sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Taas on tulppaaneita tulvillaan...

Taas on tulppaaneita tulvillaan iloinen Amsterdam.  Sieltä lennätetään kai suurin osa tähän aikaan kaupoissa myynnissä olevista tulppaaneista. Eilen ajattelin ostaa ruokakaupasta kimpun tulppaaneja, mutta eipäs ollutkaan enää kimppuja jäljellä. Ei hätää, kukkakauppa on aivan ruokakaupan vieressä. Sieltä valitsin pinkin kimpun.

Tulppaanit ilostuttavat nyt olohuoneen ruokailutilan pöydällä. Laitoin ne korkeaan maljakkoon. Pysyvät hyvin pystyssä vaikka pituutta venähtäisikin. Tulppaanilaulu Iloinen Amsterdam nousi ensimmäisenä mieleen, kun mietin tälle kukalle laulua. On kai ikuinen klassikko.  Kuunnelkaa tästä linkistä Tuula Siponiuksen levytys vuodelta 1959.  Uskon, että iloisuus tarttuu laulun myötä.

Meillä on iso olohuone, josta sohvaryhmä jakaa  osan ruokailutilaksi. Kuva on otettu sohvalta kohti tulppaaneja. Tuolin huput on taas pesty. Laiskuus yllätti, kuten huomaatte, viimeisen parin vetäisin silittämättä tuoleihin. Voi olla, että silitän ne huomenna.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Verkossa

 

Aurinko  pusertuneena 3G-verkossa.
Säteet ovat tiivistyneet punaisiksi palloksi.

torstai 28. tammikuuta 2010

Ujellusta, viimaa, pistoksia...



Viime yönä kuuntelin myrskyn rytinää ja ujellusta. Lämpimässä ujellus kuulosti kovin romanttiselta. Se ääni on tuttu. Aina samanlainen niin kauas kuin muistan. Kuuntelin ujellusta kuin musiikkia, se kuljetti ajatuksia. Kesäisin sateen jälkeinen tuoksu on myös sama vuodesta toiseen.. Ujellus ja sateen tuoksu, nukahdin näihin tunnelmiin.

Talven piikikäs törröttäjä koristaa vitivalkoista lunta. Sen pintaa pyyhkäisi myrsky.
Ohdakkeen piikeistä tuli mieleen piikitys. Kävin tänään ottamassa sikainfulenssarokotuksen. Olipa hienosti organisoitu tapahtuma. Vuoronumerot ja kuusi rokotuspistettä. Odotusta vain viitisen minuuttia. Rokotuksen jälkeen levähdystä 10 minuuttia, koska rokotteen vakavat sivuvaikutukset ilmenevät tässä ajassa. Kirjallinen tiedote annettiin mukaan, jossa kerrotaan mahdolliset rokotteen sivuvaikutukset. Vielä en tunnista mitään.


Pintavesien viemäriputken pursuava vesi on hyytynyt jääksi muutamassa minuutissa. Nopea herra tuo pakkasukko. Sulaminen tapahtuu huomattavasti hitaammin.  

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Leimahti lemmen liekki


Keskellä kylää on Keskitalo. Vaaleankeltainen talo, jota suojaa tienvierustan komea vanha koivurivi. Talo poikkesi muista maalaistaloista. Siinä oli ennen Osuuskauppa. Tienpuolen päätyyn oli mustalla maalattu kaupan tunnus. Pitkän lasikuistin kautta kuljettiin myymälään, kylätien puoleiseen itäpäätyyn. Toinen ovi johti suoraan kauppiaspariskunnan asuntoon.

Sitten Osuuskauppa laajensi ja rakensi oman kauppakiinteistön. Keskialo myytiin joen toisella puolella asuville veljeksille. He jakoivat keskenään maat ja metsät. Vanhin veljeksistä muutti lapsuudenkodistaan perheineen tähän entiseen kauppataloon.

Perheessä  oli muuttovaiheessa kolme tyttöä ja poika. Vanhin tytöistä, Iiris, oli silloin 14-vuotias. Elämä asettui uomiinsa. Myymälähuone remontoitiin keittiöksi, alakertaan jäivät  entiselleen sali ja kaksi kamaria. Yläkerran länsipäätyyn rakennettiin Iirikselle oma huone.

