Kaunista syksyä

Syksy nyppii kukkien terälehdet,

puhaltaa ne maahan.

Muutama sinnikäs tarraa vielä tiukasti kiinni.

Siemenkodat loistavat hetken värikkäinä,

kunnes luovuttavat ja kuivaavat siemenet seuraavaa kesää varten.

Ruusu on elinvoimaisen vihreä,
kukkii viimeisillä voimillaan.
Syksy kellastutti muutaman lehden.

Tästä se alkaa ruusujen talven odotus.

*******
Makroviikot 23. viikko = Syksy

Matkalta

Kaupungissa autolle löytyi parkkipaikka runkoruusujen välistä.

Aurinkoinen päivä meren äärellä. Elokuinen aurinkosumu pehmentää masiseman.

Laskeva aurinko ja ohi menevät ukkospilvet maalasivat taivaan satumaisen keltaisella.

Sateen jälkeen paistoi puistossa taas aurinko. Kesää on vielä.

Valkoiset pilvet sinisellä taivaalla. Sinne on helppo sukeltaa.

Sadonkorjuun värikästä jälkeä. Onko aurinko pudottanut keltaiset säteet pelloille ?

Kohti kotia.

Mustaa

Ensimmäisen kollaasin mustat linnut on kuvattu IVANAhelsinki-puserostani. Älkää ihmetelkö lintujen epätarkkuutta, linnut on painettu puuvillatrikoolle. Pusero on suosikkini, en kai luovu siitä koskaan.
Toinen kollaasi on täynnä tekniikkaa. Tietokone hiirineen, puhelin ja suurennuslasi. Ainoastaan musta nahkalaukku edustaa pehmeitä arvoja.

*********
Värikollaasit 45. haaste = Musta

Taivaalla

Aivan tämän kaupungin keskustassa katson taivaalle.

 Näen pilvet, aurinko on laskenut jo näkymättömiin.

 Linnut eivät kaartele taivaalla, ei kumota kuu ja tähdet.

Vasten taivasta piirtyvät ison antennimaston sakarat.

 Maapallon viimeiset uutiset, tv-kuvat ja muu taivaalta siepattu tieto pysähtyy

 antennien sakaroihin, leviää matalalle maan tasolle kaupungin lukuisiin vastaanottimiin.
Käännän katseeni ja edessäni kohoavat kohti taivasta korkeat kerrostalot.

Toisen talon sivua kohottautuu taivaalle masto suorana ja vakaana.

Sekin levittää tietoa, sanomia jopa tämän postaukseni ympäri maapalloa.

Vapaana ja sensuroimattomana sanat leviävät taivaalla sekunneissa.
Maston vaijereissa istuu kolme lintua.

Ne näkyvät mustina pisteinä vasten taivasta.

Eivät ymmärrä, mikä tietojen massa vyöryy niiden alla. 
********
Mustaa ja valkoista  81.haaste = Skywatch-Monday

Merkkejä syksystä

Metsätiellä aistii jo syksyn. On raikasta kulkea loputtomalta näyttävällä tiellä.

Kärpässieni on petollisen kaunis syksyn väreissä.

Viljat laarissa ja heinät paaleilla.

Jossain vielä huojuu viimeinen puimaton pelto.

Syksyn satoa ja silmän iloa löytyy kaupungistakin.

******

Syksykampa 2. haaste

Näkyykö laivaa

Pohjanlahden rannalla on pieni  ja kaunis pikkukaupunki.  Sinisenä kimaltavan meren rannalla on alue, jonka rantakallioilla kiiltelevät isot öljysäiliöt. Aikoinaan tämä iso 1960-luvulla rakennettu varikkoalue kuului valtion omistamalle energiayhtiölle.  Energiayhtiö käytti aluetta  öljyn varmuusvarastona.  Aika muuttui  ja varmuusvarastot siirtyivät muualle, alue jäi turhaksi  ja tarpeettomaksi yhtiölle.  Etsinnän jälkeen se  löysi yksityisen energia-alan yrityksen ostajaksi.    

