lauantai 28. helmikuuta 2009

Askeleita kaksikymmentäkaksi

Numerokuvat Yykaakoo 4 - 18. haaste on 22

Näitä portaita kuljetaan omalla vastuulla.
Ei talvikunnossapitoa lukee liikennemerkissä.
Tästä huolimatta portaita kulkee joka päivä
lukematon määrä ihmisiä.
Portaat johtavat joen rantatielle,
jolla ei myöskään ole talvikunnossapitoa.
Ei lumen ja jään poistoa eikä hiekotusta.
Kulku omalla vastuulla.
Kaupungin rahavarat eivät riitä juuri tällä kohtaa.
Harmillista.
Nousin portaita ylös kaksikymmentäkaksi askelta.
En liukastunut.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Lomamatkalla kaukana

Hän odotti innokkaana matkapäivää. Loma oli varattu hyvissä ajoin lomaparatiisiksi mainostettuun kohteeseen. Hänestä tietämätön toinen Hän valmisteli matkaa samaan kohteeseen. Nainen ja mies toisistaan tietämättä astuisivat samaan lentokoneeseen.

Lentomatka oli pitkä ja uuvuttava. Välilasku Intiassa, mutta kaiken tämän kestää, kun viikon saa nauttia lämmöstä. Perillä on tarjolla niin paljon kaikkea mukavaa ja ne täyttymättömät toiveet toteutuvat. Kaikki on niin halpaa kotimaahan verrattuna. Ystävät kadehtivat kuullessaan lomakertomukset. Näin ajattelivat molemmat sekä nainen että mies.

Kostea ja lämmin tuulahdus otti mukavasti lomalaiset vastaan heti lentokentällä. Tästä se riemu alkaa. Kun matkalaukut oli purettu, lähdettiin illan riehakkaaseen rytmiin. Nainen aloitti lähibaarissa siemaillen juomia, jotka olivat lähes ilmaisia. Mies vaelteli baarista toiseen kuin etsien. Tarjottavaa oli yllin kyllin oli vaikea valita. Otanko tämän pienen ja sievän vai vielä nuoremman, taidan ottaa molemmat. Pitkän, kaljuuntuneen, kaljamahaisen miehen kainalossa kieppui pian kaksi, toinen melkein lapsi vielä ja toinen vielä lapsi. Naista puistatti hieman, kun hän näki miehen seuralaisineen. Mutta hän mietti mitä tekisi huomenna, unohti miehen ja lapset.

Nainen päätti mennä heti aamusta ostoksille. Hän kotiutui hotellihuoneeseen kantamuksinaan kahdeksan kassia täynnä ihania merkkivaatteita, merkkikenkiä ja merkkikelloja. Hän tarkisti, että ostokset näyttivät tarpeeksi aidoilta. Niitä on ihana esitellä kotona ystäville. Miksi kukaan maksaisi kymmenkertaisia hintoja aidoista. Huomiseksi varaan ajan timanttikauppaan, ylihuomenna selluliittihieronta, seuraavaksi kampaaja, kasvohoito, silkkikauppa.
Voi kyllä tämä on ihana paikka, tuumi nainen. Hotellissakin on niin erinomaisen huomaavainen palvelu. Se antoi lomalle oman luksuksensa.

Mies tyttöineen makasi jo rantahietikolla, kun nainen ilmestyi paikalle päällään vastaostetut merkkibikinit. Rannalla oli hyvä palvelu. Nainen oli hyvin imarreltu, kun rantamyyjä kehaisi hänen olevan kymmenen vuotta nuorempi. Tästä hyvästä ja pelkästä säälistä hän osti korallihelmet. Nehän voisi antaa jollekin ystävälle sitten kotona.
Miehellä näytti olevan erittäin mukavaa. Tytöt palvelivat, nostivat lasin huulille, pyyhkivät hikeä, hieroivat jäseniä ja levittivät aurinkovoidetta.

Viikko kului kuin siivillä. Joka päivä nainen teki täyden työpäivän kulkien ostoksilla, hoidoissa ja rannalla. Hyvin hoidettuna ja ruskeana on ilo palata takaisin kotiin. Kolmantena päivänä hän mietti, ottaisiko vastaan rantapojan tarjoamia palveluja.
Miehellä kuluivat illat ja yöt rattoisasti, vasta keskipäivän jälkeen hän ehti seuralaistensa kanssa hetkeksi rannalle.

Tämä lomapaikka on oikea paratiisi. Trooppinen kasvusto on rehevää, korallisaaret lumoavia ja luolastosaaret satumaisen kauniita. Viikko on niin lyhyt aika, että nainen ja mies eivät ehtineet tutustua lomakaupungin ympäristön luontoon ja meren saariin. He halusivat kokea ja ostaa kaikkea sitä mitä kotimaasta ei näin edullisesti saa.

