Yhtä juhlaa terassilla

Eilen illalla istutin tämän kevään viimeiset istutukset. Ellei tämä kuivuus tee aukkoja kriittisille paikoille ja joudun tekemään täydennysistutuksia. Pulleamahaiseen ruukkuun istutin valkokukkaisen Ruusunätkelmän. Palkokasvien sukua kuuluu olevan, kukat ovat puhtaan valkoiset, kasvutapa rento ja vaatii tukea. Kuinkas sen tuen laita on, kun haluaisin kasvin lamoavan alaspäin. Ruusunätkelmä kasvaa korkeutta noin 2 metriä. Siinä pituudessa se kierisi jo pitkälle terassin lattialla. Silloin on jo tarvetta nostaa se ylös tukikepeille. Tämä asia on edessä myöhemmin. Ensin toivon, että kukka talvehtii ja jatkaa ensivuonna.

Tänään on juhlapäivä monissa kodeissa. Meillä juhlitaan myös, mieheni on taas vanhentunut yhden vuoden verran . Eihän sitä sanottavasti huomaa. Johtuu varmaan siitä, että pyörähtää vuodessa vuosi itsellekin.

Lahjaksi ostin navigaattorin, joka oli Stockmanilla kanta-asiakasetuna nyt 225 €. Blaupunkt on best in test, mukana muistikortit Scandinaviaan ja Eurooppaan. Nyt saadaan huoletta kierrellä lomamatkoilla navigaattori laukussa tai autossa. Aina löytyy määränpää ja tie takaisin hotelliin tai kotiin. Tottelemme vain laukusta kuuluvia kehoituksia käänny vasemmalle, mene suoraan ja nyt olet perillä. Puhuva laukku voi herättää hilpeyttä jossain Sisilian pienessä kalastajakylässä. Kohta meidät kai paikallistetaan navigaattorin ansiosta liikuimmepa missä tahansa . Eikös tämä ole kehityksen kehittymistä. Enää emme eksy ja paperikartat ovat tarpeettomia.

Terassin pöydällä on nyt Keijunmekko. Se on monivuotinen köynnöskasvi, kukkii kesä-syyskuulla ja kasvaa pituutta 2-3 metriä. Keijunmekko on istutettu korkeaan lasimaljakkoon, pohjalla kiviä ja muutama kivi koristeena mullan päällä. Lasimaljakossa on pohjassa halkeama, josta liika vesi pääsee tihkumaan pois. Katsotaan miten keijunmekko viihtyy ja saanko sen talven jälkeen uudelleen kasvuvauhtiin.

Nyt juhlitaan. Mukavaa juhlaviikonloppua teille kaikille.

Jo joutui armas aika .......

Valokuvatorstain ja Runotorstain haasteet loihtivat kesän kuvaksi ja runoksi.

Valkokylkiset koivut,
mahlan ja mesiangervon tuoksu
Lehvästön vihreä raikkaus
keinuu kuin poutapilvi

Koivikossa kajahtaa käen kukunta
On kesä

Suomalaista samppanjaa

Toukokuu on juhlien aikaa. Monessa kodissa kohotetaan maljoja ylioppilas-, valmistujais- tai muissa perhejuhlissa. Meillä ei ole juhlia tiedossa toukokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta ainahan juhlaan aihetta löytyy. Maljan kohottamiseksi riittää blogini saavuttama etappi 40 000.

Jääkapissa odotti korkkaamista Horsmajuoma-pullo. Nyt on aika avata pullo, jonka etiketti kertoo.
Pastoroitu horsmankukkauutejuoma. Säilytetään avattuna viileässä. Tarjoillaan kylmänä sellaisenaan tai erilaisissa juomasekoituksissa. Ainesosat: vesi, sokeri, maitohorsmankukat, sitruunahappo E330.

Valmistajan Asellus Oy:n ohjetta mukaellen sekoitan täysin suomalaisen samppanjan.

Suomalainen punainen horsmasamppanja


1/2 horsmajuomaa
1/4 vodkaa
1/4 jäävettä

Lopputulos on todella hyvä, horsman maku tuntuu pehmeänä ja se pyöristää vodkan maun.
Supisuomalaista samppanjaa. Tosin emme saa käyttää samppanja-sanaa, siihen on oikeus vain ranskalaiselle Champagne-maakunnan samppanjalle. Keksitään juomalle luvallinen nimi, antakaa ehdotuksia.

Kaapissa odottaa käyttöä Horsmahyytelö. Se sopii kana- ja kalkkunaruokien lisukkeeksi. Horsman hienon maun takia tarjoan hyytelöä vohvelien, ohukaisten ja jäätelön seurana.

