Kakolanmäki Turun kauneimpia alueita

Kakolanmäki on ollut 1500-luvulta aina 1800-luvulle paljaaksi hakattu louhikkoinen kukkula.  C L Engel jätti asemakaavasuunittelussa 1800-luvulla kukkulan rakentamattomaksi. Valtio rakennutti kukkulalle vankilakompleksin. Ensimmäinen rakennus valmistui 1858.

Vankilarakennusten ja Linnankadun välinen alue istutettiin puistoksi. Nyt tällä porrastetulla puistoalueella on paljon vanhoja puita, lehmuksia, vaahteroita, saarnia ja jalavaa. Puiston omenapuissa kypsyivät parasta aikaa omenat.  Puistoalue on osittain hoidettu, mutta virkistysalueeksi sitä ei virallisesti ole otettu. Puistosta puuttuvat sille tunnusomaiset puistonpenkit ja muut virikkeet. Puusto on kaunista ja ruohikolle voi  tehdä piknikretkiä.

Puistoalueen käyttöä rajoittaa Linnakadun reunassa kauniin keltaisen rakennuksen edessä oleva kyltti, jossa kerrotaan alueen olevan vankila-aluetta ja kielletään asiaton oleskelu.

Kuljin tätä rinnettä niin ylös kuin esteettömästi oli mahdollista. Lopulta tuli korkea verkkoaita vastaan. Aidan takaa sankan puuston keskeltä pilkotti päärakennuksen komea julkisivu. Tältä  kukkulan korkeimmalta kohdalta on näköala merelle aina Airistolle saakka. Sitä en nyt päässyt ihailemaan.

Kakolasta Turun keskusvankila/Lääninvankila muutti  vuonna 2007 uusiin tiloihin Turun ulkopuolelle Saramäkeen. Siitä saakka rakennukset ovat olleet tyhjillään odottamassa Pekka Helinin Linnavuori-suunnitelman täytäntöönpanoa eli rakentamista. Kallion sisälle on valmistunut 2008 Kakolan Jätevedenpuhdistamo. Se on Suomen 3. suurin ja korvaa viisi vanhaa avopuhdistamoa. Vaikka hajuhaittoja pelättiin niitä ei ole tästä suljetusta puhdistamosta ympäristöön levinnyt.

Mäeltä alas vilkkaalle Linnakadulle on kevyt laskeutua.

Kakolanmäen kylkeen on 1980-luvulla rakennettu kerrostaloja.

Vielä katse yli Aurajoen. 

Vanhat vankilarakennukset on rakennettu Kakolanmäestä louhitusta graniitista. Länipäässä seisoo kaunis linnamainen rakennus, jota ympäröi puisto. Kattohuoneistossa olisi hulppea asua, mutta mitään saneeraustoimia ei vielä näy. Mieleeni nousevat vanhat englantilaiset linnat kivimuureineen. Kakolanmäki tulee olemaan Turun kauneimpia asuinalueita, elleivät uudet rakennukset pilaa miljöötä. Vanhat rakennukset on suojeltu, joten julkisivut säilynevät entisellään.

Kurkistin vahvan panssariaidan taakse sellirakennuksiin, joita pimeän tullen valaisi aikoinaan pitkä valaisinrivi.

Muurien ulkopuolelle on rakennettu vankilahenkilökunnan asuintaloja. Ne ovat kauniita nikkarityylisiä ja hienoa käsityötä. Näistä yksi näytti olevan tyhjillään. Toivotaan näille puutaloille hyvää elämää sadoiksi vuosiksi eteenpäin.
Onnea Kakolanmäen uusille asukkaille tulevaisuudessa mahdollisimman pian. Toivon, että hieno rinnepuisto saataisiin kaupunkilaisille virkistyskäyttöön.

Aika tunnustaa

Juuri nyt on aika tunnustaa teille seitsemän seikkaa. Ei kuitenkaan seitsemän kuolemansyntiä. Ne Danten jumalainen näytelmä lajitteli  pahimmasta alkaen näin.
Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.
Jos olemme rehellisiä tunnustamme jokainen, että olemme jokaiseen näistä synneistä sortuneet. Yrittäkäämme,  että sortuisimme entistä vähemmän.

