Mieluisia vieraita

Meillä on nyt iso joukko vieraita. Osa vieraista sopii oikein hyvin temmeltämään olohuoneen sohvapöydälle. Kuvanottohetkellä meno oli hetken pysähdyksissä ja kaikki järjestäytyneenä suoraan riviin. Komea porukka .

Lähikuvassa näkyvä keltaisin miekoin sonnustautunut on Ninja, soturi kuten varustuksesta voi päätellä.  Näyttää jonkun päähine lennähtäneen taistelun tiimellyksessä tantereelle.  Egyptiläinen faaraokin seisoo sulassa sovussa Ninjan vieressä.

Voi olla, että intoudun leikkiin mukaan ja bloggaus jää sivuseikaksi. Tuli lastattua laivakin jo muutamaan kertaan. Saatiin kuunnella kertojien keksimiä satuja, joissa oli aina onnellinen loppu. Järjestin jopa kilpailun, jossa kaikki kaksi kertojaa voittivat täsmälleen yhtä arvokkaan palkinnon ja taputukset päälle. Huomenna on retki Aurajoen rannoille.

Sankari ja pahis sulassa sovussa vierekkäin. Tätä sopua toivoisin kaikkialle maapallollamme. Rauhaa ja rakkautta, ystävyyttä ja huolenpitoa.  

Kiitän teitä kaikkia blogeissani vierailleita kuluneesta vuodesta ja toivotan 

Onnellista ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2011

Juuri nyt keskellä viikkoa

Olen vasta aloittanut joululahjakirjaani, Markus Nummi Karkkipäivä. Kirjan keskiössä on kaksi lasta, joiden kohtalot yhdistyvät sosiaalipäivystäjän Katrin työpöydällä. Päivystäjän ei kuulu rakastaa vierasta lasta, se olisi virkavirhe. Jo kirjan takakansi kertoo, että aihe on rankka ja ajankohtainen. Lapset, joista ei välitetä. Kun olen vasta lukenut kolmasosan kirjasta, ovat kyyneleet tulvahtaneet useamman kerran silmiin. Miksi lasten vanhemmat eivät välitä ?

Toinen kirja, Maire Gullichsen Sateenkaaren värejä, tummia sävyjä, on ollut käsissäni vasta selailtavana. Kirja sisältää Maire Gullichsenin muistelmat siihen asti kuin hän ehti ne kirjoittaa. Palaan kirjaan  myöhemmin.

Lasitaiteilija Tamara Aladin on syntynyt 1932 ja asuu Haminassa. Hän suunnitteli Riihimäen Lasi Oy:lle maljakoita ja muuta lasitavaraa 1959-1976. Enempää en hänestä tiedä. Minulla on tällä hetkellä hänen maljakoitaan viisi. Kuvassa Tornado-maljakon vieressä on viimeisin hankinta kirkas kapea maljakko, jonka ostin kirpputorilta. En tiedä maljakon nimeä, jos joku tietää saa vinkata.  Maljakko muistuttaa jonkin verran Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemaa Sukat makkaralla-lasisarjaa.

Jouluhyasintit avasivat kukkansa juuri jouluksi. Viikon päästä kukinta on jo loppuvaiheessa. Hetken kestää kukkien kauneus, mutta lisää on jatkuvasti tarjolla. Meillä ei kulu rahaa ilotulituksiin, säästyvät rahat sijoitan mieluimmin kukkiin kuin savuna taivaalle. Ihailen kyllä muiden raketti-ilottelua, sehän kuuluu oleellisesti vuoden vaihtumiseen. 

Värikollaasit

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle. Kyllä siltä näyttää. Näillä väreillä löysin kevään sinisiä skilloja, kesän kissankelloja ja keltaista peltoretikkaa, syksyn syyshohdekukkia sekä joulunpunaisia amarylliksia. Vuoden koko kierto on näillä kukilla täytetty.

