Heiniä ja kukkia

 Tulppaanien kuihduttua kaupungin puutarhaosasto istutti nämä "jättiheinät".

Parisen viikkoa ne ovat nyt kukkineet. Alkuillasta kävin kuvaamassa ne.

Pidän näistä jättiheinistä. Aina ei tarvitse olla perinteistä kukkivaa.

 Kauniisti kukkivat myös luonnonheinät keskellä kaupunkia 

Daaliapenkissä on myös heiniä. Ne eivät ole kylmästä  säästä

kärsineet, mutta daaliat ovat saaneet kylmää kyytiä. Osa on jo nuukahtanut.

Pihalla

Juolavehnä on sitkeä heinä. Sen hävittäminen on hankalaa. Juuret katkeilevat helposti ja kasvu vain tuplaantuu. Liekö siitä mitään hyötyä ?  Wikipedia tietää, että hyötyäkin on.
Juolavehnä on erinomainen rehukasvi, sillä sen ravintoarvo on korkea. Juurakkoa on käytetty sikojen ravintona. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävänä juurakkoa on käytetty myös siirapin ja viinan valmistuksessa. Pula-aikoina jauhettua juurakkoa on lisätty leipätaikinoihin ja paahdettuna sitä on käytetty kahvin korvikkeena.
Juolavehnä on myös vanha rohdoskasvi, jota on myyty apteekeissa. Sitä on käytetty muun muassa edistämään ruoansulatusta, lisäämään virtsaneritystä, ulostuslääkkeenä ja irrottamaan limaa. Kansanlääkinnässä kasvia on käytetty hyvin moniin vaivoihin, muun muassa reumaan, kihtiin ja veren puhdistamiseen.

Tuulenpuuskat heiluttivat hentoja saraheiniä. Tyynen hetken aikana painoin kameran nappia ja kuvaa tuli.

En tunnista kenelle kuuluu tämä valkoinen tähtimäinen kukka. Pensaiden juurella se näytti sievältä. 

Lemmikki oli yksinäinen. Kavereita ei ollut lähietäisyydellä. Heitä siemeniä maahan, niin ensi kesänä on kavereita.

Pienikukkainen, yksinkertaisin kukin kukkiva ruusu kukki parhaillaan. Kukat lakastuvat muutamassa päivässä, mutta uutta on tulossa.

Pihasyreeni ponnistaa ylöspäin. Syksyleikkauksen  jälkeen kasvu on ollut kiitettävän nopeaa. Toivottavasti  syreeni kukkisi jo ensi kesänä.

Tämä korte, lieneekö peltokorte,  leviää hoitamattomalla pihamaalla nopeasti. Onhan se vihreä, mutta ei  kuulu kuitenkaan pihalle. Wikipedia tietää taas käyttöä peltokortteelle.
Peltokortteessa on paljon piitä ja kaliumia ja parkkiaineita, joten sen kesäversoja on käytetty rohtona maksavaivoihin ja lisäämään virtsaneritystä..Sitä käytetään myös teen ainesosana. Juurakkomukuloita on aikoinaan käytetty pähkinöiden tapaan. Peltokortteen rohdoskäytössä pitää kuitenkin varoa samannäköistä, myrkyllistä suokortetta (E. palustre).
Korkean piihappopitoisuutensa vuoksi peltokortetta on käytetty puhdistusaineena muun muassa hopeaesineiden kiillottamiseen.
Luomuviljelyssä peltokortetta käytetään toisinaan maanparannusaineena. Muutoin puutarhoissa ja viljelyksillä peltokorte on erittäin hankala rikkaruoho, jonka hävittäminen on hankalaa. Kasvin juuret saattavat työntyä jopa toista metriä syvälle.

Opin  tästä kuvaussessiosta, että hoitamattomille kaupunkipihoille voi pesiytyä yllättäviäkin kasveja.  Kortteen ja juolavehnän paikka on aivan muualla kuin kaupungissa. Vai olisiko näiden kasvien mukana  pihalle tullut ripaus eksotiikkaa. 

