Samppalinnanmäki

Samppalinnanmäki on pinta-alaltaan 8,5 ha. Kukkulalle noustaan kuvan portaita, jotka lähtevät ylös Pyhän Olavin puiston kupeesta. Portaiden vieressä on kerrostalo, jonka katon räystäänalusiin kiinnitin huomiotani. Kuvan alareunassa on näyte kauniista kuvioinnista. Se on aikoinaan maalattu räystäisiin ja on hienosti säilytetty ennallaan. 

 

Laaja puisto on jakautunut kahteen osaan, kukkulan halkaisevat sekä Neitsytpolku-katu että 1900-luvulla  rakennetut rakennukset. Ensimmäisessä osiossa kukkulan korkeimmalle kohdalle on rakennettu näköalaterassi istuinpenkkeineen. Sinne on pystytetty v 1915  G A Petreliuksen muistolle patsas  Äiti ja lapsi. G A Petrelius oli lapseton liikemies, joka lahjoitti ja testamenttasi omaisuuttaan Turun kaupungin ympäristön kohentamiseksi ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Hän rahoitti Samppalinnan puiston rakentamista1900-luvun alussa. Puiston rakentaminen alkoi jo 1860-luvulla. Puiston kasvustolajike on laaja, puuvartisia lajikkeita on yli 60.  

 

Puiston reunamilla on kauniita vanhoja nikkarityylisiä taloja. Taustalla siintää naapurikukkulan, Vartiovuorenmäen, Tähtitorni. Puisto on suosittu virkistysalue kaupunkilaisten keskuudessa. Lukuisat portaat antavat hyvän vasteen kuntoilulle. 

Näköalat yli Turun kattojen ovat huikeat. Taustalla häämöttää Puolalanmäeltä Turun Taidemuseo. Samppalinnanpuistossa tehdään parasta aikaa saneerauksia, portaita kunnostetaan ja valaistusta parannetaan. Kaiken pitäisi olla valmiina syyskuun lopulla.

 

Alkavan syksyn kirpeässä säässä puut ovat vielä vehreitä. Puiston penkeille on mukava istahtaa levähtämään ja kuuntelemaan lintujen liverrystä.

 

Aikaisin keväällä ja myöhään syksyyn on avoinna Uimastadion, Samppalinnan maauimala. Se valmistui 1955 ja on arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema. Taustalla häämöttää Samppalinnan tuulimylly.

Puistossa on myös havukasveja, sembramäntyjä ja kuusia. Oravat pitävät tästä puistosta, käpyjä riittää talvivarastoon saakka. Nakerreltuna niitä oli heitelty maahankin. 

 

Nyt olemme kulkeneet Paavo Nurmen puistotielle, joka on puiston toisessa osiossa. Ensimmäisenä eteen avautuu vanha tuulimylly.  Turussa oli aikoinaan lähes jokaisella kukkulalla tyylimyllyjä, joissa viljanviljelijät jauhattivat jauhonsa. Jäljellä on enää tämä mylly. Myllyn rakennutti 1859 laivuri Juho Antinpoika. Hän halusi jättää merimiehen hommat ja siirtyä mylläriksi. Myllyssä on neljä kerrosta, joissa jokaisessa ovat jauhavat kiviparit. Mylly ei kannattanut ja konkurssin jälkeen mylly siirtyi A Tengströmille, joka perusti paikalle myös leipomon. Kannattamattomana mylly lopetti toimintansa 1900-luvun alussa. Sen jälkeen siivet eivät ole pyörineet. Onneksi mylly on säilynyt, siipipaneelit on kerran uusittu. Hieman rapistunut se on tällä hetkellä. Toivottavasti säilytetään kunnostettuna edelleen.

Samppalinnan Kesäteatteri sijaitsee myllyn takana, hieman teatterin katto pilkistää taustalla. Tällä paikalla ei ole käyttöä kuin kesäisin kesäteatterin aikana. Paikalle soisi käyttöä ympärivuotisesti 

Samppalinnan myllyltä aukeaa syksyinen näkymä Kakolanmäelle. Päivän sateisuus näkyy kuvassa.