Samoja kukkia, mutta peltoretikan tilalle keltaisia tulppaaneja  sekä lisäksi keltainen syksyvaahtera ja lilansiniset orvokit. Kun joulu on ohitettu, voidaan aloittaa kevään kukkien odottelu.

****
Värikollaasin 15. haaste on punainen, sininen, keltainen

Yksin jouluna

Kerttu asuu yksin kerrostalon kolmannen kerroksen kaksiossaan. Jo lähes kaksikymmentä vuotta siitä on, kun hän jäi yksin. Paavo kuoli juuri viisikymmentä ylitettyään. Kertun mielestä Paavo kuoli nuorena. Siitä saakka hän on asunut yksin. Lapset ovat kaukana, tytär Portlandissa ja poika Helsingissä. Molemmilla vaativat, korkeapalkkaiset työt, jotka vievät perheen lisäksi kaiken ajan. Joka joulu muistavat paketilla, jossa ovat lastenlasten kuvat mukana. Kerttu katselee kuvia tarkkaan ja moneen kertaan. Ovat vuodessa kasvaneet kovasti. Näyttävät iloisilta ja onnellisilta, se ilahduttaa Kerttua.

Kertulle joulu on juhla-aikaa eikä hän kaipaa seuraa. Jouluisin hän ei tunne oloaan ollenkaan yksinäiseksi. Aattona heti joulurauhan julistamisen jälkeen hän aloittaa joulun vieton. Päivällä on riisipuuro ja illallisena  perinteinen jouluateria kinkkua, rosollia ja laatikoita. Kaikki täsmälleen samanlaista ensimmäisestä omasta joulusta Paavon kanssa. Onhan siinä myös perinteitä sieltä lapsuuden joulusta.
Kerttu pitää joulusta. Hän kuuntelee radiosta ja katselee televisiosta kaikki muistorikkaat joululaulut ja ohjelmat. Ne kuljettavat Kertun kauas taaksepäin, jouluihin jolloin hän ei ollut yksin. Pala palalta hän muistelee jouluja, elää ne uudelleen.

Kerttu muistaa lapsuusajan joulut, vertaa niitä omien lastensa jouluihin. Laskee lahjamääriä, omat lapset saivat paljon enemmän kuin hän. Silloin elettiin niukemmin ja säästäväisemmin. Onnellisia silloinkin oltiin. Minkälainen lahjavuori nykyään lienee. Se joulu, kun hän sai Paavolta ensimmäisen lahjan, hopeisen kaulaketjun, väikkyy kultaisena muistona mielessä. Kerttu noutaa ketjun lippaasta ja laittaa kaulaansa. Silloin oli seurusteltu vasta muutama kuukausi, ei oltu edes kihloissa.

Kun hänellä oli vielä perhe, Paavo eli ja lapset olivat pieniä, ne joulut Kerttu kertaa mielessään moneen kertaan. Aikaa hänellä on muistella kokonaista kolme päivää. Sitten on taas yksi lämmin ja muistorikas joulu ohi ja alkaa pitkä yksinäinen vuosi. Joka syksy alkaa uusi odotus. Kerttu tarkistaa,  pesee ja silittää kaiken tarvittavan, kun joulu tulee on taas kaikki valmista. Vuoden kohokohta alkaa.

********
Pakinaperjantai 213 haaste = Joulu

Kuvien kukat ovat meidän jouluilta 2007, 2008, 2009 ja alin 2010.

Eräs kattaus

Tänään on syöty viimeinen jouluinen ateria. Huomenna palataan päiväjärjestyksessä arkeen. Jotenkin tuntuu mukavalta aloittaa viikko normaalilla rytmillä. En ole liiemmin esitellyt kattauksia, vaikka tunnisteluokittelussa olen sellaisen kategorian ottanut tähän blogiin. Nyt on vuorossa kattaus.

Kattausliinana on aikoinaan kreikkalaisesta pikkukylästä ostamani aplikoimalla ja merkkaamalla koristeltu iso pöytäliina. Ostin sen itse tekijältä vanhemmalta naiselta, joka oli pienellä kylätorilla myymässä käsitöitään. Liinaan kuuluu vielä 12 servettiä, joihin on merkattu kulmaan kukkakuvio. Pidän tuosta liinasta ja otin sen tänä joulun joululiinaksi.

