Lumipyryssä tutuilla tanhuvilla

Viikonloppuna tein matkan tutuille tanhuville. Kun katselin kuvia huomasin, että sillat ja joki on kuulunut moniin elämänvaiheisiini. Tässä maisemassa vietin monet lapsuuteni kesät ja kolme kokonaista vuotta. Tuolla sähköjohtolinjojen alla virtaa joki. Nyt se on jäässä, mutta kesäisin juuri noiden puiden välissä on uimaranta, jossa kävin uimassa. En tiedä kulkeeko uimarantaan enää ketään. Kylä on tyhjenemässä. Lapsia on enää muutama ja nuoret muuttavat aikuistuttuaan pois. Alkuperäisiä vanhoja pohjalaistaloja on enää viisi. Loput kylän talot on rakennettu 1960-1980-luvuilla. Kauniilla koivikkomäellä ollut koulukin on hajotettu jo vuosia sitten.

Tästä käännytään tutuille tanhuville. Niitä kahta komeaa pohjalaistaloa, joissa serkkuni asuivat, ei ole enää. Muistan ne talot, katselin niitä Enolan ikkunasta yli joen. 

Iso-oja laskee jokeen. Tällä kohtaa se ylitetään siltaa pitkin. Näkymä on utuinen lumisateen takia, mutta tuttu.  

Lato on paikallaan. Sen takaa aukeavat marja- ja hirvimetsät. Olen noutamassa hirvenlihaa. Metsästysseuralla on tapana antaa lihaa  metsänomistajalle, jonka metsästä on kaadettu hirvi

Tässä oli ennen mäki, jota reunustivat korkeat kiviaidat molemmin puolin. Kiviaidat ovat painuneet osittain maahan ja mäki on jostain syystä madaltunut lähes tasaiseksi. Taaempana on taas yksi silta. Se ylittää kosken. Sitten olenkin jo serkkujen pihalla. Mutta tuolla asuvat vieraat ihmiset.

Tuttu näkymä yli peltojen ja joen. Kaunista on talvellakin kuin myös kesällä.

Näkemiin seuraavaan kertaan. Joet, sillat, metsät, pellot ja puut pysyvät. Kaikki se mikä on ihmisen rakentamaa muuttuu ja katoaa.

Kollaasin ja modeemien parissa

Palasin matkoilta tänään iltapäivällä. Avasin tietokoneen, mutta nettiyhteys oli poikki. Verkkoyhteyttä ei ole yhdistetty  luin verkkoasetuksista. Ehkä se palaa, ajattelin.  Ei palannut.  Soitin DNA:lle ja näppäilin automaatin antamien numeroiden mukaan. Jonotin kuunnellen odotusmusiikkia. Kolmannella yrittämällä jonotuksien jälkeen sain henkilön puhelimen päähän kuullakseni, että linjoissa ei ole ollut mitään häiriöitä. Tukihenkilöt aloittavat aamulla kello 8.00, jolloin saan apua.
En jäänyt odottamaan, soitin insinöörilleni. Ohje oli yksinkertainen, kytke virrat pois modeemeista ja odota noin 5 minuuttia ja kytke virrat.  Kappas vaan yhteys kytkeytyi.
Minusta tuntuu, että olin ollut liian kauan pois koneelta. Modeemit eivät ole tottuneet olemaan toimettomina yksikseen ja kapinoivat tällä tavalla. Nämä aparaatit ovat näköjään saavuttaneet inhimillisen olomuodon ja tuntevat ikävää ja kapinoivat vastalauseeksi. Tämä se selitys tälle katkokselle on.
Haasteita on tullut ja mennyt viikonlopun aikana. Väsäsin nyt tähän värikollaasit haasteeseen vanhoista kuvistani kollaasin. Yksi tämänpäiväinen kuva siellä on mukana. Nimittäin amaryllikset olivat avautuneet poissa ollessani ja näppäsin mukaan punaisen amarylliksen.

