Rautatiepuistossa

Lehmusrivistö rajaa Asemapuistoa Läntisen Pitkäkadun reunassa. Puiston kyltissä lukee Rautatiepuisto, joten se on puiston virallinen nimi. Alkukesästä lehmukset ovat vielä kirkkaan vaalean vihreitä.

Vehmaan, 6400 m2:n puiston ohi olen usein ajanut. Nyt tein aamulenkin ja kuljin sisälle tähän viehättävään pikkupuistoon. Puistossa kasvaa lehmusten lisäksi vanhoja tammia, vaahteroita, pylväspoppeleita ja pilarimaisia havukasveja. Linnut lauleskelivat puissa, oli rauhaisaa ja aurinkoista.

Aseman puoleisessa kulmassa kasvavat nämä vanhat tammet. Niidenkin väri on vielä heleän vihreä.

Puiston keskellä avautuu asemaa kohti kukkaistutusten alue. Nyt kukkivat tulppaanit.

Puistossa on yksi patsas suihkulähteineen, se on sijoitettu  aseman puoleiseen päätyyn lähelle Rautatiekatua. Patsas näyttää olevan aivan liian lähellä vilkasta katua eikä se pääse kunnolla esille, sopisi paremmin kukka-alueen keskelle. 
Tämä Aino-patsas täyttää tänä vuonna 60-vuotta Pronssinen patsas lepää marmorialustalla ja sen on suunnitellut kuvanveistäjä Matti Haupt. Vastaava marmorinen Aino-patsas on Valtion Virastotalon aulassa Turussa. Suihkualtaan pohja on mosaiikkia, jonka Matti Haupt on myös suunnitellut. Linnut näyttivät kylpevän mielellään tässä altaassa.

Pilarimaiset havukasvit  on sijoitettu keskelle puistoa, niiden takaa pilkistää Grilli. Grillin edessä on muutamia pöytiä. Tänne grillille päätin poiketa perinteikkäälle grillilounaalle, näyttää kutsuvalta. Positiivista on, että grilli on itsenäinen eikä ole ketjuuntunut isoihin persoonattomiin grilliketjuhin.

Omenapuu, olisikohan rautatieomenapuu, kukki runsaasti valkoisin kukin.

Tuomipihlajat kukkivat vielä myös ja samoin perinteiset syreeenit sinipunaisin kukin.

Lintujakaan ei ole unohdettu, muutamaan lehmukseen on kiinnitetty  lintupöntöt.

Tammen alla on varjoisaa.

Rutiinit

Joka aamu samat rutiinit. Makuuhuoneen verhot auki. Katse ikkunasta suoraan pihamaisemaan, minkälainen sää, paistaako aurinko ja miten on kasvu edennyt. Vuoteessa loikoilua, mukillinen kahvia ja samalla aamu-tv:n uutiset ja muu ajankohtainen. Näin alkaa päivä joka ikinen aamu.

Päivittäin olohuoneessa tarkistetaan aika ikkunalla olevasta kellosta. Tämän päiväisen kuvaushetken ajan  näette kellosta.

**********

Mustaa ja valkoista 74. haaste = Jokapäiväinen

Pastellia väreissä

Valinnanvaraa ei ollut paljon vaadituissa väreissä. Lähinnä turkoosi oli hakusessa.
Päätin pysytellä kukissa. Yllätys kai, että jätin omenapuun kukat tällä kertaa pois.
Mukaan pääsivät runkoruusu, tulilatva ja petunia. Ylimmäiseen myös maljakko.

Pehmeää edustaa tulilatvan valkoiset pehmeät kukat.
Päätin julkaista samoista kukista kaksi kollaasia. Sekainen ja selkeä.

