Ensilumi

 Tänään satoi ensilumi. Näyttää valoisalta.

 Iltapäivällä vihmoi jo räntää. Pisarat valuivat ikkunalasin pinnassa.

 Muutama päivä sitten metsässä oli tyynen kaunista ja vihreää.

Eilen kahisivat lehdet jalkakäytävällä.

Nyt niitä peittää lumi.

Joulunodotus on jo alkanut.

Aloitin vihreän joulutyynyn kirjoilun, ehtinee jouluksi.

Muitakin ideoita muhii mielessä. 

Puistossa

Tänään lähdimme puistoon ulkoilemaan, minä ja meidän koululomalainen, joka jatkaa syksyllä  toiselle luokalle. Oli mukava viettää aikaa reippaan koululaisen kanssa. Aamupäivä kului ensin sählyn kanssa. Sitä pelattiin meidän hallissa ja tietysti mieheni hävisi näppärälle pojalle.
Seuraavana oli vuorossa iPad.  Poika on erinomaisen hyvä matematiikassa, se erinomainen luki koulutodistuksessa.
Nyt hän rakensi iPadilla puumajan, johon tuli kuusi makuuhuonetta. Jokaiselle neljälle kaverille omansa, hänelle itselleen ja kuudes ja kaikkein pienin oli pikkusiskon.
Maja oli rakennettu korkeiden pilarien päälle ja alle jäi sopivasti tilaa. Ihmettelin tuota tilaa, mutta sen tarkoitus selvisi myöhemmin.
Puumajassa oli kuusitoista ikkunaa ja iso uima-allas. Maja sijaitsee merenrannalla kalliolla. Sitä muunneltiin moneen kertaan ennen kuin se oli rakentajan mielestä hyvä.

Jonkin ajan kuluttua ammuivat lehmät, lampaat määkivät ja kanat kotkottivat. Kun ihmettelin, miten nuo eläimet puumajalle kuuluvat, oli vastaus selvä. Ne asuvat majan alla.  Lehmiä ei lypsetä, ne ovat pihvikarjaa. Majassa asuvat saavat ruokansa suoraan kotieläimistä. Lihoista grillataan herkut pihagrillissä ja kanat munivat aamiaismunat.   Helppoa ja yksinkertaista.
Luulenpa, että pojasta voisi isona tulla arkkitehti.    

 Iltapäivällä teimme retken puistoon, jossa oli aurinkoisen kaunista. Omenapuut kukkivat ja raikas vihreys täytti puiston. Pojan kiipeillessä otin muutamia kuvia kesämuistoksi. Omenapuiden lajikkeita en tiedä, mutta kauniisti kukkivat.

Suomen lipun väritys on näissä kuvissa.  Kauniit puhtaanvalkoiset kukat  vasten sinistä taivasta ovat  uljaita.

Tämä omenapuu oli täynnä kukkia. Luulenpa, että syksyllä puussa on punaisia pieniä omenoita.

Mukava päivä ja huomenna keksitään taas uutta ohjelmaa.

Pääsiäisen keltaista

Ostin pirtsakan keltaiset tetenarsissit  tuomaan raikasta väri-iloa kotiin. Wikipedia kertoo narsissien suvusta näin.
Narsissit (Narcissus) ovat narsissikasvien heimon (Amaryllidaceae) suku. Ne ovat monivuotisia sipulikasveja. Kukat ovat yleensä väriltään keltaisia, valkoisia tai keltavalkoisia ja niissä on lisäteriötorvi. Lehdet ovat kapeita, tasasoukkia ja tylpähköjä. Luonnossa narsisseja kasvaa Etelä-Euroopasta Japaniin ulottuvalla vyöhykkeellä. Narsisseista on kehitetty jo satoja vuosia erilaisia puutarhanarsisseja eri lajien risteytysten tuloksena. Puutarhamuotojen ulkokiehkuran kehälehdet ovat joko samanvärisiä kuin torvikin tai erivärisiä. Suomessa niitä kasvatetaan hyvin yleisesti koristekasveina pihoilla, puutarhoissa ja kasvihuoneissa. Tunnetuin laji on keltanarsissi eli pääsiäislilja (Narcissus pseudonarcissus).
Kasvien sipulit istutetaan syyskuussa maahan 20 cm syvyyteen. Narsissi ei ole aivan yhtä vaativa mullan laadun suhteen kuin pitkälle jalostetut tulppaanit, mutta silti lannoittaminen istutuksen yhteydessä, sekä kukinnan jälkeen keväällä ei ole narsisseillekaan pahasta. Narsissit kukkivat yleensä toukokuussa, aikaiset lajikkeet jo huhtikuun puolella. Tavallisimmat narsissit kestävät Suomen talvea Rovaniemeä myöten.
Narsissit ovat myrkyllisiä, myös sipulit, siksi myyrät ja hiiret eivät koske niihin. Kasvit sisältävät lääkkeenäkin käytettävää galantamiinia, joka on antikoliiniesteraasi.