Kimalaisten paratiisi

Lenkkeilen tunnollisesti melkein joka päivä. Tänään lähdin kameran kanssa lenkille alkuillasta. Oikaisin kirkkopihan poikki. Juutuin pihaan ihastelemaan kukkivaa angervopensasta. Ainakin luulen, että se on angervopensas, oikaiskaa jos olen väärässä. En tosin tiedä mikä angervo on kyseessä. Kukat tuoksuivat huumaavalta, se oli angervon imelä tuoksu.

Pensas on vanha ja kookkaaksi kasvanut. Liekö kirkon ikäinen. Nykyinen kirkko valmistui 1960 ja on tällä paikalla  jo kolmas kirkko. Ensimmäinen rakennettiin 1654-5, se purettiin uuden ja isomman tieltä. Toinen kirkko valmistui 1877 ja se paloi loppiaisena 1958.
Taustalla pensaan takana näkyy Neristanin kaupunginosaa.

Pensaassa kävi aikamoinen kuhina. Kimalaiset pörräsivät kukkien kimpussa, mettä oli yllin kyllin, oikea paratiisi kimalaisille. Yritin ottaa niistä lähikuvia, mutta kamerasta loppui virta. Ne mitä sain epäonnistuivat. Se johtui ahneista kimalaisista, ne eivät pysyneet hetkeäkään paikoillaan. Ahneus oli hullaannuttanut ne, piti ahnehtia lisää ja lisää. Saalis tekee ahneeksi.
Sitähän se on ahneen ihmisenkin kohdalla. Mitä enemmän on kahmittu maallista mammonaa sitä ahneemmaksi ihminen on tullut. Pitää saada lisää ja lisää, eikä kahmitusta mammonasta luovuta.
Pensaasta oli satanut maahan valkoista tähtisadetta. 

Muutto edessä - Tunnustuksia

Ne tulivat pihalle sateen jälkeen
rastaat ja muut linnut.
Nappaavat

kosteassa ruohikossa luikertelevat
mehevät madot.

Kurjenmiekkojen takaa 

on turvallista kurkistaa.
Ei näy vaaraa

matkaa voi jatkaa

nurmikon poikki pysähtyen
jos löytäisi matosen.

Ruusupensaiden katveessa

voi hetken levähtää

auringon paistaessa.

========================================================================

Tunnustus
Sain meidän näköisiäkulmia-blogin Hannalta tämän tunnustuksen. Kiitos paljon, on mukava saada huomionosoituksia.
Tunnustuksen saajan on vastattava 10 kysymykseen ja tunnustus on jaettava eteenpäin kymmenelle blogille.
Luulen, että kymmenen tunnustuksen arvoista blogia löytyy lukijat-raadista. Ken haluaa, voi ottaa tunnustuksen vastaan linkittämällä blogiini.

01. Suosikki väri:  Pukeutumisessa musta, harmaan sävyt, valkoinen. Sisustuksessa valkoinen, harmaan ja ruskean sävyt, tehosteina turkoosi, oranssi, vihreä, munakoiso.
02. Suosikki eläin:  Pihan linnut esimerkiksi laulu- ja mustarastaat, satakieli, talitintit ja muut pikkulinnut.
03. Suosikkinumero: 24, tyttäreni syntymäpäivä.
04. Suosikki alkoholiton juoma:  Raikas vesi ja smoothiet.
05. Facebook vai twitter?  Ei kumpikaan, olen  blogisti. 
06. Intohimosi?  Kirjat, bloggaus, valokuvaus, sisustus, kokkailu.
07. Saada vai antaa lahja?  Antaa.
08. Suosikki kuvio:  Ympyrä.
09. Suosikki viikonpäivä: Lauantai.
10. Suosikki kukka:  Iiris ja orkidea.