1.  Olen innokas ideoimaan ja haaveilemaan. Vuosia sitten haaveilin vesitornista, jonka ylimmästä kerroksesta näkisin pitkälle. Ideoin sisustusta, suunnittelin ikkunoita ja kävin muutaman kerran katsomassa (vain ulkopuolelta) määrättyä vesitornia. Haave kuihtui kasaan, kun tilasimme muuttoauton ja muutimme pois.
2.  Rakastan kukkia, viherkasveja, kauniita puistoja ja puutarhoja. Jossain vaiheessa elämääni halusin vaihtaa alaa ja ryhtyä kukkakauppiaaksi. Kävin jo vakavasti neuvotteluja eräästä kukkakaupasta. Suunnitelmiin kuului myös floristiksi opiskeleminen. Jostain syystä en uskaltanut tehdä näin suurta ratkaisua.
3.  Ihailen 1950-60-luvun designlasitavaraa. Olen vähitellen kerännyt tämän ajankohdan lasia vaihtelevalla innostuksella.
4.  Harrastan ruuanlaittoa ja vain hieman leipomista. Tämä ruuanlaittoinnostukseni on kasvanut sen jälkeen, kun aloitin oman Kotona-ruokablogini. Omasta mielestäni tekeminen on kasvattanut taitoa.  
5.  Huumorini ei aina avaudu kaikille. Saatan sen takia tulla väärin ymmärretyksi. Olen kuitenkin aina valmis selittämään ja pyytämään anteeksi. Tarkoitus ei ollut sitä miltä se kuulosti.
6.  Olen seikkailija. En huolehdi etukäteen oudoista ja uusista tilanteista.  Sattumukset ja ennalta arvaamattomuus rikastuttavat elämää.
7.  Sisustaminen on harrastus, joka on seurannut minua lapsuudesta saakka. Jo silloin unelmoin ja haaveilin. Sisustin jopa naapurin kanalankin kodiksi mielikuvissani. Tällä hetkellä kaikki on valmista ja minulla on mahdollista sisustaa vain pienin uudistuksin, kuten kukat, pienesineet, taulut ja tekstiilit. Suurempi ponnistus oli pari vuotta sitten keittiökaapistojen uusiminen ja sehän jatkuu edelleen minusta riippumattomista syistä. Niistä kirjoitin jokunen viikko sitten.

Näihin tunnustuksiin minut haastoivat uusi blogiystävä Sirkka, kulkekaa hänen blogiinsa tästä linkistä ja Tuija, joka on jo jonkun aikaa käynyt meillä Kotona-blogissa ja vähemmän aikaa täällä. Vierailkaa  myös Tuijan puutarhassa  ja kodissa.

Lähetän edelleen haasteen seuraaviin blogeihin, jotka ovat merkinneet itsensä blogini lukijoihin tuohon sivupalkkiin, mutta eivät ole lähettäneet itsestään mitään tietoja vastavierailuja varten - Magdaleena, Anitta Mutanen, Helena, Tarja Bon, jos olette kuulolla viestittäkää itsestänne joko postaamalla ja linkittämällä tai vain kommentoimalla.
Vielä loput kolme  lukijaosiosta niille, joiden blogeissa olen käynyt ja epäselväksi jää ovatko he piipahtaneet täällä viime aikoina  - teille Mirva, Sokrutin ja Tiina  tulee haaste.   

Olohuoneessa kukkivat juuri nyt kehäkukat maljakossa. Kaislikossa suhisee ja loiskahtaa, sorsat uiskentelevat tyytyväisinä. Poikaset ovat varttuneet jo isoiksi aikuisiksi, mutta edelleen ne kulkevat ryhmänä.
Mukavaa viikkoa kaikille.

Käyttämättöminä turhia

Kauan en etsinyt kun löysin nämä esineet. Ne ovat käyttämättöminä turhia.
Ylimpänä oleva erotuomarin pilli on turhana lojunut laatikon pohjalla. Valitsin sen, vaikka Mies sanoi sen olevan tarpeellinen. Kuinkas niin. No, jos lähdet pimeässä ulos ja panet pillin taskuun karkotat tunkeilijat tiehensä puhaltamalla pilliin.  Näin yksinkertaistako se on. Kimeä ääni pelästyttää ja herättää huomiota. Pitäisikö tuota uskoa.
Lisäsin mukaan vielä tomaatin kannanpoistajan. Sekin on turha käyttämättömänä. Tarpeellinen se olisi, jos muistaisin ottaa sen laatikosta. Laatikossa nämä ovat turhia esineitä, käyttöönotettuna ei.
No pilliä tuskin tulee käytettyä, kannanpoistajaa ehkä.