*****

Värikollaasi 37. haaste

vaaleat pinkki, vihreä, turkoosi sekä pehmeä

Pinkkiä ja valkoista

Tänään leijui ilmassa omenapuun kukkien tuoksu ja  siihen sekoittui juuri avautuneiden valkoisten syreenien tuoksua.  Kukkivat puut ja pensaat näyttivät kesän tänä tuulisena ja puolipilvisenä päivänä.
Rennot nuokkuvat vaalean pinkit tulppaanit kumartuivat maata kohti.
Nyt olen niin väsynyt , että en jaksa edes kirjoittaa enempää. Aurinkoista sunnuntaita huomiseksi.

**************

Kevätkampa 22. piikki

Kummittelee

Vintiltä kuului jyrinää  katon läpi alas olohuoneeseen  välillä vaimeten ja pysähtyen.  Se liikkui, kulki katon yläpuolella ovinurkasta  suoraan olohuoneen perimmäiseen  nurkkaan.

Kaikki olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat.  Ilmapiiri oli jännittynyt ja pelokaskin. Kukaan ei varsinaisesti pelännyt, olihan koolla  iso porukka.  Matilla ja Maijalla  oli vieraita, Leena ja Lauri, omat lapset ja vieraiden lapset.  Lasten takia puhuttiin hiljaisella äänellä, ei haluttu pelästyttää heitä.

Keskusteltiin pohdiskellen ikään kuin jyrinä olisi  ihan tavanomaista ja sitä kuuluu joskus.

Pitäisikö käydä katsomassa  mikä tilanne siellä vintillä on, Matti totesi äänenkään värähtämättä.
Eihän tämä mitään erikoista ole , riihestäkin kuuluu louksutusta pimeinä syysiltoina, hän jatkoi.

Maija ei sanonut mitään. Hän kammoksui kulkea pimeällä riihen ohi, kiirehti aina askeleitaan pieneksi juoksuksi riihen kohdalla eikä uskaltanut edes vilkaista riiheen päin. Päivisin riihi näytti harmaalta ja  vaatimattomalta eikä ollenkaan pelottavalta.Vuosikymmeniä sitten riihessä oli louskuteltu ruista. Kiviuunissa poltettiin tulta  rukiin kuivattamiseksi.  Räppänän ympärillä oli vieläkin tuprunneen savun jälkiä, edes sateet eivät olleet niitä huuhtoneet. 
Lapset höristivät korviaan, kun riihestä puhuttiin.

Me pelätään riihtä pimeällä. Kuka siellä kopistelee ?
  

Matti ei vastannut, käänsi puheen jyrinään, joka jatkui edelleen.

Tuletkos Lauri mukaan, mennään katsomaan vintille ?
Matti ja naapurin Lauri kiipesivät vintille. He astuivat raput hiljaa varpaillaan, kulkivat yläaulaan ja kohti oviaukkoa, joka johti olohuoneen yläpuolella olevaan isoon tilaan. Molemmat pysähtyivät oviaukkoon. Lattialla liikkui jokin.  Hämärässä he näkivät vaalean arkkumaisen  laatikon liikkuvan verkkaisesti pitkin lattiaa.  Yliluonnollista, ajatteli Matti ja kylmät väreet riipivät selkää.

Miauu, miauu, kuului vaimea kissan ääni. Mistä se kuuluu. Täälläkö on myös kissa. Miehet hiipivät kohti liikkuvaa laatikkoa. Matti kurkotti kädellään sitä kohti. Hän tunsi laatikon, se oli matalahko pärekori, jota Maija käyttää tilkkukorina.  Matti koppasi  kumollaan olevaan koriin, se pysähtyi. Kun Matti käänsi korin, syöksyi  Miukki  häntä pystyssä korin alta.

Kummitus löytyi.  Kori oli kaatunut Miukin päälle eikä ressukka jaksanut nostaa sitä.  Raahasi koria jyrinällä ympäriinsä.   

Matin sanoista kuulsi pienoinen pettymys, kun  kummitukselle löytyi kovin arkinen selitys.

