torstai 31. lokakuuta 2013

Kääntöpisteellä

Kääntöpisteellä palaneet polttimot on aika vaihtaa uusiin
*
Juuri nyt 

Pankkikortteli nollapisteessä - liikaa sooloilua
hajota ja rakenna  liikekeskus ja parkkiluola

Spekulaatiopyörteessä 
Talvivaaran tilanne tukala

Kaupunki laskee lämpötilaa asteella
lastentarhoissa, vanhustenhoitokodeissa, kouluissa
-  kai virastoissakin
ja vetää vellin pois sairaaloiden aamiaiselta

Kiikkutuolipäivät karkaavat
elinaikasidos eläkeikään
vai tyydytäänkö harkinnanvaraiseen eläkeiän nostoon

Vauvan kustannukset verotuloista maksettavaksi
naisten työvoimakustannusten tasaamiseksi

Kirjepostin jakelu e i  v i e l ä ole uhattuna

Suomen Pankilla 49 tonnia kultaa
rahana se on 1,6 miljardia

Ylläolevat ovat aluelehden uutisotsikoita  31.10.2013

*
Liikekeskuksien rakentaminen työllistää hetken
 samanaikaisesti pienet palveluyritykset ovat kannattavuuskierteessä

Valtion maaperärikkaudet
valuvat vetenä Talvivaaran viemäriin

Kaupunkien ja kuntien talousahdingon maksajina
ovat taas lapset, nuoret ja vanhukset
Vellillä ja vaipoilla ei nousta alamäestä ylös

Vauvat haittaavat työuria
kuitenkin liian moni on juuri nyt vailla töitä

Kultavaranto1,6 miljardia
valtionvelka 84,5 miljardia - 47,5 %  BKT :sta

On pakko odottaa kuin kuuta nousevaa
Kauas pilvet karkaavat - turhaanko niitä tavoitan

*
Polttimot on vaihdettu



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ruskeat



Ruskea tammimuna edestä takaa ja sivulta.
Tuhkakuppi 1930-40 luvulta. Valo vaikuttaa värisävyyn. 
Alimman kuvan värisävy on toistunut oikeana.

*

tiistai 29. lokakuuta 2013

Auringonlaskun aikaan

Tänään jokapäiväisellä lenkillä, heti ulos astuessani,  edessäni oli hehkuva auringonlasku.
 Kävelin läpi vanhaa puutaloaluetta. Paljaat puut näyttivät kauniilta taivasta vasten.
Vielä oli valoa, vaikka aurinko oli jo katoamassa.
 Kultainen pilvi purjehti puiden takana.
 Lehtikuusen neulaset ovat kullankeltaisia.
Kohta ne varisevat maahan.
 Tuulenpesät ovat kerääntyneet joukolla samaan koivuun.
Olisiko joukossa muutama harakanpesäkin.
 Viimeiset punerrukset vielä ja sitten laskeutuu hämärä.
 
Jokunen lehti pitää vielä sinnikkäästi kiinni puusta.
Auringonlasku on jo kadonnut, kun palaan kotiovelle.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kaislikossa suhisee

Tein retken merenrannalle.
Tuuli pujahteli suhisten kaislikossa,
 taivutti  kaislat kaikki samaan suuntaan,
heilutti niitä hetken ja veti henkeä.
Aloitti taas saman pyörityksen.
Meri oli harmaa ja alakuloinen.
Apeina huojuivat paljaat rannan puut. 
Ilmassa viipyili talven odotus. 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Retki Biot-nimiseen kylään

Retki Nizzasta Biotin kylään oli vaiherikas seikkailu. Jopa sen verran intensiivinen, että unohdin ottaa kuvia pitkältä kävelyjaksolta. Ainostaan yksi eli alin kuva on kävelysessiolta.
Hyppäsimme bussiin numero 51 ja suuntasimme Välimeren rantaa kiemurtelevaa tietä kohti Antibesin pikkukaupunkia. Siellä oli vaihdettava bussia päästäksemme Biotiin. Määränpäässä oli retken kohde Fernand Leger-museo.   
Antibesissa jäimme bussista  liian aikaisin pois. Tarvitsimme heti apua bussiaseman löytämiseksi. Jonkin aikaa haahuiltuamme huomasin poliisin ja kysäisin sen perinteisen kysymyksen. Missä on bussiasema ? Se oli ihan lähellämme ja aloitimme oikean pysäkin etsinnän. Asema oli kadun varressa ja pysäkkejä vain puolen tusinaa. Apua saimme välittömästi ja linnottauduimme odottamaan bussia.
Ranskalaiset ovat ystävällistä kansaa, sen totesimme, kun samalla pysäkillä ranskalaisnainen lyöttäytyi seuraamme. Hän osasi vain ranskaa, jota taas me emme osanneet. Näytimme kartasta minne olimme menossa. Siitäkös puhetulva alkoi. Ymmärsin, että hän osaa auttaa meitä jäämään oikeassa paikassa pois.
Köröttelimme turvallisin mielin bussissa ja odotimme, koska tämä avulias ranskalainen neuvoo painamaan pysähtymisnappia.
Tulihan se pysäkki, kiitimme kovasti  ja hyppäsimme bussista ulos. Hämmästyneinä katselimme ympärillemme. Edessämme oli iso leirintäalue, joka jatkui caravaani-alueena ja toisella puolen oli iso tivoli.
Huomasin, että olimme puolin ja toisin tulleet väärinymmärretyiksi. Hän ei ymmärtänyt sanaa Leger siten kuin me. Arvasin nyt, että hänelle se kuulosti leiriltä. Ja leirillä me nyt olimme siis telttojen leirillä.