Jostain syystä pikkukaupungin päättäjät havahtuivat ja kiinnostuivat kauniista merenranta-alueesta. Kaupunki osti alueen, jotta sen käyttöä voitaisiin hallita ja valvoa. Tosin varikkoalue ei aivan sopinut päättäjien fantasiaan alueesta, johon rantautuisivat huvi- ja purjealukset. Jossa kaupunkilaiset viettäisivät aurinkoista rantaelämää ja jopa turistit kansoittaisivat  aluetta ja toisivat rahaa kaupungin kassaan.  Fantasia hiipui vähitellen  ja  virkamiehille annettiin tehtäväksi etsiä  alueelle vuokralainen.  Näin saataisiin varikkoalueeseen upotetut rahat vähitellen takaisin.  Varikkoalue yhtiöitettiin ja  yhtiölle palkattiin varikkopäällikkö hoitamaan aluetta.

Epäileville kaupunkilaisille oli aikamoinen yllätys, kun virkamiehet löysivät vuokralaisen. Ruotsalainen energiayhtiö halusi vuokrata alueen varmuusvarastokseen. Vuokrasopimukset laadittiin ja varikkopäällikkö sai heti ryhtyä todelliseen työhönsä.  Hänellä kuluikin ensimmäiset kuusi kuukautta, kun hän hankki kaikki tarvittavat ympäristö- ja satama-alueluvat sekä sertifikaatit vuokratulle alueelle.   
Tämän jälkeen alkoi  odotus, odotettiin  laivoja, jotka uittaisivat öljyä tyhjyyttään kumiseviin säiliöihin.

Varikkopäällikkö hoiti tunnollisesti tehtäväänsä. Päivittäin hän kiersi alueen läpi, tarkisti venttiilit, putket,  raja-aidat ja mittasi veden korkeudet.  Jos  vikoja ilmeni, hän hälytti huoltoporukan paikalle.  Kaupunkikonttorissaan  varikkopäällikkö hoiti sähköpostit ja vastasi puhelinsoittoihin.  Monenlainen kaupungin byrokratia työllisti  lähes päivittäin.  Turhauttavinta oli odotus,  milloin laivat tulevat.  Kunnes,  kun jo puoli vuotta oli kulunut,  pirahti varikkopäällikön puhelin.  Ruotsista soitettiin , että  lastattu laiva on tulossa aivan pian.  Laivaa odotettiin innostuneesti, sitä vain ei kuulunut.  Kului  muutamia viikkoja ja  varikkopäällikkö sai puhelun  – laiva on tulossa.   

Jo kaksi vuotta on kulunut. Laivaa ei ole näkynyt.   Joka päivä varikkopäällikkö aloittaa työpäivänsä, kiertää varikkoalueen, kulkee konttoriinsa, täyttää byrokratian vaatimukset. Jos puhelin pirahtaa  ja sähköposti kilahtaa vastaa niihin.  Joskus, kun meri kimaltaa, on tyyntä ja hiljaista,  varikkopäällikkö fantasioi, että horisontista purjehtii laiva rantaa kohti.  

***********

Pakinaperjantai 248. haaste = Fantasia

Turkua paraatipuolelta ja sen takaa

 Turun Kauppahalli on näin kauniissa rakennuksessa. Asioin tuolla viikottain. Lihat ovat pääasiallinen hankintani hallista ja vihannekset ja juurekset ostan kauppatorilta.

 Turun Kaupungintalo sijaitsee Aurajoen rannalla Aurakatu 2:ssa. Turun kaupunginvaltuusto on kokoontunut tässä rakennuksessa vuodesta 1885 lähtien. Alunperin arkkitehti Charles Bassin suunnittelema rakennus valmistui hotelli-ravintola Seurahuoneeksi vuonna 1812. Rakennus säästyi Turun palolta 1827.  Kuvasin rakennuksen poikkeuksellisesti pääsisäänkäynnin puolelta.