*********

Värikollaasit 11. haaste = keltainen, punainen, siniturkoosi, oranssi

Irja eli elämänsä

 
Kun Irja sai keskikoulutodistuksen käteensä, hän oli tehnyt jo päätöksensä. Opettajien suosituksista huolimatta hän ei jatkaisi enää lukioon. Hän luopui jatko-opinnoista ja halusi oman itsenäisen elämän.
Irja onnistui saamaan heti koulun päätyttyä työpaikan pienestä toimistosta.

Irja oli tunnollinen ja ahkera. Pieni palkka riitti nipin napin oman elämän ylläpitämiseen. Itsenäisyys oli mukavaa, lupaa ei tarvinnut kysyä keneltäkään. Sai mennä ja tulla oman mielensä mukaan.
Keskikoulun viimeisenä vuotena Irja tapasi Einon. Heillä oli paljon yhteistä, Eino piti samoista asioista kuin Irja. Yhdessä oli hauskaa aina. He tapasivat keskiviikkoisin ja lauantaisin. Rakastuneena Irja haaveili yhteisestä tulevaisuudesta. Kuinka ihanaa, kun saisi olla aina yhdessä, hän ajatteli.

Ensi rakkaus päättyi yllättäen. Eino ilmoitti lyhyesti, että hän oli löytänyt toisen. Irjalle luopuminen ensi rakkaudestaan oli täydellinen shokki. Hän vetäytyi entistä enemmän kuoreensa, uppoutui täysin työhönsä. Vähitellen sosiaalinen  elämä kuihtui.  Irja oli tehnyt päätöksensä, hän eläisi loppuelämänsä yksin. Hän tiesi, että luopuminen perhe-elämästä oli iso ratkaisu, mutta päätöksen hetkellä hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa.

Eräänä päivänä, kun vuosia oli jo kulunut kymmenkunta, Irja huomasi, että kaupungin lehtitaloon   etsitään toimihenkilöä hoitamaan puhelinvaihdetta ja arkistoa.  Irja rohkaisi itsensä ja haki paikkaa, sai sen.
Työpaikallaan Irja oli huomaamaton, hoiti tunnollisesti työnsä, mutta ei halunnut luoda lähempää kontaktia työtovereihinsa. Kahvitauotkin hän vietti työpöytänsä ääressä. Käytävällä kuului pehmeä, tuttu sipsutus, kun Irja työtossuissaan haki kahvia kahvihuoneesta.
Sosiaaliset taidot olivat riutuneet vuosien saatossa olemattomiin. Kuitenkaan hän ei kokenut oloaan yksinäiseksi. Olihan hänellä työ, jolle hän omistautui kuin se olisi hänen perheensä. Lehtitalossa työ oli kaksivuorotyötä ja iltavuorossa ollessaan Irja toimi myös oikolukijana. Siitä hän piti kovasti, lehdestä tuli kuin kumppani. Hän tunsi olevansa etuoikeutettu, kun sai lukea lehden ensimmäisenä.

Koitti aika, Irjan eläkevuodet alkoivat. Hiljaa ja huomaamattomasti hän painoi lehtitalon oven kiinni viimeisen kerran.  Kukkakimppu ja läksiäislahja, kellopaketti, kädessään Irjasta tuntui, että tämä luopuminen oli raskain.  Nyt Irja oli aivan yksin, kukaan ei enää huomannut häntä.

Vielä oli edessä viimeinen luopuminen, lopullinen elämästä luopuminen. Senkin Irja teki hiljaa ja yksin. Kerrostalossa suoritettiin huoneistokatselmuksia. Ovikellon soittoon ei vastattu, kun ovi avattiin Irja löytyi vuoteeltaan.  Irja oli nukahtanut pois.
Pieni yksiö oli täynnä lehtiä, pääasiassa niitä lehtiä, joita Irja oli oikolukenut. Seinänvierustojen lehtipinot ulottuivat lattiasta kattoon.  Ne peittivät lattiaa jättäen pienet kulkureitit keittokomeroon, kylpyhuoneeseen ja eteiseen.  Näistä lehdistä Irja ei halunnut luopua. Ne olivat Irjan elämää.

