torstai 28. helmikuuta 2013

Auringonkantaja


Sampo rahan takoja - lainlaatija
kansalaisilta osansa vaatii
  tiukan tarkasti valvoo
päivien tarkkuudella
ilmoitukset ja verorahat
mitään vähentämättä sentilleen 

Kuuliaisena veroeurojen pienet marjat
pohjattomaan Sammon kitaan kannan
kaikkeni tarkasti annan
 Auringonkantajan soihdussa välähti
 unohtui kiitos ahneuden alle   
ensi vuonna taas osani pudotan
ammottavaan kitaan 
eikä loppua näy.

*************************
 
Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze

Kuvan patsas : Auringonkantaja - Tapio Junno 1989
Valtion Virastotalo Kokkola

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ruutuja

 
 
 
 

Pesin ylimmän kuvan vihreää leikkuria ja huomasin ruudut. Pienet isona ruutuna.
Pysähdyin matkalla työhuoneeseen, piirongin päällä komeili kaislarasia. ruudukkaana.
Laskin kameran työpöydälle ja samalla huomasin edessäni sinisen pienen säilytysrasian, joka sivu ruutuna.
Lopuksi vielä Pala-vaasin ruudut.
Monta ruutua jäi vielä käyttämättä. Vihkoissa on lukemattomia ruutuja. Nyt katselen ikkunaruutua, mutta sen julkaiseminen on jo myöhäistä

[ ][ ][ ][ ]

tiistai 26. helmikuuta 2013

Eteisen kautta kirjan äärelle

 
Tätä reittiä kuljen makuuhuoneesta keittiöön. Eteisen vasemmasta nurkasta näkyy tosin  olohuonetta, mutta
kulman takana on keittiöni, saareke erottaa sen ruokailutilasta, jota ei myöskään näy. Globus-tuolit ovat nyt eteisessä, ennen ne olivat keittiönpöydän ympärillä. Nyt tulemme saarekkeen lisäksi toimeen yhdellä ruokapöydällä.
Hallin lattialla näkyy iki-ihana siskoni kutoma matto ja oikea jalkani astuu juuri eteenpäin. Aamuisin sujautan jalkaani kuvassa näkyvät Pia Wallenin suloiset ja lämpimät huopatossut. Ne sain tytöltäni joululahjaksi.
Seuraavaksi istahdin selailemaan kirjaa.

 
Minulla oli arpaonnea jo toistamiseen täällä blogiarvonnoissa. Onnetar suosi Sarin Puutarhat-blogin arvonnassa. Eilen kävin postissa noutamassa  Riitta Tiitun  Wanilla Country Chic- sisustus- ja puutarhakirjan. Katselin sitä tänään ja otin muutamia kuvia iloksenne kirjan sivuilta. Sisustukset ovat suomalaista maalaisromanttista tyyliä ja kalusteet ovat usein ranskalaisia tai ruotsalaisia. Tämän tyylisuunnan lukijat tietävätkin, että Sisustuspuoti Wanilla  Rose sijaitsee Nurmijärvellä.
Ensimmäinen kuva lienee meille monille tutun Tuijan puutarhasta.
Seuraavassa on  ihastuttava puutarhamaja ja yksityiskohtia puutarhasta.
Kolmannessa vanha rengas on otettu hienosti uusiokäyttöön kukille.
Toiseksi alimmassa on kaunis sivustavedettävä sänky, joka muistuttaa pohjalaista vanhaa sivustavedettävää, tämä näyttäisi olevan ehkä ruotsalainen.
Viimeinen kuva on lintujen asumalähiö. Mikä olisikaan hauskempaa kuin puutarhassa asustaisivat linnut kimpassa pienessä lähiössään. Tuo on idea, joka olisi mukava toteuttaa.
Kiitos Sari kirjasta.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Uutta olohuoneessa

Olohuoneen ikkunalaudan asetelmat vaihtuivat. Kuparinruskeaa on nyt sohvatyynyissä ja keramiikkapulloissa ja isossa Merja Pohjosen kupissa. Kuusen runko on edelleen saanut olla ikkunalla. Nostin lasimaljakon, jossa on tammenterhoja, käpyjä, oliiveja ja kastanjoita, ikkunalle. Maljakon sisältö on kerättyjä muistoja matkoilta.Kaikki alkoi NUD-valaisimista,  jotka ripustin ikkunoiden päälle.
 
Olohuoneen peränurkan kuvassa näkyvät  NUD-valaisimet tai oikeastaan valon takia niistä näkyvät vain harmaat betonikannat.
Näissä ikkunoiden lähikuvissa valaisimet jo näkyvät. Niissä on led-poltin, joka antaa pehmeän valon. Aikaisemmin ledit olivat kirkkaita ja valoteholtaan liian teräviä. Kehitystä on tapahtunut hehkulamppujen poistumisen myötä.
 