***

Mustaa ja valkoista 38. haaste = turha

Sataa kohta

Nyt ovat ne ajat, että kohta sataa. 

Kaihoisat muistot kuljettavat suloisen lämmittävään hellekesään.

Siitä on pieni hetki, kun etsimme varjoa,

pakahduimme paahteeseen, odotimme sadetta.

Odotus on päättynyt, kohta sataa.

*****

YyKaaKooNee-Numerokuvat 32. haaste = 100A

Enkelinsiipien havinaa

Isosta ja rehevästä enkelinsiivestä repeytyi oksa. Se oli ollut jo kauan vesiastiassa ja oli kasvattanut hyvänkokoisen juuripehkon, kun minulta kysyttiin haluaisinko enkelinsiiven, tietysti halusin. Aikajarru laukesi ja avasi muistojen arkun.

Näin edessäni saviruukkuun istutetun ison enkelisiiven. Ikkunan eteen sijoitetulle  pyöreälle kukkapöydälle sopi vain tämä yksi kukka.  Kukka oli tanakasti haaroittunut, sen lehtihangoista riippuivat vaaleanpunaiset kukkatertut. Kukat olivat vaatimattomat, mutta lehdet sitäkin kauniimmat. Epäsymmetriset, vinotyviset lehdet muistuttivat muodoltaan taivaan enkelien siipiä. Väri vain ei ollut valkoinen. Lehdet olivat päältä tummahkon vihreät täynnä pientä valkoista pilkkua ja alapuolelta kauniin punertavat.

Huoneessa oli tummanpunaisella kankaalla päällystetty sohvakalusto, sohva ja kaksi nojatuolia. Kalustoa kutsuttiin pormestarinkalustoksi. Sohvaryhmän edessä oli kiiltäväksi lakattu pyöreä sohvapöytä, jossa oli alataso lehtiä ja kirjoja varten. Vastakkaisella seinällä kahden ikkunan välissä oli samaa tyyliä, kiiltäväksi lakattu senkki, jonka ovissa oli sorvatut kukkakoristeet. Lakatut kalusteet olivat tummaksi petsattua suomalaista koivua. Senkin taustaseinällä oli pyöreä reunahiottu peili. Sohvan ja nojatuolien käsinojissa ja jaloissa oli samaa lakattua tummaa  koivua. Lankkulattian päälle oli kiinnitetty kukikas korkkimatto. Se oli silloin hienompaa kuin maalattu lankkulattia. Sohvaryhmää yhdisti lattialle levitetty karvalankamatto, jonka kuviot olivat funkkistyylisiä suorakaide- ja neliökuvioita.
Huoneessa oli kolme ikkunaa, kaksi pitkällä seinällä ovesta oikealle ja yksi vastapäätä oviseinää. Huoneeseen kuljettiin enimmäkseen juuri tästä ovesta, joka avautui isoon tupaan. Toinenkin ovi oli, se johti eteiseen ja oli enimmäkseen lukossa. Nämä peiliovet olivat ootrattuja, okrankeltaisia ruskealla ootrauskuviolla. Seinissä oli hillitty kukikas tapetti. Huoneen sisääntulo-oven vieressä oli valkoiseksi maalattu pönttökakluuni. Sen pesässä ritisi koivupuiden tuli kylminä aikoina. Myöhemmin kakluuni jäi virattomaksi, kun keskuslämmitys vedettiin taloon.

 Tässä huoneessa seurusteltiin vieraiden kanssa ja yövytettiin vieraita. Senkin lasiovien takaa otettiin joskus esiin pikarit ja tarjottiin vieraille hieman väkevämpää.  Enkelinsiipi oli tämän huoneen ainoa kukka.  
Tämä huone ja talo ovat historiaa, mitään ei ole enää jäljellä. Vain enkelinsiiven herättämät muistot elävät.

