Lyhyitä huomioita

Aamulenkillä rannalla kuvasin palmuja. Lyhyet kuivat lehtien kärjet sojottivat kohti paahtavaa aurinkoa. Kuivuneet lehtisäikeet iemurtelevat kärkiviidakossa.

Pitkästä palmun rungosta löytyy myös lyhyitä oksatynkiä.

Kaukaa katsottuna näyttää kuin uimari olisi vajonnut päälakea myöten veteen, kireä palmikko ikäänkuin vetää pohjamutiin. Tsuumattuna totuus on kuitenkin helpotus. Poiju se kelluu kepeästi laineilla.                     

Rannalla kukkivat luonnonkukat ja "rantaohra" tähkii. Tämä valkoinen kukkija muistuttaa elämänlankaa, mutta on kaimaansa huomattavasti lyhyempää sorttia, kiemurtelee tiiviisti maanpinnassa.

*************

Makroviikot 61. viikko = Lyhyt

Värejä lomasaarelta

Täältä Menorcalta olen kuvannut joka päivä kaikenlaista. Laitan nyt muutamista kuvista värikollaasin.
On todettava, että yksi kuva ei ole täältä. Sinililana kukkiva jakarandapuu on muutaman vuoden takaa Marokosta.
Ensimmäinen ylin kuva on purjevene- ja lainelaitailusatamasta tänään otettu. Veneet ovat lähdössä merelle.
Toinen on rantakallion poukamasta, vesi on kirkasta ja pohjan kivet erottuvat hyvin. Seuraava onkin jakarandapuu kukkivana.
Alin ensimmäinen on hotellin uima-altaan pienen baarin fuksianpunainen myyntitiski. Valkoiset valaisimet eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa, niiden varjostimet myös kimaltavat.
Seuraavassa ollaan hotellin aulassa, mustalla kiiltävällä sametilla verhoiltu sohva vaikuttaa läikykkäältä, mutta se johtuu kiillosta, jonka auringonvalo saa heijastelemaan. Sohvapöytä on kiiltävän musta ja siinä on kauniit sorvatut jalat.
Viimeinen kuva on rannalta, väinönputkea muistuttava kasvi kukkii parhaillaan ja valkoiset kukat pääsivät kuvaan.  

******************

Värikollaasit 84. haaste =

Terveisiä Välimereltä

Pienelle Menorcan saarelle laskeuduttiin varhain perjantaiaamuna. Saaren pääkaupungin Maho'nin rantahotellissa vietän juuri siestaa. Säät ovat olleet odotetusti aurinkoiset ja tunnelma kiireetön. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt juuri tähän hetkeen. Saari on pieni, asukkaita 95000, joista Mahonissa 35000.
  
Hotelli sijaitsee pienen merenlahtipoukaman rannalla. Hotellia vastapäätä lahden toisella rannalla on kaunis kylämäinen kaupunkitaajama. Purjehtijoita ja veneilijöitä täällä riittää sekä tällä lahdella että siitä avautuvalla merellä. 

Rannat ovat kallioiset, mutta rannoilla on lukuisia uimapoukamia. Saarella on yli 120 uimarantaa pitkin saarta. Luulen, että tyydyn ihastelemaan saarta ja uiminen supistuu hotellin uima-altaaseen. En ole kuin kala vedessä, olen jalat maassa viihtyvä tyyppi. Katseltavaa riittää yllin kyllin. 

Vanha poliisilaitosrakennus on maalattu näkyvästi punaiseksi täällä Es Castellin kaupunginosassa. Tämä punainen väri lienee tyypillistä näillä saarilla, koska väriä näkyy useissa rakennuksissa. Rakennuksen edessä on iso tori, jolle oli kokoontunut isojoukko lapsiperheitä eilen illalla. Lapset leikkivät torilla ja tunnelma oli leppoisa. Kuvassa näkyy aidattua leikkialuetta  ja katsomorakennelma.
Taas kilahteli kello kuusi kertaa tuon rakennuksen tornissa.