Kotona nainen halusi kutsua ystävät koolle ihastelemaan matka-antia. Hän esitteli auliisti ostoksiaan ja kohteen hyvää palvelua. Yksi kuuntelijoista rohkeni kysäistä. Otitko paljon kuvia niistä kauniista koralli- ja luolasaarista. Olisi mukava katsella miltä siellä näyttää.
Tuli hetken hiljaisuus. Nainen otti rasian laukustaan, avasi sen. Katsokaa miten ihanan seitsemän timantin sormuksen kävin ostamassa timanttikaupasta.

Kolmantena päivänä kotiin saapumisestaan mies meni tapaamaan kahta pientä tyttöä, lapsenlapsiaan. Hän oli ostanut lentokentältä tuliaisiksi nuket.

Pakinaperjantai 118. haaste Turistirysä

torstai 26. helmikuuta 2009

Siemen kasvaa puuksi

Valokuvatorstai ja Runotorstai 121. haaste Murtumia


Tuuli lennättää siemenen
Sade kostuttaa sille maan
Aurinko nostaa taimen

Tuuli hyväilee vetreää vartta
Sade syleilee norona
Aurinko juoksuttaa mahlaa
jokaiselle lehdelle

Tuuli sivaltaa parkkia
Sade kiemurtelee nilaan saakka
Aurinko syleilee kovin kourin
repäisee urteet
murtaa armottomasti

Murtumien alla tikittää aika

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Sitä on jo ilmassa

Vaalean pastellisinisellä taivaankannella purjehtivat tänään valkoiset pehmeät pumpulipilvet. Karulla ostosparatiisin parkkipaikalla pysähdyin kuvaamaan tätä kaunista taivasta.
Miten niin karulle paikalle taivas voikaan loihtia näin ihanan katon.

Siitä on jo muutama viikko, kun olen käynyt kukkahallissa. Sipulikukat näyttivät olevan jo hyvässä kukinta- ja nuppuvaiheessa. Jo nyt helmikuulla, mutta kaikkihan aikaistuu. Onhan sitä mämmiäkin ollut kaupoissa jo tammikuulla, heti joulupyhien jälkeen. Keltaiset narsissit ovat nyt olohuoneessa. Perinteisiä pääsiäiskukkia ehtii hankkia vielä monta kertaa ennenkuin on Pääsiäinen ja huhtikuun 15. viikko.

Kevättä on selvästi ilmassa. Siivoilin terassia. Nupuillaan olevat helmililjat istutin jäkälien joukkoon terassipöydälle.

Vihreä on kaunista. Näyttää melkein jo toukokuulta.

Sain jo kauan sitten Yaelialta Appelsiineja ja hunajaa-blogista tämäm tunnustuksen.
Kiitollisuudella otan sen vastaan ja liitän tähän kuvan ja säännöt.



1. Valitse viisi blogia , joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogösfääriin tehdyn panoksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2. Jokainen palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3. Palkinnon saaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4. Palkinto tulee linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.
Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Annan tämän tunnustuksen niille lukijoille, joilla sitä ei vielä ole.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Pieni matka kotikylään

Juhlavan männikkömetsän siimekseen kaartuu leveä hiekkatie. Suorat korkeat männyt reunustavat sitä uljaana metsäkujana. Jalan alla narskuu hiekka. Metsän jälkeen avautuvat kytömaaniityt. Ojat leikkaavat niityt pitkiksi saroiksi. Joka vuosi ojien reunoilta aloittavat kasvunsa pajupöheiköt. Niitä karsitaan, joka vuosi ne nousevat. Piennarheinikössä kasvaa tummanpunaisia mehukkaita mesimarjoja.
Ajan harmaannuttamat olkikattoiset hirsiladot kätkevät sisäänsä niityiltä korjatut heinät.
Räme alkaa heti sarkojen päästä. Juuri tällä kohtaa hiljennetään vauhtia ja siemaistaan usvaista rämeen tuoksua. Rämeeltä on poimittu joka kesä keltaisia ja mehukkaita nevamarjoja.

Tie kaartuu loivaan ylämäkeen. Keskivaiheilla mäkeä eteen tulee kylän ensimmäinen talo. Harmaa, ajanpatinoima hirsinen pitkä talo seisoo oikealla puolella, aivan tiessä kiinni. Milloinkaan seiniin ei ole sivelty maalia, vain kuusiruutuisten ikkununoiden pielukset on maalattu valkoisiksi. Silloin ennen talo näytti köyhältä ja rumalta, nyt se olisi historiallisen kaunis ja sopusuhtainen.

Kaikki on muuttunut. Taloa ei enää ole. Vain iso litteä luonnonkivilaatta on jäljellä muistuttamassa, että kiviportaalta astuttiin suoraan sisään talon porstuaan.
Ladot ovat kadonneet. Niityt on salaojitettu. Avo-ojia ei ole, pajupensaat ovat hävinneet. Enää ei pysähdytä poimimaan ojanpientareilta mesimarjoja. Räme on kuivatettu ja siinä kasvaa paperipuuta. Korkea uljas mäntymetsä on nyt hakkuuaukio. Sinne on istutettu lain mukaisesti uudet puut kasvamaan. Kun heinikkoa kääntää, löytyy avuttomalta näyttävä männynalku. Hiekka ei narsku enää jalan alla. Tien pinnassa kiiltää musta asfaltti, öljystä jalostettu bitumin ja kiviaineksen seos.