 

Kostea sääkään ei pilaa puiston vehmautta. Polkua edetään kohti Urheilupuistoa.

Edessä aukeaa Paavo Nurmi Stadion. Se on osa Urheilupuistoa. Tällä paikalla on ollut urheilukenttä jo vuodesta 1890 lähtien. Nykyinen Stadion vihittiin käyttöön  Paavo Nurmen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi 1997. Urheilupuisto on muuttumassa Unelmapuistoksi. Tulossa on näköalatasanne, kulttuuripolku, istuinrymiä, painotalo muuttuu tulevaisuuden asukastaloksi, lintulammikot uusitaan. Aikomuksena on saada osa valmiiksi Turku kulttuuripääkaupunki 2012-vuodelle
Tähän päättyvät kierrokset Turun kukkuloilla. Yliopistonmäki, Aninkaistenmäki, Kerttulinmäki, Vartiovuorenmäki, Puolalanmäki, Kakolanmäki ja Samppalinnanmäki, löydät kukkulakierrokset sivupalkin otsikon Turun kukkulat-osiosta.

Kakolanmäki Turun kauneimpia alueita

Kakolanmäki on ollut 1500-luvulta aina 1800-luvulle paljaaksi hakattu louhikkoinen kukkula.  C L Engel jätti asemakaavasuunittelussa 1800-luvulla kukkulan rakentamattomaksi. Valtio rakennutti kukkulalle vankilakompleksin. Ensimmäinen rakennus valmistui 1858.

Vankilarakennusten ja Linnankadun välinen alue istutettiin puistoksi. Nyt tällä porrastetulla puistoalueella on paljon vanhoja puita, lehmuksia, vaahteroita, saarnia ja jalavaa. Puiston omenapuissa kypsyivät parasta aikaa omenat.  Puistoalue on osittain hoidettu, mutta virkistysalueeksi sitä ei virallisesti ole otettu. Puistosta puuttuvat sille tunnusomaiset puistonpenkit ja muut virikkeet. Puusto on kaunista ja ruohikolle voi  tehdä piknikretkiä.

Puistoalueen käyttöä rajoittaa Linnakadun reunassa kauniin keltaisen rakennuksen edessä oleva kyltti, jossa kerrotaan alueen olevan vankila-aluetta ja kielletään asiaton oleskelu.

Kuljin tätä rinnettä niin ylös kuin esteettömästi oli mahdollista. Lopulta tuli korkea verkkoaita vastaan. Aidan takaa sankan puuston keskeltä pilkotti päärakennuksen komea julkisivu. Tältä  kukkulan korkeimmalta kohdalta on näköala merelle aina Airistolle saakka. Sitä en nyt päässyt ihailemaan.

Kakolasta Turun keskusvankila/Lääninvankila muutti  vuonna 2007 uusiin tiloihin Turun ulkopuolelle Saramäkeen. Siitä saakka rakennukset ovat olleet tyhjillään odottamassa Pekka Helinin Linnavuori-suunnitelman täytäntöönpanoa eli rakentamista. Kallion sisälle on valmistunut 2008 Kakolan Jätevedenpuhdistamo. Se on Suomen 3. suurin ja korvaa viisi vanhaa avopuhdistamoa. Vaikka hajuhaittoja pelättiin niitä ei ole tästä suljetusta puhdistamosta ympäristöön levinnyt.

Mäeltä alas vilkkaalle Linnakadulle on kevyt laskeutua.

Kakolanmäen kylkeen on 1980-luvulla rakennettu kerrostaloja.

Vielä katse yli Aurajoen. 