 Kaupungintalon vierestä avautuu viehättävä sisäpihakujanne, jossa on kotoisa kahvila.

Tänään saatoin Marian junalle. Sanotaanpa VR:stä tai sen junista mitä tahansa, niin junat ovat ainakin kauniita.  Kyljissä kiiltelivät raikkaat maalaukset. 

 Kohtasin asemalla myös hylkeen. Tämä hylje kuuluu 40 hylkeen Hej Hylje-kampanjaan. Hylkeet ovat turkulaisten taiteilijoiden maalaamia ja niitä on sijoiteltu eri puolille kaupunkia. Tämän hylkeen ovat toteuttaneet sisustustekstiiliyrittäjät Saana ja Olli. Kampanjan tarkoituksena on tukea Itämeren suojelua.

Turun Linja-autoaseman kiinteistöihin kuuluu myös tämä pyöreän tornin  rakennus. Rakennuksessa on mm Hotelli Helmi.  Tämän päivän kierrokseni päättyi takaisin kotiin, jossa jo niin monta kertaa olette jo käyneetkin.

Värikästä

 Keltainen syysmaitikka on loppukesän pikkuaurinko

 Tuulenpuuska teki tepposen. Oli tarkoitus kuvata kukkaa, vaan tuuli halusi varren kuvaan.

 Matkan varrella ilahduttivat ruusupensaikon pulleat kiulukat.

 Valmiita ja kehitteillä olevia kiulukoita.

 Muutama kukka hehkuu vielä. Kohta nekin ovat kiulukoita. 

 Kivikkokasvien ryhmästä punertavalehtinen mehikasvi erottuu edukseen.

 Kaktus on asettanut korvansa kiveä vasten. Se kuuntelee, kivellä on asiaa.

Aamulla huomasin ikkunasta jalavan ensimmäiset keltaiset lehdet.
Kuvat saa klikata suuremmiksi.
********

Makroviikot 22. haaste = Värikäs kuvattuna ulkoa

Sisällä ja ulkona

Orkidea on  täydessä kukintavaiheessa edelleen. Vieläkin harmittaa, kun en ostanut niitä enemmän. Tänään  mietin, että onhohan näitä seitsemän euron orkideoita vielä Ikeassa. Olisin lähtenyt kauppareissulle, mutta jalka on vielä esteenä.  Kävely ei suju normaalisti ja jalka kipeytyy,  kun kaikesta huolimatta liikun sillä.  Jalka on sininen sivuilta ja jalkapöydältä. Turvotus on kuitenkin jo lähtenyt laskuun.

Kuinka tärkeää onkaan, kun jalat ja kädet toimivat, näkö ja kuulo on tallella, ruoka maistuu  ja  puhe, muisti ja aivot pelaavat. Olen kiitollinen ja arvostan entistä enemmän terveyttäni.

Tässä on osa  kirsikkapuusta, juuri se osa, jota olimme karsimassa. Aikomuksena oli kaataa koko puu, kun kaaduin kohtalokkain seurauksin. Kompastuin yhteen törröttävään kirsikkapuurungon pätkään.  Leikkaustyöt jäivät kesken. Pesin tänään vierashuoneen ikkunaa ja katselin kirsikkapuuta. Nyt olenkin sitä mieltä, että muotoilen puun ja leikkaan siitä yhden runkohaaran vielä pois. Timanttituijat saivat sopivasti lisää tilaa, kun oksia karsittiin.

Villiviini on leikattu alas, sen tein ensimmäiseksi. Kirsikkapuu oli seuraavana. Kuvassa näkyy pari honteloa runkoa, jotka saavat jäädä. Niiden oksistoa muotoilen sopivasti. Ikkuna on nyt puhdas. Raivaustyöt jatkuvat, kunhan jalka on kunnossa.