Narsissit voi sijoittaa ulos terasseille ja parvekkeille istutusruukussaan. Niitä saa kastella. Narsissit kestävät jopa -10-asteista pakkasta. Kylmässä niiden kukinta kestää pidempään kuin sisälämpimässä. Kukinnan jälkeen sipulit sopii istuttaa sulaan maahan, niin seuraavana keväänä voi nauttia uudesta kukinnasta ja toivottavasti useampanakin keväänä.
Taidanpa sujauttaa nuo sipulit pihamaamme multaan kukinnan mentyä. Ensi keväänä on ilo odotella  niiden kukkimista.

Mietin, miten piilotan keltaiset muoviruukut.  Sanomalehti on hyvin käyttökelpoista moneen tarkoitukseen. Leikkasin ruukuille suojapaperit, liimasin ruukkuun muutamalla tipalla ja vedin varmuudeksi vielä narulla kiinni. Näyttää ihan asialliselta ja ajatellulta.

Aurinkoiset terveiset

Sekoitin tulppaanikimppuun valkoisia neilikoita. Kimpusta tuli keveämpi ja ilmavampi.
Tämä päivä on mennyt kotiaskareissa. Aurinko paistoi niin kauniisti, että päätin siirtyä vapaalle ja lähdin aurinkoon. Tosin reissu taittui autolla. Halusin aistia keväiset näkymät laajemmin. Minuun iskee selittämätön nostalgia, kun ajelen siihen tuttuun suuntaan. Oli mukavaa aistia maaseudun rauhaa ja keväistä luontoa tuoksuineen. Jäät olivat vielä paikoillaan joessa, vain koski kuohui vapaana ja valmiina jäiden lähtöön.  Otin muutaman kuvan, niistä myöhemmin.

Tulppaanien sesonki on parhaimmillaan, joten ostin niitä kerralla enemmän. Ostin kukat keskiviikkona. Ruokapöydänkin tulppaanit ovat vielä hyvin  kuosissaan.
Naistenpäivän liput on jo laskettu alas. Taivas näyttää nyt aivan lipun siniseltä.

Konsertissa

.

Tänään nautin Guardia Nuevan konsertista Snellmanin salilla.

Konserttiin päättyi Talviharmonikka-festivaali.

Konsertin solisteina olivat Mari Palo, Mika Pohjonen ja Jonna Pirttijoki-Helanen.

 Klassiset ja argentiinalaiset tangot  sovitettuna juuri Guardia Nuevalle

ovat upeaa kuultavaa. Tulista, tunnelmallista, rempseää ja tunteellista.

Mika Pohjonen tulkitsi hienosti klassisen Kertokaa se hänelle  ja rakkaudestahan on kyse.

 

Ehdittiin kotiin  vielä seuraamaan Suomi USA-jääkiekko-ottelua.

Mukava, että saatiin pronssia. Pelaajilla olivat myös tunteet pinnassa

pelin päättyessä. Niin taide kuin urheilukin nostavat  tunteita sekä

 menestyksen että tappion hetkellä. Samoin käy myös  katselijoiden ja kuuntelijoiden

kohdalla. Taide, kuten musiikki, maalaustaide, kirjallisuus, vetoaa tunteisiin.

