Sanotaan, että muisti on valikoiva. Se muistaa hyviä asioita ja unohtaa ne ikävät, ainakin lapsuusmuistojen kohdalla tämä sanonta pätee. Muistelin lapsuuden aikoja aiheen yllyttämänä. Ensin ikäviä asioita, mutta pinnistelyistä huolimatta ei niitä tullut mieleen kuin muutama.
Kotona oli aina risu tuvan oven päällä. Risukuva piirtyi kirkkaasti mieleeni. Olenko saanut risua, siitä ei ole muistikuvaa. Tosin muistan, kuinka äiti uhkasi risulla. Jonkun sisaruksen kohdalla toteuttikin uhkauksen ja räpsäytti paljaalle pyllylle. Nythän tämä kuritusmuoto on lailla säädetty rangaistavaksi teoksi.
En usko, että kukaan sisaruksistani, enkä minä, ole saanut risuista minkäänlaista traumaa. Sen sijaan tämä kuritusmuoto on ohjannut oikeaan elämässä jopa tänne saakka. Fyysinen kuritus kaikissa lievimmissäkin muodoissa on nykyään kiellettyä. Tukkapöllyt mukaan lukien. Tukkapöllyä olen saanut. Jälkeenpäin mietittynä ne on annettu oikeudenmukaisesti ja aiheesta. Siitäkin kiitos, se on opettanut käyttäytymistä ja oikeaa suhtautumista asioihin. Nykyään ei saa lapsia tukistaa.
Muistan selvästi yhden tapauksen, kun minua kuritettiin, mutta ei fyysisesti. Onko henkinen kurittaminen rankempaa.
Olin silloin 12-vuotias ja asuin enon lapsettomassa perheessä heidän lapsenaan. Minulla oli säännöt milloin pitää iltaisin olla sisällä, sama sääntö on ollut kotonanikin. Leikin usein lähellä asuvien serkkujeni kanssa. Niin sinäkin kesäpäivänä illansuussa. Yhdessä meillä oli hauskaa ja aika riensi huomaamatta. Olin ylittänyt tunnilla kotiintuloajan. Kun tulin kotiovelle, se oli lukossa. Koputin, mutta oli ihan hiljaista. Istuuduin portaille, ajattelin lähdenkö serkkujen luo yöksi vai nukunko portailla. Aika tuntui matelevan ja olin jo peloissani.
Kuulin, kun avain kääntyi lukossa. Eno avasi oven ja oli hyvin vakava ja vihainen sanoessaan. Nukkumaan heti ja tämän jälkeen muistat, mikä on kotiintuloaika. Ja minä muistin ja muistan vieläkin. Tämä oli ainoa kerta enolassa, kun minua rangaistiin.
Lapsuuteen kuuluu niin paljon onnellisia ja mukavia hetkiä, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Muistan mansikkapaikat,. mesimarjasaaren, metsäpolut, talviladut, pihaleikit, koulupäivät. Päivät jolloin leivottiin ja syötiin lämmintä leipää. Ensimmäinen jäätelö, se maistui hyvältä, nykyään jäätelö ei enää maistu samalta. Johtuukohan se lisäaineista. Banaani maistui ensimmäisellä kerralla mauttomalta mössöltä.
Olin uimakoulussa meidän omassa rantapoukamassa. Opettajana oli kaupunkilaistyttö, joka oli kesänvietossa tätinsä luona. Opeteltiin sammakkouintia, mutta en oppinut sitä. Jalkojen liikkeet eivät onnistuneet, mutta pinnalla pysyin. Uin koiraa, eikä kukaan minua siitä moittinut. Järjestimme viikon kestäneen uimakoulun päättäjäisjuhlan, jossa jokainen sai esittää mitä halusi. Keksimme pienen näytelmän. Meillä oli hauskaa, vaikka katsojia ei liiemmin ollutkaan.