maanantai 31. maaliskuuta 2008
Tänään paistoi kevätaurinko
Aamulla aurinko ennusti kunnon kevätpäivää. Tottahan se on, kun katsoin ikkunasta käyskenteli pihalla uljas fasaani. Ukko fasaani on tuttu asukas pihapiirin lähistöllä ja talven jälkeen se on palannut. Luulisin, että Ukon talvi on tullut vietettyä tukevaoksaisten havupuiden suojassa ja nyt on aika palata ihmisten ilmoille.
Fasaani on kotoisin Aasiasta. Se on peltokanalintu, joka syö viljaa, hyönteisiä, sieniä ja marjoja.
Suomeen fasaanin istutti suklaatehtaan perustaja Karl Fazer. Kesyltä näyttävä ylväs fasaani rakastaa ihmisiä. Se näyttää viihtyvän hyvin kotimme pihapiirissä.
Naaraiden suosioon päässyt fasaanikukko muodostaa ympärilleen haaremin, jossa käyskentelee useita naaraita. Mutta aina ei käy säkä. Lopullisen valinnan kumppanin suhteen kun tekee naaras, saattaa ei suosittu ukkofasaani joutua elämään poikamieselämää. Olisiko meidän Ukko poikamies, kenties. Miten tästä fasaanista juolahti mieleen juuri nyt tekstiviestipiipitys. Mutta- Ukko fasaanillamme ei ole kännykkää, voimakas kutsuhuuto "köök ---- kök" kiirii kutsuvasti naaraan korviin.
Lopuksi herkuttelua täytetyllä fasaanilla Ruokalan ohjeen mukaan.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Vähän ennen kun......
Vähän ennen kun menen nukkumaan, hengähdän olohuoneen sohvalla. Vieraat ovat jo yöpuulla.
Levitän ja luen päivän Hesaria. Uutisista on pitkin päivää kuultu vaiheita niistä kuuluisista tekstiviesteistä. Ilta- Sanomat ehti jo julkaista Iken tekstiviestin ja Hesari jatkoi samasta aiheesta. Aamuyöllä 20.2 yksinäinen mies näpytteli tekstarin "Haluasitko tehdä sitä jossain jännässä paikassa. Mikä se voisi olla." - Virkamatkallaan ulkoministeri selitti tekstiviestin taustaa, kun häneltä kysyttiin, oliko viesti seksiehdotus. "Sen nyt kai jokainen saattoi lukea, että se ei ollut mikään viesti, joka ei olisi ollut vastaus johonkin minulle aiemmin esitettyyn."
Pyöritys jatkui, ministeri Katainen antoi lausunnon STT:lle, että Kanerva on toiminut harkitsemattomasti, mutta ulkoministerillä on edelleen hänen luottamuksensa. Pääministeri Vanhanen sanoi MTV3:n uutisille tekstiviestit ovat yksityisasia, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen korosti, että kysessä on yksityisen ihmisen asia, ministeri Sirkka-Liisa Anttila piti ulkoministerin luottamusta kokoomuksen asiana. Presidentti Tarja Halonen toivoi, että ulkoministeri ja muutkin olisivat ottaneet opikseen tekstiviestijupakasta.
Kokoomuksen Marja Tiura ja naistenliiton puheenjohtaja Henna Virkkunen vaativat Kanervan puhuttelua heti, kun Hymy-lehti julkaisee lisää tekstareita.
Ulkoministeri on ollut matkoilla virkatehtävissään ympäri Eurooppaa ja edessä on matka Naton huippukokoukseen. Työpaineet ja tekstiviestikohu ovat uuvuttaneet ministerin, Tallinnan seminaariin voimat eivät enää riittäneet, lepo oli paikallaan.
Nyt en ymmärrä median ärhäkkyyttä tekstariasiassa. Vaikka tämä käytös ministeriltä ei ole sivistyneen ja hyvän maun mukaista, pitääkö meidän kuulla ja lukea tästä asiasta kaikista tiedotusvälineistä, kaikilta televisiokanavilta ja sivukaupalla lehdistä. Tätä on jatkunut kolme viikkoa ja kunhan Hymy ilmestyy tämä jatkuu hamaan tulevaisuuteen.
Eikö media voisi jo armahtaa meitä kansalaisia. Voisiko valtakunnasta löytyä muuta tiedotettavaa. Myönnän, että en ole lähestulkoonkaan täydellinen ihminen ja olen tehnyt jos jonkilaista elämäni varrella, paitsi että en ole ollut kansanedustaja. Minua ei kiinnosta vähän vähääkään tämä Iken tekstarikohu. Eikä kukaan ole antanut minulle oikeutta kieriskellä Iken yksityiselämän käänteissä. Jokainen elää oman elämänsä.
Näyttää, että media on ottanut itselleen poliittisen päätäntävallan tässäkin asiassa ulkoministerin kohdalla. Nyt Hymy-lehti päätuomarina päättää erottaa Ilkka Kanervan ja muu media tukee tätä päätöstä.
Eikö meidän kansalaisten tulisi saada päättää kansanedustuslaitoksen välityksellä. Niinhän se demokratia toimii. Poliittinen päätäntävalta on ja pitää olla instanssilla, jonka me kansalaiset olemme valinneet.