Vanhat vankilarakennukset on rakennettu Kakolanmäestä louhitusta graniitista. Länipäässä seisoo kaunis linnamainen rakennus, jota ympäröi puisto. Kattohuoneistossa olisi hulppea asua, mutta mitään saneeraustoimia ei vielä näy. Mieleeni nousevat vanhat englantilaiset linnat kivimuureineen. Kakolanmäki tulee olemaan Turun kauneimpia asuinalueita, elleivät uudet rakennukset pilaa miljöötä. Vanhat rakennukset on suojeltu, joten julkisivut säilynevät entisellään.

Kurkistin vahvan panssariaidan taakse sellirakennuksiin, joita pimeän tullen valaisi aikoinaan pitkä valaisinrivi.

Muurien ulkopuolelle on rakennettu vankilahenkilökunnan asuintaloja. Ne ovat kauniita nikkarityylisiä ja hienoa käsityötä. Näistä yksi näytti olevan tyhjillään. Toivotaan näille puutaloille hyvää elämää sadoiksi vuosiksi eteenpäin.
Onnea Kakolanmäen uusille asukkaille tulevaisuudessa mahdollisimman pian. Toivon, että hieno rinnepuisto saataisiin kaupunkilaisille virkistyskäyttöön.

Puolalanmäellä

Puolalanmäki on Turun kukkuloista se, jolle nousen kukkulan itäsivulta. Pysähdyn portailla ja edessä näkyvät 1900-luvun alun jugendtalot. Puolalan kylä, joka sijaitsi tällä mäellä, liitettiin Maariasta Turkuun 1600-luvun lopulla.  Tulipalo tuhosi alueen 1775 ja sen jälkeen alueelle rakennettiin puutaloja ja -mökkejä, niissä asui merimiehiä ja käsityöläisiä. Turun palo 1827 säästi Puolalanmäen puutalot 1900-luvun alkuun saakka, jolloin aloitettiin kivitalojen rakentaminen. Suurimpana hankkeena Taidemuseon rakennustyö. Mäen korkeimmalle osiolle on puutarhuri Mauritz Hammarberg suunnitellut mäkipuiston Tukholman vastaavien puistojen mukaisesti.

Portaita kiivetään suoraan Turun Taidemuseon itäpäädyn eteen. Enimmäkseen Taidemuseota näytetään sen paraatisivulta, joka avautuu Aurakadulle. Taidemuseo, jonka on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström, avattiin käyttöön 1904. Kansallisromanttinen rakennus on Turun harmaata graniittikiveä ja muistuttaa kivilinnaa. Taidemuseon kokoelmissa on yli 6000 teosta.

Mäelle noustaan ja sieltä laskeudutaan alas jyrkkiä portaita pitkin. Nämä puiden lehvästöjen takaa pilkottavat portaat vievät pohjoissivulta alas Läntiselle Pitkäkadulle. Kuntolenkkeilylle puisto on mitä parhain ei vain kauneutensa vaan myös portaidensa takia. Portaita kiipeäminen saa kalorit kulumaan.

Puutalojen ja jugendtalojen yhteiselo on sopusointuista. Ympäröivä vehreys tekee alueesta viihtyisän ja rauhallisen. Nuoriso kokoontuu puistoon ja sen seurauksena on syntynyt lieveilmiöitä. Jotkut puhuvat jo huumepuistosta löydettyjen piikkien ja muiden jätösten perusteella. Itse en ole kohdannut mitään tämän tapaista. Rauhalliselta ja siistiltä näytti nytkin.  

Puistotie johtaa Turun ja Leningradin, nykyään Pietari, ystävyyden patsaalle. Patsas on pronssia, jalusta punagraniittia ja tekijä kuvanveistäjä Antti Louhisto (1918-1989). Patsas pystytettiin 1969. Ystävykset rajan molemmin puolin näyttävät halaavan toisiaan ystävyyden merkiksi.