Muistot ovat lohtuna menetetystä palasta maailmaa, jossa kaikki oli parempaa ja kauniimpaa.

Tarinamaanantai 59. aihe Lohtu

Punaisia muistoja

Punaisen kollaasin tekemiseen käytin kesäkuvia.
Talvella luonnosta ja pihalta punaisen löytyminen on haastavaa.
Mietin kyllä senkin etsimistä, etsin kuitenkin arkistoni kesäkuvista.
Kuvien selitys.
1. Täyteläisen punaiset liljat maljakossa.
2. Kesämatkalla pienen pohjalaiskylän kirkon kupeessa ihastutti punainen pohjalaistalo
3. Jouluna oli punaista jopa hieman liikaakin, joulutähtikin punainen.
4. Mansikat, makeat Suomen auringon kypsyttämät, ovat juuri ne oikeat.
5. Palava rakkaus, se on tulipunaista.
6. Ruusut loistavat vielä terälehtien pudottuakin kiulukkana.
7. Vuokon Pianissimo kankaassa soljuvat punaiset sävelet.
8. Ferrarit ovat aina punaisia.
9. Erittäin rakas muisto lapsuudesta punaista maalattuna lasimaljakkoon.
10. Punainen kesäunelma. Punainen talo valkoisin pihtipielin ja pihalla kukkivat keltaiset käenrieskat ja lilat kiurunkannukset.
Pihapuissa livertävät peipposet ja pääskyt suhaavat pesäänsä räystään alle.
Pian on taas kesä.

Paljon punaisia kollaaseja on linkin takana. Klikkaa ja osallistu.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Kaupunki, joka säilyy muistoissa

Maaliskuussa 2005 tein unohtumattoman New Yorkin matkan. Matkan muistot ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Ne putkahtavat esille aina sopivan tilanteen tullen. Sunnuntai-iltana, kun katsoin Neloselta elokuvaa World Trade Center, muistot palautuivat mieleeni. New York tai oikeastaan sen Manhattanin kaupunginosa on lumoava tavalla, jota en osaa sanoiksi pukea.

Lyhyellä matkalla ehtii katsomaan vain pintaraapaisun kaupungista. Askeleet vievät Manhattanin pääkaduilla, pilvenpiirtäjien katveissa, ihanassa Keskuspuistossa, Hudson-joella ja myös surulliselle paikalle entisten kahden tornin raunioille.
Paikka oli vielä rakentamaton, siinä kunnossa kuin se raivauksen ja tukiaitojen jälkeen oli. En ole seurannut, onko tälle paikalle rakennettu jotain.

Tuona sateisena harmaana päivänä tragedian päänäyttämöllä oli kourallinen ihmisiä aivan hiljaa.
Kuinka tämä kaikki on ollut mahdollista, se kysymys risteili monen mielessä. Se nousi taas mieleeni, kun katsoin elokuvan kahden satamapoliisin pelastustarinaa. Mahdotonkin on mahdollista. Siihen vaaditaan sydäntä, rohkeutta ja taitoa.

Raunioiden reunalta kurottautuu kohti taivasta risti. Risti niiden 2936 kuolleen muistolle, jotka eivät pelastuneet tähän maailmaan.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sunnuntaiaamun iloa

Työhuone
Jossain vaiheessa olen kertonut, miten aloitan sunnuntait loikoilemalla vuoteessa seuranani kello 8.30 lähtien Nelonen. Ensin katson Jamie Olivierin. Sen jälkeen astuvat eteeni brittisisustajat kanadalaiskodeissa, Colin & Justin´s Home Heist suomennettuna Sisustustiimi. En enää muista, miten kauan olen katsonut näitä miehiä. Syksyllä aloitti Jamie ja talvella tulivat mukaan Colin ja Justin. Koska sisustus on harrastukseni ja kuuluu osaksi tätä blogia, näytän teille muutamia parhaita paloja Sisustustiimiltä.

Tämän olohuoneen ihastuttavin toteutus on takan luononkivimuuraus vaaleilla rantakivillä.
Ihastelin myös lampetteja takan molemmin puolin. Ne on tehty kelottuneista puunoksista ja -juurakoista, toteutettu itse.

Tässä taas on rauhallinen ja harmoninen tunnelma. Lisää avaruutta tilaan antaa takkaseinän verhoaminen peilillä.

Makuuhuoneessa mustaa sopivin annoksin. Ihailtava ratkaisu on sijoittaa matto osittain sängyn alle, se antaa huoneeseen lämpimän tunnelman.

Makuuhuoneen tunnelma on hillityn rauhallinen. Täällä nähdään varmaankin seesteisiä unia. Päätyseinällä on mukavannäköinen seinäteippaus.

Ulkona on nyt talvisen valkoista ja pyryttää lunta. Lämpimästä huoneesta sitä on mukava katsella. Tämä kuvan keittiömiljöö vie ajatukset hetkeksi tulevaan. Miten ihanaa onkaan kesäaamuisin kävellä suoraan vihreään luontoon.

