Keltaista ja vihreää

 Pääsiäisenä

 Kukkia ja jotain muutakin.

 Värikollaasit 120. haaste =

 

Kelloa soittava koneenkäyttäjä

Kalajoen kirkko tapuleineen

Aika ja tavat muuttuvat, mikään ei ole enää niinkuin ennen. Ammattinimikkeet muuttuvat vuosien edetessä.

Automatiikan vallatessa alaa koneenkäyttäjän työkenttä on muuttunut. Koneenkäyttäjä-nimikkeet ovat jäämässä lopullisesti historiaan. Nappuloiden kääntäminen ja vääntäminen on mennyttä, on alkanut hipaisujen aikakausi. Hipaisijat koskettavat kevyesti ohjainpöytiä ja sekunnin murto-osassa kääntyvät systeemit haluttuun suuntaan. Koneenkäyttäjistä on tullut hipaisijoita ehkäpä vain tarkkailijoita  Paperitehtaan koneenkäyttäjä on nyt ohjainhipaisija tai -tarkkailija. Kuulostaa kevyeltä hommalta. 

Tästäpä juolahti mieleen, että kuntosaleja on noussut tiheään tahtiin ympäri Suomea. Hipaisijat tarvitsevat fyysisen kunnon ylläpitämiseen liikuntaa ja rasitusta.  Saleilla hiki pukkaa otsalle ja kiertoteitse toteutuu vanha sanonta. Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman..   

Katselin kirkkoa tapuleineen. Kuka soittaa kirkonkelloja, ajattelin.  Harvassa ovat ne kirkot, joiden tapuliin nousee kellonsoittaja. Turun Tuomiokirkon kellot soivat joka viidestoista minuutti.  Kullakin neljänneksellä on oma lyöntimääränsä.

Kellojen lyönneissä on kaksi osaa: tarkempi ajankulku ilmoitetaan yksittäislyönnein neljänneskellolla siten, että vartin yli tasatunnin tulee yksi lyönti, puolelta kaksi lyöntiä ja neljännestä vaille tasatuntia kolme lyöntiä. Tasatunnilla lyödään ensin neljä lyöntiä neljänneskellolla ja vasta niiden jälkeen varsinainen tasatunnin aikalyönti tuntikellolla muhkeina kaksoislyönteinä. Lainaus Wikipedia.

Tuomiokirkon tapuliin ei nouse kellonsoittaja, vaan soitot on ohjelmoitu automatiikkaan. Sieltä lähtevät kellon tarkkuudella  käskyt soitoille. Kellonsoittajasta on tullut koneenkäyttäjä tai  -tarkkailija, joka huolehtii automatiikan pysymisestä ajassa ja ajan tasalla.

Sama tapa on monessa kellotapulissa, jumalanpalveluksien kutsusoitot alkavat automatiikan käskystä.

Katselen juuri näppäimistöä, olen tietokoneenkäyttäjä.  Näpyttelen näppäimistöä, mutta sekin lienee pian harvinaisempaa. Näppäimistöt joutavat arkistoitaviksi tai maatumattomina kierrätyskeskusten ongelmajätteisiin. Tietokoneenkäyttäjä siirtyy hipaisijaksi. Välivaiheessa ollaan ensin tökkijöitä, sillä kevyt hipaisu on  vaikea omaksua näpyttelyn jälkeen. Tökkijä ihmettelee useasti, miksei mikään liiku ja  tökkii tökkimistään. Hipaisijoita olemme pian kaikki, poissa on kotoinen näpyttelyn monotoninen ääni. On vain hiiren hiljaista, kun hiirikin on tarpeeton.

**************

Pakinaperjantai  329. haaste = Koneenkäyttäjä

Vihertää

 

Villivadelman oksat työnsivät ulos vihreää juuri pääsiäiseksi.

Sopiikohan odottaa vadelmankukkiakin ja jopa syyskesäksi satoa.

Tulppanikimppu on kestänyt jo viikon. En raskinut vielä heittää pois.

Sekavärikimppu on herkullinen.

Tänään kokkasin tuolla Kotona-blogissa appelsiinibroileria ja

paistettua kasvisriisiä. Kokosin kerrosmämmin jälkkäriksi.