*****

Pakinaperjantai 209. haaste = Luopuminen

Kuva: Yle.fi

Riitteen raja

Myrsky puuteroi lunta jäälle,

riite keinuu rantaveden päälle.

Kahisevat kaislat auringonkajossa peilaa.

Häilyvä riitteen raja seilaa,

 pakkanen vetää kohti rantaa.

Katoaa raja, jo jää kantaa.

******

Valokuvatorstai-Runotorstai 186. haaste = Raja

Terassilla kohti joulua

Tänään oli koiranilma. Mistähän tuo nimitys  johtuu. Ratkaisen tämän sanonnan taustan. Koiranilma on myrskyävä, räntäsateinen tai vain sateinen sää, jolloin edes koira ei halua mennä ulos. Tänään pysyttelivät  varmaankin kaikki koirat sisätiloissa. Ajattelin lenkille menoa, mutta  nähdessäni myrskytuulen tuiverruksen päätin ulkoilla vain terassille. Liikuntaa sain sielläkin. Pelargoniat olivat kokeneet pakkasen. Olivat vielä elossa. Otin ne pois terassilaatikoista. Laitoin kukkivat ja nupulliset kosteaan multaan ja nostin vierashuoneen pöydälle.

Tyhjät laatikot edellyttivät täyttämistä. Etsin jonkun aikaa led-ulkovaloja. Ne löytyivät jostain syystä vaatehuoneen kenkähyllyltä. Sieltä nyt viimeksi niitä arvasin etsiä. Laitoin valot laatikoihin. Mullan peitteeksi sommittelin kuusenhakoja, torilta ostettuja eihän koiranilmalla metsään voi mennä. Lisäsin mukaan muutamia käpyjä varastostani. Olen oravan lailla varastoinnut kesäsäilöön kävytkin.  Sytytin iltahämärissä valot.

Laakatuijat ulkona pääsevät vasta nyt oikeuksiinsa, kun kaikki muu kasvillisuus on perkattu pois. Maa on jo valkoisena lumesta, se on harvinaista täällä tähän aikaan.

Nyt on pikkujoulu avattu ja aloitetaan oikean joulun odotus.  Pikkujoulujen viettäminen vakiintui toisen maailmasodan jälkeen Helsingissä, josta se levisi kautta koko maan. Nyt se on vapaamuotoinen jouluteemainen juhla, jota juhlitaan työpaikoilla marraskuun alusta lähtien. Kotien pikkujoulu ajoittuu  perinteisesti ensimmäisen adventin aikaan.

Mitä kuuluu -ar--leena, vieläkös sun ihanteena on.....

Mitä kuuluu viime joulun amarylliksille. Eipä kummempaa, lehtiä ovat kovasti kasvattaneet, mutta kukkavanoista ei ole tietoakaan. No olen katkaissut lehdet ja odottelen taas ikään kuin ihmettä. Kolme sipulia odottaa istutusta, ovat nyt pienen vesitilkan turvin elossa. Onneksi kaupasta saa pian kukkivia amarylliksia. Luulen, että turvaudun jatkossa niihin. Kuvassa nuppua avaamassa oleva punainen Ikean amaryllis.

Samaan kuvaan en saanut sopimaan korkean kukan alaosaa, joten tässä se. Ja juurella kävyt.

 

Ei mitään yhtettä amarylliksella ja variksella. Varis vain lensi tänään puuhun ja kävi noukkimassa lintulaudan alla olevia siemeniä. Varis on älykäs ja kaikkiruokainen lintu. Tämä oli hiljainen yksilö, ei kuulunut raakkumista. On päättänyt ilmeisesti jäädä näihin maisemiin koko talveksi.

