Kupillinen kahvia tai teetä

 Saako olla kahvia Teema-mukista tai kupista.

Mukin designer Kaj Franck Iittala.

Meillä mustakuviollinen miehen ja värikäs minun.

 Tämä kuppi tai muki on Ruska, designer Ulla Procope Arabia.

Täytyy myöntää, että en ole koskaan juonut tästä kupista mitään.

 Suomalaista edelleen Arabian kupit. Arctica designer Inkeri Leivo.

Nämä kupit otetaan esille, kun vieraita on enemmän kuin kahdeksan. 

 Tämä Ikean muki lienee jo klassikko.

Värdera designer Susan Pryke.

Muutama vieras haluaa aina nämä kahvimukeikseen.. 

 Ruotsalaiset, vaalean vihreät posliinikupit ovat Natur-sarjaa Gustavbergiltä.

 Gustavsbergiltä myös  nämä kahvikupit. Nimeä en muista.

Vaalean keltaiset teekupit Natur-sarjaa ja Gustavbergin.

Teetä juovat saavat aina nämä kupit. Näistä sopii juoda myös kaakaota.

MakroTex/Pieni Lintu haaste on kupillinen

Astioista asiaa

Astiakaapissani  on Tapio Wirkkalan vuonna 1975 suunnittelemasta  Solaris-sarjasta  laakea tarjoiluvati ja kahta kokoa olevat kulhot. Suhteellisen huolettomasti olen käyttänyt näitä 1970-luvun lopulla käyttöastioiksi ostamiani vateja. Tarjoiluvatia käytän salaatti- ja hedelmävatina.  Kaikki ovat edelleenkin käytössä. Sarjan valmistus lopetettiin 1995. 
Nyt näitäkin saa ostaa designastioita myyvistä liikkeistä ja Huutonetistä.  
Pöydällä olevan kaitaliinan kudoin paperinarulangasta pyöröpuikoilla.  Liina on noin 180 senttiä pitkä ja 50 senttiä leveä. Kutominen oli aika hidasta, paperinarulanka on jäykän kovaa. Kudoin oikein molemmin puolin. Pidän liinan rouheasta pinnasta sekä pellavan sävystä.

 Laakea tarjoiluvati. Tulee aurinko mieleen.

Solaris-kulhoista on tarjottu salaattia, marjapuuroa,  kiisseliä, rahkaa....

Tapio Wirkkalan Seita-tuhkakuppi myös 1970-luvulta.

Meillä se on käytössä kynttiläastiana.

Lusikoita ja vasara

Kaivelin piironginlaatikoita ja käteeni osuivat  lusikat. Muutama vuosi sitten otin ne esille, käsittelin eli puhdistin ne. Jo silloin päätin laittaa ne esille. Toisin kävi ne joutuivat takaisin laatikkoon, ovat taas himmenneet. Nyt pitäisi keksiä mitä niille teen. Ei, en aio viedä kirpparille, sillä jokainen lusikka on ansaittu otsa hiessä. Jokaisessa on kaiverrus palkintosijasta. Tunnearvo on melkoinen, tosin yksikään ei ole ansioistani saatu. Aikoinaan ajattelin laittaa ne kollaasina vitriinikehyksiin.

Laatikosta löytyi vielä lisää, isoja lusikoita, sokerilusikka, kahvilusikoita. Materiaali on osassa  alpakkaa kultauksella ja hopeaa. 

Vasara on edelleen miehen työhuoneen laatikossa, vaikka ohjeistus sen parempaan säilytykseen saatiin
5-vuotiaalta. Eilen hän tuli vasara kädessä keittiöön ja selitti meille vähän nuhtelevaan äänensävyyn.
Tämä on vaarallinen vasara. Pappa sinun pitää laittaa se niin korkealle etten minä ylety sitä ottamaan.
Liekö 5-vuotiaan mielessä ollut jo ajatus, että napautan vasaralla johonkin ja tulee sirpaleita.

Mitä mieltä

  

Yllä olevat tuotteet ovat Normann Copenhagenin, kuvat myös lainattu sieltä.  Ylin Kontur maljakko on silikonia ja sitä saa myös valkoisena. Maljakkoa voi käyttää nimensä mukaisesti, mutta myös kylpyhuoneessa pienten tavaroiden esimerkiksi hammasharjojen ja hammastahnan säilyttämisessä. Työhuoneessa maljakkoon voi sujauttaa vaikka kynät ja siveltimet, sakset ja viivottimet.  Hinta 20 euroa.