Patsaan vierestä avautuu näkymä kaupungin ylle, taustalla näkyy Mikaelinkirkko. Kuin New Yorkin Keskuspuistossa täälläkin on pallo- ja leikkialue, jossa leikkivät parhaillaan ala-aste- ja tarhaikäiset lapset. Kai tämä jäädytetään talvella luistinkentäksi. Lienee kuitenkin rahakysymys, budjetti ei salli vedentuhlausta "tähän turhuuteen".    

Nyt käännytään Taidemuseon paraatipuolelle. Ennen sitä edessä on suihkukaivoveistos Joutsenet, paljastettu 1959. Jussi Mäntynen (1888-1978) on veistoksen luoja. Veistos on pronssia ja jalusta punagraniittia.

Kuuluisa turkulainen katunäkymä avautuu museolta Aurakatua pitkin yli Auransillan ja jatkuu Kaskenkatua läpi keskustan ylös horisonttiin.

Kiertelen vielä hetken puistossa ihaillen sinne avautuvia näkymiä, kauniita rakennuksia ja kaupungin kattojen yli kaartuvaa poutapilvistä taivasta.

Laskeudun Kauppiaskadulle, kuljen kohti kirjastoa ja pujahdan Aurajoen rantatielle.
PS. Muistutan, että kuvat kannattaa klikata isommiksi. Näkymät avautuvat selvemmin esiin.

Kerttulinmäki

Turun kukkuloista Kerttulinmäki asutettiin jo 1300-luvun lopulla. Lieneekö siinä suhteessa vanhin kukkuloista. Muista kukkuloista se eroaa karmaisevan historiansa ansiosta. Keskiajalla 1300-luvulta lähtien 1700- luvun lopulle kukkula toimi rikostentekijöiden tuomioiden täytääntöpanopaikkana eli hirttopaikkana. Silloin kukkulan nimenä oli Hirsipuumäki.
Kallion laelta hirsipuut näkyivät kauas Hämeen Härkätielle saakka. Hirressä roikkuvat olivat varoittavana esimerkkinä siitä, mitä rikoksista seuraa. Viimeinen hirttotuomio oli 1825. Keisari Aleksanteri I  lopetti lailla hirttotuomiot, ne muutettiin karkotuksiksi Siperiaan. Tosin historia tuntee muutamia kuolemantuomioita tämän jälkeenkin. Kukkulan laelle on  pystytetty karu muistomerkki muistuttamaan synkästä menneisyydestä. 

Kukkulan ympäristö on rakennettu tiiviisti. Turun Tuomiokirkon torni pilkistää kerrostalojen takaa. Kauan ennen asutuksen leviämistä tälle paikalle oli kukkulan juurella lampi, Mätäjärvi, se laski Krooppijokea myöten Aurajokeen. Mätäjärvi sekä mätäni että kuivui soistumisesta johtuen. Hajuhaitat lienevät olleet aikamoisia. Nyt  sekä järvi että Krooppi ovat historiaa.

Samalla kukkulatontilla sijaitsee Kerttulinkoulu, rakennettu 1912. Koulu toimii edelleen, pitäisikö sanoa toistaiseksi. Toivotaan, että saa jatkaa vielä kauan. Tätä koulua kävi aikoinaan myös 1980-luvun presidenttimme Mauno Koivisto.

Kerttulinmäen elämä soljuu eteenpäin, historia on eletty ja takanapäin. Ympäristön kerrostalot ovat pääasiassa 1950- 1980 luvulla rakennettuja.  Hieman vanhempi oranssi rakennus on Turun Yliopiston rakennuksia.

Vartiovuorenmäki

Turun näkyvin kukkula on Vartiovuorenmäki. Kukkulan laella oleva Tähtitorni näkyy kauas yli kaupungin keskustan. Suunnistamalla kohti tornia  noustaan ylös Vartiovuorenmäelle, joka on laaja vihreä puisto. Puistossa on yli sata erilaista puuvartista kasvilajia. Hieno ulkoilualue keskellä kaupunkia. Tosin tänään sunnuntaina tapasin puistosta vain kaksi piknikretkeilijää. Puiston laidalla on Turun Kesäteatteri, jonne kulki lapsia vanhempineen alkavaan näytökseen. Tästä noustaan vielä ylemmäs ja tullaan kukkulan huipulle Tähtitornin pihaan.