Otsikon mukaisesti, jos haluatte kuunnella mitä minusta lauletaan. Leevi sen laulaa.  Totta joka sana. Ihanteet ovat edelleen samat.

Mustaa, valkoista ja harmaata

Kaksi haastetta (kärpästä) yhdellä iskulla. Ensimmäiseksi värikollaasi, johon  kokosin ajankohtaisia asioita kynttilöitä, kynttiläjalkoja, valkoinen lampaantalja  ja valkoinen-vaalea harmaa- musta pöytäliina.

******

Värikollaasit 10. haaste =  valkoinen, vaalea harmaa ja musta

Mustaa ja valkoista haasteen aihe, lyhty, löytyi terassin pöydältä. Sammaleella täytetyt saviruukut  pilkistelevät lyhdyn takaa. Lyhdyssä roikkuu punasavesta muotoiltu savikello, tekijä on tyttäreni  7- vuotiaana. Kello ei pääse oikeuksiinsa mustavalkoisessa kuvassa, mutta tässä onkin lyhty pääasiana.

*******

Mustaa ja valkoista 49. haaste = Lyhty

Kesän viimeiset ruusut

Tänään poimin pihapenkistä kesän viimeiset ruusut. Ne ovat kokeneet kovia räntäsateessa, tuulessa ja pakkasessa. Otin ne kuitenkin maljakkoon. Vähän ennen joulukukkia ehtivät vielä hetken olla ilona.

Viikko on ollut hyvin tavanomainen. Muutamia joululahjoja olen jo ostanut. Kävin Hackman-Iittalan outlet-myymälässä. Sain kolhintuneiden Aalto-kulhojen tilalle uudet yhteensä 8. Ne vaihdettiin vain samaan tuotteeseen, en saanut valita. Mutta en valita. Samoin maustemylly vaihdettiin uuteen. Ostin Pentagonin suunnittelemia lasipurkkeja. Ruususuolaa laitoin pienempään ja valkosipulit isompaan.   

Ruususuolaa ostan isosta  K-Marketista. Mitä suolaa käytät ? Nimittäin suolalla on väliä se vaikuttaa terveyteemme. Jos kiinnostuit lue linkkien takaa lisää. Merisuola on myös hyvää, sehän sopii kalalle hyvin. Aito Terveys sivuilta saat hyvää tietoa.

Intiaanisokeria löytyy myös samaisesta K-Marketista 300 gramman rasioissa, maksaa 2,20 euroa. Ei halpaa, mutta terveellisempää. Käytän intiaanisokeria jälkiruokiin, jogurtin makeuttamiseen ja ohukaisille.  Lisätietoja intiaanisokerista löytyy ruususuolalinkistä.

Tänään kävin Plantagenissa, 3 pientä amaryllista kympillä. Ikeasta kävin hakemassa neliökakkuvuoan. Se on varta vasten suklaakakun leipomiseen. After Eight lähetti minulle suklaata ja reseptejä. Siellä oli hyvä brownie-suklaakakkuohje After Eight kuorrutuksella. Sen aion toteuttaa. Perjantaina leivoin muffinsseja.  Kotona-blogissani on siitä todisteet. Olivatpa hyviä, käykää katsomassa.

Aloitin tänään uuden kirjan Petronius Arbiter- Trimalkion pidot. Sopii oikein hyvin ennen joulua luettavaksi. 

Se on kertomus  suureellisista juhlista, jossa vieraat syövät ja juovat. Ehkä voisin ottaa opikseni kirjasta. 

Päätän ruusuisen raporttini tähän ja vetäydyn makuuhuoneen puolelle. Pelaan muutaman pasianssin.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille.

Harmaat puut ennen lumen tuloa

Marraskuun harmaus näkyy paljaissa puissa kauniina ja tyynenä. Eri vuodenaikoina on oma viehätyksensä ja kauneutensa. Tällä hetkellä puiden oksisto on jo saanut hennon valkoisen peitteen ja maisema on taas muuttunut kohti talvea.

