Kalevalan päivänä Lönnrotin puistossa

 

Turun keskustassa Tuomiokirkon sillan kupeessa on Lönnrotinpuisto.  Elias Lönnrot, 9.4.1802-19.3.1884,  oli Kalevalan ja Kantelettaren kokoaja. Lönnrotin suku on peräisin Turusta. Wikipedia kertoo suvusta näin.

Lönnrotin suku tunnetaan melko heikosti, vaikkakin yhtä isänpuoleista sukuhaaraa voidaan edetä aina yhdeksänteen polveen asti. Sukuhaara johtaa Tolpo-sukuun, jonka jäsenet olivat 1600-luvun Turussa porvareita ja joka oli Niska-suvun kanssa ainoita sukuja, jotka säilyttivät sukunimen suomenkielisenä. Eräs toinen sukuhaara, myös isänpuoleinen, johtaa Sammatin Lohilammen ratsutilan omistajiin.^[2]  Puisto on nimetty tämän suvun mukaan.

  

Puisto on pieni kolmio vilkkaan Aninkaistenkadun  ja Tuomiokirkon sillan kupeessa rajoittuen Aurajokeen. 

Puistopenkit ovat oiva levähdyspaikka, josta on suora näkymä kirkkopuistoon joen toiselle puolelle. Tässä puistossa ei ole patsasta.

Kuvat on otettu 17.2.  Nyt on vetinen talvisää. Räntäsade on tauonnut ja vesi ropisee ikkunoiden vesipelleille. Lumipeite on huvennut muutaman sentin.  Kevätsää tuoksuu ulkona..

Pelastajat numerosta 112

 

Punavalkoinen ohjetaulu opastaa selkeästi hälytysnapin luokse, kun apua tarvitaan nopeasti. Riko lasi ja paina nappia. Avunpyyntö ohjautuu hätänumeroon 112. 

New Yorkin matkallamme kävimme Madame Tussaudin vahakabinetissa. Pelastajat on ikuistettu vahapatsaina työkomennustamineissaan.  Tämä muistuttaa meitä 11.9.2001 tapahtuneesta kaksoistornien räjäytyksestä. Palomiehet olivat todellisia sankareita.
Mietin pitkään ovatko nämä ne elävät pelastajat, jotka yllättäen saapuivat vahakabinettiin  kierroksemme päättyessä. Olimme aikeissa astua hisiin, palomiehet estivät sen. Ensin luulin, että tämä kuuluu osana kierrokseen ns näytöksenä. Kyseessä oli kuitenkin hälytys museolle. Onkohan kuva kuitenkin hälytystapahtumasta ? Olen hieman epävarma.

*******

YyKaaKooNee-Numerokuvat 12. haaste = 112

Säästäväiset talitintit

 

Olen tarkka noista talimurusista, sanoo meidän talitintti

Tarkistan pudokkaat ja poimin pois.

Kaverit ovat taas olleet hätäisiä ja pudotelleet.

Tulitko sinäkin puhdistamaan ruokahuonetta.

Kyllä, onhan jäljet putsattava.

  

Tulikohan kaikki jo poimittua.

Eipä näy enää mitään olevan.

Kierretään vielä kerran puu, ettei mitään ole jäänyt huomaamatta

Säästäväisyys on hyveemme.

Huomenna taas uudelleen.

********

Lisää kollaaseja valkoisesta ja muusta Inkivääriltä

Yksi rykelmässä

Kuva: Marokko Agadid kalastusvenesatama

Haluan tilan
olla muiden joukossa
sopuisasti vain
elää omaa elämääni
kalastaa saaliit kotiin

*********
Valokuvatorstai-Runotorstai 156. haaste - Rykelmä

Kevättä kohti

Koska hanget hohtavat valkoisina ja kimaltelevina, innostuin todenteolla taas puuhastelemaan. Olohuoneen laskosverhojen asentaminen on puolessa välissä. Nyt en jatkanut niiden asentamista. Aloitin purkamalla joulukuusen koristeet. Nyt on oikea hetki viedä joulukuusi terassilta ulos. Onkohan meillä Suomen ennätys kuusen suhteen. Joulusta on kulunut kaksi kuukautta ja nyt vihreä ja elinvoimainen kuusi passitetaan ulos. En raaskinut viedä sitä vielä pihaa pidemmälle. Jotenkin se näyttää aika sopivalta valkoista hankea vasten. Vain muutama neulanen on pudonnut ja hopeinen tähti on lentänyt jostain hangelle. Muisto joulusta.

