Pikkuisia

 Kahlaaja

 Pallot purkissa

 Ranskalainen puukori

MakroTex / Pieni Lintu haaste = Pikkuinen

Veistos ja käsityöt

 Länsipuiston lukion pihapiirissä on kuvanveistäjä Pekka Jylhän moniosainen teos, jonka materiaalina ovat betonielementit, -palkit ja -pallo. Kuvassa oleva turkoosinvihreä betonielementti kiinnitti huomioni. Betoniteoksen kaikki osaset olivat vuosien saatossa likaantuneet pahasti. Pari vuotta sitten tapasin Pekka Jylhän Helsingin Taidehallin näyttelyssä ja mainitsin hänelle tästä teoksesta ja sen kunnosta. Pyysin häntä ottamaan kaupungin virkamiehiin yhteyttä teoksen puhdistamiseksi. Nyt on puhdistusoperaatio tehty ja teos on taas raikkaan puhdas. Tämän linkin takaa löytyy kuvia enemmän tästä teoksesta.
Tarkkasilmäinen huomaa kuten minäkin, että yksi töherrys on jo saatu aikaiseksi tähänkin. Puhdas pinta näköjään houkuttelee.
 

Kuva lainattu Olivia-lehden sivuilta

On aika taas kokoontua käsitöiden merkeissä. Huomasin kampaajalla Olivia-lehdessä tämän kauniin asukokonaisuuden. Kiinnitin huomioni puseroon ja oitis ehdotin kerhollemme, että  tuunataan villapuserot tämän idean mukaan. Ostin jo tarvikkeet, nyt täytyy kutsua ryhmä meille ja suunnitella tarjottavat. Katsotaan myöhemmin mitä saadaan aikaiseksi.

Syksyiset kollaasit

 Lyhtykukat, verbenat ja maljakko.

 Mukana pensselinvetoja.

Värikollaasit 198. haaste =

Kuin uusi asunto remontin jälkeen

 Tämä huoneisto, josta kerroin ennen remonttia kuvin täällä,  on nyt valmis. Tässä kuvassa avoimen oven takaa näkyy makuuhuone ja oikealla on käynti olohuoneeseen. Eteishalli on edelleen tilava, vaikka siitä lohkaistiin osa kylpyhuoneeseen. Seison kuvaamassa eteishallissa, jossa on tuo kaareva peili. Näille huoneille ei tehty muuta kuin perusteellinen siivous.

 Tämä on vinkkelin olohuoneen vasen osuus , oikeanpuoleisen ikkunan takana on parveke. Ikkunat on mielestäni rakennettu aikoinaan kauniisti, huomatkaa jokaisen ikkunan kohdalla pieni syvennys. Se kiertää ikkunoiden ympäri. Ikkunalaudat ovat syvät ja kiveä.

 Suoraan hallista kuvattu olohuoneen oikeanpuoleinen osio. Aivan oikealla on keittiö ja sen ruokailutila.

Keittiö suoraan kaapistotilasta kuvattuna. Kaikissa huoneissa on lakattu tammiparketti.

Keittiön kaapistot ovat syvennyksessä, vanhat kaapistot säilytettiin, mutta kaikki ovet uusittiin vetimineen. Samoin uusittiin liesi ja jää-pakastinkaappi sekä liesituuletin.

Keittiön kaapit ovat korkeat, kattoon saakka. Kaapistossa on pienet yläkaapit. Tumma harmaa laattalattia on vanha, se on hyvässä kunnossa. Välitilakaakelit uusittin valkoisiin fasettihiottuihin laattoihin.   Kaapiston alle lisättiin valaisin.

Kylpyhuone on kaksiosainen, perällä on suihkuhuone, jonka laatoitukset purettiin ja suihku siirrettiin takaseinälle. Seinäkaakelit ovat kiiltävän valkoiset 50x20-kokoa, saumaus hyvin vaalea harmaa. Lattialaatta on ruskeanharmaa, tumma ja sen saumaus on hyvin tumma harmaa. Etuala on uusi osio, joka lohkaistiin eteishallista. Tila on käytetty tehokkaasti oikealla seinustalla on pesutorni ja komerot, joihin sopii järjestellä lakanat, pyyhkeet ja muut liinavaatteet. Komerossa on myös likapyykille oma korihylly. Koska tila on kapea, sinne sopi 41 cm syvä lavuaarikaappi, sen yläpuolella oleva peilikaappi on 21 cm syvä.  