Vielä lähikuvissa ikkunan esineistöä. Nyt on keskitalven aika viimeistään jäänyt taakse ja alkaa pääsiäisen odotus. Huovuttamani pääsiäismunat odottavat uutta tulemista esille, mutta ei aivan vielä.
 
Harmaa betoninen kanta sopii rennon karheana olohuoneeseen. Led-polttimen valosauva on mukavan kiemurainen ja se korostuu valaistuna. Odottelen vielä uutta poltinta, toinen oli rikkoutunut matkalla eli valosauva oli poikki.  Valkoista kangaspäällysteistä johtoa on riittävästi, ylimääräisen kiepautin sykkyrälle katonrajaan.
Hallin seinäkaapisto on myös tilattu ja on tulossa parin viikon kuluttua. Nupit käyn ostamassa ja maalaan ne värikkäiksi. Kaksi ovea maalataan liitutaulumaalilla mustiksi. Pienet uudet hankinnat piristävät mukavasti  kotia.    

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntaina on aika kollaasin

 Keräsin kollaasiin kaikki neljä väriä, eivät löytyneet kovin helpolla. Karhulan keittiötölkissä on kellertävän valkoista riisiä, se oli mielestäni yksi väri. Nallen otin mukaan pyyhekasan päälle.Puinen joulutähti riippuu vielä työhuoneen ikkunassa, en tosin sytytä siihen enää valoja. Kirjat pelastivat taas väreillään. Kesää sopii 
muistella saniaispensaikossa ja onpa rönsyliljakin päässyt taas mukaan.
                                            
 Yhden varaan en jäänyt nytkään, loppukevennyksenä nelikon muodostama kollaasi.

***************

perjantai 22. helmikuuta 2013

Lenkkeilyä

 
 
 
 
 
Kevyt on hengittää
pienessä pakkasessa
huurteisessa maisemassa.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hurma

Katselin
vintin ikkunasta
laukkaavaa Hurmaa
korskuen harja hulmuten
villitsi kaurapellon 
 rajaton vapaus hetken
jo tutut askeleet herättivät
 säyseän hyrähtelyn
lempeän katseen.

*************************
Valokuvatorstai-Runotorstai 275. haaste
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä. 
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika. 

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät. 
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla. 

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi 
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä. 

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle. 
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
Hevosruno - Eeva-Liisa Manner 1971 
  

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Harmaata


Tuoksua  Beckmanilta. Harmaa ja lila ovat hyvä väripari.
Tämä hiiri on väsymätön. Jaksaa liikkua aina kun tarvitaan.

**************

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kainuulaisia valokuvaajia - näyttely

Tänään suuntasin askeleeni lenkille, pysähdyin jo alkumatkalla K H Renlundin Museon  näyttelyhallille. Siellä on menossa valokuvanäyttely Kainuulaisia valokuvaajia 24.1 - 28.4.2013. Neljä valokuvaajaa on asettanut teoksiaan näytteille.
Ensimmäisessä huoneessa  ovat  Pekka Agarthin teokset.  Linkin takaa löytyy valokuvaajan kuvia.
Pekka Agarth tallentaa dokumenttivalokuviinsa tavallista elämää, ihmisiä arkiaskareissaan. Hän haluaa kuvillaan kunnioittaa mm. kansanperinteen vaalijoita ja siksi aiheena on jo kauan ollut tervan poltto ja muu tervaan liittyvä aineisto. Tervahaudan hehku ja savu kiehtovat myös 
visuaalisesti.  Teksti lainattu näyttelyn tiedotteesta.
Seuraavassa huoneessa ihastelen lehtikuvaajana työskennelleen Teijo Määttäsen valokuvateoksia vai pitäisikö sanoa valokuvamaalauksia. Teokset ovat kuin maalauksia, valokuvamainen tarkkuus ja jäykkyys ovat poissa.  Valokuvaaja  pelkistää kuvattavansa, yksityiskohdat häipyvät, sumenevat. Näyttää kuin kuvat olisi otettu väärillä asetuksilla. Niillä on pyyhkäisty pois kuvatarkkuus ja yksityiskohdat. Taitavaa ja kaunista,
minulle epävireisen kameran käyttö on tuttua. Kompastelen usein sen ongelman kanssa, mutta myönnän, että pidän jäljestä. Pidän myös Teijo Määttäsen kuvista. Tiedotteesta saan lukea, että taiteilijan tuotantoon ovat vaikuttaneet modernin maalaustaiteen suuret nimet: Rothko, Monet, Pollock.