Kuvat Hgtv-Home & Heist.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Viisi ja nolla

Numerokuvat yykaakoo4 - 17. haaste 50

Mistä sen viisikymmentä luontevasti nappaisi.
Mietin ruokakaupassa, mutta siellä oli kaikkea liian paljon.
Omenat, päärynät, appelsiinit, tomaatit,
niiden lukumäärät eivät lopu tähän lukuun.
Alkossa sama juttu, joko liikaa tai liian vähän.
Kohtuus olisi ollut sopivasti.

Kunnes huomaan, liitu/magneettitauluille voi valita
juuri sopivasti 50.
Viitosia kaksi
ja
nollaa kaksi.
Tästä en saa keksittyä enää paremmaksi.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Vätys iloinen nautiskelija

Pakinaperjantai 117.haaste Vätys


Vätys nimitystä olen kuullut käytettävän miespuolisista henkilöistä. En väitä feminiinisesti etteikö vätyksiä ole naistenkin joukossa. Vätysmäisistä naisista vain käytetään eri nimitystä. Mieleeni tulee lapsuudesta äitini käyttämä nimitys liekolaiska. Tosin hän käytti sitä nimitystä sekä poikien että tyttöjen kohdalla. Pitkään luulin, että äitini oli keksinyt koko sanan. Myöhemmin kuulin sitä käytettävän muuallakin.

Isossa sisarusparvessa kasvaneena opin tekemään työtä jo pienestä pitäen. Jokaiselle tarpeeksi isolle oli määrätty erilaisia kotitöitä. Tyttönä minulle ja sisarelleni lankesivat siivoustyöt. Minä sain usein hoidettavakseni yläkerran makuukamareiden siivouksen. Oikeastaan pidin siitä tietystä syystä. Yläkerran hiljaisuudessa oli ihanaa aloittaa siivous lukemalla kirjoja tai lehtiä. Usein uppouduin täysin tähän mielipuuhaani, että ajantaju hämärtyi ja siivoukset unohtuivat. Silloin kuului askelia ja kontrolli pudotti minut haavemaailmastani maanpinnalle.
Täällä sinä makaat liekolaiskana ja siivoamisesta ei ole tietoakaan, äitini havahdutti minut todellisuuteen.

Vätyksen tai vätyksiä tapasin koulussa. Erityisesti mieleeni on jäänyt Leo-niminen poika. Hieman pulska, joka rakasti pullaa. Se oli hänen äitinsä syytä, joka leipoi melkein joka päivä. Leolla retkottivat vaatteet päällä, pusero oli auki ja kengän nauhat sitomatta. Hänen kävelytapansa oli löntystävän laahaava. Hidashan hän oli, aina joukon viimeisenä. Hän oli iloinen ja huumorintajuinen poika, jolla oli paljon hauskoja juttuja ja kepposia. Siitä varmaan johtui, että hänellä oli paljon kavereita.

Urheilutunneilla Leo ei ollut suosiossa, joukkueisiin hänet valittiin aina viimeisenä. Iloisena poikana hän osasi kääntää tämänkin edukseen. Hän oli pelien innonnostattaja iloisilla letkautuksillaan. Huono pelionni unohtui viimeistään kotona, kun Leon äiti kattoi herkkuja pöytään.

Leon vätysmäinen olemus muuttui kertaheitolla murrosikäisenä, kun tytöt alkoivat kiinnostamaan. Leosta tuli salskea tyttöjen suosikki, jolla oli aina hymy huulilla ja sanat valmiina. Myöhemmin Leosta tuli insinööri. Hän meni naimisiin, muutti perheineen Australiaan ja eleilee siellä edelleenkin. Uskon, että onnellisena.

Vätys on iloinen ja onnellinen nautiskelija. On mukava vätystellä silloin tällöin.
Otsikon kuvassa nallekarhu vätystelee lempeän hitaasti mopon selässä. Veistos on Pirkko Nukarin Sirkuskarhu joka ajelee Hyvinkään Taidemuseon pihassa.

torstai 19. helmikuuta 2009

Draama

Valokuvatorstai ja Runotorstai 120. haaste Draama


Draama - järkyttävä tapahtuma

Kun puuttuu
rakkaus
huolenpito
suoja

Kun kohtaa
itsekkyys
välinpitämättömyys
syrjintä

Kun valtaa
ahneus
vallanhimo

Syntyvät
järkyttävät tapahtumat

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Asuntoja vuokrattavana

Aurinko on kiertynyt jo läntisen taivaan takanurkkaan. Iltapäivän ensimmäisinä tunteina aurinko paistoi vielä täydeltä terältä. Nautin auringosta hetken puistokävelyllä. Kun astuin puistoon, lehahti sirkuttava lintuparvi auringon paahteisesta pensaikosta sinertävälle taivaalle.
Olin ottanut jo kameran esille kuvatakseni lintuja, mutta parven viimeinen talitiainen pyrähteli iloisesti kameran ulottumattomiin.

