin katu. Aleksanteri lienee muistus tsaarista. Kaskinen on puutalokaupunki. Muutaman viikon takainen ensimmäinen käyntini kaupungissa ei jättänyt muistiini yhtään kerrostaloa. Liekö siellä niitä ollenkaan.

Idyllinen ja kaunis kaupunki, jossa elämä on aurinkoista ja kotoisen kodikasta. Puutalot ovat toinen toistaan kauniimpia ja pihat lumoavia vehreine istutuksineen. Onneksi täällä on säilytetty vanha rakennuskanta huolta pitäen eikä repien. Jos saisin olla kaupunkimarkkinoija, markkinoisin kaupunkia ympärivuotiseen lomailukäyttöön. Kalastus, purjehdus ja lomailu kaupunkiluonnossa kesäisin. Talvella hiihto, luistelu ja kelkkailu merenjäällä. Vanhanajan täysihoitoloissa lomailijoista pidettäisiin hyvää huolta. Täältä pikkukupungin rauhasta ensimmäiset ehtiväiset ostaisivat ympärivuotisia vapaa-ajanasuntoja, puutaloja meren saaresta.

Kuvassa vasemmalla alhaalla on Kuningas Kustaan aukio, leveä puistokatu. Puutaloissa on kauniit koristeelliset ikkunapuiteleikkaukset, kuisteja ja erkkereitä. Olipa punaisessa talossa tornikin, jonka näitte aikaisemmin pakinani kuvassa. Vain kirkko on moderni 1965 rakennettu. En kuvannut sitä, koska se rikkoo mielestäni puutalokaupungin idyllin.

Sisäänajotien molemmin puolin aukeaa meri, jossa on paljon pieniä saaria. Kivikot nousevat merestä antaen linnuille lepopaikkoja. Pikkusaarilla on hienoja retkeilypaikkoja tai voisi olla.
Kaskinen nukkuu vielä Ruususen unta eikä ole huomannut mahdollisuuksiaan.

Kaskinen on äkillisen rakennemuutoksen alue vuosina 2009-2010, kerrotaan kaupungin sivuilla. Kaupungin suurin työnantaja Oy Metsä-Botnia Ab lopettaa ja nyt markkinoidaan vapautuvia kiinteistöjä.
Onnea ja menestystä Kaskisten kaupungille.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kesän vihreää

Tänään oli aurinkoisen suomalainen kesäpäivä parhaasta päästä. Aamiaisesta alkaen kaikki juoma ja ruoka on katettu ulos terassille. Auringon lämmöstä pitää nauttia, kun sitä on jo odotettu niin pitkään. Nopeasti piipahdin kaupungilla vain Stockmanin alessa. En löytänyt itselleni mitään ostettavaa. Olen säästänyt hajuvesien ja ihonhoitotuotteiden ostamisen ensi viikon lomamatkalle. Pistäydymme katsomassa Baltian maiden kesää.
Löysin alesta kuitenkin kotiin jotain. Kultapalmut ovat olleet jo liian kauan ahtaissa ruukuissa.
Nyt ostin kympillä ison ruukun ja istutin molemmat samaan ruukkuun. Toivottavasti pääsevät kasvuvauhtiin.

Poimin pihan rajalta juhannuksena kimpun heiniä maljakkoon. Kuivuvat ja kestävät maljakossa niin kauan kun haluan. Ajattelin, että kerään talveksi ison kimpun heiniä terassille. Heinää riittää luonnossa.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Tuli sen nielaisi

Hirsinen punamullattu savusauna oli rakennettu jokirantaan. Sauna oli tarpeeksi kaukana jokiuomasta, keväiset tulvat oli otettu huomioon. Tulvavesi nousi hipomaan saunan alahirttä, mutta saunaan se ei yltänyt. Saunapolku oli jokirantaan alamäkeä, palatessa noustiin mäki ylös. Kesäisin saunavesi kannettiin joesta ja jokirannan pyykkipadassa lämmitettiin vesi lämpimäksi.

