maanantai 29. huhtikuuta 2013

Siellä kaunis Caprin saari on

Teimme Napolinlahden rannalle, Sorrentoon, lomamatkan loppukesästä vuonna 2008. Aikaa on kulunut melkein viisi vuotta. Ajatukseni lensivät nyt Caprin saarelle, kun luin Tommi Melenderin Yhden hengen origiat- esseitä luetusta elämästä. Essee Silmänkääntäjä Caprilta alkaa kysymyksellä.
Kuka kuuluisa kirjailija asui huvilassa Caprilla ?  Melkein kuulen vastauksenne  - Axel Munthe.
Tässä tapauksessa sitä ei oletettu vastaukseksi, vaikka Munthekin oli kuuluisa.  Onko kirjailija  Curzio Malaparte tuttu ?  Ei minulle ainakaan. Tosin uskon hänen olevan tuttu monelle suomalaiselle.
Malapartella oli myös huvila Caprilla  Talon suunnitteli Malaparte itse  Hän arvosti perinteisten caprilaistalojen puhtautta ja yksinkertaisuutta. Casa Malaparten rakentaminen oli kirjailijan vastalause keinotekoiselle Capri-tyylille, joka levisi jylhänkauniille Napolinlahden saarelle pääasiassa saksalaisten tuomana historiallisena tyylirihkamana. 

Malaparte kertoo romaanissaan, kuinka legendaarinen aavikon kettu Erwin Rommel vieraili 
Casa Malapartessa keväällä 1942 vähän ennen El Alameinin taistelua. 
Kirjailija esitteli kenraalille huvilaansa ja he seisahtuivat halliin, josta avautui  maisema merenlahdelle. Sitä ihaillessaan miehet nautiskelivat Pompeijin ympäristön viinitarhoissa kasvanutta Vesuviuksen viiniä. Ennen lähtöään Rommel kysyi Monapartelta, onko tämä ostanut huvilansa valmiina vai rakennuttanut itse.
Malaparte kertoo: Vastasin, että olin ostanut talon valmiina, vaikka se ei ollutkaan totta. Ja sitten osoitin käsivarret levällään Matromanian äkkijyrkkää seinää, Faraglionen kolmea jättiläismäistä kalliota, Sorrenton niemimaata, Seireenien saaria, Amalfin kaukaa sinisenä häämöttävää rannikkoa ja vielä kauempana näkyvää kultaista hiekkarantaa Paestumin luona ja lisäsin vielä: 
- Minä olen sen sijaan suunnitellut maiseman.
Hieno tarina. Paitsi että Rommel ei koskaan vieraillut Casa Malapartessa. 
Malaparte toimi sotakirjeenvaihtajana Suomessa 1940-luvulla ja kirjassaan Kaputt (1944) hän kuvaa pitkät jaksot  kokemuksistaan sotareportterina maassamme.

Tämä Tommi Melenderin kirja sai minut avaamaan kuva-arkistoni Sorrenton matkan kohdalta. Erittelin sieltä Capria käsittelevät kuvat. Niistä muutamat liitän tänne ja muistelen matkaani. Caprin retkeni alkoi ikävästi, mutta päättyi hyvin ja muistot ovat mukavat. Menimme pienellä laivalla saarelle ja pyörryin vähän ennen maihinnousua. Niinpä vastassa oli caprilainen ambulanssi, jonka miehistö tutki  minut ja totesi lopulta kaiken olevan ok. Tästä syystä emme halunneet lähteä Munthen huvilalle. Liikuimme kaupunkialueella ja ihailimme merta, jyrkkiä rantoja ja rakennuksia. Kävimme Caprin valkoisessa kirkossa, josta on näkymä alemmassa kollaasissa. Katselkaa kuvat ja klikatkaa  tästä linkistä  Isle of Capri Bing Crosbyn tulkitsemana.
Jyrkät kalliorannat, turkoosi meri ja sininen taivas, se on kaunista katseltavaa. Täysin valkoinen kirkko on vaikuttava.
Vielä kerran toivon matkustavani Caprille. Malaparten huvilaan on myös syytä tutustua. Haluan retkeillä Vesuviukselle enkä unohda ajella kauniilla Amalfin rannikolla.  Jo tämä tehty matka oli ikimuistoinen.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Hempeä kollaasi

Vaaleanpunaista hempeyttä oli  mukava etsiä kollaasiin.
Sitä ei ihan helposti löydy meidän huushollista,
mutta löytyi tarpeeksi kuitenkin.

 

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Matkalla merenlahden ohi

Ajelimme tietä läpi merenlahden, ylitimme sen seitsemän siltaa.
Aurinko paistoi. Merellä jäät olivat eronneet jo pieniksi lautoiksi.
Muutaman päivän kuluttua jäät vapauttavat veden ja jylisevät horisonttiin
Laiturilta mutkitteli vielä polun viimeinen jälki rantaa kohti.
Tulomatkalla otan kuvat joutsenparista.
Se kuherteli nyt jääsuvannossa.
Tulomatkalla huomasin  jotsenten uineen kauas niemenkärjen suvantoon.
Enkä saanut enää niistä kuvia.
 
