Ajan kuluttama kaunis talo

 

 

 

Vanhat talot ovat lumoavia ränsistyneenäkin. Pysähdyin sunnuntaina ajan kuluttaman talon vierelle.

Kävelin villiintyneelle pihamaalle, jossa heinä oli kasvanut jo polviin saakka. 

Juhannusruusupensaat olivat levinneet hallitsemattomaksi tiheiköksi. Kukinta oli päättynyt jo viikkoja sitten, kiulukat olivat pulleita siemenistään. 

Syreenipensaat kohosivat räystäisiin saakka. Talon takana viinimarjapensaikko oli viidakkoa.

Liikuin varoen  että en tallaisi mitään tärkeää kasvia. Pelkäsin vähän heinikossa piilottelevia punkkeja.

Vaan ei niitä näkynyt, kun tarkastelin jalkojani.
Koristevadelmat lopettelivat kukintaansa, nekin olivat vallanneet runsaasti tilaa, talo vain pilkisti  niiden takaa. Kimalaiset pörräsivät niiden kimpussa. Aurinko paistoi,  tuoksui lapsuuden kesältä.
Unelmoin kesäkodista tuossa talossa. Pihalla levähdän syreenien varjossa. Kun talon takana on varjoisaa auringon kääntyessä metsän taakse, poimin marjat pensaista. Lataan mehumaijan tiristämään mehut ja kiehautan hillot puuhellalla. 
Edessä olisi iso remontti, ainakin vuosi tai kaksi siinä menee. Aika ei odota, se kuluu nopeasti ja enää on jäljellä liian vähän. Piilotan haaveeni  ja jatkan matkaa. 
   

Taiteena keramiikkaa

Sunnuntaina oli hautova hellepäivä, kuten tänäänkin. Lähdimme ilmastoidulla autolla Konstrundan-taidekierrokselle.  Viileässä autossa oli mukava viilettää maalaismaisemia ihaillen. Ensimmäiseksi pysähdyimme Vitsariin, Merja Pohjosen työhuoneelle. Ihastuin isoon punasavikuppiin, kuten kuvasta näkyy. Tutustukaa linkin takaa taiteilijaan.

 

Seuraavaksi pyyhälsimme Kälviän Peltokorventielle. Taiteilija Sirkka-Liisa Sarasjoki on äskettäin muuttanut Fiskarsista sinne ja Studio Sarasjoki on nyt avattu.  Studiossa on esillä Lea ja Mika Sarasjoen töitä , Sirkka-Liisan työt ovat läpileikkauksena menneiltä vuosilta. Sarasjokien keramiikkaa on edelleen nähtävillä myös Fiskarsissa.

 Lea Sarasjoki on suunnitellut kuvassa näkyvän ekologisen piknik-laatikon. Materiaalina on pahvi. Laatikkoa voi tietenkin käyttää myös muussakin tarkoituksessa. Tuote tullee piakkoin markkinoille.

Joulua ajatellen ostin keraamisen tähden ovikranssiin ripustettavaksi. Lea Sarasjoki on punonut  paperisen ovikranssin.
Kruunupyyn Vivan Huhdan studiolle ei jäänyt enää aikaa, käymme siellä jossain vaiheessa. Mielenkiintoisia töitä sielläkin näyttää olevan nettisivuista päätellen.

Ruusuja

Maskuja

pieniä elämänpituisia juttuja

Kylmänä syysiltana Masku etsi jotakin epätoivoisesti, kelvotonta roskaa kaikki, hän sanoi,

pöydällä lippuja, lappuja sekaisin ja pieniä kiviä, joihin oli kirjoitettu kirjaimia.

- Heittele sinä kiviä aikasi kuluksi, Masku sanoi, voit saada vaikka sanan.

Minä heitin neljä kertaa, sain sanan -alla-.

- Jos se on pöydän alla, etsisit sieltä.
- Mutta enhän minä voi, kun minä etsin lampunvalossa, ja lamppu on pöydän päällä.

Tässähän minä aina istun ja kirjoitan, lampun alla, se pitää minun käteni lämpöisenä.

Mirkka Rekola, Maskuja-kirjan ensimmäinen juttu.

Ei liity ruusuihin, mutta on sopiva juuri tänään.

************************
Värikollaasit 87. haaste = Kesäextra

Myrtti

Sain tuliaisena Myrtin. Kunpa muistaisin pitää sen tasaisen kosteana. Kerran jo kasteluväli unohtui liian pitkäksi, mutta ei hätää elossa on edelleenkin.
Myrtti (Myrtus communis) on koppisiemeninen kasvi. Myrtit ovat ikivihreitä pensaita tai pieniä puita, jotka kasvavat noin viiden metrin pituisiksi. Myrtin lehdet ovat 3–5 senttimetrin pituisia ja tuoksuvat hyvänhajuiselle öljylle. Myrtin kukat ovat viisiterälehtisiä ja yleensä valkoisia. Myrtit tuottavat sinimustia marjoja.
Myrttiä esiintyy luonnonvaraisena Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Sitä viljellään myös huonekasvina. Se on vanhimpia huonekasvejamme, ja sitä kasvatettiin yleisesti jo 1800-luvulla. Nykyään huonekasvina käytetään varsinaisen myrtin sijasta pienempilehtistä morsiusmyrttiä (Myrtus communis 'Microphylla'). Lainaus Wikipedia.

Vanhaa ja kaunista

 Kaunis pieni pihatalo Neristanissa.

  Hakalahdesta, aivan keskustassa, löytyy tämä yhdistysten kokoontumiskäytössä oleva talo.

 Edellisen talon naapurissa  on  kaunis talo tyhjillään.