Savusauna oli kokonaan nurkkaliitoshirttä, kattona pärekatto. Rakennusvuosi ajoittui 1800-luvun lopulle. Rakennus oli neljä metriä leveä ja viisi pitkä. Ensin avattiin ovi saunan eteiseen. Kynnys oli korkea ja ovi matala. Aikuiset koukistuivat sisään mennessään. Ikkunattomassa eteisessä oli lankkulattia. Eteisestä mentiin kumartaen sisälle saunaan, joka oli samaa kokoa eteisen kanssa.

Sauna oli vuosikymmenien aikana savun nokeennuttaman musta. Siinä oli maalattia, lauteiden edusta oli peitetty puuritilöin. Vasemmalla oli pieni 50x30-senttinen ikkuna. Sen kapealle ikkunalaudalle sytytettiin öljylamppu valaisemaan mustunutta sisustaa. Ikkunan alla oli pesupenkki ja peräseinällä lauteet, jonne noustiin kahdelta askelmalaudalta. Lauteita kiersi kolmella sivulla istuinpenkki. Oikealla puolella oli iso luonnonkivistä rakennettu kiuas, se jäi hieman lauteita alemmas. Kiukaan tulipesä oli pitkä ja kapea. Lauteiden takana päätyseinän katonrajassa oli räppänä.

Kesäisin sauna lämmitettiin joka lauantai, talvella harvemmin. Talvella saunottiin talvisaunassa, jossa oli pönttökiuas.
Saunasaavit täytettiin lämmitetyllä ja kylmällä jokivedellä. Leppä- tai koivupuut kannettiin saunalle. Pesään sytytettiin tuli muutama tunti ennen saunomista. Räppänä avattiin nostamalla puuluukku laudepenkille. Ovet asetettiin raolleen. Ensin poltettiin pieni pesällinen. Kun se oli palanut hiillokselle, lisättiin pesä täyteen puita. Toinen pesällinen täytettiin, kun edellinen oli palanut hiillokselle. Kahden täyden pesällisen jälkeen tuli oli lämmittänyt kiukaan sopivaksi.
Oli aika heittää häkälöylyt. Löyly kuljetti savukatkun räppänästä ulos ja saunominen saattoi alkaa. Räppänä suljettiin ja tuhka poistettiin pesästä. Saunasta levisi lempeä savuntuoksu. Kiukaan kuumat kivet antoivat pehmeän kosteat löylyt. Eteisen orresta roikkuvilla vihdoilla terästettiin löylyjen vaikutusta.

Savusaunan kuolema ei ollut tulipalo. Hirsiä ei turmellut lahottajasieni. Savusaunan kohtaloksi muodostui mukavuudenhaluinen ihminen, joka koki savusaunan työlääksi, vanhanaikaiseksi ja liian nokiseksi. Sauna purettiin ja pilkottiin polttopuiksi ja saunan nieli tuli.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Kauniita rikkaruohoja

Mitä olisi Suomen kesä ilman luonnonkukkia. Sitkeät rikkaruohotkin kukkivat. Jopa niin kauniisti, että ikuistuivat kuvagalleriaani saakka. Aurajoen törmät kukkivat koko kesän. Kun jokin lopettaa uudet aloittavat. Helposti leviävä kauniisti keltaisena kukkiva on leinikki. Tämä joenrantaleinikki lienee rönsyleinikki. Aivan veden rajassa kukkii leinikkien mukana villi lemmikki.
Jauhosavikka on sitkeä rikkaruoho. Samettimaiset lehdet tuntuvat pehmeiltä. Helppo perattava, nousee maasta yhdellä nykäisyllä. Kukkikoon kuitenkin joen rannalla.

Komea peltokanankaali kukoisti puutarhakukan lailla. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Hieno maanpeitekasvi on vihreänä mattona puikkelehtiva pihatähtimö. Tämä kasvi on oikea rohtokasvi. Käy reuman, kihdin, virtsavaivojen ja peräpukamien hoitamiseen. Ulkoisesti sitä voi käyttää haavoihin, ihottumiin ja rohtumiin. Kasvi sisältää piitä ja kaliumia ja rutiinia, joka kuuluu flavonodien ryhmään.