Niin ja eilen oli aivan ihanaa mustikkapannacottaa.

Rentouttavan mukavia pääsiäispyhiä teille kaikille.

Sarastaa

 Sarastaa taivaanrannan takaa

valona pimeydestä pilkahtaa

lohduttomuuden hävittää

  huomenna voi elää

 paljon parempaa elämää

se lohduttaa

**************

Valokuvatorstai-Runotorstai  280. haaste = toivo

Kevään merkit

 Timanttikaivokset on avattu.

Ole hyvä, edullisesti kourallinen timantteja

niitä on vain rajoitettu erä.

 Puikkokristallit kimaltavat talvihunnun helmassa,

repäisevät helmat riekaleiksi

ja heittävät ne virtaan

 Auringonsäteily ujostuttaa ruusunmarjoja,

ne punastuvat kauniisti,

rakastavat aurinkoa.

 Ensimmäiset pälvet pujahtivat pensaikosta.

Lumi  kuin vaahtoavaa kylpyvettä.

Pulahda kylpyyn, vesi solisee jo.

Kevään heleä sininen leikkii koivikossa,

silmut pullistelevat

nyt on kevät.

*********************

Makroviikot  97. MakroTex =

kevään tulosta kertova

Kotona vain

 Pääsiäinen on jo uhkaavan lähellä. Alkuviikon päivät ovat vilahtaneet nopeasti. Huomiseksi on ohjelmaa. On aika täyttää verottajalle taas kimppu veroilmoituksia. Nyt olen jo ajoissa, jättöpäivä on 2.4.2013. Hyvin ehdin. Helmikuussa hikoilin viimeisenä jättöpäivänä ja vein ilmoitukset 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Onneksi verotoimisto on kävelymatkan päässä eli lähellä.
Pääsiäismunat nostin aika lähelle kattoa, takkamuurin päälle. Huomenna kylvän herneet ja muita versoja.

 Atsalea kukkii jo takan päällä, aika ihana väri, ja on iso rehevä. 

Tänään avasin iPadiin Instagramin ja opettelin sitä. Sivupalkissa on linkki sinne, käykää kurkistamassa ja liittykää leikkiin mukaan. Vaikuttaa yllättävän rennolta. Kuvia lähinnä ajattelin laittaa pienistä sattumista ja muusta touhuilusta. 

Raha kasvaa puusta ja puussa, sen olen oivaltanut jo pienenä. Rahapuu ilmestyi piirongin päälle ja nyt sitä rahaa kasvaa siellä - toivottavasti.

Täällä lämmittää takassa palava puu, tosin juuri on pesällinen eilen poltettu ja takka siivottu, eikä tuli nyt leimua.
On hyvä muistaa, mikä on tähdellistä.  Tähdellistä on vain pilvetön yötaivas. 

Kollaasi kukista

Arki on alkanut aurinkoisena.

Kukkia oli mukava taas ryhmitellä kollaasiin.

Helmikuinen tulilatva kukkii edelleen vaaleanpunaisen eri sävyissä.

Kerrotut kermanvalkoiset tulppaanit näyttävät ruusukimpulta.

Mukavaa keväistä viikkoa.

Nyt on parasta hypätä vesilätäköiden yli,

jos haluat selviytyä kuivin jaloin.  

***********************

Värikollaasit 119. haaste =

Loppuillan piristyksiä

Keltainen, auringon väri, piristää illan pimetessä kohti yötä.

Mittarinlukijoita

Mittarinlukija on katoava tai jo kadonnut ammattilainen. Taakse ovat jääneet ajat, jolloin mittarinlukija soitti ovikelloa kerran vuodessa. Nyt luetaan mittarit kauko- tai etäluennalla.
Vilkaisin mitä mittarinlukijoista on menneinä vuosina tänne virtuaalimaailmaan merkitty. Monenlaista tarinaa ja sattumaa oli tästä ammattikunnasta muistiin merkitty.

Vietnamin Hanoin vesilaitoksen kuulumisista kertoi Kauppalehti.   

Ennen vesi oli ilmaista. Sitten tulivat suomalaiset, vetivät putket - ja nyt jokainen vesitippa maksaa.

