Jääkaappimagneetit

 Luin  Sirokon Lapiolla Hiekkaa - blogista jääkaappimagneeteista.

Innostuin tässä iltahämärässä kuvaamaan omat magneetit.

Viime vuonna, syksyllä, teimme kuudennen lomamatkan Nizzaan.

Olimme jo aikaisemmin kierrelleet kiitettävästi tämän kauniin ranskalaisen rannikon

kaupunkeja ja kyliä, vaan yksi kylä ja sen museo oli jäänyt näkemättä.

Se museo oli tärkeä paikka nähdä. Kyseessä on taidemaalari, kuvanveistäjä

Fernand Leger ja hänen museonsa. Museo sijaitsi jonkin verran syrjässä lomapaikoista,

pienessä kylässä. Sinne körötimme bussilla Nizzasta Antibesiin ja vaihdoimme bussiin, joka veisi

Biot-nimiseen kylään. Uskoimme ranskankielistä naista, joka oli avuliaasti

opastanut meitä ranskankielellä, jota emme osaa. Väärinymmärrettynä puolin ja toisin

jäimme bussista väärään paikkaan eli liian aikaisin. No, kävelimme sitten aika monta

kilometriä Biotiin ja kiipesimme Legerin museoon, joka sijaitsi korkealla vuorenrinteellä.

Sieltä ostin nämä kaksi jääkaappimagneettia, niihin on kuvattu kaksi Legerin maalausta.

Sanomattakin on selvää, että magneeteista tuli meille arvokkaat kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Taidemaalari Wassily Kandinsky on maalannut tämän magneettiin kuvatun maalauksen.

Löysin ja ostin magneetin Helsingin Kiasman taidemuseosta viime talvena.

Tähän hankitaan ei liity mitään erikoisia sattumuksia, mutta taiteen monimuotoisuudesta sekin kertoo. Kukin voi nähdä omalla tavallaan siinä paljon asiaa ja sanomaa.

Tämän lintu-magneetin lahjoitti 6-vuotias suloinen F....-tyttö.

Hän kiinnitti sen oveen ja sanoi, että tämä saa jäädä tänne.

Katselen rakkaaksi muodostunutta magneettia joka päivä ja ajattelen sen antajaa.

Kerro, mitä sinun jääkaappisi ovessa on.

Syökäämme elääksemme

Ruoka, välttämätön osa elämää

kaikkialla maailmassa.

Suuri osa maailman ihmisistä 

 ei näe ruokaa vaan nälkää.

Nälästä huolimatta

ruokaa riittää yllinkyllin 

tuhlattavaksi kaatopaikoille.

Ruoasta on tullut nautintoaine,

  elämänylläpitäjästä sairastuttaja. 

 Elämme syödäksemme

emme elääksemme.

XXXXXX

Valokuvatorstai-Runotorstai  342. haaste = Ruoka

 

Koivut

Koivut ovat kauniita paljaina  ja lehdettöminä. Ne piirtyvät vasten taivasta graafisen kauniina.

Ilman lehtiä runkojen kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Tätä kirjoittaessani jostain tulvahti voimakas koivunlehtien tuoksu. 

Voivatko kesämuistot  aiheuttaa kuvien kautta aistimuksen tuoksusta.

Tuoreen koivunlehden tuoksussa korostuu vihreän täyteläinen kesä.

Lainaan  Wikipediasta, mitä siellä koivusta sanotaan.

Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä, ja hies- ja rauduskoivut ovat Suomen kylmässä ilmastossa jopa osittain kilpailukykyisiä Suomen metsiä dominoivalle kuuselle. Koivuja kasvaakin havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa, mikä tekee niistä merkittävän lehtipuuryhmän. Suomen kotoisista koivulajeista hies- ja rauduskoivua tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Tunturikoivu on sen sijaan rajoittunut Lappiin, ja vaivaiskoivua ei juuri kasva Baltian maiden eteläpuolella. Rauduskoivu pitää kuivemmasta maaperästä kuin kosteampaa maaperää arvostava hieskoivu. Vaivaiskoivu on Lapissa joka paikan kasvi, Etelä-Suomessa vain rehevien turvesoiden asukas.  

Rauduskoivu on Suomen kansallispuu. 

Koivuista otetaan mahlaa, josta tehdään juomia maun ja terveysvaikutusten vuoksi. Lehtiä käytetään teehen ja salaatteihin, ja niillä voi myös värjätä lankoja.. Salaattiin käytettävien lehtien on hyvä olla nuoria, joten niiden paras keräysaika on touko-kesäkuu.  Koivun oksista tehdään saunavihtoja, ja tuohesta on aiemmin tehty kontteja, mämmivasuja ja muita tarvekaluja.

Koivua käytetään huonekalupuuna ja sellun valmistukseen. Koivusta eristetään myös koivusokeria eli ksylitolia.

Ensi keväänä syödään sitten koivunlehtisalaattia.

Ankeat

 Syksyn käpertämät lehdet, muistot syksystä,  näyttävät kauniin ankeilta.

 Lehdetöntä risukkoa - ankeaa. Puiden pinnassa on kuitenkin kaunista elämää.

Tuohi, jäkälät ja oksat antavat ilmettä paljaille puille.

Tuulen- tai harakanpesä ei ole kovin kaunis. Pesä on ankea risukasa oksistossa.

MakroTex / Pieni Lintu haaste = ankea

Rannalla ja metsässä

 Lumet sulivat, kaikki on taas syksynnäköistä.

Muuttelin tänään blogin ulkonäköä. Lyhensin blogin nimen ja se on nyt

ytimekkäästi Arleenan S. Blogin url-osoite on edelleen sama,

joten teidän ei tarvitse välttämättä muuttaa mitään. 

Mietiskelen ulkoasun sekä sisällön muutoksia,

jossain vaiheessa toteutan niitäkin.

Muutokset virkistävät, onhan tässä jo pitkään edetty

saman kaavan mukaan.  

 Kuljin jokin aika sitten höttöisessä sammalmetsässä.

Jalat painuivat pehmeiden mättäiden sisään.

Maasto oli hidasta kulkea, mutta kovin kaunistahan metsässä on.

Lapsena leikimme usein lähimetsän sammalmättäillä.

Mättäät olivat sohvia ja pöytiä ja  koko mätäsalue isoa huonetta. 

Ruokaa tehtiin kävyistä ja lehdistä.

Ennen ideoitiin leikkikalutkin itse. Luonto on pohjaton aarreaitta.

Nyt on kaikki toisin.  Nyt leikitään tietokoneella.

Tänään kollaasit

Punainen hiirialusta pyörii silmieni edessä, joten otin sen kollaasiin.

Hiirialustan punainen on tosin hieman pinkkiin menevä eikä noin kirkas

kuin kameran silmä sen on näpännyt.

Kaikki löytyi muutaman askeleen päästä kotoani. Oli niin hämärä päivä,

että en lähtenyt ulos. Sisälläkin kuvaaminen oli hankalaa.

Tuossa alhaalla pikkukuvassa hiirimaton päällä on kynttiläjalka,

se oli niin korkea, että otin mukaan tärkeimmän eli jalustan.

Värikollaasit  202. haaste =

Ensilumi

 Tänään satoi ensilumi. Näyttää valoisalta.

 Iltapäivällä vihmoi jo räntää. Pisarat valuivat ikkunalasin pinnassa.

 Muutama päivä sitten metsässä oli tyynen kaunista ja vihreää.

Eilen kahisivat lehdet jalkakäytävällä.

Nyt niitä peittää lumi.

Joulunodotus on jo alkanut.

Aloitin vihreän joulutyynyn kirjoilun, ehtinee jouluksi.

Muitakin ideoita muhii mielessä. 

Läpinäkyvyys

 Läpinäkyvyys on ikkunan läpi samea,

kameranlinssi tarkistaa jokaisen hiukkasen,

kuva on epätarkka.

Läpinäkyvyys on ajan trendi,

halutaan olla ajantasalla,

avoimia, informatiivisia.

Läpinäkyvyys on

eettisyyden perusta,

kilpailuvaltti.

Joustavuus,  reagointinopeus,

parempi asiakaspalvelu

saavutetaan läpinäkyvyydellä.

Katsotaanko ikkunan läpi

ja kaikki onkin sameaa,

epätarkkaa, tuloksetonta.

Avataan salvat, 

räväytetään ikkunat auki, 

nähdään selvemmin, kirkkaammin, kauemmaksi.

Valokuvatorstai-Runotorstai 341. haaste = läpinäkyvä

Järjestyksessä

Orkidealla on selvä järjestys. Kukat aukeavat nupuistaan kukkavanan tyvestä kärkeen.

Kuvattaessa valon suunnalla on merkitystä, valosta varjoon.  

 Metsässä on tiukka järjestys, puut etenevät suorina ylöspäin kimpassa.

Oksien tyngät ovat täsmällisessä järjestyksessä.

.Aronianmarjat ovat järjestäytyneet tertuiksi.

Luonto ei jätä mitään sattuman varaan.

MakroTex / PieniLintu haaste = järjestys

Kuvamuistoja Turusta

 Selasin vanhoja kuvia Turun kotini pihapiiristä.

Valitsin 19.10.2009 otetut, piha-alueen ruusupensas ja huurteinen laakatuija.

 

 Ikkunanäkymiä 20. ja 25.10.2010

Kuukausi ennen muuttoa 15.10.2011 ikkunanäkymä olohuoneen ikkunasta.

 Pihan ihanat omenapuut viimeisen kerran kuvattuna 22.10.2011.

Terassin laatikoissa kukkivat syksykukat 22.10.2011.

En enää muista mitä kukkia olivat. Tyhjensin laatikot vähän ennen muuttopäivää.

Viimeiset kuvat olen ottanut Turusta 7.11.2011, kuvia pihalta ja kaupungilta ei

marraskuulta enää ole. Helsingissä kävimme vielä 6.11.2011.

Kuva Helsingistä, olisiko Mannerheimintieltä otettu.

Olen tavoitellut kuvaan rakennuksen tornit. Luultavasti auton ikkunasta otettu.

Kollaasi 201

Koska tänään satoi, en etsinyt vihreää ulkoa. 

Tyydyin siihen mitä kodista löytyi.

Värikollaasit 201. haaste = 

Kotona olohuoneessa

 Nyt on todella syksyistä. Tuuli on rieponut lehdet puista, joitakin rippeitä on enää jäljellä. Pimeä laskeutuu aikaisin, juuri nyt sataa tihuttaa.  Ulkona on jo hämärää  iltapäivän lopulla.

 Pakko on myöntää, että joulunodotus on alkanut. 

Heitin tänään ruokailuryhmän tuolienhuput pyykkikoneeseen ja levitin pöytäliinan pöydälle.

 Jotenkin on kodikkaampaa vaihteeksi. 

Jostain syystä en ehtinyt tänään lenkille.

 Pistäydyin lähikaupassa, mutta se ei ole mikään kuntolenkki,

parisataa metriä.  

Tämä kukka venyy pituussuunnassa. Ruukku on nyt jo liian pieni.

Kukan lehtien pitäisi olla hieman lilat, mutta vihreät ne ovat.

Olenko kastellut joko liikaa tai liian vähän.

Emokukka on kaukaa Kazakstanista asti.

Kahisevaa kultaa

Kävelen vihreällä ruohikolla,

lehdet kahisevat kuin

iltapukujen  silkkitafti,

juhlavaa kahinaa.

Kaikkialla loputtomasti

keltaista kymmeninä sävyinä.

Kohotan katseeni  puiden latvoja kohti

keltaista, keltaista kuin kultaa

yhtä juhlaa.

Huomennako on aika juhlavaatteet riisua

ja pukeutua kaamoksen harmaaseen. 

*******

Valokuvatorstai-Runotorstai 340. haaste =

Kuva Ari Kokkonen

 

Syksyn väriloistoa

 Silta, tyyni vedenpinta, heijastukset, väriloisto.

 Keltaisina hehkuvien koivujen katveessa

 

 Kullankeltaista kahisevaa jalkojen alla

Impressionistinen kahiseva lehtilampi

Kirjat

Taidetta kuvina kirjassa.

Kirjan pääosassa on avain.

Katse osuu juuri siihen kirjaan.

 Valitsen kuitenkin Neidonkenkä-kirjan.

MakroTex / Pieni Lintu haaste = kirja