Tämä peltoretikka kukkii pihalla. Pieni rykelmä kasvia on saanut jäädä kasvamaan pihalle. Keltaiset tähtimäiset ja pienet kukat näyttävät yhtä kauniilta kuin kivikkokasvien kukatkin.

Keltainen kurjenmiekka kukkii pihan kukkapenkissä. Se kasvaa myös Aurajokirannan vedenrajakukkanakin. Siellä se aloittelee myös kukintaansa.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Kerran keskikesällä

Vähän ennen juhlaa.
Pihanurmi on leikattu,
ruoho haravoitu.
Piha on valmis,
harava joutaa varastoon.
Pöytäryhmä täyttyy juhlijoista,
iloisesta naurusta ja puheensorinasta.
On juhlan aika.

Kun lasket tuolin selkänojan kaikki kuviot, myös isoin mukaan lukien, saat vaadittavan määrän neljätoista.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Ruusuja, ruusuja

Ruusu
keskikesän kukkija,
kuningatar kukkien.
Terälehdilliä pinkkipuna
oksien uumenissa piikit.
Sanaton viestinviejä,
kukkakieli rakkauden.

Ruusu
puhdas lumenvalkoinen.
Ujosti kurkistaen,
sinäkö siellä.

Ruusu
hehkuvana pinkkiä pursuten.
Olenko arkipäiväinen
vaikka juhlin kukkien.
Kukkiessani teen
arkipäivästä juhlan.

Ruusujen kera teille kaikille
leppoisaa keskikesän Juhannus-juhlaa

Nautitaan
kesästä, kukista,
luonnosta, linnuista
aamukasteesta ja auringonvalosta

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Tuulen ja median riepotusta

Lehdet ja muu media ovat hehkuttaneet viimepäivinä rahanhimossa tehtyä panttivankikaappausta. Tästä en sano enempää. Oletan, että jokainen teistä on lukenut ja kuullut jo kaiken. Minulle sattui kuitenkin pieni kömmähdys, kun luin Ilta-Sanomia.
Luin laajasti kerrottua selontekoa, mitä naapurit olivat havainneet sieppaajan kotipiirissä sekä omakotialueella että kerrostaloalueella. Sana rahanhimo johdatti minuakin.

Täytti uima-allasta pihalla
-otsikko jäi mieleen. Totesin, että ihmekös tuo, jos kateus ja rahanhimo yllättää, naapurilla on uima-allas. Oitis minut ojennettiin. Sehän oli lasten uima-allas, jota sieppaaja oli täytellyt viime torstaina. Näinkö ne paisuttelut ja perättömät tiedot syntyvätkin. Pieni sana rahanhimo muutti mielikuvia ja käänsi tapahtumien kulkua.

Hieman hymyilytti vastapäisen kerrostaloasukkaan tarkka seuranta seippaajan asunnon elämästä. Tarkkaan olivat styroxia kantaneiden remonttimiesten haalaritkin painuneet asukkaan mieleen. Kaihtimet olivat olleet aina alhaalla ja yöllä kajasti kaihtimien välistä valo vain keittiöstä.
Lehtimiesten urkintataidot kyllä ylittävät tämän asukkaan hyvin tyypillisen seurannan. Suomalaiset kurkkivat verhojen raosta ja oma elämä sekoittuu muiden asukkaiden elämään. Se
luo tietysti yksitoikkoisiin päiviin jännitystä ja elämään sisältöä.

Kurkistus olohuoneeseemme kertoo, että tuulisia päiviä on eletty täälläkin. Kova tuuli riepotteli päivänkakkarat kumoon ja taittoi rikkaruohoksi nimetyt lupiinit. Hyvää tässä oli se, että olohuoneessa on maljakollinen lupiineita. Ja myös päivänkakkaroita.

Pihalla kukkivat leiskuvina punaiset päivänkakkarat myrskystä huolimatta. Ylimpien kuvien kukat elävät tyynesti terassilla. Niitä eivät tuulet tuiverra. Tarvitaan sopivasti vain vettä ja lannoitetta.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Lapsuuden maisemaa

Joki kavennut
kosken on vienyt aika,
enää ei tulvi.
Betoniarkut kantaa
siltaa - palaavat muistot.