Tällä kuvalla vastaan Numerokuvien haasteeseen. Kun kuljet puiden ohi ja levität sen oksien haarasta peukalon ja etusormen kulkemaan pitkin puun pintaa, olet mitannut puunkylkeä vaaksan verran. 

******

YyKaaKooNee-Numerokuvat 44. haaste = Vaaksa

Elämää ohjaavia reseptejä

Kun siivosin kirjahyllyä, vedin kaikki kirjat hylly hyllyltä ulos. Pyyhin pölyt jokaisesta kirjasta yksitellen. Käteeni osui kirja, jota en ollut lukenut. Syytä en tiedä. Ehkä joku on antanut kirjan, jonka olen nostanut samantien kirjahyllyyn, jonne se on unohtunut.  Kesken siivouksen aloin selailla kirjaa. Se näytti mielenkiintoiselta.

Pöytään ja vuoteeseen, Laura Esquivel,  s.30.9.1950 Mexiko, meksikolainen kirjailija  

De la Garzan perheen karjatilaa hallitsee tyrannimaisesti Mama Elena, jolla on kolme tytärtä, Gertrudis, Rosaura ja Tita. Ensimmäiseksi luin tämän kirjan takakannesta. Sen jälkeen kirja vei minut karjatilalle ja suorastaan ahmin kirjan kannesta kanteen.

Ruoka ja keittiö liittyy oleellisena osana tähän kirjaan, jossa on rakkautta, vanhoihin perinteisiin liittyvää alistamista, ruokaohjeita ja kotoisia parannuskeinoja.
Näin aloitti kirjailija  isotätinsä Titan reseptin mukaan.  Joululeipäset; 1 tölkki sardiineja, 1/2 kg sianlihamakkaraa, 1 sipuli, oreganoa, 1 tölkki serranochiliä ja 10 vehnäsämpylää.

Jotta vältyt sipulia leikatessa kyyneleiltä, laita päälaelle pieni sipulirengas. 

Tita oli perheen nuorin tytär, joka vanhan perinteen mukaan ei saa mennä naimisiin. Hänen tehtävänsä on huolehtia äidistään Mama Elenasta  tämän  kuolemaan saakka.  Mama Elena on ankara ja peräänantamaton nainen. Hän tyrannisoi Titan elämää kuolemaansa saakka.

Tita rakastui Pedroon hyvin nuorena ja rakastavaiset halusivat mennä naimisiin. Mama Elena esti sen ja tarjosi tilalle tytärtään Rosauraa. Niinhän siinä kävi, että rakastavaiset eivät menneet naimisiin.

Kirjan tarina ajoittuu Yhdysvaltojen sisällissotaan 1861-65 ja sen jälkeiseen aikaan. Ruoka konkretisoi usein onnettoman rakkauden tuskaa ja seuraukset olivat arvaamattomia.  Kirjassa kuvataan myös erikoisella tavalla rakkauden täyttymistä intohimon liekkien leimutessa näkyvällä tavalla. 

Sisällissota pyyhkäisee karjatilan elämää muutamaan otteeseen. Vanhin tytär Gertrudis  katoaa kodistaan omasta tahdostaan. Hän ratsastaa sotapäällikön mukana vapauteen äitinsä vaikutusvallasta.  Kermaleivokset olivat Gertrudin herkkua. Niitä hänellä on mahdollisuus maistaa lähtönsä jälkeen vielä kerran, kun hän palaa generalana hautajaisiin entiseen kotiinsa.

Kirjan alkuperäinen nimi on käännettynä Kuin suklaa suhteessa veteen, ellei saa sitä, jota rakastaa, on kuin joutuisi tyytymään suklaan asemasta veteen.Tämä kirja on Laura Esquivelin esikoisteos. Se on käännetty 35 kielelle ja on ollut pitkään USA:n myyntilistojen kärjessä.  Kirjasta on tehty myös elokuva  Suklaata iholla, ohjaajana Alfonso Arau, jonka kanssa kirjailija oli naimisissa.