Punainen

Punainen kollaasi on koottu samanlaisista esineistä, tomaattisäilykepurkeista, extrahaasteen edellyttämällä tavalla.  

Punaista löytyi tänään kotoa niukanlaisesti, mutta lopulta ihan sopivasti. Omenat jätin pois ja keskityin kynttilöihin. Tänään on aika kolea päivä, oli mukava sytyttää kaapista löytynyt punainen kynttilä. Punaisia tuoksukynttilöitä en vielä sytytellyt. Niitä sopii poltella illan hämärässä.  Nyt löytyy taas lukemiseenkin aikaa. Vedin kirjahyllystä punakantisen kirjan mukaan kollaasiin.
Kirja on egyptiläisen Nobel-mestarin, Naguib Mahfouz, rakastetuin teos Midagg-kuja. Verevä ja värikäs kuvaus kairolaisen syrjäkujan kuohuvasta elämästä, sen asukkaiden murheista ja iloista, menestyksestä ja tappioista.

**********

Värikollaasit 44. haaste =  punainen  ja extra yhden esineen kollaasi

Tunteet

Sorsaäidin huolenpito ja rakkaus ohjaa poikasia vauvasta aikuisuuteen.

******

Mustaa ja valkoista 80. haaste = Tunteita

Syksy seurannassa

 

Syksyn seuranta alkoi myös täällä blogissani. Valitsin kohteeksi punahatut, nuo uskolliset kukkijat, joita perhoset, mehiläiset ja muut pörrääjät rakastavat. Nyt lienee jo perhosten ja mehiläisten aika ohi, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä kukista löytyy. Haluan puiden asemasta tallentaa kukkien valmistautumisen talveen. Tosin taustalla pilkistävät puutkin. joten niistä nähdään myös vilauksia.

Punahattujen seassa kasvaa myös vaaleanpunainen tertturuusu, joka tapansa mukaan kasvattaa vielä uudet kukat. Ne kukkivat maan jäätymiseen saakka. Katsotaan, miten on tänä syksynä.
Punahattujen siemenkodat ovat aika mainiot, niitäkin passaa tarkastella lähemmin.

Tämä kuva on otettu kello 12.30, kun aurinko paistoi ja tuuli oli voimakasta. Ylin kuva taas on otettu 18.30. Aurinko on jo vajonnut alemmas läntiselle taivaalle. Tuuli ei puhalla enää, ilta on aivan tyyni.  

********

Syyskampa 1. haaste = seurantakohde (toistuu joka toinen viikko)

Kuiskaaja

Anneli lomautettiin teknologiayrityksestä toistaiseksi. Sana toistaiseksi luki kirjeessä, jonka osaston työnjohtaja kädenpuristuksen saattelemana työnsi Annelin käteen. Kun firman tilauskirjat ovat taas pullollaan tilauksia, on aika kutsua toistaiseksi lomautetut töihin.

Anneli on keski-ikäinen yksineläjä. Koskaan hänellä ei ole ollut omaa perhettä. Sen puutteen on korvannut työ, siellä ovat Annelin ystävät. Ne ovat riittäneet ja vapaa-aikansa Anneli on tottunut viettämään itsekseen. Lomautuksen tultua Anneli putosi kuin tyhjän päälle, hänellä ei ollut muita harrastuksia kuin jokapäiväinen ulkoilu. Nyt ulkoilusta tuli päivien kohokohta.

Metsätie, joka alkoi aivan kotinurkilta, oli mieluisin lenkkipolku. Sinne Anneli pujahti vähintään kerran päivässä. Hiljainen, humiseva metsä tuntui turvalliselta ja tutulta. Päivien vieriessä jopa niin tutulta, että Anneli alkoi ajatella ääneen puhuen. Ensin se oli yksipuolista jutustelua, johon metsä humisi nyökytellen vastaukset. Erään kerran Anneli kuuli, että hänen asiaansa vastattiin. Seuraavana päivänä Anneli kysyi asiaa uudelleen. Hän pysähtyi kuuntelemaan. Aivan selvästi hän kuuli kuiskauksen. Päivät vierivät ja Anneli rupatteli pitkiä toveja Kuiskaajan kanssa. Hän kutsui uutta ystäväänsä Kuiskaajaksi. Lopulta Anneli vietti pitkiä keskustelutuokioita metsässä Kuiskaajan seurassa.