Sunnuntaina ruusuja

Helppo ja nautinnollinen elämä on kuin ruusuilla tanssia.

Vaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Ruusujen kukinta lumoaa,

pistävät piikit kirvelevät,

sen unohtaa.

Elämässä

  onni, ilo, menestys

hukuttavat

surun ja menetykset

Mukavaa alkavaa uutta viikoa kaikille.

Mäkimeirami ja kukista kiviin

Joskus olen ostanut kivikkokasveja pihalleni. Valintaan ovat vaikuttaneet kukkien väri, kasvutapa ja lehtien kauneus. Yksi näistä kasveista on mäkimeirami. Ostaessani en ajatellut sitä maustekasvina, vaikka kuivattua  meiramia olen mausteena purkista ripotellut lähinnä kasvisruokiin. Selvitymisopas blogissa kerrotaan  hyvin mäkimeiramin käytöstä, allaoleva teksti on lainattu sieltä. 

Mäkimeirami sopii hyvinkin monenlaisten ruokien mausteeksi. Tuoreena se kannattaa lisätä ruokiin vasta valmistuksen loppuvaiheessa voimakkaan makunsa vuoksi; kuivattuna maku mietonee ja makeutuu. Yleensä mäkimeiramia on käytetty pizzoihin sekä pasta- ja tomaattiruokiin, mutta se sopii myös erilaisiin liha-, kala- ja kanaruokiin ja niiden kastikkeisiin, salaatteihin, papu-, juusto- ja munakoisoruokiin. Suomen lounaissaaristossa kalastajat ovat käyttäneet mäkimeiramia perinteisesti kalaruokien ja varsinkin silakkaruokien mausteena. Kukilla ja versoilla voi maustaa viinietikkaa, ja kaljankin maustamiseen sitä on käytetty. Omasta puutarhasta mäkimeiramin lehtiä, versonlatvoja ja kukkanuppuja voidaan nyppiä pitkin kesää mausteeksi. 

Kerrotut päivänliljat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Kuten nimi kertoo kukat kestävät päivän verran ja uusia avautuu jatkuvasti. Sadepäivän jälkeen  sadepisarat viipyvät vielä terälehdillä.

Orvokit olivat jo pitkään kukkineena kaikkensa antaneet, joten laskin ne ikuiseen lepoon. Mietin Raision Kukkatalossa pitkään mitä istutan tilalle, kun niitä valkoisia pelargoneja ei ollut. Yllätin  itseni kun päädyin minulle hieman vieraaseen kukkakokonaisuuteen. Tuossa ne nyt ovat istutettuna kermanvalkoiset Surffniat ja valkoisen pehmeinä kukkapillvinä rönsyävät Poutapilvet (Diamond Frost).  Jostain syystä kukkalaatikot muistuttavat hääkimppua. Täytyy totutella nyt tähän romanttiseen tyyliin.

Poutapilvien alle laitoin kivilaatikon. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Näillä taas mennään mutkaista tietä näkymättömiin, kuten sanonta kuuluu.

Kohtaamisia pihalla

Tänä aamuna, kun kuljin pihalle ihastelemaan kaunista aamua, kuulin hätääntynyttä lintujen sirkutusta pihapuista. Puiden tiheästä  lehvästöstä en erottanut lintuja. Kun käänsin katseeni avaralle nurmikolle, huomasin valkoharmaalaikkuisen kissan leikkivän saaliillaan. Kello kilisi kissan kaulassa. Vaan eipä se vaanivan kissan kaulassa ollut kilissyt, kun saaliin oli ehtinyt napata. Saalis ei ollut lintu, vaan pieni hiiri.

Huomasin nurmikolla pienen linnun, joka oli pelosta jähmettynyt paikalleen. Se ei uskaltanut  liikahtaa eteen eikä taakse. Kissa leikki kymmenen metrin päässä saalillaan. Saalis suussa se juoksi sireenipensaiden alle.