Pientä aavistusta keväästä näyttivät kirsikanoksat. Maljakossa lehtisilmut pullistelivat jo vihreää.Viime kesän muistoina kuivatut ruusut antoivat aavistuksen tulevasta.

Kukkien mullan vaihto lähti käyntiin. Kliivioiden ruukut ja mullat vaihtuivat. Vapautuneisiin ruukkuihin istutin optimistisena joulukukkien sipulit, hyasintit ja amaryllikset. Kun terassilla on sopivan lämmintä siirrän ruukut sinne, taitaa mennä vielä jonkun aikaa. Tietysti kaikki ratkeaa, jos sipulit eivät lähde kasvuun.
Ruukut ovat nyt vierashuoneen pöydällä. Samalla aloitin vierashuoneen uutta sisustusta. Pesin vanhat DG:n (Designers Guild) raitaverhot, silitin ne ja ripustin ikkunaan. Raidoista otan värit tyynyihin ja tauluihin. Ajattelin maalata muutaman taulun. Palataan tähän myöhemmin.

Raiteilla on pysytty Ikeassakin

Lumipyrystä huolimatta auto liikkuu kätevästi eteenpäin. Pysyy raiteilla toisin kuin VR:n junat. Katselin TV:stä aamulla, että hapsuluudalla ja  lapiolla kolattiin junaraiteita. Tulipa jostain syystä mieleen entisen itäblokin maat, joissa katuja lakaistiin varpuluudin. Lakaistaan kai vieläkin. Suomessa on sama meininki. Junat myöhästelevät ja jäävät lähtemättä, kun lumi tukkii raiteet. Kai VR:llä luutia on tarpeeksi. Tosin tekijöitä puuttuu.
Talvihan on yllättänyt totaalisesti Puollustusvoimatkaan eivät voi antaa VR:lle apua, kun avunantamista tällaiseen rauhanaikaiseen toimintaan ei ole laissa määrätty. Käsitin, että pitäisi olla kansalaisten henki uhattuna ennenkuin autetaan.  Odotellaan vaan, että talvi loppuu, sitten kaikki on ohi ja junat kulkee.

Autolla päästiin ketterästi Ikeaan tänään. Ajoitin reissun lounasaikaan. Hämmästykseni olikin suuri, kun parkkipaikka oli täpösen täynnä muita samoin ajattelevia. Sekaan kyllä sopi vielä hyvin. Aloitimme niillä kuuluisilla Ikean lihapullilla. Olivat hintansa arvoisia, erittäin hyvä annos. Ostin sitä puolukkahilloa taas kotiinkin. Ja muistin katsoa hintalappuja.
Ostoskierroksen jälkeen nautittiin jälkiruoka. Se kannattaa nauttia herkkukaupan viereisessä pystybaarissa.
Hillojen jälkeen, ostin vielä karviais- ja kunningatarhilloakin, tilasin kahvit. Kurkistin tiskiin ja sanoin.
Omenapiirakkaa näyttää olevan, otan sitä. Erittäin ystävällinen vierasmaalaisittain korostaen puhuva tarjoilijamies ehätti sanomaan. Siihen tulee mukaan pehmytjäätelökin. Teit hyvän valinnan, on todella hyvää. Tiedän, sanoin  ja siirryin nauttimaan lämmintä piirakkaa ja ihanaa kylmää pehmistä tuoreen kahvin kanssa.

Juuri kun olin lopettamassa, sama ystävällinen tarjoilijamies käveli luokseni. Ystävällisesti hymyillen kysäisi. Maistuiko piirakka, oliko hyvää. Olihan se, tunsin saavani jotain erityistä kohteulua osakseni tässä itsepalvelubaarissa. Eihän muista huolehdittu ollenkaan samalla tavalla kuin minusta. Tarkistettiin maistuiko. No, eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun saan erityistä  huomiota osakseni.  

