Kansallissankari

Onko kansallissankari myös kansallisjulkkis ?  Vastaan, että on.  Yksi ja sama, näin pienessä maassa ei voi olla sankari ellei ole julkkis. Tosin julkkis ei ole aina kansallissankari.

Mistä tuntee kansallissankarin ?

Onko hän mies, joka puollusti koulussa pikkuveljeään opettajan nuhteluilta ? Vai eikö puollustanutkaan ?

Onko hän nainen, joka rohkeni oikaista vieraan valtion presidentin solmiota ?
Onko hän mies, joka listattiin ykkösisijalle EU-maiden valtiovarainministerien joukosta ?
Onko hän nainen, joka vaatii viimeiseen hikipisaraan saakka Kreikan velkakirjojen takauksille vakuuksia ?

Onko hän mies, joka on sitä mieltä, että suomalaisille on löydettävä yhteinen sävel täällä yllätysten maailmassa ?
Onko hän nainen, joka hoitaa lapset, kodin ja työnsä jopa miehensäkin ?

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Täällä pikkuisessa maassamme on niin paljon sankareita, jotka ovat toinen toistaan parempia, osaavampia ja ahkerampia. Nopeat syövät hitaat. Huipulle pääsee vain yksi. Se onnistuu nujertamalla muut. Ja kansa saa valita.

Julistan juhlallisesti itseni kansallissankariksi J Karjalaisen sanoin.

Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen

Pakinaperjantai  253. haaste = Suomen kansallisjulkkis

Valo heijastaa

Ilman valoa

karkaavat heijastukset

tumma pimeys
hiipii siltojen alle
upottaa matkan suunnan

Valo heijastaa

oikean tien kulkea 
piilottaa  matkan vaarat.

*******

Valokuvatorstai-Runotorstai  218. haaste = Valo
Pertti Nieminen, Vaikka aamuun on vielä aikaa

Jo on ruskeaa

 Punahatut ovat vaihtaneet värinsä ruskeaksi.

 Vaahteralehden reunasta se alkaa, ruskistuminen.

 Kirsikkapuu ei rungon väriä vaihda. Ruskea on varma valinta.

Ensin luulin, että timanttituija on ruskettunut. Erehdys, käpyjä  ne ovat.
******

Makroviikot  27. haaste = Ruskea

Vanhaa ja kaunista tässä ajassa

 Tämä tunnelma ansaitsee arvon elää edelleen.

 Tämä on se koivu ja koti, jonne tien viitoitti tähti.

 Koivujen katveeseen värit luovat idyllin.

 Läpi kaariportin kuljetaan vihreään paratiisiin.

Aivan Turun keskustan liepeeltä löytyy tämä aliarvostettu, hieman rispaantunut, mutta idyllisen viehättävä pieni pala puukaupunkia. Tunsin kulkevani menneisyydessä. Ajattelin, älkää tuhotko tätä. Idyllin reunoille on jo hiipinyt uusien kerrostalojen rivistö. Tämä jäljelle jäänyt puutaloalue tarvitsee suojelijan.

Oranssit

Unikko, unikko, unikko......

Villiviini oranssina.

*******

Värikollaasit  49. haaste = Oranssi

Läpi taivaankannen

Vauhdilla suoraan kohti kattoja. Vain vana jää jylinän kaikuessa.

*********

Mustaa ja valkoista 85. haaste = Vauhti

Aurinkoista iloa

 Syysasterit nauttivat syksyn kosteudesta,

yön viileydestä ja auringonpaisteesta.

Pursuavat kukat nautinnon ilosta.

 Tammi, kaunis vanha jalopuu,
syksyyn  taipuu,

lehti lehdeltä, yksi kerrallaan 

 talveen on  matkallaan 

 Saarni, vihreän suoraselkäinen,

ei luovu väristään,

sitä nujerra edes ei yön pakkanen.

Kirpoaa ote,  kanna ei enää pitkään.