Taivas kuvastaa
joen pintaan tyyneyden.
Hiljaisuus kuiskaa,
puut kertovat aikaa
kauneus ei katoa.

Silloin narskuivat
askeleet hiekkatiellä.
Metsä humisee,
törmä kaartuu loivasti.
Minne katosi kiire.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Taidetta kaupunkimaisemassa

Wäinö Aaltosen museon WAM:in päädyssä vailla tarkoitusta ollut alue on saanut elämän.
Jo portaat kertovat, että noustaan Ekoluoto-taidepuistoon.

Ympäristötaideteoksen on suunnitellut taiteilija-puutarhuri Hannu Säilä apunaan asiantuntijana vaimonsa Elisa Laine. Istutukset on toteuttanut Perniön Taimisto ja teoksessa on käytetty Suomen oloissa menestyviä kasveja. Teos on ekologisia arvoja kunnioittava saareke keskellä kaupunkia. Se on taustana taideteoksille, mutta on itsenäinen ympäristöystävällinen taideteos.

Taidepuiston ensimmäinen teos on Markku Haanpään Aura-teos. Taivaankannella lentää vapaana ja valkoisena kurkiaura. Taitelija on vapauttanut valkoiset kauluspaidat arjen vaatimusten pakkopaidoista luonnon ja taiteen elämysmaailmaan. Tuulisena päivänä paidat todella nauttivat vapaudesta saaden katsojan mielen mukaansa pois arjen rutiineista.

Valkoisessa Aurassa puhdistuu mieli liitäen linnun lailla.

Ekoluodolla on taiteilija Tiina Valkeapään värikäs Muovimaa-teos. Innoittajana taiteilijalle oli huoli siitä, että muovia ei kierrätetä. Muovimaa on tehty turkulaisten ja paraislaisten pois heitetyistä muoviesineistä.

Turussa on avattu 14.6.2009 Turun Taitelijaseura ry:n fluxations- ympäristötaiteen tapahtuma. Se kestää 30.9.2009 saakka. Aurajoen suulta aina Koroisten niemelle saakka taitelijat ovat asettaneet osaksi luontoa ja kaupunkimaisemaa teoksiaan, yhteensä 21 teosta.
Palaan näihin teoksiin kesän aikana täällä blogissani. Turussa käydessänne kannattaa kulkea fluxations-reitti nauttien sekä taiteesta että kauniista Turusta.

Tähän blogiin en mahduttanut WAM:in Leonhard Lapin-näyttelyä, 12.6-13.9.2009. Siitä myöhemmin.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Norsunluutornin nettinarkkari

Pieni merenrantakaupunki kylpee auringossa. Kesä on kauneimmillaan. Vehreissä puistoissa visertävät linnut. Vanhojen puutalojen pihoilla hehkuu luomoava kukkaloisto. Meri kimmeltää. Veneet lipuvat kaupunginlahdella.
Pikkukaupungissa eletään suomalaista unelmaa omakotitaloissa keskellä kaupunkia meren äärellä. Puutalojen ikkunoista voi ihailla merta. Muutaman askeleen päässä voi pulahtaa uintiretkelle. Talvella meren jäällä on kevyt liidellä luistellen ja hiihtäen.

Noora asuu punaisessa puutalossa. Ei ihan rannassa. Sinne on matkaa parin korttelin verran. Kun katsoo ikkunasta suoraan avautuvan kadun päähän, sieltä välkehtii meri. Talossa on torni. Se kohoaa kattojen yli ja sieltä huipun parvekkeelta aukeaa huikaiseva näköala pitkälle kaupungin ja meren ylle.

Nooralla ei ole enää aikaa ihailla maisemia, ei nauttia kesästä, merestä eikä pikkukaupungin idyllistä. Vapaapäivät ja kaikki illat Noora istuu tornihuoneessaan.
Tornihuone on sisustettu Nooran työhuoneeksi. Työpöydällä ovat tietokoneet, kamerat ja skannerit. Noora työskentelee naamakirjan, blogien, keskustelupalstojen, nettikauppojen ja nettilehtien maailmassa. Kaikki liikenevä aika kuluu tornihuoneessa. Joskus yömyöhään pikkutunneille saakka. Virtuaalimaailma on ykkösenä, se on ohittanut muun maailman.