Alin on Norm 06 M kattovalaisin, halkaisija 62 cm väri valkoinen, poltin 60W, koot  S, M, L, hinta 70 euroa.

Näitä Areawaren kynttiläjalkoja saa muissakin väreissä. Hinta 30 euroa paitsi kiiltävä 60 euroa. 

Tämä on leikkimielinen testi. Mitä pidät tuotteista, ostaisitko ?  

Vastaa kommenttilaatikossa. Arvon vastaajien kesken yhden Kontur-maljakon elokuun aikana. 

Jos saan vain yhden kommentoijan, voittaja on heti selvillä ja postitan hänelle maljakon.

Kotoilua ja keräilyä

 

Kaikkea sitä on keräillyt. Oliivipuun oksista on jäljellä rippeet ja ne olen tallettanut maljakkoon. En edes muuton yhteydessä raskinut heittää menemään. Vaan kaikkea en ole harmikseni säilyttänyt.

Haikailen vieläkin vanhaa kasviotani. Kasvit kerättiin kesäloman aikana ja ne kuivatettiin sanomalehtien välissä kivipainojen alla. Tunnistaminen oli joskus työlästä.
Kasvit piti nimikoida oikein, suomeksi ja latinaksi. Nimilaput kirjoitettiin huolellisesti käsin jokaisen kasvin alle. Kasviota ei enää ole. Kauan se oli kotini vintillä, mutta en koskaan ottanut sitä mukaani kun maailmalle lähdin. Kasvio on poltettu savuna ilmaan.

 Valokuvia on kertynyt viime vuosina yllin kyllin. Osa on kehyksissä makuuhuoneen tauluhyllyillä ja seinillä. Juuri ne kaikkein rakkaimmat. Picasan kansiot pullistelevat kuvia  päivämääräjärjestyksessä. Niistä pitäisi tehdä kirja-albumit teemoittain. Vielä on muutamia matkakuviakin järjestämättä, matkakuva-albumeita on tusinan verran. Ne kaikki ovat ennen digiaikaa otettuja.   

 

Keräily jatkuu.  Kotoilin hiukan, siis askartelin kotona,  yhdistin kaksi esinettä. Kahden euron maljakon ja 50 sentin kynttiläalusen yhdeksi kynttiläjalaksi. Tämän jälkeen esineitä on enää yksi.  Kotoilu jatkuu tällä saralla, esineet yhdistyvät.
Marmorikivi on muisto Marokosta, se saa olla oma itsensä. Etsin sille seuraa seuraavalla matkallani. Espanjalaisesta oliivipuusta  tehdyt esineet kiinnostavat.

Kaapissa

Tänään järjestin keittiön Neppari-kaapin sisällön uudella tavalla. Usein käy juuri niin, että käyttöjakson jälkeen selviää mikä on astioiden oikea paikka. Olin järjestänyt kuppeja sinne sun tänne ja osa oli jopa unohduksissa. 
Ennen toteutusta oli hankittava lasimestarilta lisää muutama hylly. Siirsin kaapista lasit umpiovien taakse ja vaihdoin tilalle kupit.Laseista jäivät vain Ultima Thulet ja I-lasit sekä korkeat cocktail-lasit, joita tulee käytettyä etupäässä jälkiruokien tarjoamiseen.

Valkoiset ja vihreät Natur-kupit  ylimpänä kaapin kahdella hyllyllä. Sen jälkeen Linda-kupit, jotka olen saanut enon vaimolta. Nämä ovat olleet toimettomana kaapissa vuosia. Nyt otin ne käyttöön ja osoittautuivat oikein hyviksi, koko on sopiva mukin ja perinteisen kahvikuppikoon välimuoto.

Espressokupeilla on ollut aika vähän käyttöä.  Vaalean keltaiset teekupit ovat jääneet myös vähälle käytölle, mutta nyt taitaa käyttö lisääntyä.  Kupeista on hyvä tarjota sekä kaakaota että jälkiruokaa esimerkiksi pannacottaa. Nämäkin kupit ovat Natur-sarjaa.  Kaikki kupit ovat luuposliinia ja  Gustavsbergiltä.  

Alimman hyllyn kahvikupit ovat  suomalaiset Arabian Arctica-sarjaa, fajanssia.  Teema-mukit ovat syrjäyttäneet kahvikupit arkikäytössä. Vieraille ja juhliin tulee katettua perinteiset kahvikupit. Meistä on tullut mukikahvikansaa. Mukit tulivat jäädäkseen joskus 1980-luvulla ja jostain syystä syrjäyttivät kahvikupit. Kahviloissakin näkee usein pelkästään mukeja. Minä joisin kyllä mieluimmin kunnon kahvikupista, jonka alla on lautanen.   
Tähän kaappiin eivät sopineet Wawelin ja Arabian Kaira- kahvikupit.    