Auringon kilo,
syksyn ilo,

katveesta omenapuun
näin sen nauravan suun.
*****

Syyskampa 6. viikko

Haipakan hapakkaa

-  Kyllä täältä syötävää löytyy ja vaahdon kera, kaakattaa  isäsorsa.  Salaattia, ötökkää ja pudokkaita.
-  Katsotaan, voipa olla hyvätkin apajat kun saamme olla rauhassa kahdestaan, vaakkuu äitisorsa.

 -  Nappasen tuolta pajun rungon alta, siellä on jotain mehukasta, ota sinäkin. Onkohan liian hapakkaa ?
 -  Odotas, mitäs tuolla kelluu, joku on taas heittänyt eväät tuonne. Mitä lie pussissa.
 -  Hapakkaa siellä on, en kyllä sitä pengo. Tulisivat siivoamaan  ennenkuin kaikki happanee. 

 -  Odotas, maistan  vähän. Kyllä on hapakkaa. Ei tämä nyt maistu, isäsorsa puuskahtaa.
 -  Minähän sanoin, että happanee koko joki . Heitellään kaikki ylijäänyt vain jokeen ja roskataan.
 -  Tämä ei ole mitään taidetta, vaikka ollaan kulttuuripääkaupungissa.  
 -  Lähdetään, kuulostaa kuin tuolla puolen jokea olisi oikein pippalot menossa. Mennään sinne.

-  Täällähän on oikein siistiä. Ja mitä herkkuja, marjat ja luumut melkein putoavat suuhun.
-  Niinpä, kun ei sitä rantatietä ole veden rajassa eivät ihmiset pääse viskelemään jätöksiään veteen.
-  Milloinkahan ne oppii. Huomasitko sen lehtienlakaisijan rantatiellä ?
-  Huomasin, se oli niin suuri yllätys, että olin pulahtaa upoksiin sitä ihmettä katsoessani. Mistähän     kaupungille nyt on rahaa tullut rantatien hoitoon ? 
-  Talvella ne ei ainakaan lumitöitä tee. Ihmiset vain luistelevat ja kaatuilevat omalla vastuullaan.
-  Ja viskelevät meitä kivillä, kun hytisemme jäällä. Eikä roskia noukita, sinne ne vajoavat joen pohjaan, kun jäät sulavat.
-  Näitkö sen pullonkerääjän, kurkkaili pusikkoihin. Oli se saanut jo pussiinsa aikamoisen läjän.
-  Verotonta tienestiä, ainakin toistaiseksi. Eihän sitä tiedä milloin verotarkastaja kyykkii pusikoissa, laskee pulloja ja mätkäyttää joulukuussa lisäverot veronkorotuksineen kerääjille.
- On tämä meno aika haipakan hapakkaa.

***********

Pakinaperjantai 252. haaste = Hapakka

Mä lehden luin

Hän, joka etsii kadonnutta sanaa,

lähetti yhden sivullisen luettavaa.

Ei lehden lailla.
Ne ovat täynnä paljastuksia, tunnustuksia,
juoruja, olettamuksia, mielipiteitä, valheita

ja totuuksia – kymmeniä sivuja.

Hän, joka etsii kadonnutta sanaa,

oli löytänyt kysymyksiin vastaukset,

haastoi minut vastaamaan.
Kysymyksiä ei tarvinnut etsiä,

ne tulivat pyytämättä

kuin lehtien uutiset.
*

Kerro omasi
lempiruoka - lehtipihvi
lempimakeinen - lehtisuklaa
lempielokuva - Frantic

lempiluettava - lehdet ja kirjat
lempikäsityö – sanomien postaukset

*

Lehdet eivät kysy meiltä vastauksia,

ne kirjoittavat ne itse.

Oikeita tai vääriä,

siihen ei vastaa kukaan.
*
Lehdet sivuun ja vastamaan

juuri sinä siellä.

Juuri sinulla ovat oikeat vastaukset. 

*
Kiitos Kutikselle tunnustuksesta

*******
Runotorstai 217. haaste = Mä lehden luin