Nyt on täynnä neljäkymmentätuhatta. Se on maljan arvoinen, skoolataan. Kiitos teille lukijat, että avaatte juuri minun blogini luettavaksenne. Tervetuloa edelleenkin.

Tänään on Suomen lipun 90-vuotispäivä. Onnittelut Zacharias Topeliuksen suunnittelemalle sinivalkoiselle Suomen lipulle.

Ruukkuistutuksia

Terassilla ammottaa tyhjillään vielä monta ruukkua. Sunnuntaina piti lähteä kukkahalliin miettimään, mitä istutettaisiin ruukkuihin. Kolme kahden hinnalla oli houkutus, jota en voinut vastustaa. Nämä kukat eivät kuitenkaan olleet niitä, joita tarvitsen isoihin ruukkuihin. Ruukkujahan riittää.

Japaninkello tai miljoonakello, tällä petunian sukua olevalla kukalla on monta nimeä, oli se kukkiva kukka kolme kahden hinnalla. Miljoonakellot kukkivat meillä valkoisin kukin. Hoito-ohjeen mukaan kukinta kestää toukokuusta syyskuuhun. Taimiston kuva lupaa rehevää kasvua ja erittäin runsasta kukintaa. Istutin yhden korkeaan metalliruukkuun, josta toivon kasvun ryöppyävän alas valkoisena kukkapilvenä. Kaksi saivat pienet saviruukut, eiväthän ne ole liian ahtaat.

Tyhjät ruukut kiusasivat maanantaina niin paljon, että oli pakko ajaa oikeaan puutarhamyymälään. Ensimmäinen puolituntia kului ihastellessa. Kuinka olin unohtanut täällä käynnin kokonaan, vaeltelin ja ihastelin hyvinhoidettujen puiden, pensaiden ja kukkien runsautta. Minut valtasi valinnanvaikeus, en enää tiennyt mitä ostaisin. Tuskallisen pähkäilyn jälkeen valitsin isoon saviruukkuun luonnonkasveja. Huomasin tämän vasta valinnan jälkeen.

Saviruukussa kasvavat nyt pinkki Mäkitervakko, joka kukkii kesä-heinäkuulla ja kasvaa 30-40 senttiseksi, siementää kiitettävästi. Mäkitervakko on perhosten suosikki, joten aion kylvää siemeniä ulos kukkamaahan.


Tervakon ympärille istutin Mehitähdet, joiden matalat ruusukkeet ovat yksinkertaisuudessaan koko kasvukauden kauniita.

Tarhalaukkaneilikat istutin pieniin ruukkuihin. Niiden kukinta ajoittuu touko-kesäkuulle, mutta heinämäinen vihreä mätäs näyttää sopivalta ilman kukkiakin terassin kulmassa.
Toivottavasti nämä monivuotiset kukat talvehtivat terassilla.

Pulleamahainen saviruukku odottaa vielä istutusta, koska loppui multa. Kukka on hankittu ja huomenna on tarkoitus taas jatkaa istutuksia. Otsikkokuvan valkoiset petuniat ovat jo kukkineet lähes kuukauden. Niille näyttää sopivan, että saavat aurinkoa vain aamupäivään saakka.

Politiikan kiemuroita

Suomessa on liian vähän isoja kauppakeskittymiä tai hienosti sanottuna ostosparatiiseja. Ostosparatiiseihin tullaan koko perheen voimalla kuluttamaan rahaa ja viihtymään. Perheet viettävät laatuaikaa tavaroiden keskellä, vai viettävätkö ? Eilen vielä luulin, että kotini on paratiisi, katso edellinen blogi.
Ostamalla kaukana Kiinassa ja muualla halpamaissa teetettyjä tavaroita vaikutamme kotimaan työpaikkojen säilymiseen ja lisääntymiseen. Vaikutammeko? Komeromme pursuavat tavaraa, joskus tuntuu kuin hukkuisimme tavarapaljouteen omassa kodissamme.
Työllistäisin mieluimmin hyvinvoinnin alueille kuin tavarataivaaseen.
Ostosparatiiseista on viimeaikoina puhuttu ja luettu eri medioissa.

Kaikki alkoi vaalirahoituksesta. Poliittinen keskustelu vyörähti liikkeelle Timo Kallin ratkaisuista. Hän oli sitä mieltä, että vaalirahoituksensa kaikkia lähteitä ei ole tarvis paljastaa. Lumipallo vyöryi, Kehittyvien Maakuntien Suomi-yhdistys oli tarjonnut vaalirahaa vajaan 40:n kansanedustajan tai edustajaksi pyrkivän tukiryhmille. Vaalirahan saajien ilmoituslomakkeita on nyt täydennetty kiihtyvällä tahdilla. Oletettavasti jo kaikkien vaalirahoituslähteet ovat tiedossa. Niidenkin, jotka ovat saaneet rahaa muilta kuin tässä mainitulta yhdistykseltä.