Tämä pieni puita kasvava kallio on lintujen asuinlähiö. Puiston puihin on rakennettu linnuille koteja, joiden arkkitehtuuri on selkeää, väritys säiden patinoimaa harmaata. Väritys sulautuu hyvin puiden värimaailmaan. Pöntöistä puuttuvat vielä asukit, mutta kohta alkavat määräaikaiset vuokrasuhteet keväästä syksyyn.
Ennen huhtikuuta pitää entisten asukkien jäljiltä tehdä pöntön suursiivous.

Pönttöihin on yleensä tämän vuoksi tehty irrotettava pohja, seinä tai katto - yleensä pohja. Vanhan pesän ja ulosteiden mekaaninen poisto pesästä kepin avulla riittää, pesuaineita ei tavallisesti käytetä. Pesiä ei pitäisi pudottaa pönttöpuun juurelle, sillä sieltä taudinaiheuttajat ja syöpäläiset voivat yhä tarttua lintuihin. Pesät kannattaa ainakin viedä kauemmas, mieluiten polttaa paperipussissa. Ohje on lainattu täältä.

Puistossa surisi oksasaha. Puutarhurit oksivat ja siistivät puita kevätkuntoon. Luulenpa, että linnunpönttöjen siivous on seuraavana.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Sininen kollaasi

Klikkaa kollaasi isommaksi

Tämän vuoden 8. viikon kollaasi on Sininen. Sininen on väri, jota kodistani löytyy hyvin vähän. Juuri nyt helmikuulla sinistä on ulkona runsain mitoin, taivaan kannesta aina lumen varjoihin saakka.

Aloitin kuvaamisen kirjahyllystä. Kuvauskohde itseasiassa putosi lattialle. Nostin käteeni kirjan Lempicka 1898-1980. Kirjassa on 121 Tamara de Lempickan maalausta. Valitsin niistä kansikuvassa olevan, The Musician 1929, öljy kankaalle 116x73 cm. Lisää teoksia löytyy täältä.
Kirjahyllystä on myös kuva Picasso-kirjan selkämyksestä.

Sorsat kuvasin joella pintavesiviemärin suulla, jossa oli vielä sulaa sorsien uiskennella. Heijastuiko taivas veteen, kun se näyttää niin siniseltä.
Puut piirtyvät paljaina kauniisti sinistä taivasta. Sininen väri on taivaalla kauneimmillaan.

Loput kuvien aiheista löytyivät kodista. Erkkitapio Siiroisen Pablo-maljakko ja Oiva Toikan Sinisulka. Keittiöstä löytyi sininen purkinavaaja, jääkaapin hyllyiltä maito- ja jogurttipurkki. Olohuoneesta Italian matkatuliainen sinipohjainen vati. Työhuoneesta sininen lokerikko, jossa säilytetään pankkiasioihin liittyviä papereita. Vierashuoneen sängyltä nappasin kuvan tyynyistä.

Tamara de Lempickan maalaukset ovat niin kauniita, että liitän vielä kuvan maalauksesta
The Blue Scarf 1930, öljy lautalevylle 35x27 cm.
Ehdotan ensi viikon kollaasiväreiksi ruskeaa.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Yksi päivä


Sinä aamuna mustarastas ei laulanut, oli vielä liian kylmää. Seurasin sen ruokailua angervopensaan alla. Aivan kohta mustarastaat laulavat kuulaana ja tuoksuvana kevätiltana.

- Haluatko murukahvia ?
- Kyllä, mutta suodatinkahvia kahvinkeittimellä.
- Tulee, Muru, aivan pian.

Ajomatkan ja kaupunkikierroksen jälkeen lounas maistuisi.

- Otan valkosipulipihvin lohkoperunoilla.
- Lehtipihvi ja ... ei ole muusia... valkosipuliperunat.
- Kuinka sinä nyt noin rasvaiset perunat. Kaloreita pitää ajatella.
- Noh, tuoksumme sitten molemmat, sen takia. Mutta iltatilaisuus....
- Pastillit auttavat. Ostetaan Stokkalta, kun oikaistaan siitä läpi.

Kotimatkalla sukellamme yhteen moottoritien lukuisista tunneleista. Juuri ennen uumeniin menoa aloittaa Eino Grön autoradiossa. Sä kuulut päivään jokaiseen. Sä kuulut aamuun ja iltaan........
Tapani mukaan laulan mukana - sydämmeni pohjasta.

- Onpa pitkä tunneli. Suomen pisin 2,8 kilometriä.
- No nyt näkyy jo valoa.
Einö Grön lopetti ja niin minäkin.

- Laitoin sinulle rosson jäillä.
- Ihanaa olla taas kotona.
Nostan jalat sohvalle ja siemailen hitaasti. Tämä vermutti on ollut lempparini ties kuinka kauan.

Oma vuode on viileän raikas. Päätän lukea vielä hetken kirjaa ennen nukahtamista. Nyt on meneillään japanilaisen Junichiro Tanizakin Avain.

- En saa unta, kun valo palaa.
- Laita silmälaput. Ostin ne isänpäivälahjaksi juuri sinua varten.

Ennen unta korvissani soi Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.......