Ostokseni olin suunnitellut etukäteen, että en sortuisi tarpeettomiin tavaroihin, jotka tavarapaljoudessa näyttävät tarpeellisilta, mutta kotona ovatkin tarpeettomia. Kaikesta huolimatta tein muutaman ostopäätöksen vasta kaupassa. Ensimmäinen oli kangasosaston -50% lena-puuvillakangas. Pöytäliinaksi ja muutama tabletti, ajattelin  punnitessani kangasta, 6,14 euroa  yhteensä 3,15 metriä. Pitihän kangas levittää pöydälle ja katsoa miltä se näyttää pöytäliinana.

Sohvatyynypussikangasta olin ostamassa. Niitä sainkin  kolme erilaista kuosia kutakin metri, maksoivat yhteensä 12,90 euroa. Tyynypusseiksi ommeltuna niitä tulee 9 kpl.
Kukkaosaston ohi en päässyt ostamatta mitään. Tosin valkoisia kukkaruukkuja  tarvitsen. Mullat pitää vaihtaa. Nyt osui ennalta arvaamatta sopivat kohdalle 9,95 euroa kappale.

Aikamoinen urakka

Jo lauantaina päätin, että olohuoneen verhot vaihdetaan. Uusia en tee, vanhat otin esiin. Pesin ne. Kaksi koneellista ja kahdeksan laskosverhoa. Olin parisen vuotta sitten laskostanut verhot vaatehuoneen hyllylle pesemättöminä. Paras pestä siinä vaiheessa, kun aikoo ne ripustaa, ei mene silitysurakka hukkaan. Kauniin valkoiset näistä pellavaverhoista tulikin.

Aloitin eilen silitysurakan ja jatkoin tänään. Puolet on silitetty eli neljä. Pellava ei lopulta ole hankalaa silittää höyrysilitysraudalla, kostutuspulloa käytin myös apuna. Molemmin puolin silitettynä pintoja yhteensä 16.
Keppilaskareihin kuuluvat kepit ja litteä alapaino. Jokaisessa verhossa on viisi keppiä ja yksi alapaino. Kaikenkaikkiaan kepitän 40 keppiä ja kahdeksan alapainoa.  Naruja on 4 kpl per verho yhteensä 32 kpl.
Ne olin onneksi jättänyt verhoihin ja ne tulivat pestyä puhtaiksi verhojen mukana. Mutta narut pujotetaan jokaiseen verhomekanismiin ja narulukon läpi. Onneksi verhon kiinnitys on tarralla se on helpoin homma.

Tänään on kaksi laskosverhoa ikkunassa, kaksi silitetty huomiseksi ja neljä odottaa toimenpiteitä.
Urakkalla ei ole takarajaa. Luulisin, että viikonlopuksi kaikki ovat ikkunassa.  Tykkään näistä verhoista sen verran paljon, että en luovu niistä ennenkuin aurinko on polttanut ne reikäisiksi. Siihen taitaa mennä vuosikymmeniä. Pellava on tunnetusti lujaa.
Verhojen vaihdon lisäksi muutan samalla olohuoneen järjestystä hieman. Kevättä odotellessa uudistukset ovat paikallaan vaikka vanhoin tavaroin. Huomenna käyn Ikeassa katsomassa mustavalkoisia kankaita, jos niistä voisi ommella uudet sohvatyynypussit. Aurinko paistoi todella kauniisti tänään.

Ikkunasta näkyy............

Kuvailin tänä aamuna lähes jokaisesta huoneesta ikkunanäkymiä. Ulkona sataa pehmeitä lumitukkoja kohtisuoraan alas. Tätä työhuoneen ikkunanäkymää tuijottelen usein aika pitkään. Noissa puissa hyppelevät linuut ja juuri tänä aamuna siellä puikkelehti meidän orava. Kuvaan tallentuivat lumihiutaleetkin.

 

Kun katseen lasken hieman alemmaksi näen angervopensaat. Toivottavasti mustarastas palaa pian pensaan juurelle ruokaa etsimään. Saahan se tuolta oksien suojasta tuulensuojaakin.