 Kaapistot vielä kuvattuna eteishalliin päin. Hana on uusi, Ikean 29 euron hana.

 

Etisen komerot vaihtuivat vaatehuoneeksi, se rakennettiin entisen komeron paikalle, syvyyttä lisättiin, mutta leveyttä luovutettiin kylpyhuoneen uudelle osiolle.
Huoneistossa on erillinen WC, jonne ei tehty muutoksia.
Tämä funkkistyylinen kivitalo on rakennettu 1942 eli sodan aikana. Kohtalaisen hyvin se on kestänyt. Sisätilat on nyt remontoitu vastaamaan tämän päivän tarpeita. Tänään luovutin avaimet uusille vuokralaisille. He olivat tyytyväisiä uuteen kotiinsa.  

Tie

Tuttu tie täynnä

mittaamattomia muistoja.
Askel askeleelta taakse katsellen
näen mutkat, mäen madaltuneen,
  kuulen  hiekan narskuvan.


Mittaamattomat muistot mukanani,
ilot, surut, onnenhetket,
kevyt on kantaa tietä tuttua.
Tunnen, olen perillä.

Valkokuvatorstai-Runotorstai  337. haaste =
Olavi Virta: Tie (La Strada) 

Naakat puistossa

 Puistossa tapasin naakat.  Ensin huomasin vain kaksi, jotka nauttivat lounastaan. Ne juoksivat aina samaan suuntaan, vanhan lehtikuusen juurelle. Ihmettelin, mitä ne hakevat juurakon alta. Kunnes kurkistin vaivihkaa juurien alle. Siellä oli maapähkinävarasto. Naakoilla oli oikea herkuttelupäivä. Oravaa ei näkynyt. Eipä taida ressukka tietää, että talvivarastolla on kutsumattomia vieraita. Naakat ovat vikkeliä ja pelokkaita. Tietävätkö olevansa varkaissa.

Kun vatsa on täynnä, on aika kirmata ottamaan aurinkoa vihreälle nurmikolle. Paikalle ilmestyi myös kavereita ja kirmailu jatkui heleässä auringossa.Varastoon jäi syötävää huomiseksikin.

Tänään, aamulla, oli sateista ja maassa oli valkoisia lumipälviä. Pisarat iskeytyivät ikkunaan, oli kalseaa, marraskuun apeaa. Onneksi aurinkoa saatiin jo keskipäivän jälkeen.  

Herkullista

 Herkullisia hedelmiä. Sitruuna on kirpeää, mutta oikeassa paikassa käytettynä

se saa lopputuloksen maistuvan herkulliseksi.

 Herkulliset värit rasioiden kansissa. Kohta sisälle tulee herkullista

omenasosetta, se porisee parasta aikaa liedellä.

 Valmista herkullista pikkupurkeissa. Niissä on aroniahyytelöä.

Olen sen verran nuuka, kuten huomaatte, käytän jopa sinappipurkitkin.

 Pienet omenat ovat herkullisen kauniita. 

Ne pääsevät talvella lintujen  herkuksi.

Lehtikuusen kävyt kelpaavat talvella tilhien herkuksi.

MakroTex / Pieni Lintu haaste =  jotain herkullista

Oravan kanssa puistossa

Sain puistossa mukavaa seuraa oravasta. Tapasimme  puiston vesialtaalla. Oravalla oli jano ja se kurkotteli juomaan vesialtaaseen. Altaan värisävyt olivat hyvin sopivat oravan turkkiin. Tässä on hetken tuumaustauko vesiryypyn jälkeen. 

Tuumaustauolla oli tarkoituksensa. Pitäähän sitä miettiä, mihin nyt lähdetään. Vikkelästi vilistäen puusta toiseen kirmasi tämä pörröhäntä. En pysynyt perässä. Seuraava kuva olisi ollut hyvä, mutta huono puoli oli se, että rungon takaa näkyi enää vain hännänpää. Tervemenoa, kohta taas tavataan.

Syksyisten värien kollaasit

 Syksyn värit juuri nyt.

Luonnon ja maanviljelijän muovaama kollaasi elonkorjuun jälkeen.

Värikollaasit  197. haaste =

Kesän viimeisiä

 Kesän viimeisiä kukkijoita, lilaa, keltaista ja valkoista.

Viimeiset valkoiset ruusut.

Tänään oli aurinkoisen lämmin päivä. Kävelin läheisessä puistossa.

Siellä oli kaunista ja  istutukset kukkivat edelleen.