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Taidetta valokuvina

Pieni matka Helsinkiin viikonvaihteessa oli antoisa. Matkan päätarkoituksesta poikkesin suunnittelemattomasti sivupoluille. Sivupoluilla oli antoisaa, avartavaa ja mielenkiintoista.

Poikkesimme Ludviginkadun Sanoma Oy:n lehtimuseossa, kun ovet olivat auki. Myöhemmin alkoivat Pinssinäyttelyn avajaiset. Mielenkiintoiselta näyttävä kokonaisuus. Tutkimme kuitenkin Sanomatalon lehdenvalmistuksen historiaa.

Melkein vastapäätä huomasin valaistun AMA-gallerian.
Poikkesimme sinne ja yllätys oli positiivinen.
Galleriassa oli meneillään Sakari Viika - Valokuvia-näyttely. Valokuvaamisen saralla aloittaneelle, tietysti harrastajana, oli antoisaa tutkailla valokuvia taiteena. Huomasin, että tärkeintä on kuvassa sisältö ja sen jälkeen tekninen toteutus. Joidenkin kuvien rakeisuus ei haitannut, kun sisältö puhutteli. Valokuvista oli koottu myös pieniä kuva-albumi-teoksia.

Neitsytpolku 9:ssä on Galleria Krista Mikkola ja valokuvataidetta sielläkin.
Stefan Bremer, Jouko Lehtola, Jyrki Parantainen
Nurkkakunta 2 koskien kauneutta - concerning beauty
Täällä jäi mieleeni, että tehosteita käyttämällä valokuvan sisältö korostuu ja ydin nousee esiin.
Lehtolan unelmat olivat todella unelmateoksia, auringon maalaamia. Parantaisen kollaasit oli synnytetty esineiden avulla.

Sanoman lasipalatsin alakerrassa Galleria Anhava esittelee valokuvataidetta, sattumaako.
Jorma Puranen 16 askelta paratiisiin -Sixteen Steps to Paradise 2007-2008
Mielenkiintoista kuvakäsittelyä. Sen avulla luulee katsovansa paratiisiin.

Lisää valokuvataidetta saadaan Helsinkiin Kiasmaan 26.2-26.4.2009
Ola Kolehmainen A Building Is Not a Building
Samanaikaisesti voidaan nähdä 19.4 saakka
Marita Liulia: Choosing My Religion - uskontoja jäljittämässä

Valokuvataideteoksia en ole halunnut kopioida tänne sivuille. Klikkaamalla gallerialinkkiä pääset katsomaan teoksia ja paikan päällä näkee enemmän.

Runsaan galleria-annin perusteella voin vetää johtopäätöksen, että valokuvataide on nousemassa kuvataiden rinnalle. Valokuvateokset löytävät tiensä kotien seinille nyt entistä useammin.
Kuvat ovat kaupunkitalonäkymiä Helsingin keskustasta ja ovat omiani.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Punaiset kirsikat

Numerokuvat yykaakoo4 16. haaste on Neljä

Punaiset kirsikat olivat kypsiä heinäkuun lopulla.
Linnut riemuitsivat niistä kovasti.
Poimiminen oli kilpajuoksua lintujen kanssa.
Kumpi ehtii ensin ja enemmän.
Suosiolla annoin linnuille enemmän.
Vain pieni rasiallinen odottaa pakasteessa.
Nyt on aika ottaa se esille.
Maiskutella kesän muistoja.
Hyvää ja makeaa ystävänpäivää
koko vuoden ajan.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Taikasanoja

Pakinaperjantai 116. haaste Taikasana

Eduskuntatalossa lausutaan päivittäin taikasanoja, joiden tuloksia emme näe.
Taikasana, jolla noustaan ylös taantumasta, takaa sen sanojalle poliittisen menestyksen.
Sitä taikasanaa odotamme vielä.

Madonna on Suomessa nyt ajankohtainen taikasana. Tässä taloudellisessa taantumassa, vajaassa viikossa juuri nyt, kerätään kasaan 8 miljoonaa euroa taikasanalla Madonna. Lisää rahaa olisi ollut tarjolla, mutta paperi loppui kesken.

Olemme imarreltuja ja päivämme on huipussaan, kun kuulemme ikäämme ja painoomme kohdistuva taikasanat.

Kun ikäsi on 30+ ja sinulle sanotaan, että näytät 25-vuotiaalta.
Kun ikäsi on 40+ ja sinulle sanotaan, että näytät 30-vuotiaalta.
Kun ikäsi on 50+ ja sinulle sanotaan, että näytät 40-vuotiaalta.
Kun ikäsi 0n 60+ ja sinulle sanotaan, että näytät 50-vuotiaalta.

Vaikka painosi ei ole pudonnut grammaakaan sinulle sanotaan. Miten olet tehnyt sen.
Olet laihtunut.