Astiat ovat ruotsalaisen Gustafsbergin valkoista luuposliinia, reunoissa musta viiva. Aterimet Hackmanin Elegia-sarjaa design Ahti Majuri, vesilasit Ultima Thule design Tapio Wirkkala ja viinilasit Ikean. Kynttiläjalat Arkipelago design Timo Sarpaneva.

Joku voi miettiä, miksi pitää suunnittelijat mainita. Syynä on yksinkertaisesti se, että hyvän ja kauniin designin yhteydessä mielellään mainitsee suunnittelijan. Se on suunnittelijan arvostamista. Ei suinkaan kuluttajan eli minun arvoani nostavaa.
Joku taas voi sanoa, mitä väliä mitä pöytään laittaa. Totta valinnat ovat aina ostajan ja kuluttajan, eipä siihen ole muilla sanomista. Kuin ei ole makukysymyksiinkään sanomista, joku tykkää ja joku toinen inhoaa.
Makuasioista ei voi kiistellä.
Lopuksi esittelen meidän sisäjoulukuusen. Sen latvassa kimaltelee iso tähti.  Kuusen alkuperä on etelän alueelta, jossa tietäjät Jeesuksen syntymän aikoina asuivat. Tähti on jäljitelmä tietäjiä ohjanneesta tähdestä. Pahoittelen kuvien laatua. Syy on ruokapöytävalaisimen, josta paloi poltin eikä sähköliikkeet ole jouluisin auki.
Mukavaa alkavaa arkiviikkoa kaikille.

Oi kuusipuu

Tähdin koristeltu joulukuusi terassin pöydällä on juuri sopivalla paikalla. Se näkyy ikkunasta niin keittiöön kuin olohuoneeseenkin. Kun se on aito suomalainen tuoksuva kuusi niin koolla ei ole väliä. Korkeallehan se kurottuu pöydältä, on sama mitta kuin minulla.

Väreissä kuusi näyttää paremmalta.

****
Mustaa ja valkoista 53. haaste = Oi kuusipuu

Hiljennytään jouluun

Viisitoista tulppaania maljakossa.

Kynttilät vielä sytyttämättä.

Ulkona paukkuu pakkanen,
 on saatu jouluksi lunta.

Ei paleltunut pakkasessa joulutähti,
 kukkivana se kotiin ehti.

Tuoksuu puhtaalta koko koti.

 Koristeita vielä vailla on joulukuusi.

Keittiön ikkunan takaa tuikkii lyhty,

punaisina palloina omenat puussa.

Hyytyy ikkunaan pakkasen huuru.
On tänään jo pitempi päivä kuin yö.

Joulunvihreä sammalsametti

luo metsän tunnelmaa.

On sininen hetki ennen iltaa.

Olkikranssi ja tähti sen
muistuttaa
ikivanhaa joulun sanomaa.

Jouluiloa kaikille

 

Enkelin kohtaaminen

Yöllä Hilkka heräsi vierestä kuuluvaan ääneen. Koskit minua tähän, hän kuuli ja näki  Esan osoittavan vasempaa kylkeään sydämen alapuolella.
Samalla hetkellä makuuhuoneen ikkunasta levisi pitkä kirkas valojuova läpi huoneen eteiseen saakka. Se valaisi koko oviaukon. Hilkan katse kulki ovelle. Siinä seisoi pitkä mies maahan asti ulottuvassa vaaleassa kaavussaan.
Hilkka kuuli sydämensä jokaisen lyönnin. Se oli kuin kellojen kuminaa. Pelko valtasi mielen. Muutamassa sekunnissa mies kääntyi ja katosi.

