Taide

 Yves Klein

Sain viikko sitten postia Artsy-galleriasta Matt D:lta. Lainaan suomeksi mitä hän kertoo.
Hei nimeni on Matt, työskentelen Artsyssä. Kun tutkin Yves Kleinin sivuja löysin blogistasi postauksen Modernin taiteen museossa.  Linkki ArleenanS Modernintaiteen Museossa
Lähestyn erilaisia sivustoja ja blogeja jotka julkaisevat sisältöä, joka on linjassa meidän missiomme
kanssa - tuoda kaikki maailman taide kaikkien saataville. Toivomme voivamme edistää taidekasvatusta ja taiteen saatavuutta sinun avullasi.

Yves Klein sivustomme tarjoaa kävijöille Kleinin biografian.
yli 60 hänen teoksistaan, eksklusiivisia  artikkeleita ja ajantasalla olevat Kleinin näyttelylistaukset.
Sivusto myös sisältää samantyylisiä taiteilijoita ja kategorioita tuoden vierailijoille uusia taide-elämyksiä Kleinin taiteen lisäksi. 

Kun käytte Artsyn- sivuilla, katselkaa Kleinin lisäksi myös muiden taiteilijoiden tuotantoa.Parasta aikaa on täällä Suomessa HAM Helsinki museossa maailman tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Yayoi Kusama -näyttely. Artsyn sivuilta löytyy myös Kusama. 

Olimme 2013 lomamatkalla Nizzassa. Tapanamme on kiertää taidenäyttelyissä ja taidemuseoissa.
Olemme muutamalla Nizzan matkallamme käyneet aina Modernin Taiteen Museossa, niin tälläkin kertaa. Ihastuin museossa Yves Kleinin teoksiin. Museovierailusta voitte lukea ylläolevan ArleenanS linkin kautta.

Liitän sivupalkkiin linkin, josta voitte seurata jatkossakin Artsy-galleriaa. 

  

Makuuhuoneita matkalla ja kotona

 Hotellihuoneemme Turkin matkalta. Tässä yövyimme yhden yön.

Hotelli on vanha ja perinteikäs, tyyli turkkilaista. Hotellin ruokasalissa oli kuvia 

nimekkäistä yöpyjistä. Yksi jäi mieleeni, Ranskan entinen presidentti Franqois Mitterrand,

presidentti vv1981-1995. Hän yöpyi aikoinaan tässä hotellissa.

 

 Tämä hotelli on aika uusi. Päättelin, että on valmistunut muutamia vuosia sitten.

Yövyimme pienessä sviitissä, jossa on makuuhuoneita kaksi. Alimmassa kuvassa

on oleskeluhuone. Hieman karu sisustus, mutta tilava.

Matkalta on mukava palata omaan kotiin ja omaan sänkyyn.

Tämä kuva on otettu joulukuun 7. päivä. Joulutähti on jo ripustettu ikkunaan.

Pamukkale

 Meillä ei ole satanut  hitustakaan lunta.

Katselin instagramin kuvia ja kuinka kauniilta luminen maisema  näytti

Suomen keski- ja eteläosissa. No ei hätää, otin Turkin matkakuvat esille.

Siellä oli Pamukkalessa kuin talvella, mutta tuo valkoinen ei ole lunta.

Se on kalkkikiveä. Kaunista kuitenkin.

 Ihmiset kulkevat vuorenrinteillä ylös huipulle.

Itse tyydyin ihastelemaan vaan alhaalta. Varoin kaikin tavoin

liukastumista. Valkoinen pinta näytti liukkaalta. Olikohan se sitä.

 Tässä on oikein Suomen värit.

 Vielä hiukan lähempää kuvaa kauniista valkoisesta kivestä.

Pamukkale on Unescon maailmanperintökohde ja suojeltu.

Vuoren juurella on lampi, jossa uiskentelivat hanhet ja sorsat.

Linnut olivat hyvin tottuneita kameran edessä eivätkä kaihtaneet ihmisiä. 

Mattokutomossa

 Kävin turkkilaisessa mattokutomossa.

Matot kudotaan käsin, kutojat ovat naisia.

Raaka-aineena on silkki ja villa. Silkkilanka kehrätään tehtaassa suoraan kotiloista.

Villalangat ovat lampaanvillaa.

Valmiita mattoja on tarjolla pienistä seinämatoista tai kuvakudoksista

isoihin salin tai olohuoneiden mattoihin. Kuviointi on vanhan perinteen mukaista.

Jonkin verran on myös abstraktia. Esimerkiksi Kandinskin taideteoksista on 

kudottu seinäkuvakudoksia.   

 

 

Tässä solmitaan silkkimattoa ylempänä olevan mallin mukaan.

Ihailin kuinka näppärästi pienikuvioinen matto syntyy.

  

 Tässä on meneillään paksu villamatto. 

Villanukka leikataan muutaman kierroksen jälkeen saksilla tasaiseksi.

 Tämä näyttää rukilta, jossa lanka soljuu vyyhdille.

 Lankapuolat rivissä.

Vyyhdeistä keritään villalangat kerälle.

Varsinaisesta mattomyyntisalista en muistanut ottaa kuvia.

Mielenkiintoinen käynti.

Jokiristelyn maisemia

 Lähtö jokiristeilylle kohti merta.

 Kallioita ja kauniita metsäsaarekkeita.

Korkeaa kaislikkoa molemmin puolin jokea.