Edessä on pyöreä rakennus, jonka suunnitteli C L Engel ja se valmistui 1819. Observatoriona rakennus toimi vain 12 vuotta, jolloin observatorio siirtyi Helsinkiin. Rakennus jäi pariksi vuodeksi tuumaustauolle, kunnes 1836 siinä aloitti toimintansa Turun ruotsinkielinen merenkulkukoulu. Se toimi vuoteen 1967. Sen jälkeen mietittiin kauniille rakennukselle uutta käyttöä. Rakennuksessa toimivat merenkulun ja turkulaisen tähtitieteen museot. Sinne sijoitettiin myös professori Yrjö Vaisalan kokoelmat. Tähtitorni tyhjentyi Forum Marinumiin ja Turun Taidemuseo siirsi remontin alta taidenäyttelynsä vv 1999-2005 tähän kauniiseen rakennukseen. Jälleen jäivät tilat tyhjilleen. Pari vuotta ihmeteltiin, kunnes 2007 Åbo Akademi osti rakennuksen. Se  tulee toimimaan taidegalleriaosaston toimistona. Tähtitornista muistuttaa enää katolla oleva sininen tähtipallo.

 Pihalle noustaessa mäessä on tämä kaunis pieni rakennus, jonka nurkissa komeilevat kalat.

Komeat näkymät avautuvat yli keskustan kauas lähiöihin saakka. Lieneekö taustalla Raisio.

Tämä näkymä on kohti toista kukkulaa Puolalanmäkeä. Taustalla häämöttää Turun Taidemuseo.

Jätämme hyvästit Tähtitornille, joka olemassaolonsa aikana ei avaruuden tutkimuksessa ole saanut olla mukana kuin pienen tovin. Unohtuuko tämä kaunis rakennus ja ympäröivä puisto vain läpikulkupaikaksi. Jääkö torni vain maamerkiksi, jota ihaillaan kaukaa maisemaan piirtyvänä hienona rakennuksena. 

Aninkaistenkukkulalla

Aninkaistenmäki, se on toinen Turun seitsemästä kukkulasta, jonne nyt kuljemme. Kukkulaa halkoo vilkas Aninkaisten katu, joka on saanut nimensä mäen ja siellä aikoinaan sijainneen kylän mukaan. Kukkulalta löytyy paljon vanhoja kauniita rakennuksia, puistojen ja pihojen vehreyttä.  

 

Seisomme kukkulan laella ja Aninkaisten katu laskee alas Aurajoen rantaan ylittää Tuomikirkkosiltaa pitkin joen ja matka jatkuu loivaa mäkeä ylös Kupittaalle.

Jäämme Aninkaisten kukkulalle ja edessä on Puutori. Torin reunassa on pieni ruusupensaita  pursuava viheralue, sen reunassa on Wäino Aaltosen  Kun ystävyyssuhteet solmitaan-patsas, joka paljastettiin 21.5.1955.  Patsas on pronssia ja jalusta punaista graniittia. Tämä patsas on kaksoiskappale, toinen patsas on lahjoitettu Turun ystävyyskaupungille Göteborgille, jossa sekin paljastettiin toukokuussa 1955. Patsas on kiitoslahja Göteborgille, joka muisti  turkulaisia sodan vaikeina aikoina. Göteborgin kaupunki lahjoitti 1945 lähes jokaiseen turkulaiseen kotiin joulupaketit. 

Puutorilla ei ole varsinaista toritoimintaa. Silloin tällöin siellä järjestetään tapahtumia mm kirjamessuja. Torielämän puuttuessa sen pyöreä komea vessakin on jäänyt alkuperäisestä tarkoituksestaan käyttämättömäksi. Mutta turkulaiset ovat kekseliästä väkeä. Uuttera yrittäjä perusti vessaan ravintolan. Uskoisin, että kesäisin aurinkoisella torilla vietetään aikaa oluttuopin äärellä. Nyt pöydät olivat typötyhjät, mutta kai kesämmällä on väkeä.     