Eräänä hyvin tuulisena ja sateisena päivänä Anneli päätti kutsua Kuiskaajan kotiinsa. Siellä olisi lämmin eikä Kuiskaajan ääni hukkuisi tuulen ujellukseen. Anneli valmistautui huolellisesti vierailuun. Hän siivosi kodin, osti kukat maljakkoon ja latasi kahvipannun valmiiksi.

Hän istuutui nojatuoliin ja pyysi Kuiskaajan sohvalle.

Omassa kodissaan Anneli vapautui, kertoi koko elämänsä tarinan, työpaikan menettämisen ja yksinäisyytensä. Hänellä oli vain Kuiskaaja. Kuiskaaja kuunteli hiljaa, ei keskeyttänyt. Anneli sai puhua sydämmensä kyllyydestä kaikki hyvät ja huonot asiat. Lopulta Anneli kysyi.
- Mitä minä tällä elämälläni teen ? Kuka minua kaipaa ?
- Minä elän kanssasi. Eikö se riitä ? Kuiskaaja melkein kivahti kuiskauksen.
Anneli hätkähti. Ei, hän ei halua luopua Kuiskaajasta.

Kuukaudet kuluivat. Annelin kohdalla lomautettu toistaiseksi muuttui työsuhteen päättämiseen. Anneli siirtyi työnhakijaksi kortistoon.
Kuiskaajasta tuli hänelle entistäkin tarpeellisempi ystävä. Keskustelut jatkuvat metsätiellä ja kotona.

**********
Pakinaperjantai 247. haaste = Kuiskaaja

Muutto edessä - Tunnustuksia

Ne tulivat pihalle sateen jälkeen
rastaat ja muut linnut.
Nappaavat

kosteassa ruohikossa luikertelevat
mehevät madot.

Kurjenmiekkojen takaa 

on turvallista kurkistaa.
Ei näy vaaraa

matkaa voi jatkaa

nurmikon poikki pysähtyen
jos löytäisi matosen.

Ruusupensaiden katveessa

voi hetken levähtää

auringon paistaessa.

========================================================================

Tunnustus
Sain meidän näköisiäkulmia-blogin Hannalta tämän tunnustuksen. Kiitos paljon, on mukava saada huomionosoituksia.
Tunnustuksen saajan on vastattava 10 kysymykseen ja tunnustus on jaettava eteenpäin kymmenelle blogille.
Luulen, että kymmenen tunnustuksen arvoista blogia löytyy lukijat-raadista. Ken haluaa, voi ottaa tunnustuksen vastaan linkittämällä blogiini.

01. Suosikki väri:  Pukeutumisessa musta, harmaan sävyt, valkoinen. Sisustuksessa valkoinen, harmaan ja ruskean sävyt, tehosteina turkoosi, oranssi, vihreä, munakoiso.
02. Suosikki eläin:  Pihan linnut esimerkiksi laulu- ja mustarastaat, satakieli, talitintit ja muut pikkulinnut.
03. Suosikkinumero: 24, tyttäreni syntymäpäivä.
04. Suosikki alkoholiton juoma:  Raikas vesi ja smoothiet.
05. Facebook vai twitter?  Ei kumpikaan, olen  blogisti. 
06. Intohimosi?  Kirjat, bloggaus, valokuvaus, sisustus, kokkailu.
07. Saada vai antaa lahja?  Antaa.
08. Suosikki kuvio:  Ympyrä.
09. Suosikki viikonpäivä: Lauantai.
10. Suosikki kukka:  Iiris ja orkidea.