Olisi ollut paljon hohdokkaampaa kokea jotain yliluonnollista.

******************
Pakinaperjantai 235. haaste =

Kummitusjuttu

Sanotut sanat

Kuopan kaivoin,
sinne pudonnut en

eivät toisetkaan.

Toivoen -

sinne hautaan
ne sanotut sanat,
joita enää en takaisin saa.

***************

Valokuvatorstai-Runotorstai 209. haaste =

Joka toiselle kuoppaa kaivaa......

Pallerolla on asiaa

Hei, minä täällä, Pallero. Olen kuusi senttiä pitkä, neljä leveä ja korkeutta on nelisen senttiä. Minulla on neljä silmää. Haluan nähdä kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Neljällä silmällä näkee enemmän. Nenäni on vähän vihertävä ja suuni suuri. Koska olen aika pieni, suuri suu on aivan ehdoton. Tulen paremmin kuulluksi.

Pienet sormet ovat pyöritelleet  ja muovanneet minut esiin savesta. Olen ylpeä värityksestäni, oranssin ja sinisen sävyt sopivat tyyliini. Onneksi sain myös ripauksen vihreää, sitä on enimmäkseen vatsan alla.  Selkääni koristavat neliöiden kuviot. Näetkö, minulla ei ole korvia, kuulen silti kaiken.

Katso, kallistan päätäni, että näet pienemmän takasilmän, toisella puolella on samanlainen takasilmä. Kiitos pikkusormille, että sain neljä silmää, niitä kaikkia tarvitsen. Joskus sanon oikein lujaa pyöreällä suullani.
Hiljaa ja kuunnelkaa, minulla on asiaa.

Nyt poseeraan. Putosin kerran, se ei ollut minun syyni.  Joku tönäisi ja menin poikki keskeltä. Silloin itkin lujaa. Ajattelin, nyt on kaikki lopussa. Minut heitetään roskiin. Itkuni kuultiin, hellät kädet hoitivat minua. Ripaus rakkautta ja liimaa ja olin taas ehjänä melkein ennallaan. Olenko sopusuhtainen ? Olenpa tietysti, arvostan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Onnettomuuden olen jo unohtanut. Elämä jatkuu.

Ne pienet kädet ovat jo kasvaneet isoiksi. Ehkä ne eivät enää muista syntymääni ja minua ollenkaan. Kun näen ne kädet taas, huudan oikein kovaa. Hei, täällä Pallero, muistatko. Ja sitten me muistellaan.
Kiitos, että sain jutella kanssanne, oli mukava tavata. Heippa.

***********
Makroviikot  9. haaste =

sisämakro Muoto

Kirjoita rakas kasvitarina

Sain haasteen sähköpostissa. Substral haastaa bloggaajia Rakas kasvitarinani-kirjoituskilpailuun. Kaikki haasteeseen osallistuvat bloggaajat osallistuvat samalla julkiseen Rakas kasvitarinani-kirjoituskilpailuun.
Kirjoituskilpailuun voi ilmoittautua 31.5.2011 mennessä 
Ohjeet löytyvät osoitteesta substral/ rakas kasvitarinani.
Ilmoittautumisen jälkeen voit alkaa kirjoittamaan.  Lähetä kirjoituksesi julkiseen kirjoituskilpailuun ja julkaise kirjoituksesi myös blogissasi.
Inspiraatiota voit hakea kirjailija Mari Mörön Vapaasti versoo-puutarhablogista. Linkki löytyy myös sivupalkistani.
Bloggarikilpailu alkaa 1.6.2011 ja päättyy 15.7.2011. Bloggarivoittajan valitsee Mari Mörö. Palkinto on 200 euron tuotekassi puutarha- ja kukkalannoitteita.. Palkinnosta ilmoitetaan 1.8.2011 mennessä.
Julkinen Rakas kasvitarinani-kisa päättyy 15.7 ja sen voittaja julistetaan syyskuussa. Pääpalkinto on 500 euron Substral-tuotepaketti ja kirjapalkintoja..