Keskitalon pellot avautuivat pihapiiristä suoraan joelle saakka, jonne oli kilometrin verran matkaa. Viereisiä peltoja viljeli naapuri. Tai ei aivan naapuri, välissä oli harmaa iso hirsitalo. Sen jälkeen punainen mansardikattoinen talo, Vanhatalo. Talossa oli kolme poikaa, joista kaksi oli jo muuttanut läheiseen kaupunkiin, vain nuorin, Pentti, oli jäänyt kotitilalle.

Iiris oli kaunis kuin Lumikki. Hänellä oli vaalea kuulas iho, syvän ruskeat silmät ja mustat kiiltävät hiukset. Pentti oli salskea, pitkä nuorukainen. Vaaleat hiukset kaartuivat laineille.
Kesäisin kuljettiin peltopolkua alas joelle uimaan. Talvisin polku oikaisi joenjään yli Iiriksen entiseen kotiin. Molemmat kulkivat samaa polkua, joskus jopa samaan aikaan. Iiris oli varttumassa aikuiseksi, Pentti oli jo aikuinen nuorukainen. Ujona hän kulki omia reittejään. Puhetta ei syntynyt, kumpikin tarkkaili toisiaan.

Eräänä kauniina kesäiltana askeleet kohtasivat. Molemmat pysähtyivät. Pentti tarttui Iiristä kädestä. He vaelsivat tuoksuvassa kesäillassa. Aurinko punersi läntisellä taivaalla. Joen tyynen pinnan päällä leijui utuinen keijujen leikki. He tunsivat, kuinka sydämmet löivät samaan tahtiin. He eivät eroaisi enää koskaan.

Kun Iiris oli seitsemäntoista, Pentti rohkaisi mielensä ja pyysi Iiriksen vanhemmilta lupaa avioliittoon.
Lupa saatiin, kihlat ostettiin ja suhde julkistettiin koko kylälle.

Iiris ja Pentti eivät koskaan eronneet, kuten olivat aikoinaan päättäneet. Silloin elämä tuntui jatkuvan ikuisesti. Kolmatta osallista ei osattu edes ajatella. Yllättämällä vähitellen saapui elämään kolmas, Kuolema.  Hän haki Pentin pois. Pitkän avioliiton jälkeen Iiris elää nyt yksin.
*************
Pakinaperjantai 165. haaste - lemmen liekki lämpöisin

tiistai 26. tammikuuta 2010

Orkidea vuodelta 2008


Flora antoi kuvahaasteen, johon tartuin.
Etsin 2008 vuodelta neljännen kansion ja avasin  4. 4. otetun kuvav no 4.
Kuvassa on cymbidium erythrostylum-orkidea.
Sain sen tuliaisena ystäväpariskunnalta.
Se oli kaunis orkidea ja haluan samanlaisen,
kunhan niitä taas ilmaantuu kukkakauppoihin.
Olen postannut tästä orkideasta 2008.
Jos kiinnostaa sen historia ja hoito-ohjeet, niin voit lukea täältä.
Ota haaste vastaan. Katso ohjeet Floran blogista.

Sinistä ja mustaa


 
Sininen sisustusvärinä puuttuu meiltä kokonaan.
Kun kaappeja avaa, löytyy sitä vähän.
Ulkona  siniset hetket  ovat jokapäiväisiä.
Kuvassa sininen hetki heijastuu tarjoiluvaunun mustan kaakelin pintaan.

Sinistä ja mustaa lisää Inkiväärillä

maanantai 25. tammikuuta 2010

Mikä parasta on




Elämä on parasta ja ainutkertaista.
Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat liian nopeasti.
Aika hupenee kuin perhosenlento.
Elämän peruspilarit.
Terveys - rakkaus - onni

Parasta elämässä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sisällä ja vähän ulkona


Nämä maljakot ovat päässeet tasolta ylös korkeammalle.
 
Turkoosia taas takaisin tasolle. Viimeiset amaryllikset vielä.
Viikko vain ja amaryllikset ovat avautuneet.



 
Kesämuistoina pihan kuivatut ruusut. 
 
Rönsylilja kasvaa sensijaan rahapuu ei. Pudottelee paksut lehdet yksi kerrallaan. 
 