Kirjan  ruokaohjeet ovat peräisin kirjailijan isotädin muistivihkoista. Kirjan ilmestymisen aikaan  Lauran isä Alex eli ja asui vielä entisen karjatilan mailla.

Suklaata Titan ohjeen mukaisesti; 2 naulaa (2x 460g)  Soconuscon kaakaota, 2 naulaa Maracaibon kaakaota, 2 naulaa Caracasin kaakaota, sokeria maun mukaan 4-6 naulaa. Kaakaot paahdetaan peltilevyjen päällä. Kaakao on paahtunut juuri sopivasti, kun siitä irtoaa rasvaa.  Tämän jälkeen kaakao puhdistetaan siivilöimällä kuoret pavuista. Pavut jauhetaan kuuman kiven päällä ja lisätään sokeri. Muodostetaan levyjä ja jäähdytetään.

Seuraavaksi on katsottava elokuva Suklaata iholla.

Kirjan kustantaja  on WSOY, suomentaja Sanna Pernu 1994.  Kirja ilmestyi 1989

******

Pakinaperjantai 208. haaste =  Elämän resepti

Ahneus on kuin vankila

Ahneus on kuin vankila

Koskaan ei ole riittävästi

rahaa, tavaraa, aikaa,

menestystä, kiitosta, valtaa,

kunniaa, kauneutta, onnea.

Jatkuvasti kalvaa tyytymättömyys

mitä on tässä ja nyt.

On tavoiteltava lisää

enemmän jotakin - tässä elämässä

Sitten kun olen saavuttanut sen jonkin

vaihdan kurssia, muutan elämääni,

annan aikaa läheisilleni,

elän terveellisemmin, hidastan vauhtia.

Ahneus on luopumisen tuskaa,

pelkoa jostakin joka jo meni ohi.

Ahneus on kuin vankila,

sitten kun pääsen vapaaksi

onko jo liian myöhäistä..

******.

Valokuvatorstai-Runotorstai 185. haaste = Ahneus

Sorsien maailmassa

Kerron vielä lähipiiristäni, eläimistä, joita tapaan joka päivä. Ne ovat tulleet niin tutuiksi, että keskustelen niiden kanssa ja usein jopa ääneen. Tänäänkin kurkistin eteen ja taakse ettei kukaan ole kuulemassa. Eihän meillä mitään salaisuuksia ole,  mutta en halua saada höpisijän mainetta. Kyllä, ne vastaavat ihan oikeasti. 

Tässä kuvassa isä-sorsa on kiltisti taustalla, kun otin kuvaa rantakasvillisuudesta.   

Mukava, että vesi on vielä sulaa, saa polskutella. Tosin aika kylmää on, tuulee viimaisesti. Kvaak !  

Aikamoinen linssilude, yritin ottaa äiti-sorsan kuvaan mukaan, mutta sepä ei isä-sorsan kanssa tuppautunut samaan tilaan. Melkein juoksujalkaa polskutteli sivummalle.

Vielä edestä, pitäähän komea nokka näyttää. Hienosti noruu vesi. Nyt äiti-sorsien pariin.

Lienee niin, että äidit ovat tottuneet huolehtimaan ruokinnasta. Tässäkin sukelletaan syötävää veden alta. Tämä on hyvää harjoitusta ensi kesän poikueita ajatellen  Komealta näytät takapuoleltakin katsottuna.

Tuolla on vielä jotain, sen nappaan  suuhuni. 

Mekin osataan alittaa matala rima. Tämä on limboa. Ei mikään  ala-arvoinen suoritus, vaan taidokas akrobaattinen tanssi. 

Huomasin tänään, että naarassorsien nokat ovat kaikki hieman erilaisia, väritys on sama, mutta kuviointi  tai värialueiden koko vaihtelee. Jokainen oma persoonansa, niin tämäkin kaunis yksilö.