Nyt  ilmoittautumaan ja sen jälkeen kasvitarinaa kirjoittamaan. On mukava lukea  kasvitarinoitanne.

Tuulee

Tänään oli tuulista.  Katsoin mitä Wikipedia kertoo tuulen syntymekanismista.

Tuuli on ilmakehässä liikkuva maanpinnan suuntainen ilmavirtaus. Tuulen energianlähde on Aurinko, joka lämmittää maapalloa epätasaisesti. Syntyvät lämpötilaerot saavat aikaan ilmanpaineen eroja, ilmanpaine-erot puolestaan paine-erovoiman, joka laittaa ilman liikkeelle. Tuulen nopeuteen vaikuttaa myös kitka. Maapallon pyörimisen aikaan saama Coriolis-ilmiö vaikuttaa tuulen suuntaan, ei nopeuteen.
Omenapuut availevat kukkiaan,  pinkki paljous on kaunista katseltavaa. Tuulta uhmaten kuvasin omenapuun kukkia. Kamera pysäytti tuulen kuvaan, lehdet pysyttelevät paikoillaan.   

Iirikset ovat myös avaamassa kukkiaan. Uskollisesti ne kukkivat runsaasti joka vuosi. Juurakot säilyvät pakkasista huolimatta hyvin vain ohuen multapeitteen alla. Myyrätkään eivät tykkää järsiä näitä juurakoita. 

Kävelin Aurajoen rannalla, rentukat kukkivat, lokit kirkuivat ja rantavedessä uiva sorsa seurasi minua uskollisesti. Tuotin pettymyksen, minulla ei ollut mitään tarjottavaa.

Vastaani käveli iäkäs nainen, hän pysäytti minut sanoen.  

Katselin tuolla kulmassa keltaista palloa. Joku näyttää vetävän sitä sillan alle ja se pyörii aina takaisin. 

Päätin  katsoa mikä pallo siellä on. Keltainen pallo keinui tuulen viemänä edestakaisin laineilla  Tuulihan se on joka kevyttä palloa kuljettaa. Pallo lähti kierimään laineilla kaislikkoa  kohti. Minulla oli hieman kiire saada siitä kuva. Vasta kotona huomasin  kuvan tekstin  Säästä pallo. Ota bussi. Tämä oli hyvä tietoisku. Huomiovärinä keltainen toimii hyvin, vetää tosiaan huomion puoleensa.  Pallo veti eikä palloa vedetty.
Laineilla keikkui muutakin,  vaahteran kukat olivat kylväneet haituviaan veden pintaan.

Vanha tammi riiputteli oksiaan ja näyttää sekin kukkivan.  

Kukkivaa

Orvokeissa on voimakasta laventelinsinistä.
Seljat kukkivat vaaleankeltaisina.
Syreenissä on vihreää eri sävyissä,  

valkoiset kukat  avautuvat kellertävistä nupuista.
Punaisten tulppaanien kukinta on päättymässä.

***********

Värikollaasit 36. haaste =
punaista, laventelin sinistä, kirkas vaaleahko vihreä, haaleaa keltaista, mustaa

Boordit

Marokkolaisen hotellin kattoboordeja on neljä. Niiden kaivertamisessa ei ole aikaa säästetty eikä ole rahalla  aikaa mitattu. Kaunis lopputulos palkitsee.

**************
Mustaa ja valkoista 73. haaste = Koristeellinen 

Ekin liimasalko

Eki on yksin jäänyt poikamies. Vaaleanvihreässä talossa kaikki on ennallaan kuin silloin ennen äidin vielä eläessä. Ikkunaverhot, matot, huonekalut, pientavarat, näyttää kuin ne eivät olisi liikahtaneetkaan muutamaan vuoteen.  Eki elää omasta mielestään hyvää ja melkein täydellistä elämää, mutta ei kyläläisten mielestä. Kyläläiset nimittävät Ekiä erakoksi, joka ei tiedä omaa parastaan. Yksinäiset naiset joko omasta tai kyläläisten toimesta ovat rohkeasti lähestyneet Ekiä. Tuloksetta.