Tänä harmaana päivänä  katselen ikkunasta kirsikkapuuta ja  timanttituijia.
Huurre on poissa vain muutama  lumikokkare koristeena oksilla.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Tikapuita pitkin


Valkoinen huurre peittää puunrungon tikapuut.
Ylöspäin on helppo kiivetä, kun alkuun pääsee.
Tarraudu kahteen  ensimmäiseen askelmaan kiinni käsin.
Seuraavasta kahdesta pienestä askelmasta kun selviydyt,
onkin helppoa nousta seuraavat neljätoista askelmaa.
Nyt olet määränpäässä, puun latvassa..
Sieltä avautuu eteesi talvimaisema.

koko nimesi kirjainmäärä

perjantai 22. tammikuuta 2010

Almanakka vuodelta 1918


Järjestelin vanhaa 1800-luvun lopulta olevaa perintölipastoani. Aloitin sen ylimmäisestä laatikosta, jossa säilytän lipaston mukana tulleita vanhoja kirjoja, adresseja ja muita isovanhemmille kuuluneita tavaroita. Kirjojen välistä löysin  Almanakan vuodelta 1918. Tiesin sen olemassaolosta, mutta nyt tarkastelin sitä hieman  lähemmin. Se on hyvin kulunut, hauras ja kellastunut. Tahrojakin siinä on. Niistä näkee, että sitä on käytetty ahkerasti päivittäin.


Almanakasta on katsottu kuun ja auringon nousut ja laskut, tähtimerkit ja on myös arvioitu säätilaa. Tammikuun 22. päivän kohdalla nimipäivää vietti tuolloin Friidolf. Nyt tänään on Visan nimipäivä.
Raamattu on avattu tammikuun 22. päivän viikolla, Roomal.12: 6-15 , Johannes 2: 1-11  ja 1.Mooses 12: 1-4. Aurinko nousi klo 8.34 ja laski 6.24 (18.24) on puolikuun aika ja tähdistä hallitsee Jupiter.

Almanakka on laadittu Oulun horisontin mukaan ja sen ulosantaja, laatija, on Aleksanterin Yliopisto Suomessa.  Painettu Weilin&Göösin Kirjapaino-osakeyhtiössä Helsingissä. Hinta 25 penniä.
Valmistuskustannuksia on katettu myös mainoksilla. Kun katselen vanhoja mainoksia, ne eroavat lähinnä kielelliseltä asultaan. Kieli on vanhanaikaista, mutta teksti on tyypillistä mainosten kieltä.

Suomen vanhin yksityispankki, perustettu 1862, Suomen Yhdys-Pankki mainostaa, omat varat ovat Smk 60 000 000,-,  pääkonttori Helsingissä. Pankilla näytti olevan konttoreita yhteensä 30 ympäri maan.
Tikkurilan Öljytehdas mainostaa  Käyttäkää yksinomaan kotimaista, taatusti puhdasta Pellavaöljy-vernissaa.

Vakuutusyhtiöistä mainostavat Fennia, Imatra, Kaleva, Sampo ja Patria. Vaasassa on lanka- ja kangastehdas, joka pyytää käyttämään Vaasan Ompelulankaa. Tampereella on Wm Sandberg Oy rautakauppa ja Oulussa H.W. Snellmanin rautakauppa.  Helsingissä  Ab Gottfr. Strömberg Oy  konetehdas. Riihimäellä  Helioksen saippuatehdas. Unelma-saippua - saippuoiden helmi. Helioksen teknokemiallinen tehdas valmistaa myös Illodin hammastahnaa ja suuvettä.  Suomessa vain suomalaisia kalosseja. Saatavissa kaikkialla, kertoo mainos.
Suomen yleisistä teistä on laaja selonteko. Niiden hyödystä, rappeutumisten syistä,.kunnossapidosta, parantamisista.  Tarkasti kerrotaan teidenhoitovälineistä ja käytännöllisistä kunnossapitojärjestelyistä.

Nyt almanakat tai kalenterit ovat päiväkirjoja, diareita tai päivyreitä, joihin merkitään etukäteen sovitut menot, tapahtumat, kokoukset ja tapaamiset. Ennen almanakka oli enemmän elämää ohjaava kirjanen.
Katson kalenterista sopiiko, on hyvin yleinen lausahdus.  Ajan aikataulutus on tavallista, kaikilla on kiire, aika ei aina riitä. Ajanhallintaan tarvitaan tarkka kirjanpito kalenteriin.   

torstai 21. tammikuuta 2010

Ateneum 17.1.2010


Muutaman pakkasasteen Helsingissä viuhui hyytävän kylmä viima.  Poikkeuksellista on, että Suomessa jonotetaan Taidemuseoon. Ateneumiin jonotimme ulkona hetken aikaa. Viima ehti kulkea luihin ja ytimiin.
Aloitin käynnin pääkohteesta nuolen mukaan kulkien ihmisvirran vauhdissa. Katseleminen oli verkkaista lyhyin pysähdyksin.
Kuva  Quitar, 1913, kollaasi, syntteettinen kubismi, hiili, mustekynä, pastelli, paperi . Galleria MoMa New York..