Toivon, että kansanedustuslaitos keskittyy niihin asioihin, johon se on valittu. Medialla luulisi olevan aivan riittävästi aiheita tiedottaa ja kirjoittaa juuri näistä asioista. Onko media tulevaisuudessa entistäkin suurempi yhteiskunnallinen vallankäyttäjä.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Liedetön ruuanvalmistusstrategia
Kun kotiuduin työmaalta kotiin, kuljin ensimmäiseksi keittiöön. Siellä näytti juuri siltä kuin olin odottanutkin. Kaikki oli viety ainoastaan kylmäkeskus oli pyynnöstämme jäänyt toistaiseksi. Sekin viedään ensi viikolla. Seinät olivat riisutun rosoisen paljaat poislähteneiden kaappien alta.
Arkistokaappien päällä olevista astiapinoista on todella helppo valita haluamaansa. Ei turhaa penkomista ja etsimistä kaiken näkee yhdellä silmäyksellä. Mitä teen astioilla, jos ruuanvalmistuksesta puuttuu liesi. Retkielämää olin suunnitellut toteuttavani. Meillä pirisi puhelin, joka muutti suunnitelmat. Huomenna on tulossa vieraita. Tuttavapariskunta lähtee viikonloppumatkalle ja poikkeaa meillä lauantaista maanantaihin. Nyt on aloitettava liedettömän keittiön strategia vieraiden kestitsemiseen.
Kaappien kätköistä tyhjensin ruuanvalmistukseen sopivia välineitä, pölyttyneitä, unohtuneita ja harvoin käytössä olleita. Näiden kapistuksien mukaan määräytyvät tarjottavat.
Ensimmäisen löytö oli voileipägrilli. Se ostettiin aikoinaan hetken mielijohteesta. Kyllä sitä silloin tällöin käytettiinkin voileipien tekoon, mutta pitkään se on ollut jo käyttämättömänä.
Lauantai-illaksi siinä valmistuvat klassiset lämpimät voileivät, joiden välissä on kinkkua, juustoa, tomaattia ja ananasta.
Leivänpaahdinta on käytetty säännöllisemmin. Siinä on lämmitetty karjalanpiirakat ja paahdettu leipää. Ruokalaji numero kaksi ovat karjalanpiirakat keitettyjen munien kera. Munat kypsyvät vedenkeittimessä loistavasti. Lämpimät paahtoleivät, joiden päälle nostetaan savulohi-, fetajuusto- ja mätitahnaa sekä ryytirahkaa, maistuvat jo nyt kielenpäällä.
Micro on ollut käytössä lähinnä pakasteiden sulatuksessa, nyt siinä valmistetaan ruokaa.
En ole koskaan kypsentänyt perunoita microssa, nyt aion tehdä sen. Onneksi microa ei ole vielä viety. Tallennan microperunoiden reseptin tähän.
Uuniperunat microssa
Halkaise perunat pituussuunnassa ja aseta ne vadille. Ripottele päälle aromisuolaa ja paprikajauhetta. Kaada tilkka vettä vadille. Kypsennä täydellä teholla n 8 minuuttia.
Uuniperunat tarjotaan katkarapu-, anjovis- ja kinkkutäytteen kera.
Vohvelirauta on ollut meillä jo kauan, vähäiseksi sen käyttö on jäänyt. Nyt se pääsee toimimaan. Siinä valmistuvat vohvelit jälkiruuaksi. Pakasteesta soseutetaan mansikoita ja vadelmia ja nokare kermavaahtoa päälle.
Vohveliraudan päällä on unohduksissa ollut munakello. Nyt sillä mitataan kananmunien oikea keittoaika.
Kahvinkeitin Moccamaster saa jatkaa palveluksiaan uudessa keittiössäkin. Kahvinkeitto ei tuota ongelmaa se valmistuu saman kaavan mukaan entiseen tapaan.
Vielä sekoitetaan tuoreet salaatit, siihen ei tarvita keittovälineitä. Kauppalista on paras tehdä, että viikonloppuruokien tekemiseen on kaikki tarvittava. Onneksi on pöytä, josta herkut nautitaan.
Arkistokaappien päällä olevista astiapinoista on todella helppo valita haluamaansa. Ei turhaa penkomista ja etsimistä kaiken näkee yhdellä silmäyksellä. Mitä teen astioilla, jos ruuanvalmistuksesta puuttuu liesi. Retkielämää olin suunnitellut toteuttavani. Meillä pirisi puhelin, joka muutti suunnitelmat. Huomenna on tulossa vieraita. Tuttavapariskunta lähtee viikonloppumatkalle ja poikkeaa meillä lauantaista maanantaihin. Nyt on aloitettava liedettömän keittiön strategia vieraiden kestitsemiseen.
Kaappien kätköistä tyhjensin ruuanvalmistukseen sopivia välineitä, pölyttyneitä, unohtuneita ja harvoin käytössä olleita. Näiden kapistuksien mukaan määräytyvät tarjottavat.
Ensimmäisen löytö oli voileipägrilli. Se ostettiin aikoinaan hetken mielijohteesta. Kyllä sitä silloin tällöin käytettiinkin voileipien tekoon, mutta pitkään se on ollut jo käyttämättömänä.
Lauantai-illaksi siinä valmistuvat klassiset lämpimät voileivät, joiden välissä on kinkkua, juustoa, tomaattia ja ananasta.