Ekin mielestä hänellä on seuraa aivan riittävästi, joskus jopa liiaksi asti. Lukuisat linnut laulelevat pihapiirin puissa, talvella ne hyppelevät lintulaudoilla. Oravia riittää lintujen kiusaksi asti. Jänikset yrittävät järsiä joka talvi omenapuita. Ne on suojattu hyvin, mutta runsaslumisina  talvina jänikset ylettävät puremaan alimpia oksia.  Pienempien siivekkäiden ja maassa matelevien lukumäärää ja lajeja Eki ei ole edes laskenut.

Kyläläiset pommittavat sitkeästi Ekiä liikkuipa hän missä tahansa tonttinsa ulkopuolella.

Missäs se tyttöystävä viipyy ? Ihmistä ei ole luotu yksineläjäksi.

Vinoilua Eki kuulee jatkuvasti, jopa kiusaksi asti. Se saa hänen pysyttelemään entistä tiukemmin talossaan ja sen pihapiirissä.
Eräänä kesäisenä päivänä Eki kiusaantuu jatkuvasta vinoilusta. Hän kulkee tonttinsa lepikkoon ja katkaisee  neljä metriä pitkän ja 15 senttiä paksun lepän. Kulkee liiteriinsä, kuorii lepän, katkaisee latvan ja silottaa puukolla rungon ja oksien arvet.  Lopuksi hän veistää tyven sopivan piikikkääksi ja asettaa leppäsalon liiterin seinää vasten. Tuumailee ja miettii.

Teen  tuosta sellaisen vieraskirjan, että  koko kylä näkee etten ole hetkeäkään yksin.

Ensin välähtää mielessä. Liima olisi aika hyvää, siihen tarttuu jopa pölyhiukkanenkin. Saitana miehenä hän hylkää liiman, se tulisi liian kalliiksi.
Eki on omavarainen, hän kasvattaa perunat ja juurekset, marjat ja omenat. Sokeriakaan ei kaupasta tarvitse ostaa kuin marjojen säilömiseen. Ekillä on mehiläistarha, josta hän kerää tarpeeksi kukkaishunajaa omaan tarpeeseensa. Sitten välähtää.

Siinäpä se, sivelen hunajalla koko leppäsalon. Parasta liimaa ja  samalla saavat vierailijat viimeisen aterian.

Eki sivelee salon yläpään hunajalla. Jo siinä vaiheessa hän hätistelee örriäisiä ympäriltään. Sitten  leppäsalko kannetaan keskelle etupihaa. Kylätieltä siihen on sopiva näköyhteys. Eki  jysäyttää salon pehmeään pihanurmikkoon.Vielä loppusilaus hunajalla tyvipäähän. Nyt vieraskirja on valmis.  

Tuosta se näkyy kaikille. Laskekoon sitten vieraskirjasta, että kavereita on riittänyt.

Aamulla, kun aurinko on  ehtinyt jo korkealle taivaan rajasta, Eki kulkee hunajaliimasalkoa tutkimaan.Vieraskirja on tupaten täynnä. On perhosia, kimalaisia, ampiaisia, mehiläisiä, kärpäsiä ja monen moista ötökkää.  Liimasalko sojottaa pihalla melkein koko kesän. Eki on saanut esitellä vieraitaan uutterasti kyselijöille. Viimeinkin kyläläiset uskovat, Eki ei ole yksin ja erakko. 

  

*****************

Pakinaperjantai 234. haaste = Liimasalko

Metsässä ja pihalla

Tuomi kukkii,

leijuu yli pihan tuoksu sen.
Linnut jo odottavat

aikaa marjojen.