- Ongelma on siinä, miten Hanoin vesilaitoksen asiakkaille kyetään nyt perustelemaan, miksi vedestä pitäisi maksaa, tiivistää vesiyhtiön johtaja Bui Van Mat.

Perustelu ei ole aina onnistunut kovin hyvin, sillä joillekin alueille mittarinlukijat yksinkertaisesti kieltäytyvät menemästä. Se on ymmärrettävää, sillä he eivät halua saada jatkuvasti selkäänsä.

Vuodesta 1985 lähtien menossa ollut Hanoin vesiprojekti alkaa muistuttaa vihaisine asiakkaineen mitä tahansa länsimaista yritystä. 

- Nyt Hanoin vesiyhtiö miettii jo sitäkin, miten se maksaa tulevaisuudessa velkansa tai ylipäätään rahoittaa toimintansa, tiivistää vesiprojektia vetävä Lasse Topo.

Alkuvaiheessa suomalaiset osallistuivat vahvasti vesihuollon tekniseen järjestämiseen. Kymmenen vuoden aikana Hanoin vesihuolto saatiinkin kuntoon niin hyvin, että nyt putkissa virtaa puhdas vesi.

- Ainakin se on puhdasta silloin, kun se lähtee vesilaitoksen pumppaamolta. Se, mitä välillä mahdollisesti tapahtuu, on toinen juttu, arvelee projektin teknisestä puolesta vastaava Jukka Leppänen.

Topon mielestä Hanoissa on nyt lähinnä vettä koskeva "sosiaalinen tai poliittinen ongelma".

- Ihmiset ovat tottuneet vuosisatojen varrella siihen, että vesi on ilman tapainen perushyödyke. Sitä on ollut täysin ilmaiseksi käytettävissä. Heidän on nyt kovin vaikea ymmärtää sitä, että vesi ei välttämättä säily hyvälaatuisena, jos kukaan ei ole valmis maksamaan siitä.

- Vietnamin kaltaisessa maassa vesi ei ole koskaan ollut bisnes vaan sosiaalinen palvelu. Tätä koskevat asenteet muuttuvat hyvin hitaasti, Topo sanoo. 

Suomessa taas Rovakaira Oy kertoo  kuinka kuluttaja saa kortilla ilmoittaa lukemansa.

Tasauslaskutusta varten tarvitsemme mittarilukeman kerran vuodessa. Lähetämme lukukortin tai Rovakaira Oy:n mittarinlukija käy lukemassa mittarin. Ellei luentakäynti onnistu jättää mittarinlukija kortin mikä kertoo käynnistä.

Vaasassa mittarinlukija oli laiskotellut ja istuskeli työpöytänsä ääressä näpytellen keksittyjä lukemia kuluttajille.

Vaasan Sähkö Oy:n alihankkijan työntekijä naputti yli 800 laskuun itse keksimänsä kulutuslukemat. Asiasta kertoi keskiviikkona Vaasalaisia.info.
Työntekijä käytti mielikuvitustaan oman työpöytänsä ääressä sen sijaan, että olisi käynyt lukemassa asiakkaiden sähkömittarit paikan päällä.

Vitsiäkin on väännetty tästäkin ammattikunnasta ja kerronpa niistä yhden, jonka löysin etsiessäni mittarin- lukijaa.  

 Mittarinlukija huomasi erään talon portilla kyltin "Varokaa koiraa!", mutta näki vain pienen koiranpenikan löhöilevän nurmikolla.
- Miksi olette ripustanut portille tuon kyltin? ihmetteli mittarinlukija.
- Koska minä pelkään, että joku muuten astuisi sen päälle, selitti talon isäntä.

**************

Pakinaperjantai  328. haaste = mittarinlukija

Tipusta kanaksi

Ensin kana sitten muna munasta tipu

tipusta muniva kana

matkaa viraton kukko pienen retken

kestää elämä vain surkean hetken 

 syötäväksi broilerina joutaa 

 kana munivana pitkän matkaa

tipulassa jatkaa

======================

Valokuvatorstai-Runotorstai  279. haaste = tipu

Pohjat

Suomalaista kultakeramiikkaa

Suomalaista savikeramiikkaa

 Himalajan vuorisuolalyhty

Amalfin rannikon keramiikkatehtaan vati Italiasta.