  *****

Pakinaperjantai 196. haaste = Aikajarru

Talot puhuvat

Synnyin merimiehen kodiksi

neljäsataa vuotta sitten

Kasvoin yhden huoneen isommaksi

kaksisataa vuotta sitten

Ehostuin, kasvoin huoneen verran

neljäkymmentä vuotta sitten

Kunnioitan elämälläni

kestävää rakentamista

Toivon tuleville vuosilleni

puhdasta ilmaa ja maata

Haluan elää edelleen

älä hajoita vaan arvosta vanhaa

*****

Valokuvatorstai-Runotorstai 173. haaste on ilmastoteko

Puolalanmäellä

Puolalanmäki on Turun kukkuloista se, jolle nousen kukkulan itäsivulta. Pysähdyn portailla ja edessä näkyvät 1900-luvun alun jugendtalot. Puolalan kylä, joka sijaitsi tällä mäellä, liitettiin Maariasta Turkuun 1600-luvun lopulla.  Tulipalo tuhosi alueen 1775 ja sen jälkeen alueelle rakennettiin puutaloja ja -mökkejä, niissä asui merimiehiä ja käsityöläisiä. Turun palo 1827 säästi Puolalanmäen puutalot 1900-luvun alkuun saakka, jolloin aloitettiin kivitalojen rakentaminen. Suurimpana hankkeena Taidemuseon rakennustyö. Mäen korkeimmalle osiolle on puutarhuri Mauritz Hammarberg suunnitellut mäkipuiston Tukholman vastaavien puistojen mukaisesti.

Portaita kiivetään suoraan Turun Taidemuseon itäpäädyn eteen. Enimmäkseen Taidemuseota näytetään sen paraatisivulta, joka avautuu Aurakadulle. Taidemuseo, jonka on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström, avattiin käyttöön 1904. Kansallisromanttinen rakennus on Turun harmaata graniittikiveä ja muistuttaa kivilinnaa. Taidemuseon kokoelmissa on yli 6000 teosta.

Mäelle noustaan ja sieltä laskeudutaan alas jyrkkiä portaita pitkin. Nämä puiden lehvästöjen takaa pilkottavat portaat vievät pohjoissivulta alas Läntiselle Pitkäkadulle. Kuntolenkkeilylle puisto on mitä parhain ei vain kauneutensa vaan myös portaidensa takia. Portaita kiipeäminen saa kalorit kulumaan.

Puutalojen ja jugendtalojen yhteiselo on sopusointuista. Ympäröivä vehreys tekee alueesta viihtyisän ja rauhallisen. Nuoriso kokoontuu puistoon ja sen seurauksena on syntynyt lieveilmiöitä. Jotkut puhuvat jo huumepuistosta löydettyjen piikkien ja muiden jätösten perusteella. Itse en ole kohdannut mitään tämän tapaista. Rauhalliselta ja siistiltä näytti nytkin.  

Puistotie johtaa Turun ja Leningradin, nykyään Pietari, ystävyyden patsaalle. Patsas on pronssia, jalusta punagraniittia ja tekijä kuvanveistäjä Antti Louhisto (1918-1989). Patsas pystytettiin 1969. Ystävykset rajan molemmin puolin näyttävät halaavan toisiaan ystävyyden merkiksi.

Patsaan vierestä avautuu näkymä kaupungin ylle, taustalla näkyy Mikaelinkirkko. Kuin New Yorkin Keskuspuistossa täälläkin on pallo- ja leikkialue, jossa leikkivät parhaillaan ala-aste- ja tarhaikäiset lapset. Kai tämä jäädytetään talvella luistinkentäksi. Lienee kuitenkin rahakysymys, budjetti ei salli vedentuhlausta "tähän turhuuteen".    

Nyt käännytään Taidemuseon paraatipuolelle. Ennen sitä edessä on suihkukaivoveistos Joutsenet, paljastettu 1959. Jussi Mäntynen (1888-1978) on veistoksen luoja. Veistos on pronssia ja jalusta punagraniittia.

Kuuluisa turkulainen katunäkymä avautuu museolta Aurakatua pitkin yli Auransillan ja jatkuu Kaskenkatua läpi keskustan ylös horisonttiin.

Kiertelen vielä hetken puistossa ihaillen sinne avautuvia näkymiä, kauniita rakennuksia ja kaupungin kattojen yli kaartuvaa poutapilvistä taivasta.