Mustaa ja valkoista 12. haaste -

Näkymiä ikkunastani

Vain yksi tulitikku

Kyläkoulu seisoo keskellä kylää. Kylän halki leikkaavalta kylätieltä käännytään kapealle sivutielle. Se kiemurtelee muutaman sata metriä ohi viljapeltojen, ylittää ison puron. Sen sillalle pysähdytään, ihaillaan virran juoksua, heitellään kiviä puroon. Koulu on iso valkoinen ja sillä on harmaa peltikatto. Sen kuusiruutuisten ikkunoiden pielilaudat ja lautavuorauksen kulmalaudat ovat punamullan punaiset. Kivijalka on korkea, rakennettu punertavasta graniitista.

Koulussa on kolme luokkahuonetta, kolme opettajaa ja kolme asuntoa opettajille.
Sorapihalle tultaessa suoraan edessä on pääsisäänkäynti. Graniittiportaita noustaan neljä askelmaa isolle porrastasanteelle ja pariovet aukeavat isoon eteiseen. Naulakkorivistöt kiertävät eteisen kahta seinää. Sisääntulo-oven molemmin puolin ovat ikkunat. Vasemmalla peränurkassa on kakluuni. Vasemmalta seinältä avautuvat kahden luokkahuoneen ovet ja pääovea vastapäätä ovi eka- ja tokaluokkalaisten luokkaan.
Kaikki koulun lattiat ovat leveää, harmaaksi maalattua lankkua. Lattioiden maalipinta kiiltää tahrattoman puhtaana.

Eila-opettajan asunto on koulun vasemmassa siivessä. Kolme- ja neljäsluokkalaisten luokkahuone on tämän opettaja-asunnon vieressä. Luokkahuoneesta avautuu ovi suoraan Eilan asunnon eteiseen. Muutama askel niin hän on omassa luokassaan. Joskus Eila yllättää oppilaat. Hakee omalta puoleltaan mehukannut ja pullat tai pikkuleipiä. Hän tarjoaa oppilailleen vaikkapa oman nimipäivänsä kunniaksi mehuhetken.
Luokkahuoneessa on kolme isoa kuusiruutuista ikkunaa, vaakaraitaverhot ikkunoiden molemmin puolin. Perällä on kaksi pönttökakluunia. Edessä opettajanpöytä ja sen takana iso tummanvihreä liitutaulu.

Koulun toisen päätysiiven alakerrassa asuu yläluokkien opettaja. Siiven kuistilta nousevat raput vinttiasuntoon. Siellä, pienen kahden huoneen ja keittiön  asunnossa, asuu alaluokkien opettaja perheineen. Tässä asunnossa olen yöpynyt muutaman päivän ajan. Kun joki tulvi keväisin pelloille saakka, peittyi rantatie veden alle. Jäimme veden saartamiksi, kulku onnistui vain veneellä. Me koululaiset saimme asua tulvan ajan viikon verran toisella puolella kylää. Asuin neljänä keväänä ensin opettajan luona ja myöhemmin serkkujen luona.

Olin jo kauan asunut muualla, kyläkouluni eli muistoissa. Kunnes kuulin koulun palaneen poroksi. Se oli kesäaikaa. Alakoulun opettajan lapsenlapset, pienet pojat, olivat päässeet leikkimään koulun vintille tulitikut mukanaan  Vintillä oli paljon paperia, koko koulun arkisto. Raapaisu ja kuiva vintti oli liekeissä. Pojat peloissaan eivät heti uskaltaneet kertoa leikeistään. Kaikki oli myöhäistä, kun palokunta tuli. Koulu paloi käyttökelvottomaksi.  Yksi tulitikun raapaisu ja koulu siirtyi muistikuviksi.

Vanhan tilalle rakennettiin matala vaatimaton koulu.  Kaksi luokkahuonetta ja kaksi asuntoa. Nyt tämä uusi koulu ei ole enää muutamaan vuoteen ollut koulu. Asunnoissa asuvat vuokralaiset ei opettajat. Entisessä luokkahuoneessa kokoontuu käsityöpiiri.