Leivänpaahdinta on käytetty säännöllisemmin. Siinä on lämmitetty karjalanpiirakat ja paahdettu leipää. Ruokalaji numero kaksi ovat karjalanpiirakat keitettyjen munien kera. Munat kypsyvät vedenkeittimessä loistavasti. Lämpimät paahtoleivät, joiden päälle nostetaan savulohi-, fetajuusto- ja mätitahnaa sekä ryytirahkaa, maistuvat jo nyt kielenpäällä.
Micro on ollut käytössä lähinnä pakasteiden sulatuksessa, nyt siinä valmistetaan ruokaa.
En ole koskaan kypsentänyt perunoita microssa, nyt aion tehdä sen. Onneksi microa ei ole vielä viety. Tallennan microperunoiden reseptin tähän.
Uuniperunat microssa
Halkaise perunat pituussuunnassa ja aseta ne vadille. Ripottele päälle aromisuolaa ja paprikajauhetta. Kaada tilkka vettä vadille. Kypsennä täydellä teholla n 8 minuuttia.
Uuniperunat tarjotaan katkarapu-, anjovis- ja kinkkutäytteen kera.
Vohvelirauta on ollut meillä jo kauan, vähäiseksi sen käyttö on jäänyt. Nyt se pääsee toimimaan. Siinä valmistuvat vohvelit jälkiruuaksi. Pakasteesta soseutetaan mansikoita ja vadelmia ja nokare kermavaahtoa päälle.
Vohveliraudan päällä on unohduksissa ollut munakello. Nyt sillä mitataan kananmunien oikea keittoaika.
Kahvinkeitin Moccamaster saa jatkaa palveluksiaan uudessa keittiössäkin. Kahvinkeitto ei tuota ongelmaa se valmistuu saman kaavan mukaan entiseen tapaan.
Vielä sekoitetaan tuoreet salaatit, siihen ei tarvita keittovälineitä. Kauppalista on paras tehdä, että viikonloppuruokien tekemiseen on kaikki tarvittava. Onneksi on pöytä, josta herkut nautitaan.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Lumipalloefekti
Kuva: Living etc
Asioilla on tapana laajeta ja vyöryä lumipallon tavoin. Olen huomannut tämän lumipalloefektin kotona olohuoneessa, eteisessä ja muissa huoneissa. Kaikki alkoi keittiöremontista. Se on jo niin pitkällä, että huomenna puretaan kaapit ja kuljetetaan uuteen kotiin. Sinne menevät myös kaikki koneet microon saakka. Nyt ovat jauhokaapin tavarat pahvilaatikossa, astiat työhuoneen arkistokaapin päällä, kodinhoitohuoneen tasolla ja osa pahvilaatikoissa.
Alkaa reilun viikon kestävä retkeilijän elämä omassa kodissa. Odotusta valkoisesta keittiöstä, josta on häivähdys otsikkokuvassa. Haaveilua ihanista lämpimistä aterioista ja oman keittiön liedellä paistetuista mehevistä pihveistä.
Keittiön seinät pitää maalata ja valita seinämaalin sävy. Eikä maalaaminen pääty keittiön seiniin, yksi seinä jatkuu eteisen puolelle, joten pakkohan on maalata eteisen seinät. Valokatkaisijat näyttävät yllättävän keltaisilta. Niiden peitelevyt pitää uusia, eikä uusimatta voi jättää pistorasioita lattianrajassa. Miltä ne nyt näyttäisivät vastamaalatulla seinällä.
Kun otin olohuonekuvia, huomasin kuinka seinien maalipinta on virttynyt ja harmaantunut. Patterien kohdalla kulkee ohuet lämpöläiskät. Seuraavaksi on vuorossa olohuone.
Ruokailutilassa tarvitaan myös maalin puhdistavaa raikkautta. Eikö tämä ole jo lumivyöryn alku.
Asioilla on tapana laajeta ja vyöryä lumipallon tavoin. Olen huomannut tämän lumipalloefektin kotona olohuoneessa, eteisessä ja muissa huoneissa. Kaikki alkoi keittiöremontista. Se on jo niin pitkällä, että huomenna puretaan kaapit ja kuljetetaan uuteen kotiin. Sinne menevät myös kaikki koneet microon saakka. Nyt ovat jauhokaapin tavarat pahvilaatikossa, astiat työhuoneen arkistokaapin päällä, kodinhoitohuoneen tasolla ja osa pahvilaatikoissa.
Alkaa reilun viikon kestävä retkeilijän elämä omassa kodissa. Odotusta valkoisesta keittiöstä, josta on häivähdys otsikkokuvassa. Haaveilua ihanista lämpimistä aterioista ja oman keittiön liedellä paistetuista mehevistä pihveistä.
Keittiön seinät pitää maalata ja valita seinämaalin sävy. Eikä maalaaminen pääty keittiön seiniin, yksi seinä jatkuu eteisen puolelle, joten pakkohan on maalata eteisen seinät. Valokatkaisijat näyttävät yllättävän keltaisilta. Niiden peitelevyt pitää uusia, eikä uusimatta voi jättää pistorasioita lattianrajassa. Miltä ne nyt näyttäisivät vastamaalatulla seinällä.
Kun otin olohuonekuvia, huomasin kuinka seinien maalipinta on virttynyt ja harmaantunut. Patterien kohdalla kulkee ohuet lämpöläiskät. Seuraavaksi on vuorossa olohuone.
Ruokailutilassa tarvitaan myös maalin puhdistavaa raikkautta. Eikö tämä ole jo lumivyöryn alku.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Mustarastas lumimyräkässä
Nyt olemme lumimyrskyn silmässä. Tuuli tuivertaa, maan peittää vasta satanut pyrylumi. Pekka Pouta lupaili, että perjantaina lämpenee ja sitten alkaa kevät.