Omenapuut valmistautuvat kukkimaan.
Päivä päivältä nuput pullistuvat,

kunnes jonain aamuna huomaan
omenapuun kukkivan.

Tunsin itseni pieneksi metsässä

huojuvien puiden alla.

Kuuntelin

laulua ja huminaa kaikkialla.

Polvistuin kohti maata,

en astua saata.

Niin täynnä on maa

kaikkea kukkivaa.

Jätän taakse metsän kukkamaan,
humisevat puut ja linnut laulamaan.

Onko jo nyt kesä ?

*************

Kevätkampa 21. piikki

Vain vihreää

Terassin kevät on edennyt hitaasti. Yrteistä olen istuttanut ja kylvänyt melkein kaikki, muutama ruukku odottaa vielä inspiraatiota. Reilu viikko sitten istutuin mehikasvit niille varatulle paikalle eli sivureunasta avattavan ruukkupenkin päälle. Penkin sisällä säilytän kesällä lyhtyjä ja ruukkuja ja talvella vain ruukkuja.

Tänään pyörin kaupungilla, oli monenlaista puuhaa. Kävimme lounaalla Ravintola Tintossa. Vieläkin puhkun, mutta en puhise, oli niin runsas ja maistuva lounas. Valitsin pienen salaatin ja sienikeiton. Salaattipöytä oli hyvä ja runsas. Ensi kerralla valitsen vain ison salaattiannoksen. Suosittelen Tintoa lounaspaikaksi kun tulette Turkuun. Ravintola on espanjalaistyylinen, näytti olevan hyvä viinivalikoima,  tosin joimme nyt vain vettä. Kotona-blogissani suosittelin jokin aika sitten pizzaravintolaksi Paninia. Tinto sijaitsee Auransillan kupeessa. Pöytiä on jo nostettu ulos Aurajoen rantatörmälle. Olisimme istuneet syömään ulos, mutta kaikki pöydät olivat täynnä, sisällä oli tilaa.

Huomenna vien kirpparille tavaraa. Arvaatte, että komerot ovat tyhjentyneet. Kokeilen myy se itse- kirpparia. Minulla ei ole kovin paljon tavaraa, kolme vanhaa radiota, kello, puhelinkone,  työkaluja  ja sisustustyynypusseja. Sovin kahvilaa pitävän kanssa, että hän huolehtii myynnistä. Maksan mielelläni hänelle provikat, kun ei itse tarvitse siellä seisoa. Vaatetavarat olen vienyt jo Pelastusarmeijalle.

Vihreää on nyt joka puolella. Se on keväisin elinvoimaisen kaunista. Siitäkö johtuu, että levitin keittiön pöydälle uuden vihreäruutuisen liinan. Nyt tuntuu kuin koko keittiö olisi vaaleanvihreä. Värillä on voimaa ja väliä.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille.

Kajastaa

Aurinko purjehtii
taivaan rantaan

vanat maalaavat

horisontin reunan.

Meri huokaa

hiljaa koskettaen
luodon  kivirantaa.
Kajastaa.

 

***************
Valokuvatorstai-Runotorstai 208. haaste =

Aurinko laski......         Merja Otava - Priska  1959 WSOY 2001

Valkoiset kirsikankukat

Juuri nyt kukkii valkoinen kirsikkapuu. Aamulla otin ikkunan läpi  ensimmäisen kuvan  Oli niin kaunista, että kuvasin keskipäivän auringossa lisää oksa kerrallaan. Aikaisemmin otettu kuva on elokuun 2. päivänä vuonna 2009  samasta kirsikkapuusta. Siihen kukat ovat jo kehitelleet punaiset mehukkaat hedelmät.

Makroviikot 8. haaste

Kuva nyt ja aikaisemmin kuvattu ja sama puu