*********

Pakinaperjantai 169. haaste - Tulitikku

Viimeinen todistus

Viimeinen todistukseni on työtodistus.

Koska vuosiluku on vuosiluku eikä numero.

Etsin siitä suurimman numeron  vuosiluvun jälkeen.

Se on 25 eli syntymäpäiväni.

Gerbedasta voisin nyppiä numeron osoittaman määrän terälehtiä,

mutta ilahduttakoon kukka ehjänä ja punaisena.

 

Tässä kukka poseeraa toisella poskellaan.

Poimin maljakkoon pihalta muutaman kirsikkapuun oksan.

Nyt odotellaan kirsikankukkia.

 

Takaa näyttää olevan yhtä kaunis kuin edestäkin.

*******

YyKaaKooNee-Numerokuvat 11. haaste

viimeisen todistuksesi suurin numero 

Ensin eteiseen - tervetuloa

 

Tervetuloa meille. Pysähdytään eteiseen. Avaan peilikiukuovet, takit voi jättää ovien taakse. Mustalle sisalmatolle saa reilusti astua märillä ja kuraisillakin kengillä.  Keittiöön johtavalla seinällä oleva taulu toistaa  maton mustaa.  Taulun tyyli on modernia abstraktia konkretismia.  Selkeää ja kurinalaista. Ei mennä keittiöön kuljetaan  kulman ohi olohuoneeseen. Eteisestä kulku kulkee neljään suuntaan, keittiöön, olohuoneeseen, makuuhuoneisiin ja ulos.

 

 

Nyt ollaan eteisen vasemmassa siivessä, josta kuljetaan olohuoneeseen ja työhuoneeseen. Avoimesta ovesta pilkottaa työhuoneen kirjahylly.  Hetki vielä eteisessä. Modernin taulun jälkeen kohdataan  110-vuotias pohjalainen klaffipiironki. Klaffiluukku on nyt kiinni. Piironki on käsintehty sorvauksineen. Koristeita ei ole paljon, talonpoikaistyyli on haluttu säilyttää, onhan piironki valmistettu aikoinaan maalaistaloon. Muutamia vuosia sitten sain piirongin perintönä, joten siihen liittyy paljon tunnearvoa. Kunto ja käsittely ovat  täysin alkuperäisiä. Piironki on ootraamalla käsitelty. Monet kädet sadan vuoden ajan ovat kuluttaneet piirongin pintaa.

 

Piirongin avain on ajansaatossa kadonnut. Etsinnässä on sopiva avain, vielä ei ole löytynyt. Piirongin pinnassa näkyvät jäljet paljastavat, että avattaessa avainnippu on kuluttanut uran ootrauspintaan.  Piirongin päällä on keltaruskea pullo. Se on piirongin iän puolivälistä eli 1960-luvun alkupuolelta, Helena Tynellin suunnittelema isomahainen Lankkupullo.

 

Kun katsotaan  ennen olohuoneeseen menoa selän taakse, aukeaa eteisestä kulku suoraan kohti makuuhuoneiden osastoa. Makuuhuone-eteisen oikealle puolelle jäävät sauna-kylpyhuoneosasto ja kodinhoitohuone ja vasemmalle makuuhuoneet. Piirongin päällä pilkottaa vihreä kukkamaalauksin koristeltu lipas. Se on 1940-luvulta, enoltani peritty. Sitäkään en ole raskinut käsitellä, menneen ajan kuluminen saa näkyä. Turkoosi keraaminen vati on avainten säilyttämiseen hyvin sopiva. Tänään eteisessä näytti tältä. Joskus siellä on kynttilöitä ja kukkia, tunnelman ja mielialan mukaan.

Lumi yllättää

Yllättäen ensilumi sataa.

Auraajat, autoilijat, asukkaat

eivät osanneet odottaa.

Yllättäen lumi sulaa.

Valkoista toivotaan,

ei haluta joulusta mustaa.

Yllättäen joulu pelastuu.

Lunta - sopivasti - ei liikaa

leijjuen maahan laskeutuu.

Yllättäen valkoinen kaunistaa.

Peittää ja puhdistaa.

Lumen ei tarvitse enää sataa.