Toivottavasti me äänestäjät emme ole niin sinisilmäisiä, että uskomme vaalikampanjoinnin onnistuvan valintaan saakka ilman rahaa. Tai vain omalla ja äidin rahalla. Jokin aika sitten luin kyllä, että Vantaan valtuustoon oli joku päässyt 1,20 eurolla ja Helsingin valtuustoon 1 200 eurolla, josta äidin rahaa oli 1000 euroa ja kaverilta saatua 200 euroa. Sattumiako. Kunnallisvaaleissa tämä voi onnistua, mutta ei enää kansanedustaja- ja eurovaaleissa.
Rahaa liikkuu ja sitä tulee sieltä missä sitä on. Sekä vasemmalta että oikealta.
Valituiksi tulleilta vaaditaan selkärankaa päätösten teossa. Kuten pääministeri sanoi, mielipiteitä ei saa ostaa rahalla. Tähän täytyy uskoa.

Täysin samaa mieltä olen Tapani Yli-Saunamäen kanssa vaalirahoituksesta. Ellei ole varoja kampanjoida itseään ja mielipiteitään äänestäjien tietouteen, meille tulee valituiksi vain hyvin varakkaat omilla rahoillaan kampanjoivat ja vaalikauden julkkikset. Julkkiskansanedustajina nähtäisiin vuoden maajussi, vuoden malli, vuoden idolsvoittaja ja tanssii tähtien kanssa Antti Kaikkonen.

Kannatan vaalirahoitusta, mutta edellytän rahoituksen julkistamista lain mukaisesti jokaisen sentin osalta.
Kannatan pieniä koulukokoja, lasten hyvinvointiin sijoittamista, laadukasta terveydenhoitoa ja vanhusten viimeisille vuosikymmenille hyvää ja laadukasta hoitoa.
En kannata mammuttimaisia ostosparatiiseja, vaikka Ruotsissa olisikin niitä Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.
Näillä lupauksilla ja teoilla on ääneni saatavilla.

Vihreää kauneutta

Tänä aamuna kuljin pihalla ja ihastelin. Syreenit tuoksuivat ja lintujen aamukonsertti oli parhaimmillaan. Aurinko paistoi vaahterapuiden lomasta lempeästi. Tunnelma oli paratiisimainen. Aurinko, täyteläisen vihreät puut, pensaat ja kukkivat kukat saivat tämän aikaan.

Pihan vihreät kaunistajat kesät talvet ovat havukasvit. Ne antavat sopivan ryhdin ja rytmiikan muulle kasvustolle. Kartiovalkokuuset ovat hidaskasvuisia, mutta reheviä vauhtiin päästyään. Niiden kasvutapa on kaunis kartiomuoto, korkeutta pikkupuut saavat 1-2 metriä. Pihan kuuset ovat nyt noin 1,5 metrisiä. Tämän kevään uusi kasvusto on kauniin heleän vihreää.

Pylväsmäiset timanttituijat ovat jo kahdeksan-vuotiaat ja lienevät täydessä pituudessaan noin kolmimetriset. Niiden kasvutapa on huolellisen pilarimainen. Mikään oksa ei sojota väärään suuntaan, vaan kasvaa sotilaallisen ryhdikkäästi ylöspäin.
Miuku-kissa on uskollinen kaveri pihamaalla, aina valmis mukaan kun pihaovet avataan. Nyt kurkistetaan kartiokuusen takaa josko lintuja olisi näköpiirissä.

Vaahterat kylpevät auringossa. Ne ovat Miukun lempipuita, koska niiden vartta on mukava rynnätä ylös ja heittäytyä taas alas.

Iiriksiä ei voi nyt unohtaa, ne ovat kukinnassaan parhaimmillaan juuri nyt. Myöhemmin niiden jälkeen kukkivat kirkas punainen Palavarakkaus ja pinkki Punahattu.

Pihasyreenit

Valokuvatorstai täyttää kaksi vuotta, josta kuva-aihe 2. Onnittelen blogia kahdella valkoisella syreeninkukalla.

Syreenimuistoja

Aikaista on kaikki tänä keväänä, niin myös syreenien kukinta. Normaalisti pihasyreenit kukkivat kesäkuulla. Mutta nyt kaksi viikkoa aikaisemmin kukkivat valkoiset pihasyreenit.

Syreeni on saapunut suomalaisille pihoille 1720-luvulla ensimmäiseksi Turkuun, josta se on levinnyt jo koko maahan aina Etelä-Lappiin saakka. Vanha perinteinen sinivioletti syreeni on yleisin lajike, joka oli vakiopensas lähes jokaisen maalaistalon pihassa.

Lapsuuskotini pihassa ei ollut pihasyreeniä, mutta naapuritalon pihassa niitä oli runsaasti. Lapsena leikimme naapurin syreenimajassa, nuuhkimme kukkien ihanaa tuoksua ja ihailimme sydämenmuotoisia samettisia lehtiä. Syreenien lilat kukat olivat kauneimmat mitä olin nähnyt. Kukinta-aika vain oli kovin lyhyt ja sen jälkeen pensaat näyttivät vain tavanomaisen vihreiltä.

Aikaisemman taaksejääneen kotimme pihapiiriin istutin syreenipensaat, joiden alut sain ottaa juuri tuosta lapsuuskotini naapuripihalta. Enää tuota naapuritaloa ei ole ja syreeneistäkin on suurin osa hävinnyt, jokunen villiintynyt pensas on ehkä vielä jäljellä. Kesäretkellä lapsuusmaisemiin tarkistan syreenien kohtalon.

Nyt pihapiirissämme kukkivat valkoiset pihasyreenit. Ne tuoksuvat lapsuuteni syreenien lailla ja ovat yhtä kauniit kuin ennen.

Kukinnan päätyttyä sydämenmuotoisten lehtien vihreys ihastuttaa. Lehtien symboliikan ymmärtää vasta nyt aikuisena. Sydän on tunteiden tulkki.

Paketteja Gustavsbergiltä

Keittiökaapeissa on nyt tilaa astiatäydennyksille. Muutama vuosi sitten hankin ykkösastioiksi Gustavsbergilta kahvi- ja ruoka-astiastot. Nyt oli täydennykselle sekä tarvetta että tilaa.

Pidän Natur- luuposliiniastioista. Niissä on selkeä vanha perinteinen muoto. Ainoa efekti astioissa on käsinmaalattu musta ohut raita astioiden reunoissa. Luuposliini on juhlava ja kevyt materiaali fajanssiin verrattuna. Lasituspinta on kova ja kestää naarmuuntumatta pitempään kuin fajanssin.

Natur-sarjan väreinä ovat taitettu valkoinen, pastelliset vaaleasininen ja mustikansininen, keltainen, vihreä ja lohenpunainen. Koska haluan yhdistellä eri astiastoja keskenään, valitsin valkoisen ruoka-astiaston.

Kahviastiasto on myös valkoinen, mutta nyt lisäsin siihen vihreää kuuden setin verran. Voin sekoitella kattauksissa keskenään vihreää ja valkoista.

Tarjoilukulhoiksi hankin uuninkestävää kivitavaraa olevat Format-kulhot.
Pienin on kastike- tai salaattikulho, seuraavaa kulhoa voin käyttää sekä tarjoilu- että uuniruokakulhona. Iso laakea vati on suolaisten piirakoiden paistamiseen sopiva ja tietysti tarjoiluvatina vaikkapa salaatille.

Keltaista Naturia ovat tee-, kaakao- tai cappuccinokupit. Samalla hyllyllä ovat myös valkoiset espressokupit, joilla on silloin tällöin käyttöä. Nämä ovat vanhempaa hankintaerää.

Kävelylenkki kulttuurimaisemassa

Turku on Suomen kauneimpia kaupunkeja. Aurajoki virtaa kaupungin läpi, sen rannat ovat vehmaat, ne kertovat koko maamme historiasta alkaen Turun linnasta jatkuen Rettiginrinteen Ars Novan museolta Suurtorille ja ohi Tuomiokirkon.
Aurajoen rantatien kävelyreitillä on ikuistettu muutamia kulttuurimaiseman kuvia.

Turussakin on Tähtitornin mäki ja sen huipulle aikoinaan taivaankappaleiden tutkimista varten rakennettu torni.

Hiukan alempana on kaikille suomalaisille tuttu kirkko, Turun Tuomiokirkko. Niille, jotka eivät ole Turussa käyneet, kirkko on tullut tutuksi koulukirjojen kuvista. Kun tulette ensimmäistä kertaa Turkuun mistä suunnasta tahansa, kannattaa suunnata kauas näkyvää kirkontornia kohti. Näin osaatte lähes ydinkeskustaan eli tulette Suurtorille, paikalle josta joulurauha julistetaan. Tästä on hyvä aloittaa kaupunkiin tutustuminen kävellen joenrantaa molempiin suuntiin ja pujahtaa rantatielle päättyville kaduille kohti ydinkeskustaa.