 

Ruusut olivat täydessä kukassa tänä kesäkuun 9. päivänä. Toria reunustavat komeat vanhat kivitalot.

Puutorilta matka jatkuu Brahenkatua alas. Edessä on rautatiealue ja siitä oikealle kulkevat junat Helsinkiin. Kulman takana on linja-autoasema. 

Viimeisenä etappina pysähdymme Aninkaistenkatu 1:ssä .Ammatti-instituutin rinteessä  seisovan patsaan eteen.  Viljo Mäkisen  Hitsaajat kupariveistos betonijalustalla on pystytetty 1968. Patsas on jalustoineen 4,7 metriä korkea valoefektinen taideteos.  Veistoksen yläosassa kimaltavat hitsauskipinät. Veistos on saanut jäädä tähän rinteeseen vaikka Teknillinen Ammattioppilaitos siirtyi pois Peltolaan.

Tässä rinteessä hieman alempana sijaitsee Turun Konserttitalo ja  sen välittömässä läheisyydessa Turun Maakunta-arkisto.

Yliopistonmäki oli ensimmäinen kukkula josta postasin, Aninkaistenmäki on toinen.

Seitsemän kukkulan kaupunki

Rooma on kuuluisin seitsemän kukkulan kaupunki. Siellä olen käynyt, mutta en sen jokaisella seitsemällä kukkulalla. Asun tällä hetkellä seitsemän kukkulan kaupungissa Turussa. Olen kulkenut sen jokaisella kukkulalla. Ensi vuonna 2011 kulttuuripääkaupunki. Turkua voisi markkinoida kuin Roomaa kukkuloiden kaupunkina.  Tuskinpa sitä kukaan tekee eikä edes tiedosta tätä asiaa.   
Kävin tänään yhdellä näistä kukkuloista. Kukkulalla, joka ennen toista maailmansotaa oli Ryssänmäki. Vesilinnan valmistuttua Vesilinnanmäki. Kun Turun Yliopisto muutti alueelle ja Vesilatos Halisiin, kukkula sai uuden nimen Yliopistonmäki.

Vesilinna, joka antoi mäelle nimen, valmistui 1941. Sen ovat suunnitelleet  1930-luvulla arkkitehdit Erik Bryggmann  ja Albert Richardtson.  Rakennustyyli on funtionalismia, julkisivumateriaali kalkkihiekkakiveä ja pilasterit muuratut. Monumentaalinen rakennus ei ole enää sen alkuperäisessä käytössä.  Rakennus on nyt  Kiipeilypalatsi, jossa harrastetaan seinäkiipeilyä.  Vesilinna on suojelukohde.

Vesilinnan ympäristö on luonnonmukainen kallioinen puustoa kasvava luonnonpuisto. Raunistula-postauksessani on kuva, joka on otettu suoraan tänne Yliopistonmäelle. Vesilinna näyttää kuvassa Eduskuntatalolta, mutta lähempää katsottuna ero on jo ilmeinen, tosin monumentaalinen muotokieli on sama.

Vastavuoroisesti otin tältä  kukkulalta kuvan Raunistulaan päin. Pihlajat kukkivat kukkulalla parhaillaan.

Korkealta näkee kauas yli vihreän runsauden, jonka siimeksessä sykkii  kaupungin elämä. Puiden välissä on vilkas Helsingintie ja Turku-Helsinki rautatie. Kukkulan metsikössä laulavat linnut.

Ja syreenit kukkivat tuoksuen.

Matka jatkuu tältä kukkulalta alas ja seuraavalle kukkulalle. Tavataan kukkuloilla taas jossain vaiheessa ja siltojakin on vielä näkemättä. Niitäkin on seitsemän.