Nyt hain kameran nopeasti. Lintu oli jo juoksemassa kissasta vastakkaiseen suuntaan, kun nappasin siitä kuvan.
Linnut varoittelivat edelleen puissa. Lintu ei lehahtanut lentoon, vaan juoksi pois pihapiiristä.
Kissa makasi sireenipuiden alla tyytyväisenä. Saalis oli syöty ja  nyt tiirailtiin jo uutta saalista.

Tämä tapahtumasarja jäi mieleeni. Lintu tuntui kovin älykkäältä. Se osasi välttää oikealla toiminnallaan vaaran ja pääsi pakoon. Muut lajitoverit olivat avuliaita, kertoivat vaarasta viestittäen pelokkaalle linnulle  kissan jokaisen liikkeen. Kissa on kai jo palannut karkumatkaltaan kotiinsa.
Vaistomaisesti ja juuri oikealla tavalla mekin toimimme vaaran uhatessa. Jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, kuinka osaa toimia juuri oikein. Vaistot ohjaavat.

Elämää punahattujen keskellä

Perhoset rakastavat punahattuja.

Eilen ei tuullut, kuten tänään.

Oli perhosten päivä.

Janoiset neitoperhoset parveilevat kukkien mesiviidakossa.

Ne imevät voimaa uuteen elämään, talven varalle.

Lehahtavat siipien mustat kyljet.

Liidetään uuteen kukkaan.

Punahatut houkuttelevat kimalaiset mesiapajalle.

Kukkien keskellä on surinaa, hyörinää ja siipien kimallusta.

Sulassa sovussa neitoperhoset ja kimalaiset.

Kaikille riittää tarpeeksi asti.

 

Täällä on kaunista, pinkkiä joka puolella.

Vatsa on täynnä. Maltanko lähteä.

Hei nyt lennetään.

Elämää pihalla

Kartiokuusen takaa kurkistaa pupujussi. Ensin pilkistää esiin korva, sitten molemmat. Onko reitti selvä, hän kuulostelee. Apila-ateria kiinnostaa.  Nälkä kurnii vatsassa. Nyt uskallan jo hypätä aamiaispöytään, tuumaa.  

Varmistan vielä, että vaara ei vaani puiden takana. Joku kolahti, se oli vain terassinovi. Kyllä siellä häilyvä hahmo näkyy. Jaahas, se on se sama tuttu henkilö taas. 

Aurinko lämmittää mukavasti. Makuuasennossa on helppo herkutella. Samalla kertaa lepo ja ruokailu, sitten jaksan taas pomppia pitkin rantoja. 

En oikein malttaisi lopettaa. Nyt riittää, tulen illalla taas takaisin 

 

Nyt pitää tarkistaa, että reitti on selvä. Katse sivuille, eteen ja nyt hyppelen suoraan tuonne metsikköön.

Sepelkyyhky apilanurmikolla

Sepelkyyhky lehahti helteisenä kesäpäivänä suoraan pihan varjoisaan kolkkaan. Kukkiva apilanurmikko houkutteli. Sepelkyyhkyt ovat yleisiä kaupunkimiljöössä jopa riesaksi asti. Minua ei haitannut kyyhkysen ruokaileminen päinvastoin. Seurailin sen ruokailua ja  huomasin, että sen kaikki aistit reagoivat hyvin valppaana ympäristöä.  

Apilaa riittää, hyvin se on pysynyt vihreänä helteisestä kuivuudesta huolimatta. Näyttää olevan mukana piharatamoakin. Senkin siemenet kelpaavat kyyhkyille. Ratamo soveltuu myös ihmisille, yrttinä  ihottumien, hyönteisten pistojen, nokkosen polttamien ja finnien hoitoon. Sen lehdet soveltuvat myös ruuanvalmistukseen, keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin.