tiistai 30. syyskuuta 2008

Kilpauinti

Onko sorsillakin kilpauinnit. Eräänä syysaamuna näytti siltä, että koko iso sorsaparvi kilpaili, kuka ehtii ensimmäisenä maaliin. Oli päivän ensimmäinen uintikoitos.

Voittajan ylpeyttä ja nyt palkintoa noutamaan. On helppo olla voittaja.

Jarrutellaan hieman, turha enää yrittää, peli on ratkennut. Huomenna taas uusi koitos.

En ole pettynyt, vaikka voittoa ei tullutkaan. On ihana lipua pitkin veden pintaa ja ihastella värikästä syysmaisemaa.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Kääpiöasteri - Callistephus chinensis

Kylvin kääpiöasterit ruukkuihin huhtikuussa.
I planted flowers in pots at April.

Kun ne olivat pieniä taimia, siirsin ne maahan.
Ne kasvoivat koko kesän muiden kukkien varjossa.
When they were small plants I moved them to ground.
They grew all summer in the shadow of other flowers.

Nyt syksyllä ne kukkivat iloisesti.
Kukinta päättyy muutaman viikon kuluttua, kun ensimmäiset yöpakkaset tulevat.
Now autumn they are blossoming happily.
That ends in a few weeks time, when the first nightfrost bites.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Isot lyhdyt - Big lanterns

Thursday Challenge

Isojen lyhtyjen alla kypsyvät tomaatit
Suomen Närpiössä

Tomatoes are growing under big lanterns
in Närpiö, Finland

perjantai 26. syyskuuta 2008

Istutuksia talvea varten

Terassilla on paljon tyhjiä ruukkuja, kesäkukkijat ovat kukintansa päättäneet ja jäännökset ovat päätyneet luonnon kiertokulkuun. Runsas viikko sitten keräsin sammalta ruukkujen täytteeksi. Aikani on ollut kovin rajallista, tänään pääsin täyttämään tyhjiä ruukkuja.
Talveksi sammal täyttää tämän vanhan, patinoituneen ja pullean saviruukun.

Päivänsinen valkoinen ruukku on jo muutamia viikkoja sitten jäänyt tyhjäksi. Pyöritin siihen kuusenoksista pallon peittämään tyhjänä ammottavaa ruukkua.

Vaikka ulkona on vielä melkein täysi vihreys, nostin penkille sammalruukut ja kynttilälyhdyt.

Pelargonialaatikot ovat vielä täydessä kukassa. Näihin laatikoihin ei tarvitse vielä vaihtaa istutuksia. Tosin ostin jo talveksi vihreät veronicat odottamaan istutusvuoroaan.

Kertomattomat salaisuudet

Painavinta mitä tiedän on salaisuus joka jäi kertomatta.....

Unessa matkalla
kadotan matkalaukun
eksyn
enkä löydä hotellia

Unessa kiirehdin
myöhästyn koulusta
kirjani ovat kadonneet
läksyni tekemättä

Unessa olen putoamassa
jyrkänteeltä
korkean talon katolta

Herään
Salaisuudet jäävät uniin

Haasteet 103. Valokuvatorstai ja Runotorstai

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Syyskuun kuvia

Tyyni syksyinen aamu on rauhoittava. Auringon valo siilautuu kauniisti puiden läpi ja asettuu peileiksi veden pintaan. Näkymä on satumainen, mielen valtaa tunne kuinka voin tallentaa tämän muistiin, mielen kätköihin. Valokuvat tallentavat muistot fyysisesti, mutta tunnetta niihin ei saa. Se on vain hetkessä, näkymien, maisemien edessä.

Hehkuvat värit on helppo tallentaa valokuviin. Syksyssä on haikean hyvästijätön tunnelma. Juuri nyt medioissa on jauhettu loputtomiin, liiaksi asti, Kauhajoen traagista tapahtumaa. Eikö mikään riitä, olemmeko mediamässäilijöitä. Tehtyä ei saada enää tekemättömäksi. Ongelmia ei ratkota mediamässäilyllä. Niillä ei tueta surevia, joita tämä asia koskettaa elämän loppuun saakka.
Antiaikalainen blogissaan julkaisi Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Saurin tiedotteen kokonaisuudessaan. Olen täysin samaa mieltä. Mieleeni jäi tiedotteen viimeinen lause.
Ihmisellä pitäisi olla edellytykset merkitykselliseen elämään muutenkin kuin julkkiksena, idolina, miljonäärinä tai kuolemattomana sankarina.

Tyynen veden pintaan heijastuva taivas peilaa joen rannan syksyisen näkymän.

Jouluko mielessä

Terassille pitäisi saada pian syysistutukset, mutta en vieläkään ole ehtinyt sinne saakka.
Sammaleet ja kävyt odottavat. Tuli jo vähän joulu mieleen, kun täyttelin maljakkoa kävyillä ja havuilla. Se onkin ainoa, jota ehdin tekemään, vain maljakollinen. Onneksi on vielä kaunis syksysää, lämmin ja aurinkoinen. Pitää nauttia niin kauan, kun näitä ilmoja riittää.

Tässä tulee vaikkapa joululahjavinkki. Pentagon design on suunnitellut Hackmanille uuden aterinsarjan. Mukava nimi Flirt. Värit ja kuviot ovat taas dog designin käsialaa. Värillisillä on nimetkin Hello, Hei ja Hola. Sarjaa voi ostaa yksittäiskappalein, jolloin värien yhdisteleminen on vapaata ja yksilöllistä, kunkin oman maun mukaan. Tietysti Flirttiä saa ostaa ilman kuvioita ja värejä aivan naturellina.

Huomiseksi eli täksi päiväksi luvattiin aurinkoista, nautitaan syksystä.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Laakeripuu - Laurus nopilis

Istutin tänään laakeripuun keittiön pöydälle.
Olin hakemassa terassille syys-talvikasveja. Löysin niitäkin, mutta ihastuin alennushyllyssä oleviin laakeripuihin. Hinta oli aivan mitätön, viisi euroa. Ostin yhden runkopuun miettimättä mihin sen sijoitan.
Metallimaljakkoon istutetulle laakeripuulle löytyi luontevin paikka keittiön pöydältä. Asettelin kiviä puun juurelle, ne näyttävät sopivan siihen oikein hyvin. Juurella kasvavia lehtiä voin napsia mausteeksi ruuanvalmistukseen.

I planted a laureltree on my kitchen table.
I was shopping autumn- and winterplants for my terrace. I found those too, but I fell for laureltrees in sale. They cost nearly nothing 5 euros. Ofcourse I could not resist and bought one, without thinking where to place it.
Suitable place for the plant now in metal pot, was kitchen table.
I placed some stones in the pot too, and I think they look very nice.
I can also use bayleaves in my cookings.

Päivän kukka - Flowersfromtoday

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Syksyn väriskaala - luonnon omat trendit

Tänään aamulla kuljin metsään. Edessäni nousi hoitamaton, tiheäksi kasvanut kuusimetsä. Valon puutteesta kuusen alimmat oksat olivat harmaantuneet, pudottaneet neulasensa. Kuusista oli tullut vanhuksia. Metsä näytti kuitenkin kauniilta peikkometsältä.
Itkupilli pohdiskeli blogeissaan värien yhdistelemistä. Luonto on mielestäni paras värienyhdistelijä. Sillä on hyvä värisilmä ja varma maku.
Tässä kuvassa on yksi esimerkki luonnon hillitystä väriskaalasta. Heinikon syksyinen kitinharmaa sävy jatkaa ylös kuusien rungon harmaiden eri sävyissä ja päättyy latvuksessa vihreiden väriskaalaan. Puiden takaa pilkottaa turkoosi taivas. Luonnon varmalla värisilmällä valinnat onnistuvat sisustukseenkin.

Metsän siimeksessä jatkuu vihreän väri-iloittelu. Pehmeä sammaleenvihreä tukeutuu ruskean sävyihin sekä jäkälien harmaaseen ja vedenvihreään.

Syksyn trendiväreistä otetaan harmaan, ruskean ja vihreän joukkoon tehosteeksi leiskuvaa väriä. Keltainen, lime, oranssi ja pehmeä punainen lämmittävät syksyn koleudessa. Vilahtaa tuolla vaahteroiden joukossa madallettu kulta ja veden pinnassa hopeaa.

Villiviinin syksyinen väriskaala alkaa viininpunaisesta, vaalenee oranssiin ja kylmempään pinkkiin. Luonnon trendikäästä syksyn väriskaalasta saa hyvät vinkit kodin sisustusväreiksi.

perjantai 19. syyskuuta 2008

torstai 18. syyskuuta 2008

Helppo

Valokuvatorstain ja Runotorstain 102. haaste.

Helppo on
hengittää kirpeän kuulaana,
yöpakkasen raikastamana
syysaamuna

ihailla
kuinka yöpakkanen
on sivellyt kesän vihreyden
oranssinkeltaiseksi,
puraissut tuomenmarjat kypsiksi
kattaen linnuille syysaterian

Helppo
on asettua
valmiiseen pöytään

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Kahva, josta vedän ja ripustan

Katsoin kahvoja ja nuppeja kodissani hieman sillä silmällä. Olisiko niissä mitään yhtä kivaa ja erikoista kuin kuvan yksinkertaisen ekologisessa pyyheliinakahvassa. Yksinkertainen, tee se itse-toteutus, pala puurimaa, luonnonkiviä, ruuveja ja tarvittavat työkalut. Vaivannäön jälkeen pyyheliinat voi ripustaa ilman ripustuslenkkejä. Ulkolaisissa pyyhkeissä ei useinkaan ole meille suomalaisille tuttuja kanttinauhalenkkejä pyyhkeen ripustamiseksi. Ongelma ratkeaa tällä toteutuksella.

Aikoinaan olen ostanut keraamiset nupit Fiskarsin käsityömyymälästä. Tämä kaareva sarvenmuotoinen nuppi on kiinnitetty vessan tammikaapin ovikahvaksi.

Kylpyhuoneen tammisen tarvikekaapin ovessa on kukkaa muistuttava nuppi kahvana.

Pyyheliinat ripustetaan kylppärissä sekä vessassa käytännölliseen ja selkeään metallikoukkuun, joka näyttää täysin uponneen huomaamattomaksi. Onneksi koukku mahdollistaa pyyhkeen ripustamisen ilman ripustuslenkkiä. Missonin pyyhkeissä lenkkejä ei ole, kuten kuvassa näkyy.

Eteisen lipastossa ovat alkuperäiset yli satavuotiaat yksinkertaiset messinkinupit. Pohjanmaalainen lipasto on puusepäntyötä. Tehty lahjaksi tulevalle vaimolle ja on aitoa talonpoikaistyyliä. Puusorvauksin koristeltu lipasto on vuosien patinoima ja täysin alkuperäisessä kunnossa. Perintölipastossa on paljon muistoja menneeltä ajalta, mutta se on jo toisen blogin aihe.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Numerologiaa - uskotko tuloksiin

Saaret Napolinlahdella, todeksi muuttunut unelma - joillekin

Numerologia on okkulttinen näennäistiede, jonka mukaan henkilön syntymähetken ja nimen sisältämien kirjaimien lukuarvoista voidaan laskea erilaisia henkilön luonteeseen, tulevaisuuteen ja kohtaloon liittyviä asioita, kertoo Wikipedia.

Auringonkukkametsä kertoi Anna-lehdessä olevasta numerologia-testistä. Tietysti päätin kokeilla testiä. Uskotko sinä testituloksiin. Luettuani testitulokset halusin uskoa, että ne pitävät paikkansa. Minusta ne vaikuttivat kovin oikeaanosuvilta.

Positano pilviharson alla vuorten sylissä

Sitten heräsi epäilys. Kuinka nimen perusteella voidaan kertoa syvääluotaavia asioita henkilöstä. Nimi on annettu aikoinaan sattumanvaraisesti, vanhempien mieltymyksien mukaan.Nykyinen sukunimi on saatu myös täysin mielivaltaisesti ja sattumalta. Eikö elämä ole sattumien summa, ennalta-arvaamaton ja tunteiden tuoma kohtalo. Minulla on tällainen elämänkohtalo, kuulee sanottavan. Testissä löydettiin neljä lukua.

Sisäinen elämänluku paljastaa syvimmän sisäisen olemuksesi ja todellisen minäsi. Ulkoinen elämänluku paljastaa ulkoisen ilmeesi ja olemuksesi. Ulkoinen elämänluku on ikäänkuin persoonallisuutesi.
Näistä edellisistä muodostuu elämäntapa-numerosi. Elämäntapa ilmaisee sisimpääsi, olemustasi ja tapaasi suhtautua elämään.

Laskeutuminen Helsinki-Vantaa lentokentälle 7.9.2008

Hieman uskoin syntymäajankohdan perusteella tehtyyn tulkintaan elämänpolusta. Elämänpolku kuvaa tietä, jota pitkin sinun tulee elämäsi aikana kulkea. Se kertoo, mitä asioita sinun on elämäsi aikana muistettava ja otettava huomioon, jotta tiesi ja elämäntehtäväsi olisi helpompi kulkea.

Tässä saatu tulos koosteena. Haluaisin uskoa jokaisen tulkinnan. Olisiko kuitenkin tämä oikeaan osunut analyysi.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Päivän kukka ja kukka menneeltä viikolta

Krisu ja Melita olivat kuvanneet päivän kukan Flowersfromtoday-blogin haasteeseen. Innostuin mukaan, kun ostin tänään Ikeasta kotini eteisen lipaston päälle aloe-sukuun kuuluvan kukan. Oletan, että kukka se on viherkasvikin, vaikka ei juuri nyt kukikkaan. Enkä usko, että saan tätä kukkaa kukkimaankaan. Vanhaan saviruukkuun istutettuna se sopii yli 100-vuotiaan lipaston päälle.

Menneiden viikkojen kukaksi julkaisen vielä Kääpiöpalmun. Tämän saviruukussa kasvavan palmun kuvasin Sorrenton kaupungintalon pihalta rauta-aidan takaa. Täällä kotonani on sama lajike olohuoneessa, mutta ei näin rehevä ja tanakka. Auringonlämmössä palmu kasvaa ruukussa rehevämmin kuin täällä kaamoksen kourissa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Laskosverhot

Keittiökuvauksissani verhot eivät ole päässeet mukaan kuviin. Leijonainen taisi ihmetellä keittiöni olevan verhoton, kun niitä ei näkynyt. Nyt esittelen verhot.
Keittiön ikkunassa on laskosverho. Ikkunarivistö jatkuu seinän taakse ruokailutilaan. Näihin kahteen isoon ikkunaan olen ripustanut samaa laskosverhoa. Ikkunoista toinen on osittain keittiötilassa, koska tilojen välillä ei ole ovea vain aukko.
Kangas on puuvillaa, pohjaväri vaalea harmaa, valkoisia kukkia ja lehtiä mustin ääriviivoin, muutama vihreä lehti joukossa. Kangas on puuvillaa ja Gaston y Danielan.

Päätin muuttaa verhojen ilmettä. Siihen on mahdollisuus aloittamalla vetonarujen kiinnittäminen yhtä alalenkkiä ylemmästä lenkistä. Eron huomaa kun vertaa näitä kuvissa näkyviä verhoja keskenään. Yläkuvassa verhot muutoksen jälkeen ja alakuvassa ennen muutosta.
Eipä tämä nyt kovin järisyttävä muutos ole, mutta vaihtelu virkistää. Vaihdan verhoja noin 5-6 vuoden välein, joten mukavahan se pienikin muutos on.
Kuvissa näkyy myös valaistuksen vaikutus. Alimman kuvan valo hieman kellastuttaa kuvaa. Hepposiahan nuo kuvat ovat, otin hieman liian hämärässä.

Pihalla kukoistavat vielä ruusut. Näyttää siltä että kukista saadaan nauttia lokakuulle saakka.

Vaahteroissa näkyvät ensimmäiset kellastuneet lehdet. Syksyn ruska alkaa tästä.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Pizzaa, haamuja ja Hi Cutia

Parasta pizzaa Sorrentossa syötiin pienessä pystyravintolassa. Houkutteleva pizzan tuoksu vietteli astumaan sisään. Siesta-ajasta huolimatta kiviuunissa paistuivat mehevät pizzat. Lämpimät palapizzat olivat tiskissä valmiina odottamassa syöjiä.