Hilkka makasi hievahtamatta. Hän kertasi tapahtunutta mielessään. Muisti valon välähdyksen, pitkän kaavun, mutta ei miehen kasvoja. Oikeastaan hän ei edes nähnyt niitä, vain hahmo oli piirtynyt mieleen. Hilkka kuunteli ääniä, kylmäkeskus jyrisi, jokin rapsahti ulkona. Tavanomaisia yön ääniä, jotka tuntuvat voimakkailta vain yön hiljaisuudessa. Päivisin niihin ei kiinnitä edes huomiota.

Jossain vaiheessa uni armahti. Aamulla Hilkka empi nousta ja lähteä makuuhuoneesta eteiseen. Hän kurottautui sängystä hitaasti ylös, kulki viivytellen eteiseen ja kurkisti varovasti molempiin suuntiin. Reitti oli selvä, ei jälkeäkään mistään yöllisestä.  Tyynesti hän aloitti päivän puuhat ja kätki sydämeensä yöllisen salaisuutensa.. Olen kohdannut enkelin.    

Neljän värin suorakaiteita

Ensin syntyi alimmainen bouganvillean kukikas kollaasi. Siinä on vihreää vain ripaus, kirkas kesäinen ilme syntyy fuksianpunaisista kukista, tryffelisuklaan sävy näyttää tummalta lilalta. Köynnöksen hiekansävyä olevat lehdet täyttävät  haasteen sävyn aika hyvin.
Halusin vihreää hieman enemmän, onhan  joulu jo ovella ja kuusia kannetaan sisään lähes jokaisessa kodissa.
Siksi tein vielä uuden kollaasin, jossa on pääpaino vihreällä, sitä ovat kuuset ja sammal,  Männyn vaaleanruskeat neulaset sammalen joukossa ovat lähellä vaadittavaa sävyä, osterin harmaata.
Suorakaide muotona toistuu molemmissa kollaaseissa lukuisia kertoja.

******
Värikollaasi 14. haaste =

purple orchid-chocolate truffle-woodbine-oyster gray

Tähdet on ripustettu

Tänään ripustettiin perinteiset joulutähdet ikkunoihin. Olohuoneen ikkunassa on pohjanmaalaisen puusepän  tekemä taidokas mäntypuinen tähti.  Tähti on valmistettu ohuista mäntylastuista. Yksi sakara oli katkennut, mutta onnistuin kiinnittämään sen liimalla. Eikä liimausjälkeä huomaa ellei sano. Tähti on takuuvarma joulutunnelman tuoja, onhan se ollut jo monta vuotta joulua juhlistamassa.

Keittiön ikkunaan ripustin myös mäntypuisen puutähden, sekin suomalaista käsityötä. Aikoinaan olen saanut nämä molemmat tähdet yrityslahjana yhteistyökumppaneilta. Tähtiin sisältyy mukavia muistoja. Ne palautuvat mieleen kun ripustan niitä.  Hyvät ja sydämestä annetut lahjat ilahduttavat vuodesta toiseen. 

Vaaleanpunaiset amaryllikset lopettelevat kukintaansa. On vielä tehtävä yksi käynti kukkakauppaan ja ostettava jouluksi kukkivat joulutähdet.  Joulukalenterin luukut hupenevat, enää on jäljellä neljä.

Neljäs adventtisunnuntai

Enkelisiiven katveessa sytytin tänään neljännen eli viimeisen adventtikynttilän.
Adventti, adventus Domini, ”Herran saapuminen / tuleminen”, tarkoittaa joulua edeltävää vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kirkollisessa kalenterissa. Adventtisunnuntait ovat neljä joulua edeltävää sunnuntaita  jokaisena sunnuntaina sytytetään adventtikynttilä. Enkelinsiipi on kasvanut aika reipasta vauhtia. Mietin, että haarottuisiko kukka, jos leikkaisin sen latvasta lyhyemmäksi. Ehkä leikkaaminen kannattaa tehdä keväällä.