Yllättäen liikaa tuiskuaa.

Ummessa kadut, autot, notkuu katot.

Eikä lumimiehiä ajoissa saa.

Lumi pois, pois. Jo riittää.

Ei tarvitse enää yllättää.

Kevät jo ovella odottaa.

Hetkinen.

Yllätys odottaa.

Takatalvi kulman takaa

alkaa tuiskuttaa.

Maailman kaunein yllättäjä.

Eläköön lumi - yllätysten kuningas.

*****

Valokuvatorstai-Runotorstai 155. haaste - Lumi

Runotorstain haaste on keskoslapsi, yllättäjä. Lumi tavoittanee samoja tuntoja kuin keskoisuuskin.

Runoja - Ari Kokkonen

TypoBlog-blogin Ari Kokkonen on julkaissut esikoisteoksensa. Kovakantinen  Runoja on kirja, jonka runoja olen lukenut moneen kertaan. Lyhyet runot sisältävät paljon asiaa. Ne ovat pohdiskelevia, antavat ajatuksille töitä.

 Irrallaan

Niin sinä kuljit,

läpi peltojen ja metsien,

etkä löytänyt ruohonkorttakaan,

joka olisi sinut juurruttanut

maahan. 

Pidän näistä runoista. Avaan kirjan sattumanvaraisesti ja luen.

 Enkeli

On turhaa yrittää leikkiä enkeliä,

jos siivet on katkaistu 

Huumoriakaan ei ole sivuutettu. Matti ja muut runossa  lähestytään huumorilla  arkista asiaa tavalla - siitä puhe mistä puute, rahasta on kyse.

Kun Matti on kukkarossa,

Visaa ja Ottoa ei paljon naurata.

Runot on kirjoitettu kulutettavaksi, kuten raha.  Runot säilyvät ahkerasta lukemisesta huolimatta. Niistä saa irti kerta kerralta enemmän.  Kun taas raha liukkaasti livahtaa  kulutuksen ahnaaseen kitaan.

Suosittelen tätä Runoja-kirjaa kaikille. Yöpöydälle muiden kirjojen joukkoon.
Avaa kirja sattumanvaraisesti,  lue ja anna ajatuksen viedä.
Kiitos Ari kirjasta.

*************

Leena Ikonen, Jäähuntu ympäristötaideteos talvimaisemassa  oheisessa kuvassa, jota klikkaamalla näet isompana.

Olen lukenut monta hyvää kirjaa Runoja kirjan lisäksi tämän alkuvuoden aikana.

Tommi Melender: Ranskalainen ystävä

Tuomas Kyrö: 700 grammaa

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Jukka Pakkanen: Hotelli Destino

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä, josta kirjoitin blogissani.

Parasta aikaa luen Petter Sairasen Sähköllä valaistu talo-kirjaa. Jossain vaiheessa kerron täällä näistä lukukokemuksistani.

Kiiruhda hitaammin

  

 

  

Kaunis päivä alkaa taas, eilisen tapaan.

Kiiruhda hitaammin,

hengitä syvemmin,

anna aistiesi nauttia.

Edellisen postaukseni Lastun kommentiin lausuin ylläolevaan tapaan.

Ja jatkan.

Oikaise puiston läpi, kulje luontoon, viivähdä pihalla.

Pysähdy, hengitä syvään, nauti ja rentoudu.

Tämä päivä on ainutkertainen.

Kevyt hengittää

Tyynenä pakkaspäivänä on kevyt hengittää. Sen tunsin, kun rentouduin puistossa. Ihastelin huurteen aikaansaannoksia. Puita kaunistivat valkoiset tähtiketjut, koristeet kuin joulukuusessa.

Puisto on puistomaisesti hoidettu rakentamaton viheralue, kerrotaan Wikipediassa.  Puistot ovat kaupungin keuhkot. Niiden kautta kaupunki hengittää, tuo luonnon kosketuksen kaupunkilaisille. Ne ovat tärkeitä levähdyspaikkoja arjen keskellä. Useimmiten puistojen läpi kiirehditään oikaisten eikä pysähdytä rentoutumaan. Uskon kuitenkin, että pelkkä viivähdys läpikulun tapaan piristää ja pyyhkäisee ajatuksia keveämmiksi.