Pyryn keskellä taisteli mustarastas etsien syötävää. Pensaiden alta sitä löytyi. Juoksuaskelin eteenpäin, löytyisikö pyrylumen peittämän ruohikon uumenista lisää, matosia, siemeniä, tuoreita ruohonjuuria tai muuta hyvää. Viima on kova, käy ytimiin saakka läpi lämpimän höyhenpeiton.
Pienet lounastorkut on paras ottaa angervopensaan oksiston suojassa. Viiman puhallukset eivät pure sinne niin terävinä, on hiukan lämpimämpi olo. Kiitos sinulle mustarastaani, oli mukava seurata päiväpuuhiasi.
Mustarastaan laulun siivin ajatukset lentävät pitkälle kevääseen. Pian se on täälläkin.
Pyryn keskellä taisteli mustarastas etsien syötävää. Pensaiden alta sitä löytyi. Juoksuaskelin eteenpäin, löytyisikö pyrylumen peittämän ruohikon uumenista lisää, matosia, siemeniä, tuoreita ruohonjuuria tai muuta hyvää. Viima on kova, käy ytimiin saakka läpi lämpimän höyhenpeiton.
Pienet lounastorkut on paras ottaa angervopensaan oksiston suojassa. Viiman puhallukset eivät pure sinne niin terävinä, on hiukan lämpimämpi olo. Kiitos sinulle mustarastaani, oli mukava seurata päiväpuuhiasi.
Mustarastaan laulun siivin ajatukset lentävät pitkälle kevääseen. Pian se on täälläkin.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
torgrim EGGEN: SISUSTAJA
Torgrim Eggen on norjalaisen nykykirjallisuuden tunnetuin satiirikko, kerrotaan Sisustaja- kirjan takakannessa. Sain kirjan lahjaksi parisen vuotta sitten. Samantien saatuani kirjan luin sitä reilut sata sivua, lukeminen päättyi siihen. En heti päässyt luontevasti juoneen mukaan, vaikka kerronta on sisustuksellisen yksityiskohtaista ja mehukasta. Aloitin kirjan alusta uudelleen. Sisustusmaailmaan liittyvä juoni ei ounastele yllättävää loppua. Dramaattisessa lopussa sisustuksellinen innovaatio näyttelee pääroolin. Lukijan tulkittavaksi jää, onko kyseessä kuitenkin traumaattisen henkilön liian intensiivinen ote sisustus- ja rakkauselämäänsä. Sekoittuvatko fakta ja fiktio ?
Sisustusarkkitehti Sigbjörn Lunde muuttaa tyttöystävänsä Cathrinen kanssa uuteen asuntoon, joka sisustetaan Sigbjörnin kuuluisien oppi-isien ihanteita noudattaen, pieni on kaunista, Jumala on yksityiskohdissa, funktionalismi kunniaan. Näin sanoi Mies van der Rohe, joka on yksi oppi-isistä.
Olohuoneen seinälle ripustetaan vain yksi taulu, se on norjalaisen nykytaiteilijan Olav Christopher Jensenin isokokoinen maalaus.
Sohviksi valitaan Vico Magistrettin Assuan modulisohvat. Hiukan epätietoisuutta syntyy sopivatko ne kotiin vai palautetaanko ne. Mielestäni ne sopivat oikein hyvin, kun pöytä on valittu.
Sohvapöydäksi hankitaan Isamu Noguchin lasikantinen klassikko. Makuuhuone sisustetaan feng shuin periaatteen mukaan, kokolattiamatto on sisalia ja futon-vuoteet.
Keittiöön suunnitellaan Poggenpohlin harmaat, alumiinireunaiset kaapistot, taso graniittia. Liesi on Jacob Jensenin Gaggenau 900.
Äänieristys uuden kodin kerrostalossa ei ole kovinkaan hyvä. Jo ensimmäisenä yönä kantautuu yläkerran asunnosta Whitney Houstonin I will allways love you. Mielenkiinto on herännyt yläkerran asukkaaseen, josta tulee myöhemmin Sigbjörnelle pakkomielteinen intohimon kohde. Sylvia on ensimmäinen ihminen, jolle hän avautuu punaisen värin traumastaan. Hän ei ole edes terapeutti Frodelle kertonut tästä. Sigbjörn käy säännöllisesti terapeutilla, pakkomielteet tunkevat elämään joskus hyvin todentuntuisesti.
Lunde sisustaa yksityiskoteja, ravintoloita ja toimistoja. Y2K ravintolan avajaisissa hän tapaa Sylvian ja siitä alkaa epätavallinen rakkaustarina. Samaisen ravintolanomistajan suosituksesta seuraa iso viisi kuukautta kestävä toimeksianto. Hän saa sisustettavakseen arvostetun Korsmon suunnitteleman funkkistalon.
Talon oleskelutiloihin sopivat Piet Mondrianin maalaukset ja sen alle Gerrit Rietveldin Red & Blue tuoli.
Samaa värimaailmaa jatkaa Georg Nelsonin Marshmallow nahkasohva. Toinen sohvaryhmä on säyseän linjakas, Vico Magistrettin Maralunga.