Kartellin Charles Ghost- jakkararivistö punaisena ja vihreänä odotti istujia. Nyt oli tyhjää, siesta-aikaan. Sisustus oli tyylikkään hauska, jakkaroiden vihreällä oli maalattu koko seinä. Italialaisaiheiset mustakehyksiset taulut tiiviinä sommitelmana toivat kotoisen tunnelman pikkuravintolaan.

Philippe Starck ei ole suunnitellut Ghosteja vain tuoleina ja jakkaroina. Häneltä on syntynyt myös haamupöytä, Edward Ghost. Pöydänjaloissa toistuu sama läpinäkyvä haamujen materiaali, kansi on laminaattia. Elokuussa tulivat markkinoille lasten Ghostit, Lou Lout. Kuvassa näkyvät kirkkaat ja mustat Optic-säilytyskuutiot sopivat pinottaviksi hyllyn tapaan.

Tämän vuoden uutta tuolimallistoa Kartellilta, suunnittelijana Philippe Strack, ovat Hi Cut Chairs tuolit, joissa väriä on vain selkänojan yläosassa. Läpinäkyvän lisäksi on myös läpikuultava mustaversio. Nämä helppohoitoiset ja kevyet tuolit sopivat esimerkiksi keittiön pöydän ympärille.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Hiljaisuus hälinän keskellä

Caprin saarella on lomailtu jo ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäisiä vieraita ovat olleet keisari Augustinus hoveineen vuonna 29 eaa. Tiberius taas hallitsi Rooman valtakuntaa Caprilta käsin. Jylhät jyrkkinä suoraan mereen laskevat rantakalliot voisivat kertoa lukuisia tarinoita saaren elämästä. Mutta ne ovat hiljaa sammaloituneina.

Caprin keskusaukiolla Piazettalla on Valkoinen kirkko. Tällä hetkellä sen sisämaalauksia restauroitiin, mutta puhtaanvalkoiset holvit koristeleikkauksineen olivat jo valmiit. Viileä rauhallinen hetki pylväikössä oli juhlallinen. Kirkkoon poikkeaminen hälinän keskeltä pysäytti.

Kerrotaan, että Italiassa ei tarvita psykologeja mielenterveysongelmia ratkomaan. Italialaiset elävät hyvin perhekeskeistä elämää. Nuoret asuvat kotona äidin hoivissa usein siihen saakka kunnes perustavat perheen. Naisista noin 39 %:a on työelämässä, suurin osa hoitaa kotia ja lapsia tai lasta. Syntyvyys tässä roomalaiskatolisessa maassa on alhainen 1,1 lasta perhettä kohti. Kun italialainen muuttaa kotoa, muutto ei johda kotikylää tai -kaupunkia pidemmälle. Useimiten jäädään asumaan lähelle vanhempia. Jos äidit haluavat työelämään, lasta tai lapsia hoitavat lähellä asuvat mummot. Lastenhoitojärjestelmä ei ole kehittynyt yhteiskunnan harteille siinä mittakaavassa kuin meillä Suomessa. Vastaavasti lapset pitävät huolta vanhemmistaan niiden vanhetessa.

Päädyin siihen, että näissä valinnoissa ja hoitorakenteissa piilee ihmisten mielen tasapainoisuus. Turvallinen lapsuus läheisten huomassa kasvattaa tasapainoisia aikuisia. Uskonto antaa myös lujan pohjan tasapainoiseen elämään. Roomalaiskatolisille rukous ja ripittäytyminen ovat luonnolliset asiat elämässä. Mieltäpainavat asiat voi keventää mielestään ripittäytymällä. Papille voi uskoutua kaikissa asioissa. Eikö tämä kuulosta loistavalta mielenhoitamiselta. Kaiken lisäksi se on yhteiskunnalle halpaa. Meillä kirkko instituutiona on vuosikymmenten saatossa etääntynyt kansasta ja palvelee hyvin pientä uskollista osaa. Suurin osa kirkkoon kuuluvista on tapakristittyjä. Ripittäytymistä ei harrasteta, lohtua haetaan hyvinkin maallisista ja pinnallisista asioista. Olisiko alkoholi yksi niistä. Mielenterveysongelmat ja masennus ovat meillä tätä päivää.

Saari on kaunis, meri kirkas sininen, rakennuksissa välimerellinen pastellien raikkaus. Tuntuu kuin kulkisi suuressa puutarhassa. Sinne pitää palata uudelleen.