Kuljin vanhalle kasarmialueelle rakennetussa ja osittain luonnontilaan jätetyssä Kasarmin puistossa. Tähän  puistoon on varattu alue myös lapsille. Pieni leikkipuisto kiipeilytelineineen ja mökkeineen.

Puistoissa on yleensä patsas. Niin tässäkin puistossa Niilo Savian Rumpalit (Porilaispatsas), joka pilkistää hieman puiden takaa. Patsas on paljastettu 1966.

 

Lehtikuusen taidokkaasti koristellut valkoiset tähtiketjut.

Kävyt kuuluvat itseoikeutetusti  oksille koristeiden tapaan. 

  

Vanhan kuusen havuoksat nauttivat talven huurteesta.

  

Kaartuvat koivunoksat paljastavt huurteen alta norkot.

Rauduskoivu on Suomen kansallispuu.Koivu symbolisoi kotia, kotikontuja, isänmaata.

Tämäkin koti odottaa asujaansa - keväällä.

Mustaa keltaisella

Keltaista löytyy lähinnä kirjahyllystä. Hyödynsin  Eurodeco-kirjaa.

Espanjalaisesta osiosta sain pohjan ja keräsin palloja  ja soikioita mukaan.

Ryhmittelyä ja kas siinä on kollaasi.

Kun keltaista on niukasti, rakensin kaksi kollaasia.

Purkkien keräilyä ja eurodecosta vanha mainos siinä se.

Lisää keltaista ja mustaa Inkivääriltä

Valkoiset hanget

Auringonpaiste leikkii hangella,

mutta ei aivan yksin.

Hohtavan pihan poikki

pupujussi loikki.

Mustaa ja valkoista 11. haaste - Auringonpaiste 

Kerran puhuttua...

- Kahvi on valmista. Käy ottamassa.
Otan kuppini. Kaadan Moccamasterista kupillisen kuumaa.
Maiskuttelen. Maku viipyy suussani. En saa otetta siihen. Onko tässä laventelia, rosmariinia, jotain yrtinmakua tunnen suussani.
Miten viininmaistajat löytävätkin ne pyörivät, pehmeät, helmeilevät, tammiset, hedelmäiset, viipyvät ja paahteiset maut. Ja viinit, joissa hinta/laatusuhde on kohdallaan.
Nyt en osaa yksilöidä. Tässä teessä ei ole nyt hinta/laatusuhde kohdallaan. Tunkkaisetkin viinit paranevat seisoessaan hetken lasissa. Maiskuttelen uudestaan. Teen maku ei ole parantunut kupissa seistyäänkään.

- Keitit kuitenkin teetä etkä kahvia. Onko tämä jokin uusi teelajike ? En saa oikein otetta tähän          makuun, huudan keittiöstä työhuoneeseen.  
- Mitä horiset. Kahvia se on eikä mitään teetä, sanoo hän ja tulee keittiöön. Kaataa kuppiinsa ja maistaa..

- Tämä on vanhaa kahvia. Mikäs tässä nyt on vialla, sanoo hän ja kurkistaa suodatinosastoon.
Odotan vastausta.
- Jaahas, enpä muistanut tyhjentää suodatinta. Vesi huilasi vanhan läpi.
Kaataa litkun viemäriin.
- Sattuuhan sitä. Eipä sitä aina muista toteuttaa kaikkia kahvinkeiton vaiheita, sanon.
Lähimuisti pettää, ajattelen, mutta en sano sitä. Arkirutiineihin ei ole aina aikaa keskittyä.

- Laitan uutta kahvia. Kuulen kahvin lirinää matkalla makuuhuoneeseen.
Pysähdyn.
Mitäs minun pitikään mennä tekemään, ajattelen hetken, enkä millään muista. Se lähimuistiko taas.
No, menen lähtöruutuun. Yleensä se tepsii ja sitten muistuu mieleen.  Otan kahvia ja keskityn arkirutiineihin.

*********

Pakinaperjantai  168. haaste - Kertapuheet

Savijalka

Se on savesta muotoiltua keramiikkaa.