Laskeudun Kauppiaskadulle, kuljen kohti kirjastoa ja pujahdan Aurajoen rantatielle.
PS. Muistutan, että kuvat kannattaa klikata isommiksi. Näkymät avautuvat selvemmin esiin.

Edestakaisin halki Suomen

Menomatkalla taivaalla purjehtivat pehmeät puotapilvet. Emme lentäneet pilvien päällä, vaikka kaksikaistainen tie siellä olisi ollut vapaa ja avoin. Maantie on tuttu ja turvallinen. Poliisi valvoo luki niin monessa kamerakyltissä. Kuvatuiksi tulimme monta kertaa. Jokaisen pikkuristeyksenkin kohdalla nopeus oli pudotettava 200 metrin matkalla  ja taas polkaistava 100 km/h-kiitoon. Oli muuten aikamoista poukkoilua. Onkohan valvontakameroiden tiheys vain suomalainen tapa. Lieneekö tämmöistä kameraviidakkoa muualla.

Aukea, tasainen peltomaisema oli kaunista katseltavaa. Tuleentuneet viljapellot lainehtivat kuin järven selkä. Osa viljoista oli jo puitu, jäljellä vain keltainen sänki. Sähkö se kulkee lankoja pitkin ilmojen halki. Tällä lakeudella ei myrskyn jälkiä näkynyt, tolpat olivat pystyssä ja paikkakunnan sähkönsaanti turvattu.

Paluumatkalla vaihdoimme hieman reittiä. Kuljimme kauniin Teerijärven kirkonkylän läpi. Ennen itsenäinen Teerijärven kunta kuuluu nyt Kruunupyyhyn. Kirkonkylän keskiössä on Hemsjö-järvi. Sen ympärille on keskittynyt taajaman asutus. Kuva on otettu ydinkeskustasta järven yli.  Teerijärviläiset ovat hoitaneet talojensa, kuntansa ja liikekiinteistönsä pihapiirit ja ympäristöt  niin loistavalla tavalla, että uskallan väittää kunnan olevan Suomen kaunein ja parhaiten hoidetun.  Jo ensimmäisestä pihapiiristä lähtien koko kunnan alueella jatkuu sama kauneus ja siisteys. Jopa järven rannatkin ovat hoidetut. Roskaa ei näy missään eikä repsottavia pusikkoja. Luulen, että hoidontason tae on ruotsalaisuus. Kunta on pääosin ruotsinkielistä. Kun jatkamme Evijärvelle eron huomaa, samoin jos kääntyy Kaustiselle. Vaikka näidenkään kuntien miljööt eivät ole hoitamattomia.

Tämä puisto sijaitsi Teerijärven keskustassa. Siistiä on ja ruoho just sopivanmittaista. Jos liikutte tuolla päin Suomea, kannattaa ajaa Teerijärven läpi. Vaikka koukata Kaustiselta ja pujahtaa opasteen mukaan Viiperille niin pääsee takaisin Jyväskyläntielle. Me jatkoimme Evijärvelle ja edelleen Kauhavalle ja Turkua kohti.

Näitä maalaiskylien läpi meneviä hiljaisia kyläteitä on mukava kulkea ja nauttia kesän kauneudesta.  Tie on vapaa nyt eikä kameroitakaan tällä osuudella ole valvomassa liikkeitämme.

Ennen Seinäjokea sataa tihuutteli ja sankkoja pilviä kerääntyi taivaalle. Ihailin taivasta ja peltoaukeita latoineen.

Jalasjärvellä oli kääritty oljet rullille ja heinät muovipaketteihin. Tämä on tätäpäivää, kun pelloilla pyörii vain yksi mies traktorinsa ja leikkuupuimurinsa kanssa. Tehokasta ja nopeaa. Juustoportissa pysähdyimme juustokeitolle.

Vammalan kirkko näytti vastavalossa tummanpuhuvalta kirkastuvaa taivasta vasten. Komea punatiilinen kirkko

Huittisissa puitiin viljaa. Vihnepöly pölisi ilmassa, kun jyvät ropisivat puimurin säiliöihin.  Yhden miehen hommaa koko kymmenien hehtaarien viljapeltoalue. On rentouttavaa katsella ympäröiviä maisemia, viljapeltoja ja  ihmisiä työssään. Ja sitten olimmekin jo takaisin kotona.