Pablo Picasso, 25.10.1881-8.4.1973, oli vaikuttava ja monipuolinen taiteilija. Työskentely alkoi  1800-1900-lukujen taitteessa ja jatkui myöhäiseen kauteen aina kuolemaansa saakka 1973. Tyylikausia oli useita, sininen kausi, kubismi, synteettinen kubismi, surrealismi, kollaasit. Tuotantoon kuuluvat veistokset ja keramiikka. Keramiikkanäyttely on nähtävillä Ranskan Antibesin museossa. Picasso asui Etelä-Ranskassa ja juuri Antibesissä. Picasso kirjoitti myös runoja. Niitä en ole onnistunut löytämään. 
Näyttelyssä mieleeni jäivät soitinaiheiset työt. Usein kitara on ollut aiheena  maalauksissa ja veistoksissa

Kuvassa Musical Instruments, 1912, öljy, sahapuru ja kipsi, pahvi. Museo Hermitage, Pietari Venäjä.
 

Kubistisissa teoksissa näkyy pyöreä, ovaalimainen muoto, joka on hänelle ominaista. Pehmeä muoto saa ikäänkuin liikkeen mukaan teokseen. Kuvassa Woman with a Flower, 1932, öljy kankaalle, Galleria Bayler, Sweitsi.

Kuvien teokset eivät olleet Ateneumissa. Kuvat ovat Olga`s Gallerian.   Siellä on teoksia yli kaksisataa. Käykää ihailemassa. Vielä ehtii Ateneumiin 28.1.2010 saakka. Museossa on esillä myös suomalaista klassista ja nykytaidetta laajasti. Kiersin myös suomalaisen osaston. Oli ihan paikallaan kerrata klassikot ja nähdä minulle uusia suomalaisia teoksia.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Totta kai - tottakai


Kävelin hitaasti rehevää rinnettä kohti tuttua puutarhaa. Ihailin valkoista isoa taloa, joka kylpi auringossa laajan puutarhan keskellä.  Vaaleanpunaisten ja valkoisten ruusujen kukkaloisto ja tuoksu hurmasi. Iso ruusutarha kiersi talon eteläpuolella. Se päättyi ikivihreään havukasvien alueeseen talon itäpäätyyn.
Kuljin laatoitettua puutarhapolkua  talon pohjoissivun pääovelle.  Nurmikko on samettimaisen vihreä, tuuhea ja tasaiseksi leikattu. Avasin oven ja astuin sisään eteisaulaan.

Eteisaulasta siirryin  hulppeaan olohuoneeseen, jonka isoista ikkunoista avautui näköala puutarhan ja rinteen yli kohti välkehtivää merta. Vaaleansininen taivas kaartui kaukana horisontissa mereen.  Katseeni siirtyi ruokailuhuoneeseen ja sieltä edelleen keittiöön. Kaikki oli yhtä avaraa tilaan. Niukka värimaailma lisäsi tilaa entisestään.  Puhtaan valkoisille seinille ripustetut värikkäät isot maalaukset loivat kodikkaan ja ylellisen tunnelman.

Tilat jatkuivat, huoneita oli lisää.  Makuuhuoneet, niiden yhteydessä kylpyhuoneet, työhuoneet, harrastustilat.
Ajattelin, kuinka tarvitsemme näin paljon tilaa.  Tietenkin tarvitsemme, meitähän on viisi. Jokaiselle omat tilansa.  Anniina istui patiolla lukemassa. Otatko kahvia, kysyin.

Mittasin kahvikoneeseen kahvipavut kahdelle kupilliselle. Vastajauhettujen papujen täyteläinen kahvintuoksu levisi keittiöön. Höyryävä kahvi lirisi kuppiin. Tunsin jo maun suussani.

Oletko hereillä, kahvi on valmista, kuulin mieheni äänen. Raotin silmiäni. Voi ei, taaskaan en ehtinyt siirtyä  muihin huoneisiin. Laahauduin keittiöön, kahvi maistui ihanalta. Hiivin takaisin vuoteeseen. Vain hetkeksi, ajattelin.  Sen verran torkahdan, että ehdin kulkemaan taloni makuuhuoneissa. En löytänyt enää tätä unta.
Joskus uni taas jatkuu, toivon. 