Kokemukset koskettavat tunteiden kautta.

Näyttää olevan samoin urheilussakin.

*

Kuvissa  raakahelmet ja kristallihelmet. Kristallihelmet olivat kaulassani konsertissa.

 

Kuntoilua

Keskiviikon kuntosalipäivä siirtyi torstaille. Kun saavuimme kuntosalille, huomasin ja myös muistin oven takana, että ovet lukitaan kello 12. Käynti saliin onnistuu vain takaovesta ja kuntokortilla.  Seisoimme muutaman minuutin ja ystävällinen saliasiakas kurkisti ovesta. Hän oli huomannut meidät ja päästi sisälle. Kiitos, eipä tarvinnut kiertää alas ja talon taakse.

Vaihdoimme muutaman sanan. Hän tunnisti minut heti  ja sanoi, että porukalla olivat juuri eilen muistelleet niitä aikoja, jolloin hoidin heidän asioitaan. Oli pakko tunnustaa, että nyt en muista kuka olet. Selvisihän se ja kiiteltiin puolin ja toisin. Minua harmittaa,  kun  kasvomuistini on niin huono.

Harvoin tunnen ensin vuosien takaisen tutun ihmisen. Usein joudun kysymään kuka. Mukava, että muut tuntevat minut. Olen varmaan kävellyt tervehtimättä monen ohi. Sattuipa kaupassa kerran, että minua tervehdittiin iloisesti ja tervehdin takaisin, vaan en tiennyt kuka se tervehtijä oli.

Toinen sattuma oli, kun taas kaupassa pitkä mies vaikutti niin tutulta, mutta en tiennyt taaskaan kuka oli. No, se selvisi, kun mieheni haahuili minua etsien kaupassa. Heikki oli pysäyttänyt miehen ja sanonut, että arleena on tuolla maustehyllyillä. Niin, erittäin tuttu mies olikin. Kaikki johtuu siitä, että olimme yli 12 vuotta Turussa. Siinä ajassa unohtuu monta tuttua,  kun ihmiset vanhenevat.

Palaan vielä kuntosalille. Olen nyt kerran viikossa käynyt kuntosalilla omalla kortilla, johon on ohjelmoitu minulle sopiva kuntoharjoittelu. Käyn tietysti kaikki kortilliset laitteet läpi, niitä on muistaakseni kolmetoista. Olen huomannut jo tuloksiakin. Vatsalihakset ovat kiinteytyneet ja näyttää, että käsivarretkin ovat saaneet  ryhdikkyyttä. 

Kaupungissamme HUR valmistaa kuntosalilaitteet. Ne ovat levinneet ei vain koko Suomeen vaan ympäri maailmaa.  Käykääpä katsomassa linkin takaa laitteistoa. Etusivun ensimmäisiä punaisia

kuntolaitteita käytän joka kerta. Toinen laitteista vahvistaa tehokkaasti reisilihaksia.

Kotona siivoaminen on myös hyvää kuntoliikuntaa. Tänäänkin kurkotin ja koukistelin. Järjestin yläkaappeja ja koukistella piti, kun järjestin matalan tason laatikostoja.

Sanonta, vierivä kivi ei sammaloidu, osuu ytimeen.  

Kaunista postia

Sain tänään kaunista postia wondersbykaari.com-blogin Kaarilta. Paksu kirjekuori kolahti kotiini postiluukusta. Avasin kaukaa, Atlantin takaa New Yorkista, tulleen kirjeen ja sieltä paljastuivat kauniit orkideakortit. Niitä oli yhteensä kymmenen, jokaista kaksi samanlaista. Jos olette käyneet Kaarin blogissa, olette saaneet ihailla hänen hienoja kuviaan. Nyt hänen orkidea-kuvansa olivat edessäni kortteina, joita tuskin raaskin antaa  kuin harvoille ja valituille. Hienosti ajateltu, että kaikkia on kaksi, jos joku lähtee tervehdyksenä muualle, jää minulle toinen kappale.
Jokaisen kortin mukana on kauniista paperista tehty kirjekuori.  Sain kortit palkintona ahkerasta kommentoinnista Kaarin blogissa. Sijoituin kolmanneksi. Kiitos Kaari mieluisasta palkinnnosta.  