 Edellisen talon pihaliiteri samaa väriskaalaa.

 Edelleen Hakalahdessa kadun toisella puolella tyhjillään oleva navetta.

 Neristanissa remonttia kaipaava talovanhus.

Edellisen talon kolmas kuisti on rappiotilassa. 

Näyttää siltä, että korjaukset on aloitettu muutama vuosi sitten.

Toivoisin näiden rakennusten säilyvän ja saavan arvonsa mukaan asukkaat ja käyttäjät.

Kauniit, vanhat talot ovat elämisen arvoisia.

Keskustassa

 Kohti rautatieasemaa pitkin Isokatua.

 Takaisin rautatieasemalta kohti Tehtaankatua.

Tehtaankadun ja Isokadun risteyksessä ensin katse pohjoiseen ja sitten etelään.
Kukkia on kiitettävästi katujen varsilla. Niitä on hoidettu hyvin.

 Mannerheiminaukiolla eli Raatihuoneen edessä

on  patsaan ympäristön kukat vaihdettu kolme kertaa.

Eilen vaihdettiin ruusunpunaiset pelargoniat pinkkeihin.

En tiedä mihin ne ruusunpunaiset  (kuvasin ne kollaasipostaukseen) vietiin -  kai roskiin.

Olisiko ollut niin, että sävy oli väärä, pinkit tosiaan sopivat paremmin.

Eilistä ja tätä päivää

Eilisellä kävelylenkilläni pysähdyin rantaheinikossa makoilevan sorsan viereen. Eikä hän hievahtanutkaan. Voiko olla mahdollista, että parhaillaan on menossa munien haudonta.

Tässä toinen äitisorsa, joka on uppoutunut elämäänsä eikä huomaa uteliasta sivullista. Sama hommako ja jo toinen satsi meneillään. Jää nähtäväksi, kuten jo kuuluisaksi käynyt sanonta kuuluu.  Sopii muuten euron kohdalle. Jää nähtäväksi, miten euron käy. Elämme odottamattoman tukalia aikoja. 
 

Enkelinsiipi kärsi muutossa niin kovia, että siitä oli lopulta vain pari varren tynkää jäljellä. Katkaisin niistäkin kaksi alkua juurettumaan ja istutin keväällä ruukkuun. Nyt ne rehottavat molemmissa ruukuissa kohti korkeuksia ja toinen hamuaa jo sivusuuntaankin. Kaiken kukkaraksi molemmat kukkivat vaatimattomin kukin. Huomasin vasta kuvasta, että yhdessä lehdessä on omituisia pyöreitä reikiä. Mikähän puutos näissä kukissa on ?  

Angervot kukkivat

Ruusuangervot kukkivat runsaasti. Tätä angervoa ei oikein arvosteta, se leviää ja ränsistyy helposti, liekö se syynä. Hoitamalla ja leikkaamalla saa tämänkin kauniin angervon pysymään ruodussa.

Pihlaja-angervo kukkii pehmein kermankeltaisin kukin. Se on villiintynyt kauniisti puiston lehtometsässä, jonne mielelläni teen kävelylenkkejäni. On mukava, että kaupunkipuiston loppupäässä on luonnonvarainen osio, jossa lehtometsän kukat ja kasvit saavat rehottaa vapaasti.

Mesiangervot tuoksuvat huumaavasti.  Kimalaiset ja mehiläiset tykkäävät näistä kukista. Kai niissä on nimensä veroisesti mettä runsain mitoin.

Kokkolan lähiössä Ullavalla

Ullava, entinen itsenäinen pitäjä, on nyt kuntaliitosten toteuduttua maalaislähiönä osa Kokkolan kaupunkia.
Kun kävin Ullavalla jokin aika sitten, ei ulkoisesti mikään ole muuttunut. Sama rauhallinen ja idyllinen maalaiselämä huokuu kaikkialla. Kesäretken pääkohde oli Taide Vionoja. Punainen Korpelan pohjalaistalo on  siirretty tänne  Perhosta. Tässä talossa on avoinna joka kesä Veikko Vionojan taiteen näyttely. Yläkerrassa on tänä kesänä graafikkotaiteilija Esa Riipan näyttely. Esa Riippa lukeutuu mielestäni tällä hetkellä graafikkojen parhaimmistoon.

Kurkistetaan vielä pihapiirin sisääntuloon. Luhtiaitan ja näyttelytalon välistä näkyy harmaa pohjalainen vilja-aitta. Kuljin ensin Taide Vionojan taloon ja myöhemmin oikealla olevaan näyttelytaloon.

 Näkymä Veikko Vionojan näyttelyhuoneesta.

 Esa Riipan näyttelytila on vinttihuoneessa.

Tämä punainen näyttelytalo on aivan samanlainen kuin Vionojan syntymäkoti. Sisustus on toteutettu täsmällisesti vanhaan pohjalaiseen tyyliin.

 

 Tuvan takkanurkkaus.

 Komea astiakaappi.

Pitkä ruokapöytä penkkeineen ja kaappikello ovat perinteistä pohjalaista. 

 

 Tässä peräkamarissa on sivustavedettävä sänky, piironki ja arkku.

 Toinen, viereinen peräkamari, jossa tyypillinen kamarin pöytä. Puusohva ei yleensä kuulunut kamareihin, vaan oikea valinta olisi ollut myös sivusta- tai päästävedettävä sänky.

 

 Tämä lautaskaappi  oli sijoitettu eteiseen eli porstuaan. 

Sijoituspaikka ei ole oikea, astiakaapin paikka on tuvassa.

Kaunis ulko-ovi johtaa kuistille.

 

Lehmät nauttivat Ullavanjärven rantaniityllä kesäpäivästä.