*************
Pakinaperjantai 164. haasteTämän unen haluaisin nähdä

tiistai 19. tammikuuta 2010

Punaista ja mustaa


Amarylliksen punainen jatkuu vielä, vaikka joulu on jo kaukana takana. Toisen vaiheen kukkavana on nuppuvaiheessa.  Avautuneena tämän sipulin ensimmäinen kukinta oli joulun aikaan. Marimekon mustavalkoinen 1960-lukua oleva Hilkka Rahikaisen Gargantua on tällä hetkellä pöytällinana.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Talvisäässä




Talvisää tyyni, pieni pakkanen -5-astetta. Lunta riittävästi, juuri sen verran, että kärryjen rattaat pyörivät  hevosten vetäminä. Puut ovat kohteliaita ja kumartavat. Lumipukujen päällä on kerros huurretta.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Juna jyskyttää .....


Pablo Picasson näyttely jatkuu Ateneumissa tammikuun lopulle. Suuren suosion saanutta näyttelyä jatkettiin. Se on hyvä asia, sillä nyt on aikaa matkustaa sinne.  Olimme päättäneet kokeilla VR:n toimivuutta ja kiirehdimme kello 10 junalle. Kävi kuitenkin niin, että sunnuntaina ei kulje  juna tähän aikaan. Seuraavaan siis kello 11 kohti Helsinkiä.


Ateneumin lisäksi käymme Kiasmassa ja Taidehallissa. Siinäpä päivä hyvin talteen kuluukin.  Sää on tällä hetkellä sopiva, pakkasta -5-astetta ja tyyntä. Huurteet ovat hävinneet. Nämä kuvat, joita tähän postaukseen liitän on otettu huurrepäivinä.



Antiaikalainen -blogin Tommi Melender oli haastateltavana Hesarin Sunnuntai-liitteeseen.  Lainaan tähän haastattelusta Gustave Flaubertin ajatuksen. Flaubert inhosi rautatietä. Hän kysyi, mitä hyötyä siitä on, että ihmiset pääsevät entistä nopeammin toistensa pariin olemaan keskenään tyhmiä.

Tämä ei nyt kosketa edessäolevaa VR-matkaani.  Ajatus soveltuu tähän päivään loistavasti, kun muutetaan  rautatie internetiksi. Ja kysytään sama kysymys. Olemmeko viisastuneet  150 vuodessa ?

lauantai 16. tammikuuta 2010

Tuumailua harakan


Mitä tuumi hän.
Ei kohtaa katse, vaan kääntää selän
mustan ja kiiltävän.
Pois suhahtaa latvaan ison puun.
Ilkkuen avaa suun,
räkättävän naurun kuulen.
Pilkaksi luulen.
Harakka, ystävähän hän


perjantai 15. tammikuuta 2010

Uusia tuulia sisustukseen


 Kävin katsomassa Metropolitan Home ja ElleDecor sisustuslehtiä.  Värit 2010 kiinnostivat. Taas jälleen kerran komeron hyllyiltä voin ottaa esille turkoosit tyynyt. Voimakas oranssi yhdisettynä vahvuusasteeltaan samaan mutta lilaan näyttää erittäin houkuttelevalta.  Olen kyllä ajatellut pelkistetympää - mustavalkoista sohvatyynyiksi.



Valtaako beessin tai vaaleanruskean sävyt jälleen koteja. Designer Kelly Hoppen on sisustanut Lontoon kotinsa hieman punertavan beessin sävyiseksi. Klassikkokalusteet ja designesineet tuovat niukkaan  väritykseen sopivasti ryhtiä.



Turkoosi  on taas mukana väreissä, yksi seinä tapettia riittää piristämään. Vihreä on edelleen mukana, on ollut jo lähes kymmenen vuotta.  Fototapettina seinälle kuvan mukaan. Helpompaa on, kun suurentaa kauniit kesäkuvat valokuvatauluiksi. Raikas tauluryhmä piristää mukavasti. Tosin pian on vihreätä ulkona riittämiin. Kun kevät avautuu vihreällä, riittää ikkunoiden pesu ja katse kauniiseen vihreään maisemaan.