Ensimmäiset kynttilät ovat jo päivän vaihtuessa alkuiltaan palaneet loppuvaiheeseen. Kun kirjoitan tätä ovat loputkin kynttilät jo sammuneet. Jouluun on enää vajaa viikko. Huomenna  ripustamme tähdet ikkunoihin, oikeastaan ne piti ripustaa jo lauantaina, mutta ehtiihän huomennakin.

Siivoilin terassia tai oikeastaan järjestelin. Yrttilaatikon olen peittänyt syksyn värikkäillä lehdillä. Vaahteran lehdet näyttävät herkullisen värisiltä valkoisessa talvessa. Muistoja syksyltä. Joku sinnikäs lehti ei ole  suostunut muuttamaan väriään, on sinnikkäänä vihreä. Sammalruukut ovat kestäneet vihreinä hyvin.

Tänään on avattu 19. joulukalenterin luukku.  Nyt on aika miettiä joulumenuut valmiiksi ja ostaa tarvittavia raaka-aineita joulupöytäruokiin. Jokaiseksi jouluksi olen paistanut kinkun ja niin teen tänäkin jouluna. Laatikoista en ole varma teenkö niitä vai keksinkö tilalle jotain muuta. Ehkäpä jotain muuta.
Kynttiläntuoksuista alkavaa viikkoa teille kaikille.

Joulukalenterin 18. päivä

On vaikea asettaa mitään joulua edelle muiden. Kaikki ovat olleet ainutkertaisia ja erilaisia. Mukavimmat joulumuistot ovat ajalta, jolloin lapset uskoivat vielä joulupukkiin.  Muistelen juuri nyt sitä joulua,  jolloin muutimme uuteen omakotitaloomme. Muuttopäivä oli joulukuun 15. ja tämä ensimmäinen joulu omassa uudessa talossa on jäänyt ikimuistoisesti mieleen. Silloin oli kova pakkanen.  Vuosiluku löytyy, kun heität yhden valopallon terassilaatikoista lasien taakse  noiden valopallovarjojen joukkoon. 

Pihan omenapuu on taas vanhaan tuttuun tapaansa koristautunut joulujuhlaan 

Nyt nautitaan jouluglögiä. Kaada itsellesi lasiin tämä joulujuoma ja
kuuntele kanssani Chisun kaunista laulua Mun koti ei oo täällä
*****
YyKaaKooNee-Numerokuvat  48. haaste = parhaan joulusi vuosiluku

Kortista mielenrauha

Raha on mieliharmien aiheuttaja numero yksi. Joko sitä ei ole riittävästi tai sitä on niin sanotusti liian paljon. Rahan paljous aiheuttaa pelkoa sen menettämisestä ja samalla menee mielenrauha. Harvoin kuulee sanottavan, että rahaa on aivan sopivasti ei liian vähän eikä liikaa.  Harva tietysti tunnustaa, että rahaa on liikaa, mutta sivullinen tunnistaa liian rahan oireet.
En yleensä pohdi rahamäärän hyötyjä ja haittoja enkä mieti sen puutetta, mutta marraskuun alusta lähtien  raha on aiheuttanut pienoista mieliharmia. Erilaiset pankki- ja luottokortit ovat tämän päivän rahoja.  Niitä kertyy sievä pino kaikkien muiden korttien lisäksi. Minulla tuo pino oheni yhdellä kortilla, kun leikkasin pankkikortti-Visa-yhdistelmäkortin roskikseen. Tämän kortin voimassaoloaika päättyi 31.10 ja juuri tämä kortti oli eniten käyttämäni.

Olin odottanut uutta korttia jo pitkään. Kortin leikkauksen jälkeen aloitin totaalisen kotietsinnän. Pengoin laatikot jopa roskakoritkin. Miehelleni uusi kortti oli tullut postissa jo ajat sitten. Olin varma, että kortti on hukkunut postissa. Onneksi tunnusluku ei ole korttikuoressa. Aika kului ja "epätoivo", älkää lukeko nyt kirjaimellisesti, kasvoi. Minulla on kyllä kortteja, mutta Masterilla en halua maksaa muutaman kympin ostoksia ja Visa Elektronia en käytä koskaan. Se on hankittu ulkomaanmatkoja varten vuosia sitten ja olen unohtanut tunnusluvun aikoja sitten. Nyt tarvitsen kipeästi omaa pankkikorttiani joululahjaostoksille. Niinpä lähdin pankkiin selvittämään asiaa.