 

Ikkunalla

 Nyt on alkanut ainakin minulle valokuvaamisen haasteellisin aika. Päivällä on vielä aurinkoa
kuvaamiseen, mutta jo kello 17 jälkeen alkaa aika, jolloin voi melkein unohtaa kuvaamisen.
Sisällä se voi vielä joten kuten onnistua. Salamavaloja en ole opetellut käyttämään, kokemattomalle salamavalo mielestäni pilaa kuvan.
Harjoittelin sisäkuvausta "lampun valossa" . Olohuoneen NUD-valaisin on saanut jo uuden lampun.
NUD:n ledlamppu paloi mielestäni liian aikaisin. Ostin Clas Ohlsonilta  yllä näkyvän led-lampun tilalle. Se on mielestäni hyvännäköinen ja lisäksi edullinen tai no led-poltin maksoi muistaakseni  10 euroa ja lamppu vähän vähemmän.

Vaikka kuvauskohteeseen tulee ledvalaisimesta valoa, se ei riitä kun kuvaan kauempaa. Tässä ikkunassa on myös NUD-valaisin, kuten viereisessä ikkunassakin, joka näkyy yläkuvassa.

Muutin kuvan mustavalkoiseksi. Kaamosta ja pimeämpää aikaa kohti ollaan menossa.

Tässäpä vielä pitsiä ikkunassa, äitini virkkaamia. Tunnearvon takia pidän näitä ikkunassa.

Kun katson niitä, muistan aina edesmenneen äitini. Onko sinulla esineitä, joita pidät esillä tunnearvon takia ?

Valokuvauskurssi olisi paikallaan, varsinkin hämärässä kuvaamisen kurssi. 

 

Unelmilla lastattu laiva

Katselen

laivan vakaata lipumista

horisontin taakse

kohti kaukokaipuun päämäärää

Laiva kantaa unelmia

horisontin taakse

luovutan menneen

saan tulevan 

Laiva unelmienkantaja

Valokuvatorstai-Runotorstai 336. haaste = Laiva

Taivasta, järvi ja merta

Lappajärvi on Suomen suurin kraatterijärvi ja Etelä-Pohjanmaan suurin järvi Lappajärven, Vimpelin ja Alajärven kuntien alueilla. Se on syntynyt meteoriitin törmäyksessä. Järven pinta-ala on 145 km² ja suurin syvyys 36 m ja korkeus on 69,5 metriä mpy. Suurin saari on Kärnänsaari, josta järven rantamilta löydetty ainutlaatuinen tuliperäinen kivilaji, kärnäiitti, on saanut nimensä. Lappajärvi laskee Ähtävänjokea Merenkurkkuun. Tiedot Wikipedia.
Kesällä kerran ajeltiin Lappajärven ohi. Otin kuvan kiitävän auton ikkunasta. Lappajärvi paikkakuntana on melko tuttu. Kuljettiin nuorena muutamia kertoja Lappajärvellä iltariennoissa.

Seututie 749 on Perämeren rannikolla Uusikaarlepyystä Pietarsaareen ja Luodon saariston läpi Kokkolaan kulkeva seututie. Tien pituus on 69 kilometriä. Varsinkin tien saaristo-osuudesta välillä Pietarsaari–Kokkola käytetään nimitystä Seitsemän sillan (saaristo)tie – Sju broars väg.
Seututie 749 palvelee Pietarsaaren seutukunnan sisäistä liikennettä sekä liittää alueen asutuskeskuksia valtatieverkkoon. Pietarsaaressa tie on kaupungin eteläinen ohikulkutie. Kokkolassa tie on yksi kaupungin valtaväylä ja pohjoinen ohikulkutie. Tiedot Wikipedia.

Sieniretkellä ajeltiin tätä  Seitsemän sillan tietä. Oli pakko pysähtyä tulomatkalla sillalle kuvaamaan, oli niin kaunista. Sienipaikkamme oli lähellä, kuljimme vain kahden sillan yli.

Syksyn vihreitä

 Jo näkyy vihreässä syksyn merkit.

 Aurinko leikkii syreenipensaalla.

 Kaunista ja suoraviivaista.

 Työhuoneessa on kaaos, kirjahyllyä järjestellään.

 Maisema on mielialan musiikkia, sanoo Pekka Parkkinen.

Ja hän lisää vielä.

Matka menettää merkityksen ellei se ole samalla paluun alku.

Kaunista vihreää pitsiä.

MakroTex / Pieni Lintu haaste = vihreä