Tuomaansillan ali kuljettaessa pujahdatte idylliselle rantatielle, joka jatkuu Halisten koskille saakka.
Juuri nyt kukkii rannoilla otsikkokuvan keltainen kiurunkannus. Tulkaa, nähkää ja nauttikaa kauppatorista, katukahviloista, jokirannasta, shoppailusta, Samppalinnan kesäteatterista, taidenäyttelyistä, käsityöläismuseokorttelista. Ukko Pekka-höyrylaivalla voi helteisenä kesäpäivänä puksuttaa meren viileässä tuulenvireessä edestakaisin Naantaliin.

Terassilta pihalle mustarastaan tahdissa

Auringossa kylpevistä koristeomenapuista en voi olla ottamatta kuvia. Ne ovat niin kauniita. Turkoosinsinistä taivasta vasten hehkuu pinkki kukkameri. Näyttääkö ihan siltä kuin puu muodostaisi keskelleen sydänkuvion.

Keittiön ikkunanäkymä ruokapöydän ääressä istuttaessa on tällä hetkellä omenapuun roolina.

Nyt toteutin jonkin aikaa muhineen päätökseni. Kahdeksan vuotta kesät talvet terassille vihreyttä tuonut kataja saa muuttaa ruukusta pihalle. Pulleavatsainen saviruukku näyttää tyhjänä kauniilta, mutta ajatukset raksuttavat jo mitä ruukkuun. Talvehtisiko siinä jokin monivuotinen perenna.

Kataja on istutettu sivummalle etupihaa, Valamon ruusun ja Rudolf ruusun väliin. Rudolfia ei leikattu viime kesän lopulla ja se näyttää ränsistyneeltä, joten kataja saa vihertää sen kaljuissa oksistoissa.

Komeron kätköistä löytyi vähän vahingossa unohduksiin jäänyt Cath Kidstonin Cowboy-kangas, paksua verhoilupuuvillaa. Siitä tuli uusi raikkaampi tyynypussi terassin istuinpenkille.

Iiristen avautuminen lisääntyy päivä päivältä, mutta kyllä niitä pulleita nuppuja vielä riittää.

Lemmikillämme mustarastaalla näyttää olevan tosi kiire matojen perässä juostessaan.

Yrttejä ja parsarisottoa ahventen kera

Laventelit ovat kasvaneet jo isoiksi vihreiksi pehkoiksi. Keittiö- ja tuoksuyrttinä sitä käytetään pitkin kesää.

Ruohosipuli viihtyy hyvin kukkapenkin reunalla. Jopa niin hyvin, että se on levinnyt sokkelin juurelle kivien joukkoon. Mitä sieltä juurelta paljastuikaan, kun kuvasin. Pienet mintun alut ovat puskemassa ylös aurinkoa kohti. Eipä se ole pahitteeksi, jälkiruokiin niitä tarvitaan.

Istutin luomuyrttejä terassille pieneen sinkkipeltialtaaseen, persiljaa, villirucolaa, silopersiljaa ja vihreää minttua.
Toivottavasti saan pian napsia yrtit levitteisiin ja pestoon omista ruukuista.

Basilika sai oman ruukkunsa, sehän vaatii kosteutta hieman enemmän kuin muut yrtit.

Viime viikonlopun lauantaina oli aikaa sekoitella risottoa lieden ääressä. Sen seuraksi ahventen paistaminen sujui samalla nopeasti. Salaatit ovat meillä vakio-ohjelmassa aina ennen pääruokaa.

Lauantain salaatti

Rapeaa salaattia huuhdellaan, kuivataan ja revitään paloiksi laakealle vadille.
Salaattipedille levitetään viipaloituna ja lohkottuina keltaista paprikaa, kurkkua, punasipulia ja tomaattia. Päälle ripotellaan yrttisuolaa ja mustapippuria ja pirskotellaan neitysoliiviöljyä. Pyöräytetään käsin kevyesti sekaisin.
Salaatti nautitaan yrttijuustolla siveltyjen ruisleipäviipaleiden kanssa.

Parsarisotto ja paistetut ahvenfileet

Kulttuureja sekoitellen-blogin Susan ohjeen mukaan valmistin parsarisoton. Risotto oli todella hyvää, suosittelen.
Suomalaiset ahvenfileet ovat kalan parhaimmistoa. Yksinkertainen valmistustapa on kalalle paras. Paistoin ahvenet voissa, maustoin suolalla ja Provencen maustesekoituksella.