Takka on olohuoneen keskipiste. Piikkilankaefektit takassa puistattavat asiakasta ja takka lopulta puretaan kaikessa yhteisymmärryksessä. Sigbjörn saa tehtäväkseen suunnitella uuden takan ja siitä tulee säväyttävän ainutlaatuinen. Tupaantuliaisissa se saa kaikkien suuren ihailun ja ennenkaikkea asiakas on siitä ikionnellisen tyytyväinen. Takka on Sigbjörnin omin käsin tekemä viimeiseen silaukseen saakka. Onko takan naisfiguureilla ollut elävä malli ja kuka, jää vieraille arvoitukseksi.
Kiehtova kirja, kerronnasta välittyy mielikuva, että sisustaminen on taidetta ja klassikot ovat trendikkäitä ja ajattomia. Kirjan loppu on inhottavan tyrmistyttävä kaiken mielikuviin piirtyvän designin jälkeen. Kertoiko Sigbjörn lopussa lukijalle vain oman mielikuvansa. Toivottavasti.
Sisustusarkkitehti Sigbjörn Lunde muuttaa tyttöystävänsä Cathrinen kanssa uuteen asuntoon, joka sisustetaan Sigbjörnin kuuluisien oppi-isien ihanteita noudattaen, pieni on kaunista, Jumala on yksityiskohdissa, funktionalismi kunniaan. Näin sanoi Mies van der Rohe, joka on yksi oppi-isistä.
Olohuoneen seinälle ripustetaan vain yksi taulu, se on norjalaisen nykytaiteilijan Olav Christopher Jensenin isokokoinen maalaus.
Sohviksi valitaan Vico Magistrettin Assuan modulisohvat. Hiukan epätietoisuutta syntyy sopivatko ne kotiin vai palautetaanko ne. Mielestäni ne sopivat oikein hyvin, kun pöytä on valittu.
Sohvapöydäksi hankitaan Isamu Noguchin lasikantinen klassikko. Makuuhuone sisustetaan feng shuin periaatteen mukaan, kokolattiamatto on sisalia ja futon-vuoteet.
Keittiöön suunnitellaan Poggenpohlin harmaat, alumiinireunaiset kaapistot, taso graniittia. Liesi on Jacob Jensenin Gaggenau 900.
Äänieristys uuden kodin kerrostalossa ei ole kovinkaan hyvä. Jo ensimmäisenä yönä kantautuu yläkerran asunnosta Whitney Houstonin I will allways love you. Mielenkiinto on herännyt yläkerran asukkaaseen, josta tulee myöhemmin Sigbjörnelle pakkomielteinen intohimon kohde. Sylvia on ensimmäinen ihminen, jolle hän avautuu punaisen värin traumastaan. Hän ei ole edes terapeutti Frodelle kertonut tästä. Sigbjörn käy säännöllisesti terapeutilla, pakkomielteet tunkevat elämään joskus hyvin todentuntuisesti.
Lunde sisustaa yksityiskoteja, ravintoloita ja toimistoja. Y2K ravintolan avajaisissa hän tapaa Sylvian ja siitä alkaa epätavallinen rakkaustarina. Samaisen ravintolanomistajan suosituksesta seuraa iso viisi kuukautta kestävä toimeksianto. Hän saa sisustettavakseen arvostetun Korsmon suunnitteleman funkkistalon.
Talon oleskelutiloihin sopivat Piet Mondrianin maalaukset ja sen alle Gerrit Rietveldin Red & Blue tuoli.
Samaa värimaailmaa jatkaa Georg Nelsonin Marshmallow nahkasohva. Toinen sohvaryhmä on säyseän linjakas, Vico Magistrettin Maralunga.
Takka on olohuoneen keskipiste. Piikkilankaefektit takassa puistattavat asiakasta ja takka lopulta puretaan kaikessa yhteisymmärryksessä. Sigbjörn saa tehtäväkseen suunnitella uuden takan ja siitä tulee säväyttävän ainutlaatuinen. Tupaantuliaisissa se saa kaikkien suuren ihailun ja ennenkaikkea asiakas on siitä ikionnellisen tyytyväinen. Takka on Sigbjörnin omin käsin tekemä viimeiseen silaukseen saakka. Onko takan naisfiguureilla ollut elävä malli ja kuka, jää vieraille arvoitukseksi.
Kiehtova kirja, kerronnasta välittyy mielikuva, että sisustaminen on taidetta ja klassikot ovat trendikkäitä ja ajattomia. Kirjan loppu on inhottavan tyrmistyttävä kaiken mielikuviin piirtyvän designin jälkeen. Kertoiko Sigbjörn lopussa lukijalle vain oman mielikuvansa. Toivottavasti.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
MoMa:ssa ostoksilla
Talousuutisten mukaan USA:n talous taantuu, voitaisiinko puhua jopa lamasta. Ainakin asuntokauppa on pankkien löysän lainapoliitikan takia sukeltanut lamaannuttavasti. Asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet ja hinnat laskeneet, viimeisinä markkinointikeinoina ovat pakkohuutokaupat. Korkoja on laskettu muutamaan otteeseen laman estämiseksi. Dollarin kurssi on laskenut. Onko nyt oikea aika tehdä ostoksia USA:sta ?
Kävin MoMa:n nettikaupassa, mietin mitä ostaisin. Valaisimia on hankala ostaa netistä sähkömääräysten ja takuuasioiden vuoksi. Kartellin tuotteet saa edullisemmin täältä Suomesta ja mahdolliset takuuasiat on helpompi hoitaa kotimaan liikkeen kanssa. Allaolevat tuotteet valitsin ostoslistalle.