Poltettua savea. Se rikkoontuu palasiksi pudotessaan.

Se on jalka. Se kannattaa varjostinta,

 ojentaa varjostimen alle lampun.

Johon sytytetään valo.

Pöytävalaisinta ei olisi ilman jalkaa. 

YyKaaKooNee-Numerokuvat 10. haaste = Jalka

Omenapuun sisällä helmikuussa

Omenapuun sisällä helmikuun auringonpaisteessa.

Aurinko paistaa kirkkaasti kohti. Taivas on kauniin sininen.

Omenoiden väri on muuttunut pakkasessa ruskeaksi.

Puun oksilla oli huurretta vielä muutama päivä sitten.
Nyt oksat ovat paljaat.

 Kamera Canon Power ShotSX200IS auto 12.2.2010 klo 12.00

 

Tammikuu 11.1.2010

12. päivä joulukuu, marraskuu, lokakuu ja syyskuu
12 kuvaa- photos

Kukkia ystävälle

 

Sinä

vettä anna

vaihda päivittäin

avautumista älä hätkähdä

kuuntele

kuihtumista älä pelkää

ystävyys on rajatonta

ensi vuonna - eteenpäin

rajattomasti

vaali loppuun asti

iäti

**

*

154. haaste

Valokuvatorstai - kuva ystävälle

Runotorstai -      runo ystävälle

Haasteen kukat ja muut kukat

Ensin esittelen  1.8.2007 otetun kuvan. Se on kuvattu keittiön ikkunasta ulos terassille ja edelleen pihalle. Nyt on kaikki toisin kuin kuvassa. Ulkona on tällä hetkellä kimaltavaa helmikuun lunta, helmiä hangella.
Kuvan kukatkin ovat muuttuneet. Ikkunalaudalla oli silloin gingkopuu. Se ei jaksanut kasvaa ja elää. Syytä en tiedä, kai hoitovirheen takia. Tuo piikkikaktus oli minulle muistorikas. Se oli muutonkin kestänyt ehjänä ja kasvoi hyvää vauhtia. Ajattelin siirtää sen isompaan ruukkuun. Mutta aina kaikki ei mene odotusten mukaan. Kohtalo puuttui peliin ja sivalsi kaktuksen lattialle. Se katkesi useaan palaan. En jaksanut aloittaa sen kasvattamista alusta. Joten siitä ovat muistot vain jäljellä.

Terassilla oli sinä kesänä pinkit pelargoniat. Eivät ole olleet enää tuon kesän jälkeen. Valkoisia istutan noihin samoihin laatikoihin edelleen ja ensi kesäksikin. Pihalta näkyvät keltaiset syyshohdekukat ovat iloisen aurinkoisia. Ne leviävät niin tuhottomasti, että viime syksynä perkkasin kaikki pois. Niitä ei enää nähdä vain muistot ja kuvat ovat jäljellä.

Tämän kuvahaasteen sain Pehmyt Piirto- blogista  ja Kipiltä. Teille kaikille haaste on tuttu. Valitse neljäs kansio ja neljäs kuva. Aloitin kansion laskemisen  toukokuulta ja elokuu on neljäs, kuva oli kansion neljäs, joka oli sinne talletettu. Jos haluat vielä vastata haasteeseen, nouda 4. kansio vuodelta 2007 ja sieltä kuva.

Kukkia olohuoneessa

Kukkineet amaryllikset ja hyasintit ovat nyt sulassa sovussa lasimaljakossa. Jatkosta ei ole tietoa.  Istutan terassiruukkuun kunhan ilmat lämpenevät. Yksi amaryllis ehti juurtua fiikuksen alle ruukkuun. Olin heittänyt sipulit sinne odottamaan. Kun siirsin sipuleita, jätin juurtuneen sinne kasvamaan.

Huomaattehan optimismini. Optimistina olen varastoinnut pari orkidearuukkua samaisen fiikuksen alle. Lorautan niille silloin tällöin vettä. Katson joka kerta onko etenemistä kukkimisen suhteen. Vielä ei näy merkkiäkään siitä. Toivossa eletään.