 Otin laineista kuvan ja kimaltavasta, aurinkoisesta merenpuolikkaasta.
Mieleeni tuli Viljo Kajavan runo Laine 

Etäältä tuli laine,
kosketti jalkojani,
ne olivat lujasti
maan ja meren rajalla.

Laine oli kaukaa saapunut,
ja hetken olin osana
laineen kertomusta.

Varpaat koukistuivat lähtöön,
mutta hiekka
pysähdytti ne veden viivalle.

Laine liittyi toisiin laineisiin,
ja vesi liikkui edes takaisin,
tahtoi sinne
mistä oli tänne tullutkin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Etsin.....Etsystä.

 
 
 
Ostin tänään puuvillalankaa. Aikomukseni on virkata tabletit. Jonkinlainen visio oli mielessäni ja siitä syystä seikkailin  Etsyn sivuilla. Sieltä en löytänyt hakemaani.
Löysin pyöreät taulut. Päättelin, että nämä voi ripustaa tauluna ompelukehikossaan seinälle.
Tarkemmin ajateltuani voisin toteuttaa tällä periaatteella pöytätabletit. Valmiit täyspellava- tai puuvillatabletit
ja niihin haluttu kuvio merkkaamalla tai ehkä yleisempi sanonta on kirjonta. Oikein innostuin asiasta. Koluan huomenna kauppojen tarjontaa.
Tuo harmaa lankakerä saa nyt odottaa  inspiraatiota.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Pullonrooli

Huono itsetunto on helppo
pulloon piilottaa,
 korvike pullosta ottaa
 ja uhoten
olla paras ja kaunein,
 muut nujertaa 
ja maailma omistaa.

Osta punainen nenä. 
Vietä
Iloista Vappua
ilman päänsärkyä
  halvemmalla.

*****************

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kynttilä marmorissa

Jokin viikko sitten ostin kirpputorilta marmoria olevat " kynttiläkupit".
Ne sopivat tuikkukynttilöille.

*********************

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Keskellä kaupunkia




Lenkkeilin tänään männikkömetsässä keskellä kaupunkia. Komea ja korkea männikkö kurotti kohti taivasta.
Seisoin ja ihailin maisemaa mäntyjen juurella. Kurotin kameraa korkeuksiin, latvatkin oli saatava kuvaan mukaan. Metsään kuuluvat myös kivet, jäkälä ja sammal.  Ne löytyivät täältäkin.
Kierrellessäni metsässä potkaisin vahingossa maassa lojuvaa punertavaa kantikasta kiveä. Siitä muistin ottaa kiven mukaani. 
Kotona maljakon oksiin ovat puhjenneet lehdet. Tämä oksa näyttää raidalta. Luulisin.
Tänään oli Kirjan ja ruusun päivä . En ehtinyt kirjakauppaan, mutta mies ehti. Nyt meillä on Jari Tervon Jarrusukka.
Tänään tihuutti vettä, oli otettava sateenvarjo mukaan.  Huomiseksi toivon aurinkoa. Ja sitä näyttää olevan, hieman puolipilvistäkin ja lämpöä +10.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Terästä

Takan päällä on teräsesineitä ja atsalea. Jo neljä viikkoa on atsalea kukkinut ja jaksaa edelleen hyvin. Tosin pari kertaa yllätin sen lakastuneena. Nimittäin tämä kukka pitää kosteudesta. Upotin sen veteen lakastumisen jälkeen. Ihme kyllä se virkosi ja jatkaa taas kukkimista.
Tämä teräskaadin tai miksei se voisi olla maljakkonakin on tanskalaisen Georg Jensenin , suunnittelija Alfredo Häberli  v. 2011.
Kynttelikkö Arne Jacobsenin suunnittelma v. 1958 on terästä myös Georg Jenseniltä. Tämä kynttelikkö vaatii huoltamista. Sitruuna- tai appelsiinimehu tepsivät ainakin teräshanoihin ja miksei tämän kynttelikönkin voisi huoltaa samalla tavalla. Olisiko jollakin parempaa niksiä ?
On ollut ilo nauttia auringosta tänäänkin, toivottavasti aurinkoa riittää edelleenkin. Jäät ovat kadonneet eikä lumesta ole jäljellä kuin rippeitä.  

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kirjoja, jäkälää, mansikoita....


 Vihreitä sävyjä etsin jonkin aikaa. Kirjahyllyä kopasin ja sieltä löytyi hyviä kirjoja.
Mansikoihin on vielä aikaa, mutta sitä odotellessa herkutellaan kuvilla.

**********

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kivi

 

 
Tänään paistoi aurinko kirkkaasti ja kauniisti. Lounaan jälkeen lähdimme päivälenkille. Sanoin lähtiessäni, että aloitan kivien keräämisen. Otan jokaisella lenkillä yhden kiven kotiin viemiseksi.
Kuljimme tuttuun puistoon. Lokit olivat jo  kevättuulella. Kirkuivat ja kuhertelivat. Kuvasin niitä.
Suntin vesi välkehti taivaansinisenä.Tosiasiassa vesi on mutapohjaiseen jokeen suolta ja pelloilta purkautunutta, saven ja mudan värittämää ruskeaa vettä.
Tänään oli päivä, jolloin taivas kuvastui veteen
Potkiskelin kiviä, mutta en löytänyt sopivaa kotiin viemiseksi. Varmuuden vuoksi laitoin pari pientä kiveä taskuuni parempien puutteessa.
Kun olin parin korttelin päässä  kodista, pysähdyin vaalenkeltaisen talon vierelle. Jostain syystä katsoin luonnonkivisokkelia ja siinä se oli, pyöreähkö, ruskehtava kivi. Se näytti likaiselta. Pesen sen kotona , ajattelin.
Kotona pesin kiveä ja huomasin, että tumma kiven pinnassa ei ollutkaan likaa.
Olin löytänyt erikoisen kiven. Se on iso jalkakäytävällä lojuvaksi, noin 6 senttiä halkaisijaltaan.

Lokit suunnittelemassa kevätohjelmaansa.
Joenuoma täynnä "sinistä" vettä.
Pitääpä vielä mainita eräs pikkujuttu. Huomasin Neristanin ajoväylällä kimaltavan rahan. Se oli 10-senttinen.
Lapsena tuo olisi ollut todella löytö, sillä olisi saanut karkkia kourallisen kaupasta. Kumarruin ottamaan rahan taskuuni, löytö tämäkin.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Käsintehdyt


Viime viikon Makrohaasteen lanka-aiheessa esittelin värikkäitä "lankoja". Kerroin, että niistä on jotain tekeillä. Nyt on melkein valmista. Askartelukerhomme kokoontui meillä sunnuntaina. Ensin syötiin lohisalaattia, stroganoffia perunalaatikon kera ja lopuksi punaherukkapannacottaa.
Sitten alkoi kerhotoiminta. Suunnittelimme kesäretken Viroon, Muhun saarelle Sikken luo ja Kuresaareen, sen jälkeen Tallinnaan. Menemme autolla, joten kierteleminen ristiin rastiin on helppoa - luulisin.
Retkiohjelman jälkeen alkoi askartelu. Olin varannut vihreää sähköjohtoa ja punaista ja valkoista punottua narua sekä Avotakan, jossa oli pannualusen ohje.  Kehikon nauloineen olin myös naputellut, sillä Avotakan ohje oli aika vaikeasti ymmärrettävä.
Rouva Koo osasi homman heti ja pujotteli naruja nopsasti. Minulle jääneet pannualuset (kuvassa) ovat vielä päättelemättä, kuten kuvasta huomaatte. Käyn ostamassa lujaa siimalankaa ja päättelen aluset. Hieman tasaan kiristyksillä ja sitten ovat käyttövalmiita.
Rahapuu pitää istuttaa kunnolla multaan. Hyvin se on jaksanut tässä piirongin päällä hallissa. Siirrän sen kuitenkin valoisampaan paikkaan ikkunalle.
Krassi on itänyt ja tuottanut  satoa, sitä on napsittu salaatteihin ja leiville. Alustana on vain sanomalehteä, en laittanut multaa ollenkaan.
On taas viikonloppu, ambulanssi ujelsi juuri tuohon korttelin päähän (klo 22).
Leppoisaa viikonloppua. 

torstai 18. huhtikuuta 2013

Hymiö


Aurinko - taivaan hymiö - 
kurkistaa  säleverhon takaa.
Katse kohti kirkkautta hohtavaa
se hetken sumentaa,
 ja aurinkoon sateenkaaren
huomaan kiepin lailla takertuneen.

**********************
 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lusikoita ja vasara




Kaivelin piironginlaatikoita ja käteeni osuivat  lusikat. Muutama vuosi sitten otin ne esille, käsittelin eli puhdistin ne. Jo silloin päätin laittaa ne esille. Toisin kävi ne joutuivat takaisin laatikkoon, ovat taas himmenneet. Nyt pitäisi keksiä mitä niille teen. Ei, en aio viedä kirpparille, sillä jokainen lusikka on ansaittu otsa hiessä. Jokaisessa on kaiverrus palkintosijasta. Tunnearvo on melkoinen, tosin yksikään ei ole ansioistani saatu. Aikoinaan ajattelin laittaa ne kollaasina vitriinikehyksiin.
Laatikosta löytyi vielä lisää, isoja lusikoita, sokerilusikka, kahvilusikoita. Materiaali on osassa  alpakkaa kultauksella ja hopeaa. 
Vasara on edelleen miehen työhuoneen laatikossa, vaikka ohjeistus sen parempaan säilytykseen saatiin
5-vuotiaalta. Eilen hän tuli vasara kädessä keittiöön ja selitti meille vähän nuhtelevaan äänensävyyn.
Tämä on vaarallinen vasara. Pappa sinun pitää laittaa se niin korkealle etten minä ylety sitä ottamaan.
Liekö 5-vuotiaan mielessä ollut jo ajatus, että napautan vasaralla johonkin ja tulee sirpaleita.