Tästä maljakosta olen haaveillut ja tätä olen etsinyt Suomesta tuloksetta. Flex vase - laboratorioputkilomaljakko 26 euroa. Materiaali polykarbonaattia.
Hieno ja tarpeeksi yksinkertainen cooleri pitää valkoviinin kylmänä, 29,20 euroa.
Helmiä pannualuseksi, käy juhlapöytäänkin. Tämä on alehintaan 35 euroa.
Kohta alkaa puutarhan, terassien ja parvekkeiden vihreäaika. Kasvien ripustamiseen oksille, seinille ja parvekenaulakoihin, pöydille, ikkunalle ja tasoille, Plant frame tekee kaiken tämän mahdolliseksi, 20 euroa.
Keittiöön voisin vaihtaa kellon, moderni käkikello on ollut mielessäni. Hinta on vieläkin aika kova, halvan dollarin aikana vain 230 euroa.
Kehystetty Andy Warholin 1950-luvun moderni kukkaserigrafia, kauniit värit ja tämä toisi keittiön seinälle ripauksen romantiikkaa modernilla tavalla. Vain 117 euroa.
Ostokseni maksavat yhteensä 457 euroa, tulli- ja rahtikulut päälle. Huomasin, että Koskisen Block-valaisin maksoi 75 euroa. Mitenköhän sekin on mahdollista, kun sisäänostohinnat ovat jo tuota luokkaa.
Tätä maljakkoa ja grafiikkaa ei saa MoMa:sta, mutta sopivat oikein hyvin MoMa-ostoksieni joukkoon. Maljakko on käsinmaalattua lasia 1940-luvulta ja Kirsi Neuvosen graafikka muutama vuosikymmen nuorempaa.
Kävin MoMa:n nettikaupassa, mietin mitä ostaisin. Valaisimia on hankala ostaa netistä sähkömääräysten ja takuuasioiden vuoksi. Kartellin tuotteet saa edullisemmin täältä Suomesta ja mahdolliset takuuasiat on helpompi hoitaa kotimaan liikkeen kanssa. Allaolevat tuotteet valitsin ostoslistalle.
Tästä maljakosta olen haaveillut ja tätä olen etsinyt Suomesta tuloksetta. Flex vase - laboratorioputkilomaljakko 26 euroa. Materiaali polykarbonaattia.
Hieno ja tarpeeksi yksinkertainen cooleri pitää valkoviinin kylmänä, 29,20 euroa.
Helmiä pannualuseksi, käy juhlapöytäänkin. Tämä on alehintaan 35 euroa.
Kohta alkaa puutarhan, terassien ja parvekkeiden vihreäaika. Kasvien ripustamiseen oksille, seinille ja parvekenaulakoihin, pöydille, ikkunalle ja tasoille, Plant frame tekee kaiken tämän mahdolliseksi, 20 euroa.
Keittiöön voisin vaihtaa kellon, moderni käkikello on ollut mielessäni. Hinta on vieläkin aika kova, halvan dollarin aikana vain 230 euroa.
Kehystetty Andy Warholin 1950-luvun moderni kukkaserigrafia, kauniit värit ja tämä toisi keittiön seinälle ripauksen romantiikkaa modernilla tavalla. Vain 117 euroa.
Ostokseni maksavat yhteensä 457 euroa, tulli- ja rahtikulut päälle. Huomasin, että Koskisen Block-valaisin maksoi 75 euroa. Mitenköhän sekin on mahdollista, kun sisäänostohinnat ovat jo tuota luokkaa.
Tätä maljakkoa ja grafiikkaa ei saa MoMa:sta, mutta sopivat oikein hyvin MoMa-ostoksieni joukkoon. Maljakko on käsinmaalattua lasia 1940-luvulta ja Kirsi Neuvosen graafikka muutama vuosikymmen nuorempaa.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2008
Olohuoneen vihreät kasvit
Huonekasvit nauttivat kevätauringon voimasta aloittamalla kasvunsa talvilevon jälkeen. Virkistin viherkasvit tänään pyyhkimällä ja suihkuttamalla pölyt pois lehdistä. Huoneviikuna, huonekumpipuu tai fiikus, kasvilla on monta nimeä, vaihtoi paikkaa. Siirsin sen hiukan varjoisemman ikkunan ääreen. Oikeastaan ilmansuunta on sama, mutta tätä ikkunaa varjostavat lehtipuut juuri sopivasti fiikukselle.
Fiikuksen mullanvaihto ei tänä keväänä ole tarpeellista, lisään vain hiukan uutta multaa ja aloitan lannoituksen. Luin Henkan sivuilta, että fiikus puhdistaa huoneilmaa ja sehän on hyvä asia.
Kentianpalmut ovat talven jälkeen virkeitä, kasvu on ollut yllättävän nopeaa palmuksi. Palmuthan ovat kärsivällisen kasvattajan kasveja juuri hitaan kasvunsa takia.
Luulin palmujani ensin vuoripalmuiksi. Kun syvennyin palmutietouteen, tunnistin, että kyseessä onkin nopeakasvuisempi kentianpalmu. Viime keväänä vaihdoin palmut isompaan ruukkuun, joten nyt riittää vain lannoituksen aloitus.
Kääpiöpalmu se jaksaa yllättää, taas se kasvatti puolimetriset lehtiaihiot. Odotin, että palmuun tulee uudet vehmaat lehtiruusukkeet. Toisin kävi lehtisulat käpertyvät ja kuivuvat, jäljellä on vain pitkä paljas ruoti. Odotanko vielä mitä jatkossa seuraa. Vai leikkaanko ruodit pois. Leveyttä palmulla on yli metrin verran, joten sijoittelu on jo vaikeaa. Pitääköhän siitä luopua kokonaan.
Fiikuksen mullanvaihto ei tänä keväänä ole tarpeellista, lisään vain hiukan uutta multaa ja aloitan lannoituksen. Luin Henkan sivuilta, että fiikus puhdistaa huoneilmaa ja sehän on hyvä asia.
Kentianpalmut ovat talven jälkeen virkeitä, kasvu on ollut yllättävän nopeaa palmuksi. Palmuthan ovat kärsivällisen kasvattajan kasveja juuri hitaan kasvunsa takia.
Luulin palmujani ensin vuoripalmuiksi. Kun syvennyin palmutietouteen, tunnistin, että kyseessä onkin nopeakasvuisempi kentianpalmu. Viime keväänä vaihdoin palmut isompaan ruukkuun, joten nyt riittää vain lannoituksen aloitus.
Kääpiöpalmu se jaksaa yllättää, taas se kasvatti puolimetriset lehtiaihiot. Odotin, että palmuun tulee uudet vehmaat lehtiruusukkeet. Toisin kävi lehtisulat käpertyvät ja kuivuvat, jäljellä on vain pitkä paljas ruoti. Odotanko vielä mitä jatkossa seuraa. Vai leikkaanko ruodit pois. Leveyttä palmulla on yli metrin verran, joten sijoittelu on jo vaikeaa. Pitääköhän siitä luopua kokonaan.
lauantai 22. maaliskuuta 2008
Kotoista juhlaa
Pääsiäiskattauksessa pitää tietysti olla maalattuja munia ja sipulikukkia. Terassin pöydältä siirrettiin jo aamiaispöytään helmililjavati, johon asetettiin vastamaalatut pääsiäismunat.
Kukkavati ei ole mikä tahansa vati. Se näyttää kuluneelta ja siinä on yksi halkeama, joten ruuanvalmistuksessa vati ei enää käy. Tämä on 1940-luvun Arabian piippuleimavati, jonka olen pelastanut Enolan aitan romulaatikosta. Vadin myötä tulvahtavat mukavat muistot mieleen.
Päivällispöytään katettiin hiukan hienommin. Kermanvärinen pellavaliina on kokenut monet kattaukset ja nyt se peittää taas pääsiäispöytää. Isoäidin virkkaamat pellavaliinat toimivat kateliinoina. Lasinaluset on virkattu pellavalangasta, tärkkäsin ne jämäköiksi.
Keitetyt kananmunat tarjotaan alkusalaatin kanssa. Käsinmaalatut japanilaislautaset on katettu munakuppien alle. Hauskasti ne antavat väriä valkoisten astioiden seurana. Japanilaislautaset ovat 70-sentin kappalehintaan hankittu kirpputorilta.
Lautasliinojen taittelu ei ole vahvin puoleni. Nämä lautasliinat kuuluvat settiin, johon kuuluu myös iso käsinkirjailtu ruokaliina. Setti on hankittu lomamatkalla Kreikasta. Vierailimme maalaiskylässä ja kylän naiset olivat tuoneet näytteille ja myytäväksi käsitöitään. Liina oli niin kaunis, että en voinut olla hankkimatta sitä. Kuvassa liina taiteltuna.
Sama kukkavati koristaa myös päivällispöytää.
Kukkavati ei ole mikä tahansa vati. Se näyttää kuluneelta ja siinä on yksi halkeama, joten ruuanvalmistuksessa vati ei enää käy. Tämä on 1940-luvun Arabian piippuleimavati, jonka olen pelastanut Enolan aitan romulaatikosta. Vadin myötä tulvahtavat mukavat muistot mieleen.
Päivällispöytään katettiin hiukan hienommin. Kermanvärinen pellavaliina on kokenut monet kattaukset ja nyt se peittää taas pääsiäispöytää. Isoäidin virkkaamat pellavaliinat toimivat kateliinoina. Lasinaluset on virkattu pellavalangasta, tärkkäsin ne jämäköiksi.
Keitetyt kananmunat tarjotaan alkusalaatin kanssa. Käsinmaalatut japanilaislautaset on katettu munakuppien alle. Hauskasti ne antavat väriä valkoisten astioiden seurana. Japanilaislautaset ovat 70-sentin kappalehintaan hankittu kirpputorilta.
Lautasliinojen taittelu ei ole vahvin puoleni. Nämä lautasliinat kuuluvat settiin, johon kuuluu myös iso käsinkirjailtu ruokaliina. Setti on hankittu lomamatkalla Kreikasta. Vierailimme maalaiskylässä ja kylän naiset olivat tuoneet näytteille ja myytäväksi käsitöitään. Liina oli niin kaunis, että en voinut olla hankkimatta sitä. Kuvassa liina taiteltuna.
Sama kukkavati koristaa myös päivällispöytää.
torstai 20. maaliskuuta 2008
Auringon juhlaa
Tänä aamuna aurinko lumosi täysin otteeseensa. Ihastelin auringon kirkkautta ja puhdasta valon väreilyä. Ennen työhön lähtöäni nautin ja kuljin huoneissa. Tuntui, että sain auringosta mukaani iloa koko päiväksi. Niinhän se oli ilo ja into jatkui vielä tänne iltaan saakka.