 

Klassikot

Klassisia kalusteita ja esineitä meiltä löytyy yllin kyllin. Valitsin kuvaan kolme klassista esinettä.
Alvar Aallon suunnittelemat Tarjoiluvaunu no 900 ja Aalto-maljakko 160. Molemmat on suunniteltu vuonna 1937.  Yki Nummen Modern Art- pöytävalaisin, suunniteltu vuonna 1955.
Klassinen on vakiintuneen aseman saavuttanut, ajaton, mestarillinen, arvoltaan kestävä.  
Mielestäni nämä esineet täyttävät tämän määritelmän.

*****

Mustaa ja valkoista 37. haaste = Klassikko

Auringonkukat maljakossa

Kauan aikaa sitten kiersin Pariisissa kuuluisissa taidemuseoissa. Ihailin Seine-jokea ja sen rantoja. Vietin melkein koko päivän Louvressa ja painoin mieleeni Monalisan kuuluisan hymyn. Olin nyt aivan varma, että ´D´Orseyn Taidemuseossa olen nähnyt Vincent van Goghin kuuluisan maalauksen Sunflowers-Auringonkukat maljakossa.
Kun kävin virtuaalisesti D´Orsayn museossa äskettäin, huomasin, että museon 21. van Goghin maalauksen joukossa ei ole Auringonkukkia.  Muisti on sumentunut. Johtuneeko siitä, että tästä kuuluisasta maalauksesta on tehty monenmoista painotyötä, kopiota ja julisteita.

Olen varma, että en ole nähnyt aitoa Auringonkukat maljakossa-maalausta.  Kun tutkin Vincent van Goghin elämää ja tuotantoa, yllätyin. Auringonkukkia onkin maalattu yhteensä 11 kappaletta kahtena sarjana. Ensimmäiset  neljä ovat syntyneet 1887 Pariisissa.
Teokset on sijoitettu seuraaviin museoihin, neljän auringonkukan teos Otterlo, kahden Amsterdam, kahden  Bern ja kahden auringonkukan New York. 
Toisen sarjan seitsemän teosta ovat syntyneet Ranskan Arlesissa vv 1888-9. Teokset löytyvät seuraavista museoista, Tokio 15, Lontoo 15, Amsterdam 15, Munchen 12 ja Philadelphia 12 kukan teos. Viiden kukan teos on tuhoutunut toisen maailmansodan aikana Yokohamassa. Kolmen kukan teos sijaitsee yksityiskokoelmissa USA:ssa. 

Maalaus, josta aloitin onkin laajentunut maalauksiksi.  Taiteilija Vincent van Gogh (1853-1890) myi elämänsä aikana vain yhden maalauksen. Yhteensä hän maalasi liki 900 teosta.  Teosten arvo on noussut kymmenien miljoonien arvoisiksi rutiköyhän taiteilijan kuoleman jälkeen.  

*****

Pakinaperjantai 195. haaste - Maalaus

Sisustuksia olohuoneissa

Siirsin orkideat olohuoneen ikkunavaloon toivossa, että saan ne kukkimaan. Elossa ainakin ovat. Toisessa on vanha kukkavana elävän vihreänä ja toisesta katkaisin vanat kuihtuneina pois. Eikös sieltä putkahda uudet vanat, jos aikovat kukkia.

Tämän kodin parvekkeella on rento tunnelma.  Pöydällä kukoistaa aloevera ja sivupöydällä rönsylija. Taustalla viheriöi kesä.
Sain tänään ison enkelisiiven oksan, johon ovat jo kasvaneet juuret. Se saa paikkansa olohuoneessa. Enkelisiipi toi paljon muistoja kaukaa lapsuudesta. Kotona meillä oli iso enkelisiipi vierashuoneessa. Kukan punertavanvihreät pilkulliset lehdet olivat siiven muotoiset, siitä johtuu varmaan nimi. Vaikka kukinta oli vaatimatonta pienin vaaleanpunaisin kukin, kukka oli mielestäni kaunis kasvina. Se sai varauksettoman ihailuni. Nyt saan kasvattaa tätä muistojeni kukkaa.