Kävelimme takaisin kohti isoa maantietä ja rautatietä, jossa on juna-asema. Juna-asema oli ns kylmä asema. Se ei auttanut yhtään. Palasimme takaisin ja jatkoimme eteenpäin, puikkelehdimme kapeaa tietä. Tien molemmin puolin oli omakotitaloja, joita ympäröivät korkeat aidat ja lukitut portit. Taloista näkyivät vain katot ja savupiiput. Joidenkin porttiristikoiden läpi näimme perheiden pihaelämää ja puutarhoja. Joidenkin kohdalla kuulimme lasten iloisia ääniä.  Olimme ainoat kävelijät tiellä, muutamia autoja huristeli ohi.

Ajattelin, että kuljen kunnes eteeni tulee opastinkylttejä. Aikamoisen taivalluksen jälkeen tulimme Biotin liikenneympyrään. Kylteistä löytyikin viitta Legerin museoon. Nousimme raskasta ylämäkeä  ja jo kaukaa näin jykevän museorakennuksen. Olimme perillä. Oli hiljaista vain tuuli suhisi puiden latvuksissa.
Kuvasin muutamia näkymiä museon pihalta. Sitten kuljimme museoon, siellä hiljaisuudessa saimme levähtää.
Kuvasin muutamia teoksia ja annan katseltavaksenne niistä nämä kolme.
Antoisan kierroksen jälkeen pyysimme vastaanottovirkailijaa tilaaman meille taksin. Sillä huristimme Antibesiin ja suoraan oikealle bussipysäkille. Lepuutin silmiäni Välimeren maisemissa. Perillä Nizza tuntui kotikaupungilta ja hotellihuone kodilta.   

perjantai 25. lokakuuta 2013

Huiveista asiaa

Nyt on aika ottaa esille lämpimät kaulahuivit. Olen jo jonkin aikaa käyttänyt vihertävänruskean tikatun, lyhyen syystakin kanssa vasemmalla olevaa kasimirkuviollista kaulahuivia. Tämä huivi on ohutta villaa ja suosikkini. Kun vaihdan takkia ilmojen kylmetessä, otan mustan takin huiviksi villapashminan. Se on mukava kietoa kaulan ympärille. Vaihdan välillä mustaan Design Housen viskoosi/polyester-huiviin. Sekin lämmittää villan lailla.
En ole penkonut vielä kokonaan huivivarastoani. Sieltä löytyy ainakin tummanpunainen  ja  harmaa kaulahuivi. Olen varma, että lisääkin löytyy. Ei tarvitse lähteä huiviostoksille.

Tähän postaukseen minut sysäsi kuvan vasemmalla oleva DKNY-huivi. Se oli minulla Nizzan matkalla. Kaupunkiopas kertoi ylempänä vuoren rinteellä olevasta liikkeestä, jossa myydään piraattivaatteita eli kuuluisien designmerkkien kopiotuotteita. Ne ovat hinnaltaan murto-osa aidoista. Monet eivät erota
niitä aidoista ja luulevat ostavansa aitoa Burberrya ym. Samaan hengenvetoon hän varoitti viemästä piraatteja lentokentälle. Siellä joutuu tullimiehen luokse, joka armotta takavarikoi piraatit ja pahimmassa tapauksessa räppää sakkoja.
Kotimatkalla Nizzan lentokentällä minulla oli tuo DKNY kaulassa. Kaikki irralliset kantamukseni ja takin olin laittanut laatikoihin läpivalaisua varten. Valpas naistarkastaja pysäytti minut ja osoitti kaulahuiviani. Olin hetken ymmälläni ennenkuin ymmärsin, että hän haluaa sen läpivalaisuun. Otin kiltisti pienen ja kevyen huivin kaulastani ja se läpivalaistiin. Se on aito, ostin huivin aikoinaan muistoksi New Yorkin matkallani. En tiedä oliko kyseessä epäily piraatista tai jostain muusta. Parasta oli tehdä, kuten vaadittiin.
Tässä huivikasassa ovat ns kevyet, pienet kaulahuivit. DKNY,  Burberry, jenkkiläinen LC ja Sand.