Kaikista näkyvissä pohjat.

******************

Makroviikot  96.  MakroTex = Pohja

Pääsiäisen merkkejä

 Eilen kävin hakemassa oksia. Pajunkissoja en löytänyt ja katkoin villivadelman oksia peltoaukean reunalta
Ne sopivat hyvin tarkoitukseeni. Etsin esille viime vuonna huovuttamani pääsiäismunat ja ripustin ne oksiin.
Lisäsin maljakkoon vettä siinä toivossa, että vihreitä lehtiä putkahtelisi oksista.

Maljakolle löytyi paikka olohuoneen ikkunalta. Sommittelin sohvatyynyt uudelleen  uuden tyynyn innostamana.  Sopivatkin ihan hyvin näin. Nurkassa kököttää puuveistokseni, joka sai myös pääsiäisilmettä osakseen.

Joulukuusenrunko vain paranee vanhetessaan. Kyllä se veistokselliselta näyttää.etenkin, kun on nyt lattialla.

 Suorakaidemaljakkoon sommittelin oksat symmetrisesti vinoon. On  selkeämmän näköistä.

Pääsiäisen keltainen ja vihreä tuovat raikkaan tuulahduksen keväästä ja piristävät mukavasti.

DIY tyynyt

Muistatte varmaan viikon takaisen pakkomielteeni. Olin innostunut sohvatyynyn koristeompelija, enkä olisi millään malttanut lopettaa kesken kaiken. Yöksi oli kuitenkin laskettava tyynytyö käsistä ja nukuttava välillä.
Tänään tyyny on valmis, siskoni kävi ompelemassa osaset yhteen ja sisälle on sujautettu sisätyyny.
Tämän kuvio syntyi aika spontaanisti, ompelin isoja ristipistoja hulvattomasti mieleni mukaan. Kuviointi on  abstraktia, suorakaiteita vaakaan ja pystyyn. Käytin villalankaa kaksinkertaisena.
Kaiken edellytyksenä on reijitetty villahuopa. Kuulostaa helpolta, mutta reijitetyn etsiminen ei tuottanut tulosta. Sopivan kokoinen (n50x60cm)huopa löytyi Sinellistä, mutta reikiä ei.

Ensin oli aikomus piirtää millimetripaperia avuksi käyttäen neulanpistoille kartta. Se oli aika hankalaa, kunnes sisareni lähti puuseppien luokse teettämään tuulikaappiin naulakkoa. Kun vanerilevyyn porattiin reikiä, hän kysäisi ohimennen. Onnistuisiko reikien teko huopaan ?  Se onnistuu, kun ensin tehdään mittojen mukaan reikälevy eli aihio metallilevystä. Tehän tiedätte, että puusepillä on vehkeet, joilla onnistuu tietokoneen tarkkuudella kaikki.
Aihion mukaan huopamme reijitettiin. Ristipistoilla kirjotut tyynyt valmistuivat ja nyt näette omani kuvattuna olohuoneen sohvalla.  Uudet huovat ovat jo odottamassa ja puusepillä on aihio tallella, joten pian pukkaa uutta tyynyä.

 Tyyny vielä  keltaisen tyynyn kera. Ikkunalle nostan pääsiäiskukat, kunhan saan huopamunat ripustettua oksiin. Kävin tänään hakemassa oksat. En löytänyt pajunkissoja, joten luultavasti oksat ovat villivadelmaa. Niissä oli jo aika isot silmut.

Pitäähän minun näyttää tyynyn toinen puolikin. Sen toteutin hieman suunnitellummin. Ompelin ensin vinot  viivastot ristiin rastiin ja sen jälkeen kirjoin kuviointia. Tyynyhän ei ole mitoiltaan symmetrinen, joten identtisiä kuvioita en saanut. Toisaalta tarkoitukseni oli kirjoa juuri näin. Huomautan, että en ollut piirrellyt etukäteen mitään. Ompelin siis tajunnanvirran ohjaamana impulsiivisesti.

Tulppaanit ovat täysin kuihtuneet, mutta uusia on tulossa viikonlopuksi. Jotakin muuta kuin tulppaaneja.