Kasvua odotellaan

Arvatkaa ennen kuin kerron mitä herkkua näillä lautasilla on. Kaivoin kaapistani muistoja herättävät pienet lautaset. Ne ovat yksittäiskappaleita. Arabian punakuviollinen ohutta posliinia oleva lautanen herättää muistoja. Ne olivat kauniit kahvikupit. Suunnittelija Svea Granlund  vv 1939-41. Mihin ne hävisivät ? Löysin vain yhden lautasen jäämistöstä. Sama kohtalo on sinikuviollisella lautasella, sekin Arabiaa. Nämä kupit olivat arkikuppeina ja jäljellä  niistä on  vain tämä yksi lautanen. En löytänyt Arabian sivuilta tätä mallia, lienee  1950-60 luvulta pohjaleimasta päätellen.
Nuo alimmat japanilaishenkiset posliinilautaset ostin  muutama vuosi sitten kirpputorilta, kaikkiaan niitä on kahdeksan ja ei kuppeja. Lapsuuden kodissani oli juuri tuota sarjaa olevat kupit, joten pelkästä nostalgisesta syystä ostin lautaset. Alkuperästä ei ole tietoa.

Nyt lautasilla kasvaa pian toivottavasti rucolanversoa, retiisinversoa, sinapinversoa ja vihanneskrassia. Kukkahallissa käydessäni ostin tanskalaiset Jamie Oliverin nimeä kantavat siemenrasiat. Kasvualusta olisi pitänyt sijoittaa rasiaan, mutta uhmaan ohjetta ja otin lautaset käyttöön. Viikossa pitäisi olla jo syötävää.  Siemenpusseja ja alustoja on tuplat, joten vielä on toinen mahdollisuus.

Uutta Arabialta

Heljä Liukko-Sundströmiltä uutta mukehin

Arabian kevättä ilahduttavat Heljä Liukko-Sundströmin piirtämät uudet pupuaiheet. Kevään johdosta puput ovat lähteneet pyöräretkelle ja hoitavat kukkivaa puutarhaa.

Heljä Liukko-Sundström kertoo.

- Kevät alkaa, kun pyöräilijät ilmestyvät katujen pientareille.
- Pyöräilijäpuput-mukissa koko perhe on lähtenyt kevätretkelle. Pikkupupu istuu tarakalla ja esikoinen ajelee jo omalla pyörällä. Mukin tarina kertoo perheen kanssa jaetusta yhteisestä ilosta ja hauskuudesta.

- Puutarhapuput-mukissa touhukkaat puput hoitavat huolellisesti kukkivaa puutarhaa. Mukin aihe kuvaa kasvamisen ihmeen seuraamista. Puutarhanhoidolla on myös merkitystä henkiseen hyvinvointiin.
- Olen itse puutarhuri ja jopa banaaniruoho kasvaa meillä Humppilan Ateljeessa. Ja niinhän se vanha viisauskin kertoo, että juuri puutarhan hoitaminen on elämässä tärkeintä, jos nyt sitten sekään.
Heljän rakastetut puput kuvittavat mukien ohella taiteilijan viimeisintä Toi rusakko –kirjaa, jonka hän teki Kirjapajalle.

Keraamiset pingviinifiguriinit
Heljän keraaminen maailma täyttyy sympaattisista eläinhahmoista. Hän on luonut uniikkiteoksia eläinaiheista jo varhain ja ne ovat yhä edelleen erittäin suosittuja keräilijöiden keskuudessa.
- Uniikkiteokset ehtivät löytää uuden kodin, ennen kuin olen ehtinyt edes saada niitä valmiiksi, Heljä kertoo.

Viime keväänä Arabian valikoimaan tulivat Heljän tekemät pienet pupufiguriinit. Nyt on pingviinien aika.
- Pingviini on hyvän itsetunnon symboli. Se ilmenee myös hienosti keraamisissa figuriineissa, Heljä toteaa.

Pyöräilijä- ja Puutarhamukit ovat myynnissä 4.5-31.8.2009 välisen ajan tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Pingviinit ja puput ovat vakiovalikoimaa.

Lähde ja kuvat: Arabia Finland lehdistötiedote 16.4.2009

Arabialta Runoja

Huhtikuulla aivan pian tulee Arabialta markkinoille uusi vanhaan klassikkoon toteutettu astiasarja Runo.
Runot on suunnitellut keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta. Ne on toteutettu Birger Kaipaisen luoman Paratiisi-sarjan muotoihin. Suosittu Paratiisi täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Muuttuneet ruokailutottumukset ovat kuitenkin tuoneet tarpeen lisätä Runo-astiasarjaan uusia osia. Ne on suunnitellut professori, muotoilija Heikki Orvola Kaipiaisen muotoiluperinnettä kunnioittaen.
Espressokuppi ja vati ovat Orvolan käsialaa. Lisää Orvolan muotoilemia ja Heinin koristelemia astioita on tulossa Runo-sarjaan syksyllä 2009.

Heini kertoo;
Runo- koriste on lähtöisin luonnonkukista. Kukin koriste on yksilöllinen ja henkivät fantaasiamaailmaa. Runon kasvit, kukinnot, tertut, mykeröt ja siemenkodat ovat mielikuvitukseni tuotoksia. Yhteen kukkaan olen saattanut käyttää ominaisuuksia kuudesta eri kasvista. Runossa eri lajikkeet sekoittuvat silloin tällöin samasta varresta. Loin oman floran, jossa on rytmiä ja hallitsemattoman oloisia rönsyjä. Tämä on jatkumoa Arabian vanhoille koristeille, mutta modernisti ja omalla tavallani toteutettuna.

Nimen alkuperä on myös itse sarjan suunnittelijalle hyvin rakas ja tärkeä. Lapsuudessa ja nuoruudessa kirjoitin paljon runoja. Pienenä haaveammattini olikin runoilija. Tästä tuli lopulta sitten minun runoni - sillä kielimaailmalla ilmaistuna, minkä tunnen vahvimmin, Heini kertoo.


Runo-sarjan astioiden pinnoilla elävät eri vuodenajat: Kesäsäde, Syyshehku, Talvitähti ja Kevätkello. Kaikissa osissa toistuva talven sinisyys muodostaa koko sarjalle tyylikkään pohjavärin. Ruokalautasissa on yhden koristeen sijasta neljä koristeaihetta juuri nuo neljä vuodenaikaa. Muihin astioihin koristeaiheet on valittu esineen luonteen mukaisesti.

Lähde: Arabian lehdistötiedote maaliskuu 2009.

Fasaanit

Fasaanin oikea kotimaa on Aasiassa. Sieltä se on istuttamalla levinnyt tänne Suomeenkin. Istuttamisen tarkoituksena oli saada metsästäjille metsästettävää. Suklaatehtailija Karl Fazer toi Saksasta fasaanit Suomeen. Ne ovat levinneet tänne Etelä-Suomen luontoon laajalle alueelle, jossa ne käyskentelevät ylväinä asutusten liepeillä. Alkukeväästä niitä liikkuu pihallamme etsimässä ruokaa. Vielä ei ole näkynyt. Toivon taas tapaavani ainakin sen ukkofasaanin.

Minulla on fasaani myös olohuoneessa. Kun katsoin viime tiistaina Uniikkia, jossa esiteltiin Oiva Toikan lintuja, muistin taas omat lintuni. Vitriinissä ovat Fasaani, Lehtokurppa ja Sinisulka. Nyt kerron vain Fasaanista. Ylläolevan kuvan fasaani on Iittalan.
Mistäkö linnut ovat meille tulleet. Lahjoina saatu kaikki kolme.

Pyörittelin fasaania ja katsoin sen pään sisään. Sillähän on aivan oikein hieman punaiset silmät.
Ihmetyttää kuinka lasipuhaltajat ovatkin saaneet tuon punaisen linnun silmiin.

Oiva Toikka on suunnitellut lintuja yli 35 vuotta. Laskin Iittalan sivuilta, että Birds-sarjassa on 48 lintua munat mukaan lukien.
Kollaasin on pujahtanut mukaan Lehtokurppa, se on oikeassa alakulmassa. Lehtokurpasta kerron toisessa blogissa jossain vaiheessa.

Mine-sarja

Sivivalkoista tunnelmaa joulukuun toisena päivänä. Kaapissani on iki-ihana Kosta Bodan Mine-lasi. Lasi on paksua kirkasta lasimassaa, joukkoon on viirutettu sähkönsinistä. Se on veistoksellisen paksu ja raskas. Poltan tässä ainokaisessani kynttilää muulloinkin kuin Itsenäisyyspäivänä.