Eilen kävelimme alas rannalle ja söimme pienen lounaan pikkuruisessa popup-ravintolaa muistuttavassa Margaritan cafeessa. Cafee on rakennettu kallion sisään, pöydät ovat rantakivetyksellä. Näkymä rantakivetykseltä sekä merelle että ylös kallioille on kaunis. 

Hotellimme on sisustettu upeasti moderniin tyyliin. Isosta vastaanottoaulasta aukeaa esteetön näköala merelle. Jos hieman materiapuolesta eli ruuasta mainitsen, aamiainen on runsas alkaen salaateista, leikkeleisiin ja päättyen hedelmiin ja kakkuihin. Illallinen jatkaa samoja latuja, lajivalikoimaa riittää. Tunnin päästä avataan illallissalin ovet ja lähdemme taas syömään.

Rento rentona

rento rentona

rennosti riiputtaen

 riippaa 

raskasko

reilusti riittää 

roimaa voimaa

Rentoa kesää kaikille

***********

Valokuvatorstai-Runotorstai  248. haaste = Rento

Pitkäkaulainen

 

Pitkäkaulainen maljakko esittää pitkää. Kokoonsa nähden sen kaula on pitkä.

*****************

Makroviikot  60. viikko = Pitkä

Valloittavia tulppaaneita

Pari päivää sitten katselin ikkunasta nupuillaan olevia tulppaaneita. Eilen ne olivat jo melkein auki ja tänään ovat parhaimmillaan. Minusta tulppaanit ovat kauneimmillaan, kun niiden terälehdet eivät ole vielä lähteneet avautumaan. Siksipä kuvasinkin niitä juuri tänään. Toinen syy on se, että lähdemme viikon lomailulle torstaina ja palaamme ensi viikon perjantai-iltana. Luulisin, että näiden tulppaanien paras kukka-aika on silloin jo ohi. Oranssista pinkkiin menevä väri on pehmeän rauhallinen. Tuossa paljoudessa juuri sopiva. 

Olin jo poistumassa paikalta, kun katseeni osui alas ja huomasin nämä nuokkuvat tulppaanit. Jotenkin ne sulautuivat multapenkkiin niin huomaamattomiksi. Tätä tulppaanilajiketta en ole ennen nähnyt. Keltainen raita terälehdissä on yllättävä yhdessä luumunpunaisen kanssa. Kun nyt kurkistan ikkunasta, en edes erota näitä tulppaaneita.

Sunnuntaina otin ikkunasta kuvan tulppaaneista, nuppusia olivat silloin.

Tulppaanien raidan keltainen toistuu myös olohuoneessa sattumalta. Kävin eilen ompelijalla ja ajattelin katsoa keltaista kangasta sohvatyynyiksi. Huomasin, että tyynyhyllyssä oli etsimääni eli kirkkaan keltaiset tyynyt. Vaikka aurinko paistaa joka puolelta olohuoneeseen, halusin vielä aurinkoiset tyynytkin. Pienestä se sisustusilme muuttuu.    

Vesi tyrskyää

Tyrsky, suihkukaivoveistos, on pystytetty Kokkolan Länsipuistoon 1973. Veistoksen on suunnitellut Karl G. Nylund ja se on omistettu kaupunginlääkäri Einar Cederbergin muistolle. Veistoksen kylkeen on taottu muistolause. Ihmisen suuruus ilmenee hänen tavastaan kohdella lähimmäistään.

******************
Mustaa ja valkoista  118. haaste = Vesi

Kollaaseja kuva-arkiston kätköistä

Kokosin kuvakollaasit vuosien takaa kuva-arkistojen kätköistä. Kuvat ovat vv 2007-8.
Haastevärit olivat sen verran vaikeat, että en piitannut menivätkö vaadittuihin sävyihin. Oli mukava muistella vanhoja juttuja kuvien keskellä.