Sunnuntain kollaasit

Kuvasin Helsingin matkalla hotellin ikkunasta punatiilisen rakennuksen. Harmaat ovet ovat Forsblomin Gallerian pääsisäänkäynnistä, rautatieaseman lipunmyyntiaulan taustaseinä on kuvioitu  E Saarisen suunnitelmien mukaisesti ja alimmassa nurkassa on Kansallisteatterin julkisivu.
Liikkuvasta junasta on matkan varrella Tampereelta päässyt kuvaan Ortodoksinen kirkko, jossa  on kauniit muodot  kupoleineen. Pienin kuva on tästä kaupungista, talon seinustaa aitoineen

 Kimin formulavoiton ansiotako,  meiltä löytyy formula-autoja useissa väreissä. Nyt pääsivät harmaat mukaan. Viikonloppuna oli meillä omat formulakisat, joissa Räikkönen voitti. Kodin sisätiloista löytyi kaikenlaista kollaasin väreihin sopivaa. Joidenkin kohdalla sävy poikkeaa jonkun verran, mutta kelpuutin kuitenkin mukaan.

****************

Värikollaasit  118. haaste =

Aurinko paistaa tänään

Kaupunkilenkillä osuin sopivasti yhtä aikaa junan kanssa aseman kohdalle. Asemalaiturilla on paljon tekniikkaa sekä maassa että ilmassa. Sähköjohdot risteilevät ilmassa ja radat maassa. Enää ei tuprua veturista savua, junat liikkuvat saasteettomasti sähköllä. Esteettisesti ei johtoviidakko kovin kaunis ole. Kehitys kehittyy, kuten sanotaan. Nyt kuljetaan sähköllä nopeammin, saasteettomasti ja meluttomammin.    
Taivas on pilvettömän sininen ja aurinko paistaa kauniisti.  Hieman iski kaukokaipuu, jonnekin  olisi mukava matkustaa.

Vanhat asemarakennukset ovat kauniita, nikkarityyliä. Toivottavasti tämä rakennus saa säilyä jatkossakin, vaikka lipunmyynti loppuu eikä muutakaan tarvetta enää olisi. Tämä sopisi hyvin ravintolaksi tai miksei kodiksi kahdelle perheelle.
Kurkkasin Wikipediasta rakennuksen historiatietoja. Kokkolaan saatiin rautatie 1885 ja sitä jatkettiin Ouluun 1886. Asemarakennus on Knut Nylanderin suunnittelema, kuten monet muutkin asemarakennukset. Se on rakennettu kokonaan puusta, kivijalka on graniittia.  Rakennusvuosi 1884 ja avattu käyttöön 1885, ikää on  128 vuotta. Näyttää siltä, että virheellisillä korjaustoimenpiteillä ei ole onnistuttu tuhoamaan rakennusta. Muistelen, että jotain homejuttuja olisi takavuosina ollut, mutta ne on kai saatu korjattua kuntoon. Toivottavasti osataan hoitaa rakennusta oikein jatkossakin. 

Pysähdyin Pitkänsillankadun yläpäähän ja katselin kohti Hagströmin kulmaa. Vasemmalla näkyvät 1940-luvun alun kolme funkkistyylistä kerrostaloa.. Suntti virtaa  okrankeltaisen entisen Hotelli Grandin talon takana kohti merta.

Näissä yllä olevissa kuvissa on Suomen vanhimpiin kuuluva  ellei vanhin Shell-huoltoasema. Se on rakennettu 1920-30 luvulla, tarkkaa tietoa ei minulla ole. Rakennus on aika hyvässä kunnossa eikä ulkonäköä ole menty muuttamaan, kaunispiirteinen funkkistyylinen rakennus pylväikköineen. Vanhat bensapumppu ja Shellin logo on säilytetty. Asema on nyt kylmäasemana ja sisällä toimii autokoulu.  

Huoltoaseman naapuri, Vapaamuurarien "linna",  pilkistää aidan takaa.  Torni on rakennukseen tarvittu lippujen liehuttamiseen.  Omenat ovat jääneet poimimatta eivätkä linnutkaan ole niitä ehtineet syömään.