Yhtään kuvaa en näyttelystä ottanut, mutta lainaan museon sivuilta ylläolevan kuvan. Siinä on Teijo Määttäsen Lumpeet. Ei ole epäilystäkään etteikö Monet ole vaikuttanut juuri tähän teokseen.
Kolmas huone - Arto Tulima turistimatkallaan Etelä-Afrikassa on kuvajournalistina tallentanut muutaman tunnin vierailullaan Soweton kaduilta ja kujilta ihmisiä, näkymiä, slummia ja arkielämää. Olisiko kuvissa näkyvissä suunta jo parempaan - niin haluan uskoa.
Ia Samoil  on hätkähdyttänyt minua aikaisemminkin valokuvillaan. Nyt hänellä on viimeisessä huoneessa 
18 minuuttia kestäävä valokuvavideoteos, jossa on mukana runoja teksteinä ja ääninauhoina. Punaiset tekstit häiritsivät nopeasti vilkkuvina kuvien katselemista. Runot ja mietteet  olisivat voineet olla tiivistettyjä, lyhyitä haikuja tai mikä parempi kokonaan ääninauhana. Pysäyttävää, kantaaottavaa ja ajankohtaista, Talvivaaraakaan unohtamatta. Ihmisiä ja "ihmisen jälkiä".
Kotiintulomatkalla katselin taivaalle. Pysähdyin kuvaaman taivaalle piirtyviä torneja, viirejä ja puita.
Liitän osan kuvista tänne. Ensimmäinen kuva on museon Pedagogio-rakennuksen torni.



maanantai 18. helmikuuta 2013

Sitä ja tätä

Olen jo selättänyt flunssan - melkein. Vielä viimeiset mainingit  ja kunto alkaa olla kohdallaan. Uskoisiko kukkaterapiaan. Auringon väriset tulppaanit työntävät energiaa ympärilleen. On ihan pakko vilkaista niitä ohi mennessäni ja tullessani. Olin jo päättänyt olla kuvaamatta niitä, mutta huomasin vain itseni kamera kädessä.

 Keltainen väri on tullut viime vuosina minulle tutummaksi myös sisustuksessa. Tosin pukeutumisessa en tunne sitä omakseni. Tai ehkä koruja voisin ajatella. Pitääpä katsella kaupoissa keltaista tarjontaa.
Saimme kutsun F:ltä. Meitä odotetaan torstaina  kello 9-11 lastentarhaan. Tämä on niin tärkeä meno, että kutsu teipattiin keittiön kaapinoveen ettemme vain unohda. Saamme lämpimän vastaanoton iso-vanhempien päivänä.  Lapset ovat niin välittömiä ja ihania. Niin olivat omat lapsenikin ja ovat vieläkin. Terveisiä. 
Omien lasten kohdalla yllätyn usein positiivisesti. Ihmettelen, kuinka lapsista on voinut kasvaa  taitavia, osaavia ja viisaita. Sanonta muna on viisaampi kanaa, toteutuu mielestäni tapauksessani. Vai kuvittelenko vain - ei sillä ole väliä, pääasia, että elämä sujuu kaikilla hyvin ja he ovat onnellisia ja terveitä.
Uskon, että teillä lukijoillani on ihan samanlaisia tunteita ja ajatuksia. Positiivisyys kantaa ja tuottaa hyvää
elämässä. Pienistä muruista ilo ja onni syntyy.  Arkipäivässä niitä ei aina edes heti huomaa.   

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sunnuntaisin kasataan kollaasia

 Sunnuntaisin on mukava leikkiä kollaasia kasaten. Kiitos TeeTeelle, että toimit leikin ohjaajana. Tykkään tästä puuhasta. Aina hyödyn myös itse. Esinekollaasia kokoessani huomaan mikä paikka vaatii pesua ja puhdistusta. Viime kollaasissa tuli ovi pestyä ja kahvat kiillotettua. Nyt pitää pyyhkiä teräs- ja lasipintoja.
Orreforsin lasimaljakko ylimpänä, pöytäkello ja Tolomeon työpöytävalaisin  ovat hyvin lähellä työpöytääni.
Pinkin punainen sävy oli vähän hakusessa,  muistin  pionipöytäliinan ja siinä on sopivan punaiset kukat.
Valitsin  enkelisiiven lehden punaisena kollaasiin samoin Orreforsin maljakon jalan.  Teräksinen Arne Jakobsenin kynttiläjalka  sopii korvaamaan harmaata ja  säilytyslaatikon  mustavalkoinen on vaadittujen haastevärien joukossa.
Pyörittelin vielä palloja kuvaan. Punaisen kohdalla petti muisti, mutta lähelle mennään.

**************