Pääsin aika nopeasti palvelutiskille. Olin ottamassa laukusta rahapussia, mutta se oli jäänyt kotiin. Minua palveli nuori mies, jolle totesin heti aluksi, että rahapussi on unohtunut kotiin ja pankkikortti on hukassa. Hän katseli hieman epäilevästi. Ilmoitin syntymäaikani tunnuslukuineen ja oletin, että sieltä koneelta asia selvinnee.
Ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista.
- Onko henkilöllisyystodistus, että voin jatkaa, hän kysyi.
- Se on kotona rahapussissa, sanoin.
- Onko täällä joku, joka voi teidät tunnistaa ?
- Minä tunnistan, onhan meillä sama tili, jota käytämme, sanoi mieheni, joka oli mukana tässä omalaatuisessa tilanteessa.
- Ei käy, te olette tuttu henkilö. Onko täällä joku outo henkilö joka voisi, jatkoi virkailija.
- Ei taida olla.
- Katsotaanpas, teidän henkilökohtainen pankkineuvojanne on Päivi. Käyn kysymässä häneltä.
Kului hetki. Virkailija palasi ja totesi, että nyt voidaan jatkaa. Selailua päätteellä.
- Teidän pankkikorttinne näyttää olevan täällä, sanoi hän ja poistui takahuoneeseen.
Siellä oli pankkikorttini, ollut kirjekuoressa kesäkuusta lähtien.  Miksikö, siksi että  tiedoissani on ruksi noutaa kortin pankista.  Olin erittäin hyvilläni. Tyyni mielenrauha laskeutui mieleeni. En ollut hukannut korttia eikä se ollut hävinnyt postissa. Enkä ollut saanut ilmoitusta kortista kotiin.
Nyt saan myös käyttämättömään elektronkorttiini uuden tunnusluvun kolmessa päivässä. Raha-asiat ovat taas kunnossa.  Nyt jouluostoksille.
Älkää olko huolissanne mielenrauhani on aivan vakaa eivätkä joulukiireet paina päälle. Nautin jokaisesta päivästä. Koska meillä asuu onni ja tyytyväisyys, olen melkein unohtanut, että maapallolla ei kaikki ole ihan kohdallaan.

*******
Pakinaperjantai 212. haaste = mielenrauha

Kadonnut mielenrauha

En saa mielenrauhaa

Huurteisessa maisemassa
pysähtyy kiire, rauhoittuu mieli.
Taivaanrannassa leviää auringonkajo.
Alkaa päivä.
Aukeaa muistikortti.

Tekemättömät teot

Hiilijalanjälki -  liian iso.
Ilmastomuutos - ennallaan jätteet, energia, polttoaineet.
Sota, terrorismi - lisääntyy, leviää.
Nälkä, riisto, taudit - ei muutosta.

Tekemättömät työt

Siivoa, järjestä, pese - kylpyhuone, komerot, kirjahylly,
lattialistat, jääkaappi, valokuvat.
Leivo, paista, hauduta - taatelikakku, kinkku, paistit, laatikot.
Älä unohda suolakaloja.

Muista ostaa

Kavennat budjettivajetta.
Jäikö kahvinkeitin päälle,
havahdun tavaratalon tungoksessa.
En saa mielenrauhaa.
Hurautan autolla tarkistamaan.
Ei ollut päällä.
Hyvillä mielin jatkan budjettivajeen kaventamista.
Ja hiilijalanjälkeni kasvaa.

*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 189. haaste = mielenrauha

Mukavaa ja rauhaisaa Joulua kaikille.