*************
Värikollaasit  83. haaste

Kaupunkilenkin varrelta

Tänään oli aurinkoinen päivä. Aurinko paistoi iltaan saakka eikä ole vieläkään kokonaan laskenut. Kajastaa edelleen taivaanrannan takaa. Kävelylenkkini suuntautui tutulle reitille. Oli lauantain tyyntä hiljaisuutta joka puolella. Pysähdyin Katariinanpuistossa Kaupunginteatterin edessä suihkulähteelle. Hylkeet näyttivät melkein eläviltä vesisuihkussa.
Hylkeet veistoksen on suunnitellut ja toteuttanut Karl G. Nylund. Se on pystytetty tälle paikalle Kokkolan kaupungin 350-vuotislahjana vuonna 1970. Veistoksen lahjoittivat kaupungille Outokumpu Oy ja Kemira Oy.   
 

Vastapäätä kadun toisella puolella on  Länsipuiston koulu, lienee nykyään myös Yhteislyseo. Sen edessä on kaksi veistosta. Olen katsellut niitä usein. Mielestäni ne tarvitsisivat kunnon pesun. ja pintahuollon. Etsiskelin näistä veistoksista tietoja, vaan en löytänyt mitään. Muistelen, että suunnittelija ja tekijä on kuvanveistäjä Pekka Jylhä, joka on syntynyt  ja viettänyt lapsuutensa ja osan nuoruuttaan täällä Keski-Pohjanmaalla Toholammilla. Olisi mukava kuulla, jos joku tietää näiden veistosten historiasta enemmän.

Olisi hienoa, jos  K. H. Renlundinmuseo - Maakuntamuseomme, saisi aikaiseksi luetteloida kaikki kaupungin ulkoveistokset ja patsaat. Samalla niistä tulisi dokumentoiduksi tarpeelliset taustatiedot kaupunkilaisille ja matkailijoille. Nettihän on oivallinen informaatioväline juuri tähän tarkoitukseen.

Puistossa

Kevät on jo vihreää Keskuspuistossa.

Valkoinen silta ylittää Suntin  Pakkahuoneenkadun loppuessa.

Puistoa halkoo hiekkapolku, jota reunustavat isot vanhat koivut.

Edessä on Antti Chydeniuksenkadun silta. Puisto jatkuu sillasta eteenpäin Englanninpuistona.

Suntin Majakkasaaressa kukkivat nyt narsissit.

 Kaunis 1940-50-luvun omakotitalo on rakennettu aivan puiston reunaan.

Kuvasin talon kauniisti villiintynyttä puutarhaa.
Siellä kukkivat sinililjat, valkoiset narsissit ja mustat tulppaanit vapaasti levinneinä.

Kasveja sateisena päivänä

Lehtometsässä tuoksuu kostea multa,

puiden lehtivihreä, männyn pihka.

Tuomen sylissä  nukkuvat  kukkien aihiot.

Pihlaja-angervo hamuaa elintilaa

se kurottaa oksansa yhä pidemmälle.

Ketunleipä nuokkuu vaan ei nuku,

ojentaa suolaiset apilalehdet.

Ole hyvä maista kevättä. 

*******************************

Valokuvatorstai-Runotorstai 247. haaste =

Tämän viikon kuvahaaste liittyy kasveihin. 
Elämämme on monin tavoin riippuvainen kasveista. Kasveja on kaikkialla: puistojen puut ja metsät, ruoka jota syömme, kasvikuiduista tehdyt kankaat, kukat …
Ota kuva kasvista tai kasveista lähellä tai kaukana.

 

Märkää

Tänään oli aurinkoista ja kuivaa. Märkää kyllä löytyi lopulta, kun otin mielikuvituksen mukaan. Eikä sitä mielikuvitustakaan kovin paljon tarvittu.
Alin kuva on bonusta. Se on otettu päivänä, jolloin satoi koko päivän. Pysähtyneet pisarat näyttävät pikkumakroina helmiltä.

""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

Makroviikot 59. viikko = Märkä