Pesen nämä huivit käsin marseille-saippualla.  Marseille sopii hyvin silkkivaatteiden pesuun. Olen käyttänyt sitä myös tahrojen poistamiseen. Vähän aikaa sitten poistin mustikkatahrat valkoisesta ruokapöydän tuolinpäällisestä. Päällinen on puuvillaa. Hieroin tahrat ensin käsin  marseille-saippualla useampaan kertaan. Lopuksi ennen pesukoneeseen laittoa pyyhkäisin tahroille saippuaa. Pesin 60-asteessa ja kaikki tahrat lähtivät.

torstai 24. lokakuuta 2013

Sanat


H e t k i
jolloin sanat eivät riitä
koskettaa
Se hetki
tekee tilaa sanoille
joiden paino punnitaan
kannettavaksi lohtuna
opittavaksi ohjeena
avattavaksi viisautena

Tallenna sanat pääomaksi
kasvamaan korkeinta korkoa.

***************
Onnittelut  molemmille ansiokkaasta haastetaipaleesta
Haastetorstain hetki on ollut antoisaa,
se pysäyttää kuvien ja sanojen äärelle.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kolme kiveä ja kurpitsansiementä

Keräsin kolme kiveä muistoksi Nizzan Enkeltenlahden rannalta.
Paahdoin tänään litran verran  aamiaismysliä ja purkitin sen lasipurkkiin. Mukana kurpitsansiemeniä. Kolme kurpitsansiementä paahdettuna lasipurkissa kahdessa ylimmässä.
Alin kuvan on kurpitsasiemenpurkin sisällöstä.  Myslin ohjeen postaan illalla Kotona-blogiini, käykää katsomassa. Paahdettu mysli maistuu hyvältä jogurtin kera aamiaisella.
***

tiistai 22. lokakuuta 2013

Inspiraatiota

Tätä kuvaa katsellessa minulle tuli mieleen joulukuusi. Arvaatte varmaan miksi. Ja miksi ei joulukuusi voisi olla kaunis iso oksa, kuihtuneet lehdet ovat sopivia koristeita ja lisää joulutunnelmaa saa tähdillä ja palloilla.
Nyt menen metsään ja etsin sopivan oksan ja sitten koristelemaan. Pikkujouluhan on jo ovella.
Kauniit pastellivärit kalusteissa. 
Olohuoneen takassa palaa tuli, joulukranssi ja kynttilät ikkunalaudalla tuovat sopivaa tunnelmaa.
On mukava käpertyä nojatuolin uumeniin ja nauttia lämmintä juomaa.
Värit luovat lämpimän tunnelman makuuhuoneeseen, joka on kalustukseltaan yksinkertaisen tyylikäs. 
.
Kaunis kattausalusta on kierretty kankeasta narusta, luulisin. Taas tulevat mieleen joulunajan kattaukset.
Lahjapaketteja voi tehdä näinkin persoonallisella tavalla. Oksien sitominen paketeiksi säästää paperivuorelta.  Ne on helppo heittää takkaan tai en ehkä raaskisi tehdä sitä. Ripustaisin sisällön käytön jälkeen oksakorit esille, miksei niissä voisi säilyttää öljy- ja viinipullojakin.
Nämä upeat kuvat ovat  stillstars.com-sivuilta

maanantai 21. lokakuuta 2013

Silkkilankakerhäämö

Hotellihuonettamme vastapäätä avautui tämä näkymä Nizzassa.  Alhaalla on pizzeria-ravintola, joka avattiin lounasaikaan ja täyttyi täpötäyteen illallisvierasta noin kello 19 tienoilla. Ruokailijoiden puheensorina hiljeni puolenyön aikaan. Kuvasta näkyy, että ravintolan päällä on asuinhuoneisto. Parveke on täynnä viherkasveja.
Eräänä iltapäivänä kiinnitin jostain syystä huomioni tuolle parvekkeelle. Lensikö siellä perhonen ? Ajattelin, että se on jokin tuulenvireessä heiluva tekokukka. Katselin tarkemmin  ja otin kamerani esille.

 Siellä lentelee perhonen, joka selvästi kiertää samaa reittiä pystyssä olevan kelan ympärillä. Kun katselin kuvaa tarkemmin huomasin hienon langan kulkevan perhoselta kelan ympärille. Kutooko perhonen silkkilankaa ? Olen aina luullut, että toukat kehräävät sitä koteloksi ympärilleen.  Vilkaisin parvekkeelle joka päivä ja aina olivat perhoset työn touhussa. Niitä on kaksi ja ne vuorottelevat.
Näin myös huoneiston asukkaan, vanhemman rouvan, piipahtavan parvekkeella.  Onko tämä pieni kehräämö, se ei minulle selvinnyt. 
Vielä silmäys talon julkisivulle.