tiistai 29. syyskuuta 2015

Kadulla

Poimijalta kadulle pudonnut unikko.
 Neristanin ruohottunut jalkakäytävä.
 Kulkija väistää helposti kulkunsa ajoväylälle varsinkin talvella.
 Tätä jalkakäytävää ei enää kulje kukaan. On pakko poiketa ajoväylälle.
 Nurmikko kasvaa leikattuna jalkakäytävällä.
Raaskiiko kulkija tallata nurmikkoa ?
 Sembramännyt ovat pudottaneet neulasia ja käpyjä kadulle.
Näyttää kauniilta. Reunakivet ovat kauniisti ojennuksessa.
 Poppelikuja reunustaa katua. Ihailen tätä katukujaa.
Melkein perillä, kun huomasin. Kadulle oli pudonnut linnunsulka.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Syksyn väritystä

 Syksyn maalaama vaahterakollaasi.
Umbraa ja okraa
Tammi värjäsi lehtensä umbralla.

 Värikollaasit 4. haaste = poltettu umbra ja keltaokra

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sunnuntain värikollaasi

Valkoiset, mustat  ja lilat kesämuistot. Mukana ripaus harmaata.
Ruusut, maitohorsmat, ohdakeet, syreenit,
sulat ja Tapio Wirkkalan  Pollo-maljakko.

Lisään mukaan vielä harmaata, koska se melkein unohtui ensimmäisestä
kollaasista. Sanomatalon arkkitehtuuri on kaunista ja kuvasin taas sitä,

Uusi värikollaasi 3 = musta, harmaa, lila, valkoinen

tiistai 15. syyskuuta 2015

Varjot

 Aurinko siilautuu puiden lehvistön läpi.
Heittää kauniit varjot nurmikolle ja joen pintaan.
 Joenpinta on täynnä hopeapajujen lehtiä. 
Puiden varjot keräävät lehdet oksistoonsa.
 Puut heijastuvat veteen. Surukuuset hopeapajujen joukossa.
 Näkymä vedenpinnassa.
Puidenvarjot kadulla.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Syyskuulla

Pihlajassa ovat marjat jo kypsyneet 
 Omenasato on valmis poimittavaksi.
 
 Punaiset puolukat kaunistavat jäkälämättäät.
Puolukan poiminta-aika on juuri nyt.
Kypsän keltainen ohrapelto odottaa sadonkorjaajaa.
 
 Lumenvalkoiset marjat kaunistavat lumimarjapensasta.
 Ruusut kukkivat nyt kauneimmillaan.


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

tiistai 1. syyskuuta 2015

Tärkeää minulle

Lapsuuden tutut leikkipaikat ja koulutie muistuvat mieleen tärkeinä elämässäni.Tämä joki, jossa opin uimaan, joen rantatie, jota kuljin kouluun ja myöhemmin koulubussille. Joen rantatörmältä poimittiin kielot, kurkotettiin ulpukoita ja ongittiin. 
 Taivas kuvastuu veteen, kuten aina enenkin. Seison sillalla, jota ei pureta enää tulvien takia.
Joki on ruopattu ja samalla hävisi sillan kupeesta kivinen koski. 
 Luonto ja metsä, etenkin kesäisin, jossa marjastetaan ja sienestetään. Lapsena siellä leikittiin, kerättiin käpyjä ja kuusesta otettiin pihkaa purukumeksi. Luonto on tärkeä edelleen rauhoittumispaikkana.   
 Viljapeltoja ja maalaistaloja en unohda koskaan. Kuvan maalaistalo ei ole ollut kotini, mutta on lapsuudenkotikylältäni.
 Kotikirkko lapsuus- ja nuoruusaikanani. Tämä on rippi- ja hääkirkkoni.  Nyt käyn siellä rakkaitten haudoilla ja joskus kirkossa. Kirkko valmistui 1777 ja  on Matti Kuorikosken suunnittelema ja rakentama..
Koti on tärkein, kodin paikka on muuttunut vuosien varrella , mutta aina se on yhtä rakas.
Kaikkein tärkeimmät ovat kuitenkin lapset, lastenlapset ja puoliso, mutta ne kuvat pidän itselläni.