Helmilijat terassipöydällä ovat kestäneet avautumatta hyvin, nostan kukkavadin sisälle lämpimään ja lisään vatiin maalattuja munia. Huoneenlämmössä helmililjat avautuvat muutamassa tunnissa.
Näiden pääsiäismunien pienet taiteilijat ovat jo unten mailla. Akryylimaali on nyt jo kuivunut. Huomenna ne siirretään kukkavatiin.
Kamera ei ikuista auringonvaloa sillä tunnelmalla kuin se valuu ikkunoista sisälle, mutta pienen aavistuksen kuva antaa virtaavasta valosta.
Rentouttavan aurinkoista pääsiäistä. On juhlan aika.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Olohuoneita
Sisustuslehdistä löytää oman kodin sisustamiseen vinkkejä ja vihjeitä. Kuvien kautta välittyvät värivalinnat tukevat omia valintoja, vaikkapa vain sohvatyynyjen valinnoissa ja sijoitelussa.
Kuvan olohuoneen sohvanurkkaus on klassisen ajaton ja värivalinnat rauhalliset, vaaleita harmaan ja hiekan sävyjä. Maton koko isoon ryhmään on juuri oikea, ei liian pieni.
Olohuoneessa on rento tunnelma. Näyttää siltä kuin sohvalta on lähdetty hakemaan keittiöstä kahvia. Design Housen erikorkuiset Tablo-pöydät on sijoitettu sohvan päätyyn. Tarjotinpöydälle on helppo laskea se kahvikuppi ja syventyä kirjaan. Costanza-valaisin antaa riittävästi lukuvaloa. Itse valitsisin matoksi paksun kantatun sisal-maton ohuehkolta vaikuttavan nahkataljan tilalle.
Tätä olohuonetta hallitsevat isokokoiset mustakehyksiset, mustavalkoiset valokuvataulut.
Taulujen seuraksi sopivat hyvin jämäkkä harmaa sohva ja korkea mustavarjostiminen jalkavalaisin. Sohvatyynyt rentouttavat tunnelmaa, samoin iso, mustavalkoinen pöytänä toimiva rahi.
Huoneen isolla peilillä on taulun asema. Sitä on korostettu maalaamalla kehyskuvio peilin ympärille. Hyvä idea kotiin, jossa ei ole varauduttu maalausten ostamiseen.
Valitsin tämän rauhallisen olohuonenäkymän taulun takia. Näyttää, että koko sisustus, värit ja graafinen ilme, lähtee taulusta. Raidallinen matto sopii kokonaisuuteen hyvin antaen eloa massiivisen sohvan ja nahkarahin jäykähköön ilmeeseen.
Ennakkoluulottoman hauskat yhdistelmät. Retro nojatuoli, romanttiset verhot ja kattokruunu, klassiset sohva, divaani ja pöytä. Taidolla tehty eloisa sisustus.
Hyvä esimerkki sohvatyynyjen valinnoista, vihreää, appelsiinin oranssia, valkoista, kuviollista. Eikö näytä siltä kuin aurinko paistaisi huoneessa.
Kuvat: Living etc
Metropolitan Home
Kuvan olohuoneen sohvanurkkaus on klassisen ajaton ja värivalinnat rauhalliset, vaaleita harmaan ja hiekan sävyjä. Maton koko isoon ryhmään on juuri oikea, ei liian pieni.
Olohuoneessa on rento tunnelma. Näyttää siltä kuin sohvalta on lähdetty hakemaan keittiöstä kahvia. Design Housen erikorkuiset Tablo-pöydät on sijoitettu sohvan päätyyn. Tarjotinpöydälle on helppo laskea se kahvikuppi ja syventyä kirjaan. Costanza-valaisin antaa riittävästi lukuvaloa. Itse valitsisin matoksi paksun kantatun sisal-maton ohuehkolta vaikuttavan nahkataljan tilalle.
Tätä olohuonetta hallitsevat isokokoiset mustakehyksiset, mustavalkoiset valokuvataulut.
Taulujen seuraksi sopivat hyvin jämäkkä harmaa sohva ja korkea mustavarjostiminen jalkavalaisin. Sohvatyynyt rentouttavat tunnelmaa, samoin iso, mustavalkoinen pöytänä toimiva rahi.
Huoneen isolla peilillä on taulun asema. Sitä on korostettu maalaamalla kehyskuvio peilin ympärille. Hyvä idea kotiin, jossa ei ole varauduttu maalausten ostamiseen.
Valitsin tämän rauhallisen olohuonenäkymän taulun takia. Näyttää, että koko sisustus, värit ja graafinen ilme, lähtee taulusta. Raidallinen matto sopii kokonaisuuteen hyvin antaen eloa massiivisen sohvan ja nahkarahin jäykähköön ilmeeseen.
Ennakkoluulottoman hauskat yhdistelmät. Retro nojatuoli, romanttiset verhot ja kattokruunu, klassiset sohva, divaani ja pöytä. Taidolla tehty eloisa sisustus.
Hyvä esimerkki sohvatyynyjen valinnoista, vihreää, appelsiinin oranssia, valkoista, kuviollista. Eikö näytä siltä kuin aurinko paistaisi huoneessa.
Kuvat: Living etc
Metropolitan Home
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)