Tätä orkidealajiketta en muistaakseni ole ennen nähnyt, alareunassa on kuvaajan nimikointi. Huomatkaa, että väritys on pinkkiä valkoisella kaikissa orkideoissa. Sopii makuuni hyvin.

 Sellofaani hiukan himmentää kuvaa, mutta se saa olla suojana.

 Alakuvassa näkyy kirjekuoren reunan leikkaus. Tuli mieleeni, että onko paperi käsintehtyä.

Kirje saapui yllättävän nopeasti tänne, Kaari taisi mainita viime viikon torstaina, että paketti on lähtenyt ja tänään on tiistai.

Värikästä syksyä

Lenkillä oli pakko pysähtyä ihastelemaan

happomarjojen loistavaa syysväritystä.  

 Kesällä angervopensas kukki kermanvalkoisin kukin,

nyt on syksysadon aika. Kukat ovat vaihtuneet siemensadoksi.

 Kuin pieniä lumipalloja ovat lumimarjapensaan kukat.

Ilotulituksen räiskettä

Täällä ei ole vaihtunut vuosi, vaan ilotulitukset paukkuivat taivaalla kesäkauden viimeisenä viikonloppuna. Nyt alkoi virallisesti syksy. Sitä juhlittiin kolme päivää perinteiseen tapaan Venetsialaisilla. Lyhdyt paloivat ympäri kaupunkia, huviloilla ja omakotialueilla. Lauantaina oli kauppatorilla aamupäivästä iltamyöhään yöhön asti yhtä juhlaa.

Me juhlimme jo perjantai-iltana. Menimme kauppatorille kuuntelemaan Guardia Nuevan konserttia. Se alkoi klo 23 ja päättyi noin klo 24. Solisteina esiintyivät Matti Korkiala, Jonna Poikkijoki hanureineen ja Saara Aalto. Tätä konserttia ennen kuuntelimme loppuosan Anssi Känsälän konsertista orkestereineen.

Lauantaina päivällä olin sienimetsässä, joten juhlinta jäi vähemmälle. Seurasin ikkunasta kaduilla tanssivia sambatanssiryhmiä. Otin kuvia ikkunan läpi, mutta ne olivat huonoja, heitin ne roskiin. Sen sijaan puolen yön aikaan ihailin ilotulitusta ikkunasta ja näppäilin niistä kuvia. Joista parhaimmat näette tässä. Näistä pääsee hieman venetsialaistunnelmaan.
Mainittakoon, että kaiken kustansi kaupunki eli me veronmaksajat. En ole aivan vakuuttunut, kannattiko palkata tulimiehet räiskyttelemään raketteja taivaalle. Soihdut ja muu maan päällä tapahtuva reimukas ilonpito olisi riittänyt. Elämme nyt taloudellisesti tiukkoja aikoja, jolloin kannattaa poimia marjakin maasta.

Tänään kukat ilahduttavat

Maitohorsmat eivät kestä maljakossa pitkään. Nämä kestivät maanantaista tähän päivään. Riutuneenakin
horsmien voimakas väri hehkuu kauniina. Ulkona riittää horsmia kuihtuneiden tilalle. Tai sitten muita kukkia.

Orkideat taas ovat viihtyneet ja kukkineet jo yli kolme kuukautta. Loppua ei näy vielä. Kaikkiaan niitä oli viisi. Kaksi on lopettanut kukintansa ja odottavat nyt nurkassa sijoituspaikkaa, joka lienee biojäteastia. En ole koskaan saanut orkideaa uudelleen kukkimaan, enkä usko, että saan nytkään.
Kun näiden orkideojen aika on ohi, tilalle tulevat joko orkideat tai jotain muuta, riippuu sesongin tarjonnasta.