Lasisarjassa on useita värejä. Suunnittelija on Ulrica Hydman-Vallien.


Sarjaan on suunniteltu kahta kokoa olevat kulhot, lasikokoja on kaksi, ruokatarjoiluun sopivat lautaset, asetit, jalallinen torttulautanen ja maljakko.
Mine-sarja näyttää värikiemuroineen houkuttelevalta. Tukholman reissulta sitä voisi rahdata kotiin enemmänkin.

Jouluko mielessä

Terassille pitäisi saada pian syysistutukset, mutta en vieläkään ole ehtinyt sinne saakka.
Sammaleet ja kävyt odottavat. Tuli jo vähän joulu mieleen, kun täyttelin maljakkoa kävyillä ja havuilla. Se onkin ainoa, jota ehdin tekemään, vain maljakollinen. Onneksi on vielä kaunis syksysää, lämmin ja aurinkoinen. Pitää nauttia niin kauan, kun näitä ilmoja riittää.

Tässä tulee vaikkapa joululahjavinkki. Pentagon design on suunnitellut Hackmanille uuden aterinsarjan. Mukava nimi Flirt. Värit ja kuviot ovat taas dog designin käsialaa. Värillisillä on nimetkin Hello, Hei ja Hola. Sarjaa voi ostaa yksittäiskappalein, jolloin värien yhdisteleminen on vapaata ja yksilöllistä, kunkin oman maun mukaan. Tietysti Flirttiä saa ostaa ilman kuvioita ja värejä aivan naturellina.

Huomiseksi eli täksi päiväksi luvattiin aurinkoista, nautitaan syksystä.

Lasia, lasia...

Glorian Koti-sisustuslehden kolumnistien Kaj Kalinin ja Päivi Jantusen tekstit luen aina. Niissä on sekä ajankohtaista että mennyttä kestävää muotoilu- ja sisustusasiaa. Nyt takerruin Päivi Jantusen kolumnissa tekstiin.

Kahden maailmankuulun muotoilijan, japanilaisen Naoto Fukasawan ja brittiläisen Jasper Morrisonin, parin vuoden takainen Super Normal-näyttely keräsi muotoilumatkailijoiden parissa suuren huomion. Muotoilijatähdet olivat koonneet maailman suurkaupunkeja kiertäneeseen näyttelyyn valtavan määrän aikamme designesineitä, joista on tullut "supernormaaleja" Tuotteita oli näyttelyn koonneiden muotoilijoiden lisäksi monelta maailman kolkalta kuten Japanista ja Italiasta. Suomalaista supernormaalia edustivat Fiskarsin sakset, Konstantin Grcicin Iittalalle suunnittelemat lasit sekä Aallon jakkara vuodelta 1933.

Mitkä ovat nämä supernormaalit Grcicin lasit, uteliaisuuteni heräsi. Löysin ne Iittalan muotoilijaluettelosta. Grcic -lasit ovat syntyneet 1999, mutta eivät elä enää, niitä ei löydy Iittalan valikoimista. Miksi hyvätkin sarjat loppuvat. Onko se kysyntä, joka sanelee.


Aleksi Perälä, Ote-lasisarja lanseerattiin viime vuonna markkinoille. Lasi muistuttaa Grcic-lasia kovasti. Minkälainen elämänkaari tälle lasille jää.

Kaj Franck, Kartio-lasien ja kaatimen 50-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Väriuutuus siniturkoosi on tehty merkkivuoden kunniaksi. Samoin uusia pakkauskokoja on syntynyt. Ovatko Kartio-lasit supernormaaleja, kun 50-vuoden merkkipaalu on saavutettu eikä loppua näyttäisi tulevan.
Harri Koskinen, Oma-astiasto Arabialle sisältää myös lasit. Tämä sarja on lähes uunituore, se syntyi viime vuonna 2007. Oma-lasit ovat oma suosikkini. Lasien muoto on pehmeä, kirkas lasi nostaa juoman raikkauden esiin. Lasit ovat supernormaalia.

Aino Aalto, Aino-lasit ja jälkiruokakulhot ovat tällä hetkellä meillä arki- ja sunnuntaikäytössä oleva lasisto. Ollut jo monta vuotta. Astianpesukone kuluttaa astioiden pintoja naarmuisiksi, tämän takia lasistoja on jo kertaalleen uusittu. Nämä lienevät myös sitä supernormaalia sarjaa.

Kuvat: Iittala Group ja alimmainen oma