Oravalla puussa siemen oli suussa....

Talitintit olivat jo jonkin aikaa käyneet pihassa katsomassa joko olisi lintulauta paikoillaan. Kun ne pyrähtivät ikkunalaudalle ja koputtivat ikkunaan - ruokaa - ruokaa, niin lähdin lintulautaostoksille. Ostin neljällä ruoka-aukolla varustetun lintulaudan, johon sopivat pienet siemenet pikkulintuja varten. Eipä pääse oravat nyt syömään tinttien ruokaa, ajattelin.

Kunnes orava löysi pihalle. Ensin riittivät maahan pudonneet siemenet. Niitä oli hieman vaikea noukkia. 

Kurkistan tuonne ylös mistä ne siemenet oikein tulevat, tuumi kurre ja kipusi rungolle. Jo häämöttää.

Kun oikein kurotan ja tarraan takajaloilla runkoon etten putoa, niin yletän siemenapajalle. Tuossa on aukko. Siitä nappaan siemenet suuhuni. Namskis, onpas hyvää..

Kiitos lounaasta, palaan illalliselle, nyt on leikin vuoro ja päiväunien.Onpa jyrkkä lasku alas.

Sieppaan vielä tuosta mukaani muutaman makupalan ja vien varastooni. 

 Hei, hei nyt keinutaan hetki puissa.  Olipa hyvä, että lähdit pääsevät linnutkin syömään. Samppalinnan kukkulalla olisi käpyjä, hyppele sinne.

Nyt on talitinttien vuoro. Siemen on jo haettu ja nyt siitä nautitaan puiden oksilla.

Kollaasit

Kaksi erilaista kollaasia samoilla väreillä. Ylimmässä kukkakuva pienen taskukalenterin kannesta, otos Missonin sahalaitakuviollisesta sohvatyynystä  ja alue keittiön kylmäkeskuksesta.
Alimmassa on Muuton keltainen  maljakko - closely separated, pala kirjan kannesta ja kylmäkeskuksen vetimet.

*******

Värikollaasit 9. haaste = keltainen-vaalea lila-vaalea harmaa

Sillalta katse menneeseen

Seison sillalla, otan kuvan joesta, rantatiestä ja kauempana häämöttävästä entisestä kotipaikasta.
Kotitaloa ei ole enää. Joki on sama, samoin puut sen reunoilla. Vuosikymmeniä jo olleet, välillä kaadettu, harvennettu ja perkattu. Kuitenkin puut ovat nousseet samoista juurista uudelleen ja uudelleen. Tästä maisemasta muistan isän. Muistan äänen, askeleet ja hahmon. Isä on unohtumattomana mielessäni. Unissa, taka-alalla ja mielessä mietittävänä, muisteltavana. Ei koskaan poissa muistoista.

******

Mustaa ja valkoista 48. haaste = Muisto isästä

Suomalaista vanhaa designlasia

Nanny Still, 1926-2009,  suunnitteli Riihimäen Lasi Oy:lle vuosina 1947-1970 erilaisia käyttö- ja koristelasitavaroita. Kun lasitehdasta ei enää ole, on tuotanto näiden lasitavaroiden osalta pysähtynyt. Nyt näistä lasitavaroista on tullut suosittuja keräilykohteita
Kuvassa on yksi monista, Grapponia,  siniharmaa pullo ja iso kulho. Nämä olivat tuotannossa vuosina 1968-1975. Sarjaan kuuluu lisäksi maljakko, sokerikko ja kermakko sekä jälkiruokakulhot. Minulla on vain kuvassa olevat esineet.
Näiden esineiden kautta löytyy myös vastaus haasteeseen. Esineiden ulkoreunoilta  on laskettavissa isoja ympyröitä sama määrä kuin nimessä Lemmitty on kirjaimia.

*******

YyKaaKooNee-Numerokuvat 43. haaste =

äidin toisennimen kirjainten lukumäärä