Perheelleen Noora kertoo, että hänen ystävänsä ovat joka hetki linjan päässä tavoitettavissa. Netistä Noora sanoo löytävänsä kaiken, vaatteet, kengät, korut, sisustustavarat, lehdet, pillerit, puuttuvat tiedot, ruokaohjeet. Lista on loputon. Avaruuteen mahtuu niin paljon ja matkat eivät ole esteenä. Tarvitaan vain napin painallus niin olet tavara- ja tietomailmassa.

Noora vilkaisee tornin ikkunasta puistoon. Avoimesta ikkunasta huoneeseen leijuu syreenin tuoksu. Iloinen lintujen viserrys kiirii tornihuoneeseen. Omatunto kopauttaa muistuttaen kesäpäivästä. Huomenna menen luontoretkelle ja otan kameran mukaan, Noora ajattelee.
Niin ajattelen minäkin ja retkeilen kauniissa merenrantakaupungissa.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Silta yli merenlahden

Kaunis näkymä kohtaa matkailijaa
Kristiinankaupungin sisäänajosillalta.
Suomalaisten unelmat täyttyvät täällä.
Meren rannalla, keskellä kaupunkia
vanhassa restauroidussa puutalossa.
Pihassa kukkivat omenapuut,
ruusut, pionit, päivänkakkarat
ja särkynyt sydän.
Kukissa liitävät
perhoset
ja..

Aurinko paistaa, lintujen viserrys
täyttää koko kaupungin.
Edessä kimmeltää sininen meri.

Yykaakoo4 - Numerokuvat 33. haaste 48.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Mukava tulla kotiin

Mukava tulla kotiin taas.
Matkalla viivyttiin vain muutama päivä.
Ilmat eivät joka päivä suosineet.
Paistoi aurinko ja satoi,
luonto oli kauneimmillaan.

Myöhään illalla tarkistuskierros pihalle
ja uusinta aamulla.
Neljän päivän aikana ehtii tapahtua paljon,
kurjenmiekat ovat avanneet kukkansa.
Taivaansiniset, juovikkaat ja miekkamaiset
terälehdet loistivat kauniisti.

Päivänkakkarat nauroivat kuin aurinko.
Ne olivat rävähtäneet suurella joukolla kukkimaan.

Pihalla on näille aina paikka,
se siirtyy vuosittain vain hieman.
Nyt on kukka-alue kartiokuusten välissä nurmikolla.
Ensi vuonna on taas yllätys,
mistähän ne silloin löytyvät.

Kukinnan jälkeen kukat leikataan
kasaksi pihanurmelle,
siihen varisevat tulentuneet siemenet.
Seuraavana keväänä nousevat
päivänkakkarat taas.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kaunis pieni merenrantakaupunki

Kristiinankaupunki on pieni ja kaunis. Kaupungissa on vain 7250 asukasta ja rakennuskanta on puutalovaltaista. Kaupunkiin ajetaan merenlahden yli siltaa pitkin ja ensimmäinen vaikutelma, kun kaupunki avutui eteeni, oli häivähdys caprilaista tunnelmaa. Vertaus tuntuu kaukaa haetulta, puuttuvathan kallioiset korkeat ja jyrkät merenrannat ja taustalla ja edessä on Pohjanmaan tasankoa. Sinä aurinkoisena päivänä kun kuljin tämän kaupungin kaduilla, ajattelin tuntevatko kaupunginkävijät ja sen asukkaat kuinka viehättävä ja idyllinen se on. Vertailuissa asetan sen Italian ja Ranskan pienten pikkukaupunkien seuraan.
Kuvassa ajetaan suoraan sillan yli pitkin avautuvaa katua raatihuoneen eteen.

Raatihuoneen vieressä on Ulrika Eleonooran kirkko vuodelta 1700. Kirkkopiha on kaunis ja vehmas.













Puutalot reunustavat katuja. Tunnelma on kodikas ja kaunis.

Kristiinankaupunkiin voi purjehtia mereltä suoraan keskelle kaupunkia. Näkymä avautuu sillan kupeesta.