Elämä on taikaa, elämässä on taikaa ja elämään tarvitaan taikasanoja.

torstai 12. helmikuuta 2009

Helmikuu on Helmi



Aurinko Helmenkalastaja

kierittää lumihangille
helmiä

huiskaisee taivaalle
helmipuuteria

kietoo puihin
kimaltavaa lumihuntua


Aurinko Helmenkalastaja

puhaltaa puuterin
taivaankannelta

heittää lumihunnut
pilviksi

kerää arkkuunsa helmet

vie mennessään
taittaa talven
kevääseen

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Vihreää energiaa

Maan uumenissa odottaa loputon lämmönlähde, uutisoi Helsingin Sanomat Tiede&Luonto-osiossaan tiistaina 10.2. Artikkelin otsikon sanoma ratkaisee energian saantiongelmat. Asumme käytännöllisesti katsoen ekologisen energialähteen päällä. Miksi ydinvoimaloiden rakentaminen jatkuu, emmekä sijoita näiden energialähteiden löytämiseksi. Löydöksistä yksinkertaistaen vain nostetaan lämpö ylös maapallon uumenista.

Yhdeksän kilometrin syvyydessä maankuoressa lämpötila on jo 225 astetta celsiusta. Poraamalla reikiä, jonne pumpataan vettä tai muuta nestettä, se nousee joko höyrynä tai tulikuumana nesteenä ylös. Lämpö otetaan talteen ja muutetaan sähköksi. Neste voidaan myös johtaa kiertämään suljettuun järjestelmään.

MIT:n tutkijat ovat julkaisseet vuonna 2009 raportin, jossa kerrotaan, että Yhdysvalloissa voisi saada geotermista energiaa 2000 kertaa enemmän kuin koko maan energiatarve on. Poraamiseen käytettävän kuumasuihkuporan idean kehittivät Bop Potter ja Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkija Jeff Tester. Nyt Bopin poika Jared Potter jatkaa isänsä aloittamaa työtä. Internetin hakuyhtiö Google alkoi rahoittaa poraustekniikkaa kehittävää Potter Drilling-yritystä 2008 lopulla. Potter on innostunut ja toteaa. Maan sisuksen energialähde on ihmiskunnan lopullinen energialähde. Sen kauneus on siinä, että energia ei lopu koskaan. Se on puhdasta, tuotantoa on kellon ympäri, pilvistä ja tuulista huolimatta.

Tämä on mielestäni vuosisadan uutinen. Onko tämä myös ratkaisu ilmansaaste- ja energian päästöongelmiin. On ilo kuulla uutisia tämän loputtoman lämmönlähteen hyödyntämisen etenemisestä. Haluaisin uskoa, että Suomessakin löydetään energialähteet maan alta.
Omakotirakentajat ovat jo vuosia valjastaneet maalämpöä enrgialähteekseen. Siinä lienee samantyyppinen tekniikka kuin nyt kerrotussa Potterin versiossa.

Aiheeseen sopivat tämän viikon vihreät kollaasit. Vihreä väri kuvastaa erinomaisesti luontoa, jonka toivoisi säilyvän saasteettomana ja kauniina. Toteuta sinäkin blogissasi vihreä kollaasi ja kerro vihreä ajatuksesi tai löytösi.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Diiva-kissa vierailulla

Se oli kesäkuun seitsemäs vuonna 2003, kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Terassilla kukkivat orvokit ja unikot. Piha oli vihreä ja vehmas. Olimme saaneet vieraita. Diiva-kissa yhdessä emäntänsä kanssa oli tullut vierailulle. Olihan se isäntäkin mukana, mutta tässä tositarinassa hänellä on vain pieni sivurooli.

Diiva on valloittava harmaankirjava kissa, jolla on mannekiinimitat. Missään ei näy ylimääräistä lihaa ja läskiä. Diiva oli pukeutunut punaiseen samettiseen kaulapantaan. Tähän kaulapantaan pujotettiin aina talutushihna, kun lähdettiin ulkoilemaan. Diivaa ei voinut päästää vapaaksi ulos, koska hän voisi karata, eksyä, kadota tai pyydystää ja tappaa ihania pikkulintuja. Tässä emäntä oli aivan ehdoton.

Terassille Diiva laskettiin vapaana nuuhkimaan kesäpäivän tuoksuja. Hän oli aivan innoissaan ja syöksähteli terassille eksyneiden ötököiden ja kärpästen kimppuun. Hän selvästi piti niitä leikkikavereinaan. Ulkona näytti olevan paljon mielenkiintoista. Orvokkiruukun vierestä näkisi paremmin. Diiva hypähti penkille ja kurkotti katseensa ylös kohti taivasta, siellä kirmasivat linnut houkuttelevasti. Ne syöksähtelivät kiusoitellen kohti Diivaa. Sekös harmitti häntä. Kunpa saisi hieman tassulla sipaista linnun höyhenturkkia. Diiva kurkotti kovasti tassullaan raollaan olevan liukuoven pieltä. Liukuovi ei hievahtanutkaan.

Diiva loikoili terassilla ja hänen emäntänsä rupatteli niitä näitä kanssamme olohuoneessa. Jonkin ajan kuluttua emäntä päätti katsoa, onko Diivalla kaikki hyvin. Voi ei, missä Diiva on. Terassin ovi oli kaksitoista senttiä raollaan ja hän oli poissa, kateissa.

