Erään tien tarina

Nämä kuvat herättävät katsojissa ihmetystä. Eihän niissä näy kuin tavallista metsää, ei mitenkään komeaa huojuvaa kuusikkoa tai männikköä.

Näillä kuvilla on merkitystä minulle. Tänään sieniretkellä poikkesimme tähän metsään, jossa olen käynyt viimeksi noin kymmenvuotiaana.   Metsäkuvien heinän peittämä alue oli ennen tie, joka kaarsi alimman kuvan viljelystien mutkasta ennen kankaaksi nousevan kuusikkometsän reunaa ja eteni punaiselle talolle.
Talossa asui lapsuuteni paras ystävä Marja-Liisa. Leikimme yhdessä lähes joka päivä. Tämä umpeen kasvanut tie oli se toinen reitti punaiselle talolle. Metsän läpi kulkevaa polkua kuljin useimmiten leikkikaverin luokse, sitä kautta kulkien matka oli lyhyempi.

Metsätie on heinittynyt, jos raivaisi heinikon tienpohja tulisi näkyviin. Tie päättyy punaisen talon pihaan. Taloa ei ole enää, en kulkenut kaartuvaa tietä perille asti. Kaksi isoa pihakoivua on pystyssä. Ne olivat silloinkin.
Jätin mieleeni entisen muistot - talon ja sen pihapiirin sekä metsän ja sen polut. 

Harakankello soittaa mesiangervolle

 Tuulenvire huojuttaa harakankelloja,

helisee kello - siankärsämöt tanakkana

kallistavat kukkansa kohti ääntä,

 on kesän parasta aikaa

Mesiangervojen tuoksu leviää

läpi lehtometsän,

tuoksuu hunajalle.

Hiirenvirna kietoutuu kaveriksi

mesiangervon kaulaan.

Tuoksutaan yhdessä

kuuntelemaan harakankellon iltasoittoa.

*

Runotorstai  292. haaste = lempikukka

Malvat

Kesän kukka  malva.

*

Valokuvatorstai 292. haaste = lempikukka

Vesipisarat

Vastapestyt tomaatit. Vesikuplia vesikarahvin pinnassa.

*

MakroTex 110. haaste = Vesi

Keltaista voimaa

Keltaista kukkaloistoa, keltaista voimaa

sen tietää kimalainen, jatkaa matkaa

kukasta kukkaan suristen

 pörräten kukkiin kurkkien. 

Keskellä kaupunkia

Tänään sain vihdoin kuvattua keskustan Tehtaankadun näkymät. Kuljen joka päivä näitä katuja ja ihastelen sekä kukkaloistoa että puita.  Joka kerta ajattelen, että seuraavalla kerralla otan kameran ja kuvaan.
Nuo valkoiset Margareta-päivänkakkaraistutukset ovat kasvaneet ja kukkineet upeasti koko kesän.
Tehtaankatu laskee mäkenä alas kohti isoa valkoista purjetta, jonka alla on esiintymislava. Mäessä on pieniä ruokakojuja, joista saa pikkupurtavaa.

Nyt on avoinna aasialainen ruokakoju. Sen katuterassilla päivänvarjojen alla olemme muutaman kerran nauttineet kevätrullista. Hyvä pieni lounas, neljä kevätrullaa neljä euroa. Tämä kadunpätkä on pieni puisto, lehmusten alla on penkkejä.

Puisto jatkuu mäen päältä kohti kirjastoa ja päättyy Läntiseen Kirkkokatuun. Viimeisessä kuvassa seison puiston keskiössä ja katson kohti kaunista Rautatieasemaa.  Tämä Isokadun bulevardimainen kadunpätkä muistuttaa espanjalaisten pikkukaupunkien katunäkymiä.  

Kirja- ja kivikollaasit

 Kirjoja, kirjoja........

Kivet verkossa.
Näyttää siltä, että bloggaukseni eivät päivity ollenkaan.
En osaa tehdä asialle mitään.

*****************

Värikollaasit 16/141 haaste = oliivi

Juthbackan markkinoilla

  

Tänään kiertelin Uudenkaarlepyyn Juthbackan kirpputorimarkkinoilla. 

