Pääsiäisruoho jäi kylvämättä, mutta olkoon pääsiäisen vihreänä anopinkielet keittiön ikkunalla. Päällystin ruukut keväisiksi valkovihreiksi.
Höyhenet on kiinnitetty kirsikanoksiin. Nyt odotellaan sekä lehtiä että kukkia jossain vaiheessa. Maljakossa on myös pajunkissaoksa, joka saatiin virpojalta.
Perintökehykseen on kiinnitetty maalaus, joka poikkeaa kehyksen krumeluurityylistä. Maalaus on tyyliltään ei esittävää, abstraktia. Mietin taulun sijoittelua modernisti sisustettuun keittiöön. Nixin valkoiset kaapistot ja Grassevigin pöytä Globus tuoleineen saivatkin seurakseen kaksi taulua. Molemmissa vanhat kehykset ja toinen maalaus on vanha maisemataulu. Kuvakulma antaa ymmärtää, että taulut on ripustettu liian korkealle. Ne ovat kyllä katseen korkeudella juuri oikeaoppisesti. Alareuna on 120 senttiä lattiasta.
Metsä-suonäkymä voisi vallan hyvin olla lapsuuteni kytömailta.
Vastakohtien rajua yhdessäoloa tässä taulussa.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Tänään ja eilen
Aurajoki näyttää tänään tältä Tuomiokirkkosillalta katsottuna. Jäät ovat vielä joessa. Sää on utuisen harmaa. Takana horisontissa näkyy aikapäiviä lopettaneen tehtaan savupiippu.
Väistele lätäköitä ellet halua kastella jalkojasi. Voi kuinka niistä lapsena muistutettiin. Tottakai väistelin, mutta oli mukava kurkistaa lätäkköön syvemmälle. Kuran keskeltä heijastui maisema taivaineen.
Sinulle tuli henkilökohtaista arvopostia, virnuili mieheni eilen. Paksu virallisen näköinen ruskea kirjekuori odotti vastaanottajan tai hänen valtuuttamansa avaamista. Sisältää henkilökohtaisen tarjouksen. Kuoreen on pakattu kaikki tarvittavat asiakirjat. Ja kyllähän niitä olikin. Asiakirjoja oli viisi kappaletta ja kuudes oli arpalippupussi. Lisäksi ei- ja kyllä-kuoret.
Tämä markkinointitapa siis jatkuu edelleen. Muistaakseni sen aloitti Valitut Palat. Jatkumoa on kestänyt kai kymmeniä vuosia. Työllistäminen on ainut hyvä puoli, jonka tässä näen. Toisaalta olisiko paperipuulle saatavissa parempaa ja hyödyllisempää käyttöä muihin tarpeisiin. Paperiahan tämä on ja sen lajittelen edelleen paperinkeräykseen. Mutta mikä vaiva tässä on vastaanottajalle. Turhauttaa, kun en todellakaan aio tilata mitään, varsinkaan Seitsemän päivää-lehteä. Muiden elämän tirkistely ja juttujen painaminen paperille on ala-arvoisinta journalismia. Eikä sitä edes voi journalismiksi kutsua.
Yleensä en vaivaudu avaamaan näitä kirjeitä, nyt tein niin. Sinulle on lähetetty pika-arpavoittonumerot, kirjeessä kerrottiin. Totta pikkiriikkisessä muovipussukassa oli viisi rullaa, neljä keltaista ja yksi punainen. Onpa tosiaan näperrelty rullien pyörittämisessä ja teippaamisessa. Oli työlästä saada niitä auki. Repeilivät, mutta selvisi, että yksi oli tyhjä ja sillä ei voita siis mitään.
Suomessa ilmestyy tuhottomasti lehtiä asukas- tai lukijamäärään suhteutettuna. Ovatkohan kaikki lehdet todella tarpeellisia ja kannattavia. Mainoksillahan ne maksetaan ja me kuluttajat maksamme loppupeleissä mainokset. Yritysten mainosbudjetit sujahtavat tuotteiden hintoihin. Tarvitaanko mainostamiseen kaikki mahdolliset väylät julkaisun tasosta riippumatta. Meidän huushollissa on tehty päätös jo aikoja sitten, että iltapäivälehtiin ja muihin juorulehtiin ei uhrata senttiäkään.
Väistele lätäköitä ellet halua kastella jalkojasi. Voi kuinka niistä lapsena muistutettiin. Tottakai väistelin, mutta oli mukava kurkistaa lätäkköön syvemmälle. Kuran keskeltä heijastui maisema taivaineen.
Sinulle tuli henkilökohtaista arvopostia, virnuili mieheni eilen. Paksu virallisen näköinen ruskea kirjekuori odotti vastaanottajan tai hänen valtuuttamansa avaamista. Sisältää henkilökohtaisen tarjouksen. Kuoreen on pakattu kaikki tarvittavat asiakirjat. Ja kyllähän niitä olikin. Asiakirjoja oli viisi kappaletta ja kuudes oli arpalippupussi. Lisäksi ei- ja kyllä-kuoret.
Tämä markkinointitapa siis jatkuu edelleen. Muistaakseni sen aloitti Valitut Palat. Jatkumoa on kestänyt kai kymmeniä vuosia. Työllistäminen on ainut hyvä puoli, jonka tässä näen. Toisaalta olisiko paperipuulle saatavissa parempaa ja hyödyllisempää käyttöä muihin tarpeisiin. Paperiahan tämä on ja sen lajittelen edelleen paperinkeräykseen. Mutta mikä vaiva tässä on vastaanottajalle. Turhauttaa, kun en todellakaan aio tilata mitään, varsinkaan Seitsemän päivää-lehteä. Muiden elämän tirkistely ja juttujen painaminen paperille on ala-arvoisinta journalismia. Eikä sitä edes voi journalismiksi kutsua.
Yleensä en vaivaudu avaamaan näitä kirjeitä, nyt tein niin. Sinulle on lähetetty pika-arpavoittonumerot, kirjeessä kerrottiin. Totta pikkiriikkisessä muovipussukassa oli viisi rullaa, neljä keltaista ja yksi punainen. Onpa tosiaan näperrelty rullien pyörittämisessä ja teippaamisessa. Oli työlästä saada niitä auki. Repeilivät, mutta selvisi, että yksi oli tyhjä ja sillä ei voita siis mitään.
Suomessa ilmestyy tuhottomasti lehtiä asukas- tai lukijamäärään suhteutettuna. Ovatkohan kaikki lehdet todella tarpeellisia ja kannattavia. Mainoksillahan ne maksetaan ja me kuluttajat maksamme loppupeleissä mainokset. Yritysten mainosbudjetit sujahtavat tuotteiden hintoihin. Tarvitaanko mainostamiseen kaikki mahdolliset väylät julkaisun tasosta riippumatta. Meidän huushollissa on tehty päätös jo aikoja sitten, että iltapäivälehtiin ja muihin juorulehtiin ei uhrata senttiäkään.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Lilaa pääsiäisenä
Lilaa ja mustaa, mustaa vain ripauksena. Pääsiäinen on surun ja ilon aikaa. Surun tumma musta väistyy alkaa ilo, kuten Leonard Typpö v. 1902 kirjoitti virreksi no 105.
Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa, taivaan linnut , suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa .....
Neliosainen kollaasi on hento ja kevätmielinen. Nämä kirsikanoksat kukkivat pääsiäisenä.
Aurinkoista pääsiäisenaikaa kaikille.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Lehtikori
Tämä lehtikori on punottu kierrätysmateriaalista. Mustista ja valkoisista muovisista pakkausnauhoista. Kori on ekologinen esine, muovimateriaali on käytetty hienosti uudelleen tarpeelliseksi tuotteeksi. Materiaali on erittäin lujaa ja kestävää. Luulen korin kestävän kymmeniä vuosia. Meillä se on ollut jo kymmenen vuotta. Liikkeisiin tulee joka päivä tavaralaatikoita, jotka on sidottu tallaisella muovinauhalla. Väreissä on valinnanvaraa.
Nyt heitän vinkin suomalaisille muotoilijoille. Ilmainen punontamateriaali odottaa noutajaansa. Materiaali on heti valmista tuotteeseen, ei vaadi purkamista eikä muitakaan työstöjä. Vain tuoteidea valmiiksi ja töihin.
Tämä kori on hollantilainen. Korille on käyttöä hyvin moneen tarkoitukseen pienenä ja suurena. Idearikas keksii muitakin tuotteita. Kori on vain yksi esimerkki. Mitä sinä tekisit noista muovinauhoista ?
Mustaa ja valkoista 17. haaste = Esine
Kevään kohinaa
Perjantaina istutin terassille ensimmäiset kukat. Talviromppeet on heitetty pois ja ensimmäinen kevätsiivous tehty. Oli siis kukkien aika. Valitsin vanhan tradition mukaan kukkivia orvokeita. Pelargonejakin oli rehevän kukkivina, mutta hillitsin itseni. Ei vielä, ajattelin, niiden aika on toukokuulla. Nyt vietetään pääsiäinen ja vappu ensin.
Selkeytän terassin sisustusta tänä vuonna. Leikkasin sisälle kiemurtelevat villiviini kaikki pois. Valikoin kukkiviksi vain valkoisia kukkia. Tosin orvokeissa ei ollut valkoisia tarpeeksi ja jouduin tekemään myönnytyksen. Otin sinisä ja ne kaksi valkoista, jotka olivat enää jäljellä. Toinen niistä on nyt blogin bannerissa. Kirkkaan keltaisten narsissien sijaan ostin valkoisia nupullisia tasetteja. Toivon, että ne ovat avautuneet pääsiäiseksi.
Bongasin ikkunasta peipon puiden oksistossa. Viivähti vain pienen hetken.Lintutietäväiset korjaavat, jos tämä ei olekkaan peippo.
Mustarastaspari lensi istuskelemaan puuhun pidemmäksi ajaksi. Niiden laulua olen ihastellut jo muutaman viikon ajan.
Kiitos Harakka tästä Beautiful blogger- tunnustuksesta. Sen myötä toivotan teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Olette ansainneet tämän tunnustuksen..
Selkeytän terassin sisustusta tänä vuonna. Leikkasin sisälle kiemurtelevat villiviini kaikki pois. Valikoin kukkiviksi vain valkoisia kukkia. Tosin orvokeissa ei ollut valkoisia tarpeeksi ja jouduin tekemään myönnytyksen. Otin sinisä ja ne kaksi valkoista, jotka olivat enää jäljellä. Toinen niistä on nyt blogin bannerissa. Kirkkaan keltaisten narsissien sijaan ostin valkoisia nupullisia tasetteja. Toivon, että ne ovat avautuneet pääsiäiseksi.
Bongasin ikkunasta peipon puiden oksistossa. Viivähti vain pienen hetken.Lintutietäväiset korjaavat, jos tämä ei olekkaan peippo.
Mustarastaspari lensi istuskelemaan puuhun pidemmäksi ajaksi. Niiden laulua olen ihastellut jo muutaman viikon ajan.
Kiitos Harakka tästä Beautiful blogger- tunnustuksesta. Sen myötä toivotan teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Olette ansainneet tämän tunnustuksen..
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Formulatontut
Muodikkaaseen harmaaseen ja pinkkiin pukeutununeet formulatontut ratkaisevat kilon kiperän haasteen.
Vain yksi laskutoimitus, eihän ole vaikeaa. Kilossa on 1000 grammaa. Näyttävät kesätontuilta, punainen pipolakki on kesäisen keltainen. Varoitus, tätä ei saa pursottaa nakkimakkaroille eikä lihapullille.
YyKaaKooNee-Numerokuvat 16. haaste = "Kilo "
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Omat eväät
Kirjan kannet kiinni, oma nimi kirjassa, sanottiin, kun leikittiin karttua. Talvi on takana, on aika lopsauttaa kirjan kannet kiinni, pakata laukut ja ottaa etumatka kesään. Paras matkustusaika on huhtikuu juutri ennen kevään vihreyden puhkeamista. Loman voi laskelmoida monella tapaa. Tuhlausta voi välttää omavaraisuudella. Sen osaavat suomalaiset erinomaisesti toteuttaa.
Huhtikuun viimeisenä viikkona Nizzassa on jo tarpeeksi lämmintä, mutta ei vielä paahtavan kuumaa. Näin ajattelee järkevä suomalainen ja aloittaa matkajärjestelyt. Ira ja Esa starttasivat lentokentälle. Siellä odotti ystäväpariskunta.
Ennen koneen nousua nautittiin lentokentän ravintolan syrjäisessä sivupöydässä kuin salavihkaa virvokkeita ja hiukopalaa. Lea ja Kai olivat varustautuneet tapansa mukaan eväspussilla. Sieltä kaivettiin juustosämpylät ja tölkkijuomat. Eväskassista pilkotti metwurstipötkö ja kilisivät nöttköttpurkit. Niiden aika ei ole vielä, vasta perillä niistä loihditaan lounasta ja illallista. Säästäväiset suomalaiset säästävät lomallaankin. Kukapa sitä tuhlaisi ravintolaruokiin. Pääsee useammin matkoille, kun ei ole tuhlaavainen.
Lentokoneessa oli tukeva lounas ja ilmaiset ruokajuomat. Näillä jaksetaan iltaan saakka. Illalla Ira ja Esa lähtevät illastamaan. Lea ja Kai lähtevät mukaan. Heille riittää lasillinen helmeilevää. Eväistä oli jo valmistettu illallinen ja se oli nautittu ennen lähtöä.
Hotellin vieressä on pieni ruokakauppa, josta on helppo täydentää ruokavarastoa. Kai oli käynyt tutkimassa jo valikoimat ja todennut, että nakit vastaavat melkein suomalaisia nakkeja.
Illan päätteeksi Ira ja Esa kutsutaan iltakahville. Omavaraisia kun ollaan, mukaan on pakattu suomalaista Juhlamokkaa. Matkoilla palvellut lämmityskierukka keittää suomalaisen kahvin vaikka vesilasissa. Kunnon suomalaista kahvia ei voita mikään ranskalainen cafeelatte.
