Aamulla yhdeksän jälkeen kävin noutamassa varaamani mustikat. Viisi vuotta täällä asunut burmalainen perhe on joka vuosi poiminut mustikoita, puolukoita ja villivadelmia myytäväksi. Ystävämme välittää marjat suoraan tarvitseville palkkiotta ja me autamme heitä taloudellisesti. Perheellä on nyt suunnitelmissa käydä marjarahoilla Burmassa katsomassa vanhaa isoäitiä.
Marjasession jälkeen pakkasin pesuvälineet ja -aineet autoon ja matkasimme kotipitäjäni hautausmaalle. Unohdin tietysti kukat. Muistin, kun huomasin tienposkessa kyltin Lindellin puutarha 3 km. Kaarsimme puutarhaan ja ostin kukat.
Jynssäsin hautakiven puhtaaksi sammaleesta ja istutin kukat. Nälkähän siinä tuli. Päätimme syödä pizzat, jos vain pizzeria löytyy. Ja löytyihän se. Pizzapaikka ei näyttänyt kovin houkuttelevalta, itseasiassa se oli hyvin karu. Käännyin jo pois, mies oli tuulikaapissa menossa. Menin sitten minäkin.
Sisänäkymä ei paljon luvannut, tilasimme pizzat. Ne olivat hyvännäköiset ja maistuivat herkullisilta.
Kysyin yrittäjältä, kuuluuko hän johonkin pizzaketjuun. Eipä kuulunut, tekee siis pohjatkin itse. Söimme hyvällä ruokahalulla. Tapani mukaan tarkastelin sisustusta. Sisääntulon tuulikaapin ympärille oli ripustettu kymmenen A4-kokoa olevaa taulua, niitä oli vaikea havaita ovipumpun yläpuolelta.
En malttanut olla puuttumatta sisustukseen.
Saanko antaa sinulle ilmaisen sisustusvinkin ? Yrittäjä ilahtui kovasti ja kertoi tarvitsevansa apua sisustamisessa. Kerroin, että hän voisi aloittaa ripustamalla ne kymmenen taulua punaiselle sivuseinälle tiiviiksi ryhmäksi. Seinällä jo olevat kaksi isoa valokuvataulua voisi siirtää omaksi ryhmäksi samalla seinällä.
Sen teen, eihän siinä tarvita kuin nauloja ja vasara, yrittäjä oli oikein innostunut ja mitä seuraavaksi.
Kuluneet, mutta hyvät tuolit kaipasivat kipeästi maalia. Ehdotin, että tuolit maalataan Italian lipun vihreiksi. Punakantiset pöydät ovat ihan hyvät, vain liinat pöydille. Jutustelimme sisustuksesta, vastailin kysymyksiin ja
tein ehdotuksia. Kävi ilmi, että verhoillut nuhruiset istuinpenkit vaihdetaan. Ne yrittäjä oli ajatellut ostaa Turkista. Vasta siinä vaiheessa huomasin, että hän oli turkkilainen, suomenkieli oli niin hyvää, se ei paljastanut alkuperää.
Kuuntelin yrittäjän elämäntarinaa Turkista Suomeen ja elämästä Suomessa eri paikkakunnilla. Täällä, maalaispitäjässä, hän on kohdannut rasistista syrjintää. Apulaista hakiessaan yksikään pitäjän työttömistä nuorista ei ilmoittautunut työpaikkaan. He mieluimmin viettävät vapaata suomalaisen hyvän sosiaaliturvan suojissa, hän arveli. Oli oikeassa, harmillista että nuoret jäävät työstä ulkopuolelle.
Auton vaihtaminen oli ollut joillekin nuorille liikaa. Yrittäjä oli vaihtanut vanhan autonsa vähän uudempaan käytettyyn. Jo ensimmäisen päivän jälkeen autoa oli kivitetty ja heitetty kananmunilla. Rasismi toteutui auton välityksellä. Hänhän on samanlainen veronmaksaja kuin muutkin työssäkävijät.
Me olemme kaikki ihmisiä - samanlaisia, lähtökohdat ovat vain erilaiset.
.