Tavaraa oli paljon ja monenlaista, uutta ja vanhaa, Arabiaa ja Iittalaa, ruotsalaista ja suomalaista. 

Selailin vanhoja valokuvia, ihastelin pulloja,

iso kasviokin oli myytävänä, vanhoja lamppuja ja  lampun varjostimia.

Väkeä oli todella paljon, onneksi oli sopiva sää, ei liian paahtavaa aurinkoa.

Kuvasin vain muutaman myyntipöydän ja nekin sattumanvaraisesti.

Ostoslistalla oli Iittalan ja Nuutajärven 1960-luvun lasia sekä vanhoja taulukehyksiä.

Iittalaa oli kiitettävästi, mutta hintataso oli liian kova. Jätin ostamatta.

Vanhoja taulukehyksiä en löytänyt ollenkaan ei myöskään valokuvakehyksiä.

Ensimmäinen löytöni oli romulaatikossa. Nostin esiin tinaisen kynttiläjalan,

katsoin pohjaa  J L H Svenskt Tenn  hinta 5 euroa. Kynttiläjalka saattaa olla 1930-40 luvulta. 

Ostin, vaikka minulla on jo aikamoinen kokoelma erilaisia kynttelikköjä  ja alustoja.

Löysin myös romujen seasta 7HE2 Arabia  1154-leimalla varustetut sähkötolpan nupit 2 euroa /kpl.

Ostin kaksi nuppia ja ajattelin laittaa ne pian valmistuvan vessan  pyyheliinanupeiksi.

Samasta romulaatikosta ostin kaksi mustepulloa 1940-luvun loppupuolelta 3 euroa kappale.

Nyt alkaa esineiden puhdistaminen.

.

Paluumatkalla kuvasin lihavia hanhia. Ne lyllersivät aitauksessaan ruokaa ahmien.

En saanut niitä edes kunnolla kuvaan. Näyttää olevan  ahminta käynnissä.

Kukkakuvausta ja remonttia

Ostin viikko sitten neilikka-krysanteemikimpun ruokakaupasta.  Vaalea persikka ja keltainen on aika erikoinen yhdistelmä. Siitä huolimatta ostin kukat ja hyvin ovat viihtyneet keskenään maljakossa.
Otin tänään kuvia kukista. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, joten päätin taas harjoitella.

Keltaiset krysanteemit eivät todellakaan ole näille neilikoille sopiva pari.
Aivan kohta lähden katsomaan Remontoijia. Se on australialainen sisustusta ja remontointia käsittelevä sarja. Jouduin sen pauloihin heti alusta alkaen. Hyvin toteutettu ohjelma. Se vetoaa tunteisiin sopivasti, melkein joka jaksossa tulee tippa linssiin. Eläytyminen kilpailuun on helppoa. Kohta talot ovat valmiit ja ne huutokaupataan. Voittajasuosikkini ja sympatiani ovat Michaelin ja Jadderin puolella, tummansininen joukkue. Pojat ovat sarjan nuorimmat, mutta iästään huolimatta ovat taitavia remontoijia, sisustaminen on heille hieman outoa ja vaikeaa. Vaan siinäkin ovat menestyneet.

Kesän kasveja

Syreeni, ohdake, sormustinkukka, juolavehnä, variksenmarja.

*

MakroTex 109. haaste =  kesän kasvi

Vielä hetki metsässä

 Eilinen metsäretki alkoi huvilalta, jossa piipahdin ensin. Laiturilta olisi ollut mukava pulahtaa mereen.

 Huvilan metsä oli aikamoista ryteikköä.

Tässä metsässä samoilin ja marjoja söin. Suomalaiset metsät ovat kauniita. Jotenkin salaperäisiä, tunsin kuinka joku tarkkaili minua. Sitten kuului vain suhahdus ja se joku kiiti vauhdilla piiloon. Jänis varmaankin.
Metsätien päätä ei näy. Mäen päältä ja mutkan takaa tie jatkuu lähes loputtomasti.