Parisen viikkoa sitten löysin kirpputorilta tämän Riihimäen Lasin maljakon, jonka on suunnitellut Tamara Aladin. Riihimäen Lasin  100-vuotisnäyttely avautui juuri Lasimuseossa. Suunnittelen matkaa jossain vaiheessa tuonne museoon. Toivottavasti onnistuu.

Olohuoneen kirjahyllyn eteen on ripustettu maalaus. Tausta ei pahemmin häiritse kokonaan vihreäsävyistä maalausta. Voihan ripustuksen noinkin toteuttaa.  Pyöreät puiset pikkupöydät näyttävät tyylikkään hauskoilta.
Tämä kuva ja ylhäällä keskimmäinen ovat Elle Decorin.         

Keittiössä

Tänä aamuna oli syksyistä tuoksua ilmassa. Sade sen toi tullessaan.  Nyt on aika katsoa kotia taas sillä silmällä,  jotain pitäisi tehdä. Aloitin maanantaina keittiöstä.  Siivosin ja järjestin kaikki kaapit. Yllättävää miten nopeasti järjestys muuttuu, aina on jotain väärissä paikoissa. Hylättäväksi löytyi taas tavaraa. Ihmettelen hiukan kuinka sitä joka vuosi löytyy.  En vielä reväytä keittiötäni kuvina tänne, on hieman keskeneräistä. Odotan  uutta kylmäkeskusta entisen reilun kahden vuoden ikäisen tilalle. Sitä odotellessa meillä on tilapäisinä kodinkoneliikkeestä annetut  jenkkikaappi ja arkkupakastin tungettuna keittiöön ja tietenkin se tyhjä kylmäkeskus.
Ihailen nyt kuvan kodikasta keittiötä. Iso magnolian oksa on ihastuttava keittiön pöydällä. 
Nyt hermostuin lopullisesti. Yritin lähettää pelargoniakuvaani seuraavaksi tänne ja blogger lataa ja lataa. Mitään ei siirry. Kuvanlatauskin on muuttanut muotoaan. Kuin vahingossa sain otsikon kuvan tänne.
Kiitos Elle Decorille, jonka sivuilta kuva on. Parempia bloggausaikoja odotellessa mukavaa illanjatkoa ja huomista päivää kaikille.

Virnaperhonen on päiväperhonen

Havahduin illalla pehmeään siipien räpinään. Olohuoneen kohdevalaisimien ympärillä pyrähteli siivet lepattaen pieni perhonen. Se yritti kovin kohti valoa. Hämärässä illassa se luuli keinovalossa olevan päivän. Älä polta siipiäsi ajattelin  ja hätistin sen pois valosta.
Seuraavaksi se pyyhälsi ruokapöydän valaisimen valoon. Se lenteli poukkoillen, pysähtyi välillä lepäämään valaisimen polttavalle lasipinnalle.

Kun otin sen käteeni etusormen päälle, se rauhoittui aivan hiljaiseksi.
Siinä kädellä se olisi istunut nukahtamiseensa saakka.  Lähetin päiväperhosen matkoihinsa. Etsin tuntomerkkien perusteella perhoselle nimen. Se on virnaperhonen kaaliperhosten sukupuusta.
Aamulla virnaperhonen lenteli taas iloisena kaverinsa kanssa pihassa. Poukkoillen ja pyrähtäen, eipä se päiväperhosena ehdi pystähtyä kuvattavaksi.

Päiväperho on  Luis Bunuelin draamaelokuva vuodelta 1967. Pääosaa näyttelee Catherine Deneuve. Päiväperho määritellään tässä mieleenpainuneessa elokuvassa hyvin. Pitkästynyt kotirouva elää päivisin kaksoiselämää ja ryhtyy työskentelemään bordellissa.  Katsoja voi päätellä mikä on päähenkilölle totta ja mikä mielikuvitusta. Minulle tämä päiväperho eli päivät mielikuvitusmaailmassa.
Päivänlilja on kukkien päiväperho. Sen kukka kestää avautuneena vain päivän. 
Virnaperhonen elää kuitenkin päivisin todellista elämää ja nukkuu pimeän tullen sikeästi. Ellei valo houkuttele sitä lentämään kohti  kuviteltua päivää.

Miksi aina kun tulee kinaa, hän lähettää sinut tänne ?  Tämän viestin luin tv-ruudusta, kun päiväperho räpisteli kameran kohdistimessa.