Aamulenkit aloitetaan Enkeltenlahden rantatiellä. Eväspussi seuraa tiiviisti mukana. Ranta-alue on nizzalaisten olohuone. Perheet viettävät siellä vapaa-aikaansa. Pistäytyvät läheisiin kahviloihin välipalalle ja lounaalle. Lea ja Kai istuvat rantapenkillä, käsi sujahtaa nakkipussiin ja pahvitölkistä lirisee viini palan painikkeeksi. Omavaraisuus on tähdellistä viikon jokaisena päivänä.
Loman viimeisenä päivänä Ira ja Esa pyytävät ystäviään lounaalle. Syötävää on vielä jäljellä, joten kutsu ei sopinut. Kun jälkiruoka-annokset ovat meneillään, kulkevat Lea ja Kai ohitse tuttuun ruokakauppaan huikaten, pitää hankkia vielä matkaeväät kotimatkalle.
Lentokentällä rapisee eväspussi taas entiseen tapaan. Vedellään nakkeja ja tölkkijuomaa päälle. Lentokoneessa on päivällinen ruokajuomineen. Kohta ollaan kotona taas ja normaali päivärytmi alkaa. Lea aikoo valmistaa ensimmäiseksi lihapullia ja perunamuusia. Sitä oikein kaipaa viikon lomareissun jälkeen lämmintä kotiruokaa makkaroiden ja tölkkijuomien jälkeen.
Huhtikuun viimeisenä viikkona Nizzassa on jo tarpeeksi lämmintä, mutta ei vielä paahtavan kuumaa. Näin ajattelee järkevä suomalainen ja aloittaa matkajärjestelyt. Ira ja Esa starttasivat lentokentälle. Siellä odotti ystäväpariskunta.
Ennen koneen nousua nautittiin lentokentän ravintolan syrjäisessä sivupöydässä kuin salavihkaa virvokkeita ja hiukopalaa. Lea ja Kai olivat varustautuneet tapansa mukaan eväspussilla. Sieltä kaivettiin juustosämpylät ja tölkkijuomat. Eväskassista pilkotti metwurstipötkö ja kilisivät nöttköttpurkit. Niiden aika ei ole vielä, vasta perillä niistä loihditaan lounasta ja illallista. Säästäväiset suomalaiset säästävät lomallaankin. Kukapa sitä tuhlaisi ravintolaruokiin. Pääsee useammin matkoille, kun ei ole tuhlaavainen.
Lentokoneessa oli tukeva lounas ja ilmaiset ruokajuomat. Näillä jaksetaan iltaan saakka. Illalla Ira ja Esa lähtevät illastamaan. Lea ja Kai lähtevät mukaan. Heille riittää lasillinen helmeilevää. Eväistä oli jo valmistettu illallinen ja se oli nautittu ennen lähtöä.
Hotellin vieressä on pieni ruokakauppa, josta on helppo täydentää ruokavarastoa. Kai oli käynyt tutkimassa jo valikoimat ja todennut, että nakit vastaavat melkein suomalaisia nakkeja.
Illan päätteeksi Ira ja Esa kutsutaan iltakahville. Omavaraisia kun ollaan, mukaan on pakattu suomalaista Juhlamokkaa. Matkoilla palvellut lämmityskierukka keittää suomalaisen kahvin vaikka vesilasissa. Kunnon suomalaista kahvia ei voita mikään ranskalainen cafeelatte.
Aamulenkit aloitetaan Enkeltenlahden rantatiellä. Eväspussi seuraa tiiviisti mukana. Ranta-alue on nizzalaisten olohuone. Perheet viettävät siellä vapaa-aikaansa. Pistäytyvät läheisiin kahviloihin välipalalle ja lounaalle. Lea ja Kai istuvat rantapenkillä, käsi sujahtaa nakkipussiin ja pahvitölkistä lirisee viini palan painikkeeksi. Omavaraisuus on tähdellistä viikon jokaisena päivänä.
Loman viimeisenä päivänä Ira ja Esa pyytävät ystäviään lounaalle. Syötävää on vielä jäljellä, joten kutsu ei sopinut. Kun jälkiruoka-annokset ovat meneillään, kulkevat Lea ja Kai ohitse tuttuun ruokakauppaan huikaten, pitää hankkia vielä matkaeväät kotimatkalle.
Lentokentällä rapisee eväspussi taas entiseen tapaan. Vedellään nakkeja ja tölkkijuomaa päälle. Lentokoneessa on päivällinen ruokajuomineen. Kohta ollaan kotona taas ja normaali päivärytmi alkaa. Lea aikoo valmistaa ensimmäiseksi lihapullia ja perunamuusia. Sitä oikein kaipaa viikon lomareissun jälkeen lämmintä kotiruokaa makkaroiden ja tölkkijuomien jälkeen.
*****
Pakinaperjantai 174. haaste - Kirjan kannet kii
torstai 25. maaliskuuta 2010
Peilit
Käännän peiliä
virtaa taakse elämä
eletyt muistot
kuljettavat virrassa
satamaan - kohti merta
*
Särkyvät peilit
unohdus on muistojen
hauta meressä
edessä puhdas peili
tilaa avaruudessa
*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 160. haaste
muistot kaikuvat loputtomina kuin....
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Keltaista kaupunkimaisemassa
Värillä on väliä, sanotaan. Näinä aurinkoisina päivinä huomaa värit aivan eri tavalla. Ne ikäänkuin yllättävät. Enpäs ole ennen huomannutkaan tätä keltaista upeaa taloa, ajattelin. Pysähdyin talon eteen. Se näytti todella kauniilta. Kuvittelin korkeiden ikkunoiden taakse ison salin. Makuuhuoneesta voisin avata oven pienelle parvekkeelle aamuisin. Rakennus jäi mieleeni. Mietin sitä vielä kotonani, kunnes osoitteen perusteella muistin, sehän on Turun Suomalainen Yhteiskoulu. Toivottavasti koulussa ei ole homeongelmaa. Sehän on nykyään niin monen koulun ongelma. Mistähän se johtuu, että nykyään ei osata saneerata rakennuksia oikein. Luulisi julkisten laitosten olevan erinomaisissa ja osaavissa käsissä. Saatavilla on kaikki tieto ja taito, mitä ei aina yksityissektorilla ole.Koko rakentaminen on lupamenettelyjen takia julkisen sektorin valvonnassa. Kaikki siis pitäisi olla kunnossa täällä Suomessa.
Oranssi väri yllätti, tämän talon koko alakerta oli oranssia.. Piristysruiskeen tavoin se kohotti koko rakennuksen ylös kohti taivaita. Kuinka houkuttelevaa on avata iloisen talon ovi.
Vaalea, vihertävänkeltainen jugendtalo seisoi ryhdikkäänä kadunkulmauksessa. Portaat johtavat keskellä taloa olevaan tornihuoneeseen. Hienot kaari-ikkunat, koristepylväät ja leikkaukset tekevät talosta ylvään ja linnamaisen. Leikatut lehmukset sopivavat hyvin rytmittämään rakennuksen julkisivuja. Sisäänkäynti on talon takana. Päädyssä on puolipyöreä tornihuone.
Oranssi väri yllätti, tämän talon koko alakerta oli oranssia.. Piristysruiskeen tavoin se kohotti koko rakennuksen ylös kohti taivaita. Kuinka houkuttelevaa on avata iloisen talon ovi.
Vaalea, vihertävänkeltainen jugendtalo seisoi ryhdikkäänä kadunkulmauksessa. Portaat johtavat keskellä taloa olevaan tornihuoneeseen. Hienot kaari-ikkunat, koristepylväät ja leikkaukset tekevät talosta ylvään ja linnamaisen. Leikatut lehmukset sopivavat hyvin rytmittämään rakennuksen julkisivuja. Sisäänkäynti on talon takana. Päädyssä on puolipyöreä tornihuone.
Tätä taloa olen ihaillut monta kertaa. Vasta nyt huomasin heleän keltaisen värin. Talo näytti Pepin Huvikummulta, mutta paljon arvokkaammalta. Nikkarityylinen talo.
Vieressä okrankeltainen kivitalo hymyilee auringonpaisteessa. Kannattaa säilyttää ja pitää hyvää huolta kaupunkien vanhoista ja kauniista rakennuksista. Ne yhdessä uuden kera luovat moni-ilmeisen kaupunkimaiseman.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Eteisessä kohti etelää
Aikaisemmin kerroin sisääntuloeteisestä, josta kulku etenee nyt kohti etelää, omaan eteisosioonsa. Sinne avautuvat pariovet, jotka ovat kovin harvoin kiinni. Nytkin ne ovat avoinna. Tämä eteinen on lähinnä kulkuväylä, josta avautuvat ovet makuuhuoneisiin, kylpyhuone-saunaosastoon, kodinhoitohuoneeseen. Ovia siis riittää, jokainen seinä on rikkonainen. Eteisessä ei ole kalusteita, ei mattoja. Ainoa kalusteeksi luokiteltava on punainen Elektroluxin Ergorapido-rikkaimuri.
Se on latauksessa ja käyttövalmiina, kun kevyt ja nopea imurointi on tarpeen. Se on maailman myydyin rikkaimuri ja saanut designistaan tunnustuksia. Seinillä ovat tämän tilan sisustuselementit.. Sain valmiiksi valokuvakokoelman ripustuksen. Kaksitoista kuvaa mustissa Ikean kehyksissä. Vinosti vastapäisellä seinällä on puna-musta ryijy. Peräseinällä pieni metallikehyksinen taulu.
Ryijy on ollut pitkään komerossa. En ole löytänyt sille sopivaa paikkaa. Nyt 2000-luvulla ryijyt ovat taas päässeet omaan arvoonsa ja niitä on entistä enemmän valittu kotien seinille ripustettavaksi. Niinpä otin tämän 1960-luvun villaryijyn esille, tuuletin sen. Huomasin, että ryijy on kuin uusi vastasolmittu. En tiedä ryijyn nimeä enkä suunnittelijaa. Tekijät kuitenkin tiedän, äitini ja vanhin sisareni ovat sen käsin solmineet. Ryijy on annettu minulle joskus lahjaksi. Kuvio on moderni, pidän myös värityksestä. Jos joku tietää ryijyn nimen ja suunnittelijan, kertokaa siitä.
Tämä näkymä aukeaa eteiskäytävästä kohti sisääntuloeteistä. Eteisten valaistuksena ovat kattoon upotetut pyöreät halogeenipolttimoin varustetut metallivalaisimet. Otsikkokuvassa vilahti toisen kattovalaisimen vieressä palovaroitin. Se on täällä, lähellä makuuhuoneita. Tässä näette hyvin myös avatut pariovet, jotka erittäin harvoin suljen. Ryijyn alle harkitsen mustaa Artekin Aallon kolmiojakkaraa. Makuuhuoneessa olevat kolmiojakkaratkin pitäisi kunnostaa. Ne pidän luultavasti lakattuna koivuisena. Aallon korkean baarijakkaran kunnostan ja maalaan sen mustaksi. Katsotaan mihin sen sijoitan.
Se on latauksessa ja käyttövalmiina, kun kevyt ja nopea imurointi on tarpeen. Se on maailman myydyin rikkaimuri ja saanut designistaan tunnustuksia. Seinillä ovat tämän tilan sisustuselementit.. Sain valmiiksi valokuvakokoelman ripustuksen. Kaksitoista kuvaa mustissa Ikean kehyksissä. Vinosti vastapäisellä seinällä on puna-musta ryijy. Peräseinällä pieni metallikehyksinen taulu.
Ryijy on ollut pitkään komerossa. En ole löytänyt sille sopivaa paikkaa. Nyt 2000-luvulla ryijyt ovat taas päässeet omaan arvoonsa ja niitä on entistä enemmän valittu kotien seinille ripustettavaksi. Niinpä otin tämän 1960-luvun villaryijyn esille, tuuletin sen. Huomasin, että ryijy on kuin uusi vastasolmittu. En tiedä ryijyn nimeä enkä suunnittelijaa. Tekijät kuitenkin tiedän, äitini ja vanhin sisareni ovat sen käsin solmineet. Ryijy on annettu minulle joskus lahjaksi. Kuvio on moderni, pidän myös värityksestä. Jos joku tietää ryijyn nimen ja suunnittelijan, kertokaa siitä.
Tämä näkymä aukeaa eteiskäytävästä kohti sisääntuloeteistä. Eteisten valaistuksena ovat kattoon upotetut pyöreät halogeenipolttimoin varustetut metallivalaisimet. Otsikkokuvassa vilahti toisen kattovalaisimen vieressä palovaroitin. Se on täällä, lähellä makuuhuoneita. Tässä näette hyvin myös avatut pariovet, jotka erittäin harvoin suljen. Ryijyn alle harkitsen mustaa Artekin Aallon kolmiojakkaraa. Makuuhuoneessa olevat kolmiojakkaratkin pitäisi kunnostaa. Ne pidän luultavasti lakattuna koivuisena. Aallon korkean baarijakkaran kunnostan ja maalaan sen mustaksi. Katsotaan mihin sen sijoitan.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Harmaata ja mustaa nyt
Lopputalven harmaata ja mustaa.
Kohta on Pääsiäinen.
Mustan ja harmaan joukkoon sekoitetaan silloin keltaista ja vihreää
Pääsiäinen on ohi jo 6. päivä huhtikuuta.
*****
Lisää kollaaseja Inkiväärillä.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Minuun kolahti - chisu
Pitkästä aikaa on syttynyt tähti, joka kolautti tunteitani. Laulajia menee ja tulee, monenlaista ja mitäänsanomatonta. En ole musiikinkuluttaja. Kun oikea ja aito osuu kohdalle, se myös jää mieleeni. Sattumalta, en enää muista mikä kappale oli kyseessä, katsoin televisiossa ohjelmaa jossa esiintyi Chisu. Pysähdyin kuuntelemaan ja siinä se oli - tähti on syttynyt. Sanoinkin, että harvemmin syntyy näitä tähtiä. Lauantai-iltana taas Makeup-ohjelman lopussa sain kuunnella Chisua. Kappaleen sanat koskettivat, persoonallinen tapa tulkita ja sävel - kaikki yhdessä ja kaikki Chisua.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta, maailmalla arvostetun valosuunnittelija, Mikki Kuntun musiikkivalintoja. Niistä minuun vetosivat Werdi ja lopussa Chisu. Sama maku siis sielläkin.
Chisu, Christel Sundberg, on syntynyt Helsingissä 1982. Hän sanoittaa, säveltää, sovittaa ja tuottaa.
Chisu on saanut 2009 kaksi Emma-palkintoa, e-Emma, ja vuoden paras biisi Mun koti ei oo täällä. Tänä vuonna 2010 Emmat tulivat vuoden biisistä Baden Baden ja vuoden tuottaja. Lisäksi palkinto paras albumi Vapaa ja yksin tuli kriitoikoilta .
Kuunnelkaa hyvät bloggaajat Chisun kappale Sama nainen täältä linkin takaa.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta, maailmalla arvostetun valosuunnittelija, Mikki Kuntun musiikkivalintoja. Niistä minuun vetosivat Werdi ja lopussa Chisu. Sama maku siis sielläkin.
Chisu, Christel Sundberg, on syntynyt Helsingissä 1982. Hän sanoittaa, säveltää, sovittaa ja tuottaa.
Chisu on saanut 2009 kaksi Emma-palkintoa, e-Emma, ja vuoden paras biisi Mun koti ei oo täällä. Tänä vuonna 2010 Emmat tulivat vuoden biisistä Baden Baden ja vuoden tuottaja. Lisäksi palkinto paras albumi Vapaa ja yksin tuli kriitoikoilta .
Kuunnelkaa hyvät bloggaajat Chisun kappale Sama nainen täältä linkin takaa.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Kengän koko
Mikä on kenkäsi koko. Tietenkin tiedän sen. Jos haluan ilmaista sen muutoin kuin päräyttämällä numeron eetteriin, vaatii se hieman etsimistä. En kulkenut kodin seinien ulkopuolelle, halusin löytää numeron läheltä. Löytyihän se lopulta helposti, kun kävelin keittiöön ja availin yläkaappien ovia. Samalla tuli tehtyä kuppi-inventaario.
Tässä kaapissa on alahyllyllä 15 paria Artica-kahvikuppeja. Huomasin, että yksi pari on rikkoutunut jossain vaiheessa, koska kuudestoista puuttui. Seuraavalla hyllyllä on Gustavsbergin Natur-kahvikuppeja 15 paria, vihreitä kuusi ja valkoisia yhdeksän. Näköjään valkoisiakin puuttuu yksi pari.
Seuraavalla eli kolmannella hyllyllä on mukeja, jotka ovat arkisin käytettyjä kahvikuppeja. Teema-mukeja 8 kappaletta ja näkyvissä Ikean mukeja 2 kpl. Yhteensä saatava luku on sama kuin kengän numeroni.
Tässä kaapissa on alahyllyllä 15 paria Artica-kahvikuppeja. Huomasin, että yksi pari on rikkoutunut jossain vaiheessa, koska kuudestoista puuttui. Seuraavalla hyllyllä on Gustavsbergin Natur-kahvikuppeja 15 paria, vihreitä kuusi ja valkoisia yhdeksän. Näköjään valkoisiakin puuttuu yksi pari.
Seuraavalla eli kolmannella hyllyllä on mukeja, jotka ovat arkisin käytettyjä kahvikuppeja. Teema-mukeja 8 kappaletta ja näkyvissä Ikean mukeja 2 kpl. Yhteensä saatava luku on sama kuin kengän numeroni.
***********
YyKaaKoo-Numerokuvat 15. haaste = Kengän kokosi
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Ääniä kotona
Yön jälkeen ensimmäisiä ääniä on kahvinkeittimen pulputus ja korina. Se ääni kutsuu heräämään ja tuoksu vahvistaa kutsun. On aika nousta, jo vuosia on tätä kutsua toteltu. Tästä starttausäänestä päivä alkaa.
Päivän jälkeen kuulostaa ihanalta astua hiljaiseen kotiin. Vai onko täällä hiljaista. Oikeastaan päivän äänet ovat takana ja edessä ovat kodin äänet.
Napsautan television päälle ikäänkuin taustaääneksi. Nostan kattilan liedelle. Painallus, induktioliesi piippaa kimeästi.. Kiitos, että pääsin töihin, se piippaa. Vaimea sirinä surisee lieden pinnasta. Hetkinen. Sirinän ei pitänyt kuulua asiaan. Induktioliesi on toistamieltä. Se sirisee, kattilasi eivät ole tarpeeksi hyvää terästä minun pinnalleni. Olisit ostanut kunnon terästä, niin tätä sirinää ei tarvitsisi kuunnella. Hymähdän, jaksat aina vain muistuttaa. Käännän tehoa pienemmälle ja taas piippaa.
Tänään on vaihdettu mikroaaltouuni. Siitä paloi lamppu. Mikroon ei vaihdeta lamppua, vaihdetaan koko uuni uuteen. Onneksi meni takuuseen. Ihailen uutuuden kiiltävää mikroani. Avaan luukun, se kolahtaa kovaäänisesti ja yhtä kovaäänisesti, kun suljen sen. Ohjelmoin aikaa ja tehoa. Taas piippaa. Keittiössä piippaa, surisee, kolahtelee ja hurisee. Kuin pienessä tehtaassa. Nyt surisee mikro vielä muutaman minuutin ja taas kolahtaa.
Perunalaatikko on menossa uuniin. Kierrän kiertoilman päälle. Johan humisee, kun ilma pyörii. Ilman keskustelua ei uunikaan ruokaa kypsennä. Tämä uuni muuttaa meiltä maanantaina tai se korjataan. Ei kestänyt tämäkään laite takuuajan loppuun. Paistaminen onnistui vain kiertoilmalla. ja silti se paistoi toispuoleisesti. Ilman kiertoilmaa lämpöä ei syntynyt haluttua määrää. Toivon, että saan kokonaan uuden uunin. Humina tosin jatkuu uudessakin. Mukavahan uunin kanssa on tuhista.
Keittiöaskareet päättää astioidenpesu. Koneentäyttö, pesuaineen annostelu, ohjelmavalinta ja napsautus. Alkaa koneen unettava surina ja vatkaava veden pyöritys. Se jopa unettaa, torkahdan, kunnes herään kimeään piippaukseen. Asianpesukone se siellä huutaa. Pesty on, tule vapauttamaan minut näistä astioista. Eikä se usko, ellen tee sitä. Piippaisi muuten vähän väliä.
Keskityn televisioon. Se häivyttää hienolla tavalla muut häiritsevät äänet. Kun illan päätteeksi vetäydyn untuvapeiton alle odottamaan unta, alkavat yön äänet. Seinän takaa kuuluu tasainen pakastimen ja jääkaapin unettava jumputus ja hurina. Hörähtelyksi sitä kai voi sanoa. Mitäs nauramista niillä on. Ehkä ne ovat iloisia sisällöstään. Jotenkin menen surinaan mukaan. Kuuntelen sen eri vivahteita enkä saa unen päästä kiinni.
Nyt puhaltaa jo ilmanvaihtokin äänekkäästi. Mikä sitä vaivaa, ovatko keuhkot täynnä pölyä. Pitäisikö suodattimet putsata. Vaativaista tämä kodintekniikka, jatkuvaa piippausta, tee sitä, tee tätä. Huomenna surautan imurin käyntiin ja vedän pölyt pussiin koko huushollista. Vispaan kermavaahtoa kiisseliin ja napsautan tehosekoittajalla pehmeän keiton sileäksi. Surinaa on taas tiedossa.
Hiljaisinä yön tunteina kolahtaa ja rapsahtaa. Terästän kuuloani, mistä ne äänet tulevat. Kuuluuko sipsuttavia tai laahustavia ääniä. En saa selvää, enkä jaksa nousta katsomaan. Taas kopsahdus. Se tulee ulkoa, kopauttiko joku ikkunaan. Kolutkaa vaan, täällä valvotaan. Uskon jo, kummituksia on olemassa. Ne liikkuvat öisin, eivätkä jätä jälkeäkään. Kohta nousen katsomaan, ajattelen, ennenkuin nukahdan unen ihanaan hiljaisuuteen.
Päivän jälkeen kuulostaa ihanalta astua hiljaiseen kotiin. Vai onko täällä hiljaista. Oikeastaan päivän äänet ovat takana ja edessä ovat kodin äänet.
Napsautan television päälle ikäänkuin taustaääneksi. Nostan kattilan liedelle. Painallus, induktioliesi piippaa kimeästi.. Kiitos, että pääsin töihin, se piippaa. Vaimea sirinä surisee lieden pinnasta. Hetkinen. Sirinän ei pitänyt kuulua asiaan. Induktioliesi on toistamieltä. Se sirisee, kattilasi eivät ole tarpeeksi hyvää terästä minun pinnalleni. Olisit ostanut kunnon terästä, niin tätä sirinää ei tarvitsisi kuunnella. Hymähdän, jaksat aina vain muistuttaa. Käännän tehoa pienemmälle ja taas piippaa.
Tänään on vaihdettu mikroaaltouuni. Siitä paloi lamppu. Mikroon ei vaihdeta lamppua, vaihdetaan koko uuni uuteen. Onneksi meni takuuseen. Ihailen uutuuden kiiltävää mikroani. Avaan luukun, se kolahtaa kovaäänisesti ja yhtä kovaäänisesti, kun suljen sen. Ohjelmoin aikaa ja tehoa. Taas piippaa. Keittiössä piippaa, surisee, kolahtelee ja hurisee. Kuin pienessä tehtaassa. Nyt surisee mikro vielä muutaman minuutin ja taas kolahtaa.
Perunalaatikko on menossa uuniin. Kierrän kiertoilman päälle. Johan humisee, kun ilma pyörii. Ilman keskustelua ei uunikaan ruokaa kypsennä. Tämä uuni muuttaa meiltä maanantaina tai se korjataan. Ei kestänyt tämäkään laite takuuajan loppuun. Paistaminen onnistui vain kiertoilmalla. ja silti se paistoi toispuoleisesti. Ilman kiertoilmaa lämpöä ei syntynyt haluttua määrää. Toivon, että saan kokonaan uuden uunin. Humina tosin jatkuu uudessakin. Mukavahan uunin kanssa on tuhista.
Keittiöaskareet päättää astioidenpesu. Koneentäyttö, pesuaineen annostelu, ohjelmavalinta ja napsautus. Alkaa koneen unettava surina ja vatkaava veden pyöritys. Se jopa unettaa, torkahdan, kunnes herään kimeään piippaukseen. Asianpesukone se siellä huutaa. Pesty on, tule vapauttamaan minut näistä astioista. Eikä se usko, ellen tee sitä. Piippaisi muuten vähän väliä.
Keskityn televisioon. Se häivyttää hienolla tavalla muut häiritsevät äänet. Kun illan päätteeksi vetäydyn untuvapeiton alle odottamaan unta, alkavat yön äänet. Seinän takaa kuuluu tasainen pakastimen ja jääkaapin unettava jumputus ja hurina. Hörähtelyksi sitä kai voi sanoa. Mitäs nauramista niillä on. Ehkä ne ovat iloisia sisällöstään. Jotenkin menen surinaan mukaan. Kuuntelen sen eri vivahteita enkä saa unen päästä kiinni.
Nyt puhaltaa jo ilmanvaihtokin äänekkäästi. Mikä sitä vaivaa, ovatko keuhkot täynnä pölyä. Pitäisikö suodattimet putsata. Vaativaista tämä kodintekniikka, jatkuvaa piippausta, tee sitä, tee tätä. Huomenna surautan imurin käyntiin ja vedän pölyt pussiin koko huushollista. Vispaan kermavaahtoa kiisseliin ja napsautan tehosekoittajalla pehmeän keiton sileäksi. Surinaa on taas tiedossa.
Hiljaisinä yön tunteina kolahtaa ja rapsahtaa. Terästän kuuloani, mistä ne äänet tulevat. Kuuluuko sipsuttavia tai laahustavia ääniä. En saa selvää, enkä jaksa nousta katsomaan. Taas kopsahdus. Se tulee ulkoa, kopauttiko joku ikkunaan. Kolutkaa vaan, täällä valvotaan. Uskon jo, kummituksia on olemassa. Ne liikkuvat öisin, eivätkä jätä jälkeäkään. Kohta nousen katsomaan, ajattelen, ennenkuin nukahdan unen ihanaan hiljaisuuteen.
**********
Pakinaperjantai 173. haaste - Maalarimestari ja mielikuvittaja
torstai 18. maaliskuuta 2010
Piironki
satavuotias
taito - työ
ajanpatina
rakkaus - ilo - suru
sodat - rauha
elämänvaiheet
kosketus
muistot
laatikon avaan
otan - talletan
samalla tavalla
ennen - nyt
********
Valokuvatorstai-Runotorstai 159. haaste - Asetelma
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Makuuhuoneessa
Nyt kurkistetaan pieneen makuuhuoneeseemme, jonne kuitenkin sopivat kaikki tarvittavat kalusteet. Varsinkin nyt, kun siirsin vanhan nojatuolin vierashuoneeseen ja otin tänne käyttöön Aallon kolmijalkajakkarat.
Uusin sisustusta vanhoilla tekstiileillä. Olen kuluttajatyyppi, joka ostaa harvoin, mutta aikaakestävää. En sorru kertakäyttötuotteisiin. Etsin komerosta kymmenen vuotta sitten hankkimani isot turkoosit samettityynyt ja DG:n pellavaiset kukikkaat tyynypussit, joihin sujautan petauksessa toiset nukkumatyynyt päiväksi. Jätin mukaan vielä uudemmat Osborne&Littlen Hortensia tyynyt. Päiväpeitto on tikattu kääntöpeitto. Käänsin siitä kesäksi päälle luumunruskean puolen. Joitakin tauluja vaihdoin muualta tänne. Vaihteeksi.
Paksujen kääntöverhojen tilalle vaihdoin kymmenvuotiset Designers Guildin kukikkaat pellavaverhot, jotka näyttävät sopivan tapettimaailmaan hyvin. Makuuhuoneen sävyt ovat pehmeän hiekan ja kaislan väriä.
Aallon kahdelle jakkaralle sopivat päiväpeitto ja tyynyt yön ajaksi. Tätä kuvaa otettaessa on sytytetty valot huoneeseen. Värisävyt näyttävät pehmeämmiltä.
Vuoteen runkopatjalla on edelleen kymmenen vuotta vanha pellavainen helmalakana . Kuten pellavan luonteeseen kuuluu siinä näkyy rypistyminen. En kuitenkaan silittänyt sitä nyt, jossain voi olla suurpiirteinen.
Kuvassa vilahtaa kääntöpeiton toinen raidallinen puoli, joka on käytössä talvella. Pehmustettu sängynpääty on huputettu samalla pellavalla kuin helmalakanakin.
Uusin sisustusta vanhoilla tekstiileillä. Olen kuluttajatyyppi, joka ostaa harvoin, mutta aikaakestävää. En sorru kertakäyttötuotteisiin. Etsin komerosta kymmenen vuotta sitten hankkimani isot turkoosit samettityynyt ja DG:n pellavaiset kukikkaat tyynypussit, joihin sujautan petauksessa toiset nukkumatyynyt päiväksi. Jätin mukaan vielä uudemmat Osborne&Littlen Hortensia tyynyt. Päiväpeitto on tikattu kääntöpeitto. Käänsin siitä kesäksi päälle luumunruskean puolen. Joitakin tauluja vaihdoin muualta tänne. Vaihteeksi.
Paksujen kääntöverhojen tilalle vaihdoin kymmenvuotiset Designers Guildin kukikkaat pellavaverhot, jotka näyttävät sopivan tapettimaailmaan hyvin. Makuuhuoneen sävyt ovat pehmeän hiekan ja kaislan väriä.
Aallon kahdelle jakkaralle sopivat päiväpeitto ja tyynyt yön ajaksi. Tätä kuvaa otettaessa on sytytetty valot huoneeseen. Värisävyt näyttävät pehmeämmiltä.
Vuoteen runkopatjalla on edelleen kymmenen vuotta vanha pellavainen helmalakana . Kuten pellavan luonteeseen kuuluu siinä näkyy rypistyminen. En kuitenkaan silittänyt sitä nyt, jossain voi olla suurpiirteinen.
Kuvassa vilahtaa kääntöpeiton toinen raidallinen puoli, joka on käytössä talvella. Pehmustettu sängynpääty on huputettu samalla pellavalla kuin helmalakanakin.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Kodinhoito-vaatehuone
Meillä kodinhoitohuone on myös vaatehuone. Kodinhoidolliset askareet, joita siellä tehdään, ovat pyykinpesu, mankelointi ja silitys. Suurinta roolia näyttelevät liinavaatteiden, pyyhkeiden ja miehen vaatesäilytys, joka sijoittuu huoneen takaosastoon. Viimeisenä eikä suinkaan vähäisenä siellä säilytetään kaikkea muuta, mitä muualle ei sijoiteta. Viimeisestä lauseesta voi päätellä, että jossain vaiheessa siellä on aivan pakko pitää suursiivous. Viime viikolla oli se hetki, jolloin hermo petti ja oli pakko aloittaa tilan siivous ja järjestely. En ottanut kuvia ennen siivousta, koska en halua katsella kaaosta kuvasta.
Kodinhoitohuone näyttää nyt kuin mummolan kamarilta. Johtuuko siitä, että saatuja ja kerääntyneitä vanhoja tavaroita olen säilönyt tänne.
Myllersin huoneessa. Siirsin liinavatteet työpöydän yläpuolelle avohyllylle ja kylpypyyhkeet liinavaatteiden vanhalle paikalle.
Samalla keräsin virttyneet pyyhkeet Pelastusarmeijan kassiin.
Muutamia lakanoita sujautin mukaan myös.
Nurkassa lojuneet Palaset-kuutiot nostin työpöydälle, jota ei käytetä nimensä mukaisessa käytössä. Palasetin laatikoissa on kätevä säilyttää kaikkea pientä, joka pitää löytää heti kun tarvitaan.
Toisen varsinaisen vaatehuoneen siivosin samalla rykäyksellä, joten nyt ovat komerot ja vaatehuoneet järjestyksessä. Säkit odottavat lähtöä eteenpäin kierrätykseen.
Kodinhoitohuone näyttää nyt kuin mummolan kamarilta. Johtuuko siitä, että saatuja ja kerääntyneitä vanhoja tavaroita olen säilönyt tänne.
Myllersin huoneessa. Siirsin liinavatteet työpöydän yläpuolelle avohyllylle ja kylpypyyhkeet liinavaatteiden vanhalle paikalle.
Samalla keräsin virttyneet pyyhkeet Pelastusarmeijan kassiin.
Muutamia lakanoita sujautin mukaan myös.
Nurkassa lojuneet Palaset-kuutiot nostin työpöydälle, jota ei käytetä nimensä mukaisessa käytössä. Palasetin laatikoissa on kätevä säilyttää kaikkea pientä, joka pitää löytää heti kun tarvitaan.
Toisen varsinaisen vaatehuoneen siivosin samalla rykäyksellä, joten nyt ovat komerot ja vaatehuoneet järjestyksessä. Säkit odottavat lähtöä eteenpäin kierrätykseen.
Taulukollaasi
Kevätsuursiivous ja -sisustusoperaationi katkesivat hetkeksi virustautiin. Mutta vain muutamaksi päiväksi. Tauti on nyt ohi ja mieli pirteänä jatkan eteepäin. Olen jo loppusuoralla. Kuten aikaisemmista postauksistani ehkä muistatte, eteinen jatkui käytävänomaisena makuuhuone-kylpyhuoneosastoon. Nyt uudistan käytävänpätkää juuri tällä osiolla. Oikeastaan siellä ei ole paljon tehtävää. Tilassa ei ole mattoja, enkä aio niitä sine laittaakkaan. Ei myöskään kalusteita.
Seinäpinta on rikkonainen, jokaiselta seinäosuudelta avautuu ovia muihin huoneisiin. Seinäpintaa on kuitenkin senverran, että saan iloa ja eloa tauluripustuksilla. Ajattelin järjestää rakkaita valokuvia tiiviiksi ryhmäksi yhdelle seinäosuudelle. Harjoittelin kollaasihaasteessa tauluryhmäsommittelua. Kehykset ovat mustia. Kollaasitoiveen mukaan lavastin kuviksi mustaruskeaa. Vähän tähän tyyliin sopii sijoitella, taulujen välit mittailen tarkemmin ripustusvaiheessa. Sisustusosiossa kerron lopputuloksesta kuvien kera. Löysin punamustan graafisen ryijyn ja sekin saa paikkansa tänne eteiskäytävään.
Muiden kollaaseja voitte ihailla Inkiväärin blogissa.
Seinäpinta on rikkonainen, jokaiselta seinäosuudelta avautuu ovia muihin huoneisiin. Seinäpintaa on kuitenkin senverran, että saan iloa ja eloa tauluripustuksilla. Ajattelin järjestää rakkaita valokuvia tiiviiksi ryhmäksi yhdelle seinäosuudelle. Harjoittelin kollaasihaasteessa tauluryhmäsommittelua. Kehykset ovat mustia. Kollaasitoiveen mukaan lavastin kuviksi mustaruskeaa. Vähän tähän tyyliin sopii sijoitella, taulujen välit mittailen tarkemmin ripustusvaiheessa. Sisustusosiossa kerron lopputuloksesta kuvien kera. Löysin punamustan graafisen ryijyn ja sekin saa paikkansa tänne eteiskäytävään.
Muiden kollaaseja voitte ihailla Inkiväärin blogissa.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Sairaskertomus
Oho, miten tässä nyt näin kävi. Se alkoi perjantai-iltana. Oli vetämätön olo, pää raskas ja vilutti. Yöllä nousin ottamaan Pandolia. Se auttoi ja nukuin aamuun saakka. Nyt kivistää vatsaa. Suurin osa teistä lopettaa jo lukemisen. Kukapa sitä flunssakertomuksia jaksaisikaan. Malttakaa hetki.
Tiedän, että happo-emästasapainon järkkyminen altistaa jopa virussairauksille herkemmin. Kerron jo heti alkuun, että minulla ei ole terveysalan koulutusta, joten kirjoittamani on vain omakohtaista pohdiskelua. Uskon, että kärsin nestevajauksen ja ruokavalion aiheuttamasta happamuudesta. Viluntunne oli yksi oireista ja vatsa toinen. Oireilu jatkui tänäänkin. Sekoitin itselleni coktailin. Puoli lasillista haaleaa vettä ja puoli teelusikkaa ruokasoodaa. Seuraava annos on illalla ja jatkuu huomenna. Kahvin unohdan nyt muutamaksi päiväksi.
Keitän emäksistä juomaa, 250 g selleriä,. 250 g perunaa, 250 g parsaa, 250 g kesäkurpitsaa, 1 purjo ja 1,5 l vettä. Pilkotut kasvikset keitetään miedolla lämmöllä 20 minuuttia, siivilöidään ja juoma nautitaan samana päivänä.
Veriryhmäni on -A. Veriryhmälläkin on merkitystä ihmisen terveystilaan. Omasta A-ryhmästäni kerrotaan näin.
A-veriryhmä edustaa maanviljelijätyyppiä, joka pysyy hoikkana ja terveenä parhaiten kasvisruokavalion avulla. Luonteenomaisia piirteitä ovat ystävällisyys, yhteistyökyky ja sopeutuvaisuus.
Aika imartelevaa, tosin kiloja on tullut liikaa. Se johtuu varmasti siitä, että en ole noudattanut kasvisruokavaliota. Eläinproteiineja saa syödä, kuten kanaa, kalkkunaa ja kalaa. Analysointi jatkuu, mutta hyppään loppulauseisiin.
Vääränlainen ravinto järkyttää helposti A-veriryhmään kuuluvien immuuni- ja ruuansulatusjärjestelmiä, mikä saattaa edistää bakteeri- ja sienitulehdusten syntymistä. A-tyypin edustajille sopii parhaiten rauhallinen liikunta, kuten jooga tai taiji. Tyypillisiä sairauksia ovat sydän- ja verisuonitaudit, diabetes sekä maksa- ja munuaissairaudet.
Sanomattakin on selvää, että nyt on olohuoneen pikkupöydällä aina vesilasi. Olo tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Tänään en ole aivastanut kovinkaan montaa kertaa.
Lainaukset:: Knut T. Flytlie Vitamiini vallankumous-kirjasta
Kirjoittajasta kerrotaan näin; norjalainen Knut T. Flytlie on yleislääketieteen erikoislääkäri, joka on Yhdysvalloissa kouluttautunut myös vaihtoehtoiseen lääketieteeseen. Hän johtaa Tanskassa klinikkaa, jonka potilaat tulevat ympäri Eurooppaa.
Tiedän, että happo-emästasapainon järkkyminen altistaa jopa virussairauksille herkemmin. Kerron jo heti alkuun, että minulla ei ole terveysalan koulutusta, joten kirjoittamani on vain omakohtaista pohdiskelua. Uskon, että kärsin nestevajauksen ja ruokavalion aiheuttamasta happamuudesta. Viluntunne oli yksi oireista ja vatsa toinen. Oireilu jatkui tänäänkin. Sekoitin itselleni coktailin. Puoli lasillista haaleaa vettä ja puoli teelusikkaa ruokasoodaa. Seuraava annos on illalla ja jatkuu huomenna. Kahvin unohdan nyt muutamaksi päiväksi.
Keitän emäksistä juomaa, 250 g selleriä,. 250 g perunaa, 250 g parsaa, 250 g kesäkurpitsaa, 1 purjo ja 1,5 l vettä. Pilkotut kasvikset keitetään miedolla lämmöllä 20 minuuttia, siivilöidään ja juoma nautitaan samana päivänä.
Veriryhmäni on -A. Veriryhmälläkin on merkitystä ihmisen terveystilaan. Omasta A-ryhmästäni kerrotaan näin.
A-veriryhmä edustaa maanviljelijätyyppiä, joka pysyy hoikkana ja terveenä parhaiten kasvisruokavalion avulla. Luonteenomaisia piirteitä ovat ystävällisyys, yhteistyökyky ja sopeutuvaisuus.
Aika imartelevaa, tosin kiloja on tullut liikaa. Se johtuu varmasti siitä, että en ole noudattanut kasvisruokavaliota. Eläinproteiineja saa syödä, kuten kanaa, kalkkunaa ja kalaa. Analysointi jatkuu, mutta hyppään loppulauseisiin.
Vääränlainen ravinto järkyttää helposti A-veriryhmään kuuluvien immuuni- ja ruuansulatusjärjestelmiä, mikä saattaa edistää bakteeri- ja sienitulehdusten syntymistä. A-tyypin edustajille sopii parhaiten rauhallinen liikunta, kuten jooga tai taiji. Tyypillisiä sairauksia ovat sydän- ja verisuonitaudit, diabetes sekä maksa- ja munuaissairaudet.
Sanomattakin on selvää, että nyt on olohuoneen pikkupöydällä aina vesilasi. Olo tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Tänään en ole aivastanut kovinkaan montaa kertaa.
Lainaukset:: Knut T. Flytlie Vitamiini vallankumous-kirjasta
Kirjoittajasta kerrotaan näin; norjalainen Knut T. Flytlie on yleislääketieteen erikoislääkäri, joka on Yhdysvalloissa kouluttautunut myös vaihtoehtoiseen lääketieteeseen. Hän johtaa Tanskassa klinikkaa, jonka potilaat tulevat ympäri Eurooppaa.
********
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Terveysagentti 09
Hän on käynyt täällä tänään. Terveysagentti 09 on jättänyt merkkinsä.
New Yorkin Cornellin yliopistossa tehtiin muutamia vuosia sitten tutkimus.
Siinä todettiin, että omenassa on paljon antioksidantteja.
Punaisissa omenoissa niitä on enemmän kuin keltaisissa ja vihreissä.
Omenan kuorissa eniten, joten kotimaisia omenoita ei kannata kuoria eikä kesäomenia.
Talviomenat on käsitelty säilymisen turvaamiseksi, joten huolellinen pesu tai kuoriminen on aiheellista.
Tutkimus osoitti myös, että Alzheimerin tautia voidaan ehkäistä syömällä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia.
Sanonta, omena päivässä pitää lääkärin loitolla, on siis totta.
Antioksidantin lähteitä ovat myös kotoiset sipulit, mustikat ja karpalot.
Nyt puraisemaan omenaa.
YyKaaKooNee - Numerokuvat 14. haaste - Zero Nine 09
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)