Joulukalenterin 15. luukku

Jouluamaryllis kukkii nyt kakkosvanaa. Tulenpunainen kukka ansaitsee vielä toisen esiintymisen tässä joulukalenterin  luukussa 15.
Ruukun käpyjen seasta kurkistaa Nuuskamuikkunen. Muumisadun yksin viihtyvä seikkailija, joka  asuu  teltassa joen rannalla Muumitalon lähettyvillä. Nuuskamuikkunen on tiedostavan ekologinen, käyttää vanhoja vaatteita ja rakastaa luontoa ja kalaruokaa. Joen rannalla istuen hän onkii kalat itse. Ei päristele moottorikäyttöisellä veneellä. Luulenpa, että Nuuskamuikkunen on luopunut myös paheestaan, piipun poltosta, ja elää nyt hyvin terveellistä elämää.

Kuvassa Muikkusella on vielä piippu, mutta se on tyhjä. Piippu saa ajatukset virtaamaan selkeämmin, siksi hän on nostanut tyhjän piipun suuhunsa.  Kylmät viimat ovat puhaltaneet Muumilaakson maisemien yli. Kaulaan kiedottu villainen kaulaliina pitää hengitystiehyet lämpimänä ja estää kurkkutulehduksia, tuumii Nuuskamuikkunen.

Tänään sujautin postilaatikkoon kirjekuoren, jossa oli nippu joulutervehdyksiä ystäville ja sisaruksille. Tänään saimme USA:sta ensimmäisen joulukortin. Sinne lähetetään kortit perjantaina. Niin on  korttiurakka  tältä vuodelta tehty.  

Muistelin  lapsuusajan joulukoristeita  ja innostuin  pujottelemaan lumihiutaleketjuja keittiön ikkunoihin. Näyttävät kovin kotoisilta.

Enkelinsiipi ja taljat makuuhuoneessa

Ihastuin Tord Boontjen  Icarus-enkelisiipivalaisimeen. Ajatus sai sopivasti tuulta siiven alle, kun  löysin lampaantaljat Ikeasta. Kävin ostamassa nämä itselleni joululahjaksi. Tarkoituksenani on uudistaa makuuhuonetta näillä valoa ja lämpöä tuovilla asioilla. Paikoilleen asennettuna enkelinsiipi näyttää vielä kauniimmalta kuin kuvassa.  

Makuuhuone ei ole suuren suuri. Sen valtaa vuode melkein kokonaan. Vaihdoin hortensia-verhot ikkunaan ja sängylle etsin komerosta samaa settiä olevat tyynyt. Käänsin peiton raitapuolen päälle nyt. Peitto on tikattu pystytikkauksin ja välissä on ohut vanu. Toinen puoli on tumma luumunruskea. Tämä peitto on varmaan ikuinen.On mukava, että voin käännellä peittoa kulloisenkin sisustusinspikseni mukaan.

Lampaantaljat on sijoitettu sängyn molemmille puolille. Sopivat väritykseen oikein hyvin ja ennen kaikkea ovat pörröisen lämpimät.

Enkelinsiipi näkyy tässä kuvassa sopivasti. Se luo lämpöisen valon huoneeseen. Vuoteen yläpuolella on tauluhylly, se sopii minulle. Siihen on helppo vaihdella tauluja ja kuvia.

Ikeasta ostin valkoiset hyasintit, joista istutin kaksi keramiikkaruukkuihin ja kolme laitoin ei käytössä oleviin viinilaseihin.

Aallon kolmijalkajakkaran kansi maalattiin äskettäin mustaksi. Se oli kulunut ajansaatossa ja maalaaminen oli tarpeen.

Tässäpä oma puoleni. Yöpöydän lokerikossa säilytän lukemisen alla olevia kirjoja ja lehtiä. Kannettavan tietokoneen vedän esille sängyn alta usein iltaisin. Pasianssi on yksi tapa rentoutua ennen nukahtamista.

Vielä katse kohti ikkunaa. Suoraan edessä vastapäisellä seinällä näen television. Sitäkin tulee joskus katsottua sängystä. Tämä on jo 14. luukku joulukalenterissa.