Seurasi laajamittainen kissan etsintä. Isäntä komennettiin johtamaan etsintää ja emäntä huhuillen perässä. Pihaa kierrettiin, naapuripihaan kurkattiin, epätoivo virisi emännän mieleen.
Jos se on kulkenut läheiselle tielle ja on varomattomana jäänyt auton alle.
Kurkistettiin pensaiden alle, katsottiin puiden latvuksiin. Oli aivan hiljaista, ei kuulunut naukaisuja. Muutama perhonen liiteli kukkaryhmässä. Irispenkistä iriksien lomasta pilkisti harmaa hännänpää. Se oli Diiva, joka makasi vainuasennossa matalana kukkien seassa. Hän halusi leikkiä perhosten kanssa. Siinä hän odotti sopivaa hetkeä sipaistakseen perhosen tassuunsa.

Juuri sopivan hetken koittaessa Diivan aikomukset keskeytyivät. Isäntä tarttui häneen lujalla, mutta hellällä otteella ja ojensi Diivan huolestuneen emännän syliin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Silityksiä sateli ja Diivaa toruttiin lempeällä äänellä varoitellen vaaroista, jotka piilevät tuntemattomassa maailmassa. Diiva pääsi vielä hetkeksi jaloittelemaan talutushihnassa ja hän oli oikein tyytyväinen.

Tämän kuvahaasteen sain Villa Kanervasta sanoin.
1. Avaa neljäs kansio,jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Kuvahaasteen annan edelleen niille, jotka haluavat sääntöjen mukaisesti julkaista kuvan ja kertoa siitä.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Kävijämittari SLIP bloggaajien käyttöön vihdoinkin

Markkinoille on saatu vihdoinkin luotettava kävijämittari SLIP. Se rekisteröi kaikki blogissasi käyneet. SLIP liitetään tietokoneesi levyasemaan, kuten modeemi. Sen sirussa on lähes ääretön muistitila.

Tilastointi ja blogitiedot

SLIP tilastoi blogisi tilaajat tulevatpa he miltä kanavilta tahansa. Se kertoo myös uuden tilajaan blogitiedot. Samoin tilauksensa peruuttaneet. Kävijämäärä tilastoidaan myös postauksittain. Saat kätevästi selville, mikä on ollut suosittua ja mikä taas ei ole kerännyt kävijöitä nimeksikään. Samoin tilastoidaan postauksien kommentit, joista saat myös tilastot kommentoijittain.

Ketä blogissasi käy

Tämä onkin mukava parannus nykyisiin internet-taivaalta napattuihin laskureihin verrattuna.
Nyt ei enää tarvitse ihmetellä kuka blogiasi lukee, SLIP tilastoi sinulle kävijöiden blogiosoitteet. Saat myös luotettavan tiedon millä sijalla olet luetuimpien blogien joukossa. Et ole enää Blogilistan tilastojen varassa, jotka eivät osaa kertoa koko totuutta. Suurin osahan lukijoista ei koskaan klikkaa blogiisi Blogilistan kautta.

SLIP valvoo ja etsii

Mikä parasta voit antaa tälle mittarille tehtäviä. Jos joku säännöllinen kävijä on jostain syystä unohtanut käydä blogissasi, SLIP antaa hälytyssignaalin ja voit käydä muistuttamassa, että nyt on käynti unohtunut. Näin voit pitää lukijavirran tasaisena.
Mikä parasta voit myös kasvattaa lukijamäärää.
SLIP rekisteröi suomalaisen blogimaailman 20 000:sta blogista sinulle potentiaaliset lukijat, jotka jostain syystä eivät ole vielä löytäneet blogiasi. Sinun tarvitsee vain käydä näissä blogeissa ja kertoa miksi juuri heidän pitää tilata blogisi luettavakseen.

Mistä saat SLIPIN

Tätä olemme odottaneet jo kauan. Et ole enää Blogilistan varassa. SLIPIN saat omaksesi, kun jätät tilauksesi tämän blogin kommenttiosioon. Toimitukset postiennakolla ja hinta postituskuluineen vain 49 euroa. Värin voit valita punainen, musta, valkoinen tai matta hopea.

Krisu Melukylästä pyysi kertomaan ylläolevan uutisen SLIPistä teille.

Haastan uutisoimaan tästä kuvan esineestä seuraavat: Utukka Nanna ja Tanya.

1. Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise sen.
Ellet halua, niin haasta toki joku sijaiseksesi.
2. Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3. Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4. Tämä on leikkiä!

Sain tämän tunnustuksen. Kiitos paljon Krisulle ja Lastulle.
Bloginne ovat inspiraation ja ilon lähteitä.
Annan tämän tunnustuksen eteenpäin juuri sinulle, ota se blogiisi.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Muistoja - Memories

Kevät 2008 toukokuu puutarhassamme. Spring 2008 in May in our garden

Omenapuu - Appletree

Iirikset - Irises

Tuomi - Bird-cherry

Kirsikka - Cherry

Pian se on taas täällä - kevät. Here, is soon again - Spring.