Lapsuuden tutut leikkipaikat ja koulutie muistuvat mieleen tärkeinä elämässäni.Tämä joki, jossa opin uimaan, joen rantatie, jota kuljin kouluun ja myöhemmin koulubussille. Joen rantatörmältä poimittiin kielot, kurkotettiin ulpukoita ja ongittiin.
Taivas kuvastuu veteen, kuten aina enenkin. Seison sillalla, jota ei pureta enää tulvien takia.
Joki on ruopattu ja samalla hävisi sillan kupeesta kivinen koski.
Luonto ja metsä, etenkin kesäisin, jossa marjastetaan ja sienestetään. Lapsena siellä leikittiin, kerättiin käpyjä ja kuusesta otettiin pihkaa purukumeksi. Luonto on tärkeä edelleen rauhoittumispaikkana.
Viljapeltoja ja maalaistaloja en unohda koskaan. Kuvan maalaistalo ei ole ollut kotini, mutta on lapsuudenkotikylältäni.
Kotikirkko lapsuus- ja nuoruusaikanani. Tämä on rippi- ja hääkirkkoni. Nyt käyn siellä rakkaitten haudoilla ja joskus kirkossa. Kirkko valmistui 1777 ja on Matti Kuorikosken suunnittelema ja rakentama..
Koti on tärkein, kodin paikka on muuttunut vuosien varrella , mutta aina se on yhtä rakas.
Kaikkein tärkeimmät ovat kuitenkin lapset, lastenlapset ja puoliso, mutta ne kuvat pidän itselläni.