Käsillä tekeminen ja ekologisuus on pinnalla. Löysin muutaman neuleen, jotka on kudottu  lattiarahien mittojen mukaan. Vihreän ohje löytyy  PointclickHomen-sivuilta ja lila on Paola Navonen käsialaa. Puikot  vain heilumaan. Tosin en itse onnistu kutomisessa.
Käykää ihailemassa sisustaja Eileen Kathryn Boyd`s sisustuksia ja inspiroitukaa. Otsikkokuva on hänen..

torstai 14. tammikuuta 2010

Siltarumpu - Uunan runoja


Uunan me tunnemme kaikki täällä blogimaailmassa. Hän on moniosaaja, jos taiteilijasta voi käyttää tuota ilmaisua. Kuvataiteilija, runoilija ja kirjoittaja, joka tulkitsee ympäristöä, luontoa ja elämää siveltimellä, kameralla ja kynällä. Nykyään kynä on tietokoneen näppäimistö. Mutta voisin kuvitella Uunan kulkevan luonnossa myös kynä ja lehtiö kädessä ja kamera kaulalla.

Uunan runoteos, siltarumpu, ilmestyi viime vuonna 2009. Olen lukenut ja tutkinut sitä pala palalta, runo runolta useaan otteeseen.  Runokirja rakentuu viidestä otsikoidusta osiosta.

Syvät sillat
Pohdiskelua luonnosta, taitelijan elämästä. Siveltimen rytmi kutsuu - taivaan lähelle maalaus valmistuu....


Siltarumpu
Unelmaa, totta ja elämää. Näyttämölle hän rakentaa maailman, kaupungin, joen, monta siltaa, kukkia kaiteille....

Rakensin siltaa
Lapsuudesta - haaveilevaksi runotytöksi.  Rakensin siltaa.... kuusesta, lasista, kuurasta, kunnes kyllästyin kömpelöön ajatteluuni. Mutta valokuvassa silta näkyy:  lasi paljastaa, jäädyttää kukat mustiksi perhosiksi, jotka kiipeävät kohti ilta-auringon oksia ja lentävät pois.

Yksinäinen rakentaja
Äitiys, sanojen synty, siveltimien runot.  Kättä kuumottaa, se kangistuu ja turpoaa, kihisyttää ja kutittaa, kunnes tartun kynään: ....

Rumpu ahmii
Pohdiskelua.  Aalto hieroo surua - hiekka hylky helmi .... se haalenee haurastuu .... ja hajoaa .... hiukkaset heijaavat - koru kirjain kallio .... muuttuu muistoksi iloksi .... että tulit olit menit .... hetki laajenee koko elämäksi  -  runo rokki romaani

Runot otan käteen uudelleen ja uudelleen. Pohdiskelen.  Kiitos Uuna runoistasi.
Blogi:  uunas.wordpress.com 

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Mustavalkoinen kollaasi tai kaksi


Löysin keittiöstä mustavalkoista. Paratiisilautasia ja Boda Novan mustia kulhoja. Ikkunassa on vielä valkoiset virkatut lumitähdet.


Valkoinen amaryllis kukkii jo toista kukintaansa. Ulkona on huurteisen valkoista jokapuolella, joten nappasin kollaasiin mukaan muutaman näkymän. Rungot ja oksat näyttävät mustilta.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Omenapuun sisällä - joka kuukausi 12 kertaa


Omenapuun sisällä 11.01.2010 klo 11.45
Kamera Canon Power Shot SX200IS. Automaattiasetukset.






Aikaisemmin omenapuun sisällä  joulukuussa, marraskuussa, lokakuussa ja syyskuussa.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Valkoista huurretta


Tämä suunnaton valkoinen valoisuus häikäsee joka aamu kun avaan verhot. Yllättyneenä totean, kyllä ulkona on kaunista. Paljonko on pakkasta. No, ei tähän maisemaan sitä paljon tarvita, miinus  viisi riittää. Sopivasti vesihöyryä pilvistä alas. Siinä se on, huurre puun oksilla.  Vesihöyrystä pakkasen taiteilemana.



Huurteen läpi on vaikea nähdä. Vaahteran viimeiset lehdet ovat käpertyneet tiukasti mukaan talveen. Osaavat odottaa valmiina kevättä.



Pihalla on käynyt tuttu vieras. Sekin on hullaantunut talvesta. Pupujussi on ymmällään, loikkii ristiin rastiin. Minne tässä valkoisessa maisemassa osaa mennä. Hetkeksi eksyi. Levähti ruusupenkissä ja jatkoi matkaansa. Huomenna tavataan taas.



Moottoritietä itään. Usva on valkoista. Se väistyy auton edessä, kierii pelloille ja notkoihin. Katse lepää sen pehmeydessä.



Kalliosta lohkottu ura moottoritielle itään. Veistettyä kalliota kuin iso suklaajäätelövuori..



Katselen metsää. Se kulkee vieressä oksat taipuneena. Lumen suojaavaa taakkaa on kevyt kantaa.