 Suisto on leveä, takana aina vuoria.

 Meri edessä. Rohkeimmat riensivät uimaan.

 Kaunis meri rantoineen. Taivas näyttää laskeutuvan mereen.

Takaisin maantielle ja eteenpäin korkealle vuoristoon.

Laaksojen kylien rakennukset näyttivät ylhäältä tulitikkurasioilta.

Nämä ovat näkymiä Länsi-Turkista.

Retkeilyä marraskuun 22. päivä Turkissa

 Kapeat maantiet on koverrettu rantakallioihin. Mutkan takana ei ollut yllätystä.

Meri oli sininen samoin lähes pilvetön taivas.

 Telmesoksen kalliohautoja.

Vuosisatojen takaista, säästynyttä temppelin kaunista seinää.

Upeaa käsityötä.

 Kuljimme Pyhän Nikolauksen, 4. vuosisadalla toimineen piispan, hautakirkossa.

Liekö Pyhä Nikolaus joulupukkimme kaukainen sukulainen ?

Temppelin kaivo

Merenrannan kalliot ovat kivilohkareisia. Kauniita ja karuja.

Kotona taas

 Turkissa kypsyivät mandariinit, sato näytti runsaalta.

Mandariinit olivat mehukkaita ja makeita. 

Veneajelulla ihailtiin turkkilaisia rantakyliä.

Kaunista kalkkikivi- ja marmorirantaa

Vanhan kaupungit rauniot olivat merenpohjassa.

Vuoren sisälle louhitut rakennukset  olivat vielä nähtävissä.

Osa rakennuksista on hautakammioita.

Venesatama, josta lähdettiin ja jonne palattiin. 

Kuvia tuli otettua runsaasti. Kun saan ne käsiteltyä palaan niihin uudelleen.

Matkaa ja runojen arkipäivää

 Lumettomana tammikuun päivänä on aikaa muistella vaikkapa

kesäistä Nizzaa. Ajatukset viivähtävät eucalyptyspuiden siimeksessä.

 Nizzan Taidemuseon kauniissa puutarhassa kukkivat kukat ja huojuivat isot palmut.

 Marc Chagalin museon pihapiirinä on rehevä puutarha. Taustalla pieni kahvila.

 Liikenne on ruuhkaista taivaallakin. Suihkarit ja lentokoneet risteilivät taivaankannella.

Kolareita ei kuitenkaan sattunut. Kiitos siitä lennonjohtotorniin.

Valkoiset kalusteet auringonvarjoineen  yksinäisellä rannalla.

Onko siestan aika ?

*

Katselin aamulla dokumentin runoilija, kirjailija Pentti Holapasta.

Kaivoin esille kirjahyllystäni  hänen runokirjansa.

Avasin runokirjan  Valaistu kaupunki Ruijan pimeydessä

Tämä arkielämää kuvaava runo Kalusteluettelo sopii juuri nyt.

radio ja kaksi kelloa

maustehylly keittokirjoineen

astiakaapit ja kaasuliesi

jääkaappi pakastin ja seinät

lattia katto valaisin

kuivuneita turkinpippureita

juustolaudalla

koira nukkuu selän takana

lämpöpatterissa vettä

aika solisee ja pelkään

ettei hän ajattele minua

pelkään

että herään tästä unesta

ja että rakkauteni häneen

on se resepti

jota kukaan ei kokeillut

ei tarjoillut eikä maistanut

ja kun ei katunut

ei myöskään kaivannut

siis olen surullinen niin kuin

epähygieeninen märkä riepu

pesualtaassa

jota ei ole vaan joka on

kuvitelman tuote hyvin

järjestyksessä

todellisuuden lokerossa

saippuakuplassa

tarkoituksenmukaisesti ilmassa.

*

Arleena: Arkielämän ympyrä

Joskus voisimme haastaa toinen toisemme runoilemaan

arkipäivästä joka on 

pysyy matelee useimmiten kiiruhtaa

liian nopeasti

kohta on kevät kesä syksy talvi

amaryllikset vaihtuvat tulppaaneihin narsisseihin

sinivuokkoihin juhannusruusuihin

keltaisiin vaahteran lehtiin

ja sitten taas toivomme valkoista lunta.

Retki Biot-nimiseen kylään

Retki Nizzasta Biotin kylään oli vaiherikas seikkailu. Jopa sen verran intensiivinen, että unohdin ottaa kuvia pitkältä kävelyjaksolta. Ainostaan yksi eli alin kuva on kävelysessiolta.
Hyppäsimme bussiin numero 51 ja suuntasimme Välimeren rantaa kiemurtelevaa tietä kohti Antibesin pikkukaupunkia. Siellä oli vaihdettava bussia päästäksemme Biotiin. Määränpäässä oli retken kohde Fernand Leger-museo.   
Antibesissa jäimme bussista  liian aikaisin pois. Tarvitsimme heti apua bussiaseman löytämiseksi. Jonkin aikaa haahuiltuamme huomasin poliisin ja kysäisin sen perinteisen kysymyksen. Missä on bussiasema ? Se oli ihan lähellämme ja aloitimme oikean pysäkin etsinnän. Asema oli kadun varressa ja pysäkkejä vain puolen tusinaa. Apua saimme välittömästi ja linnottauduimme odottamaan bussia.
Ranskalaiset ovat ystävällistä kansaa, sen totesimme, kun samalla pysäkillä ranskalaisnainen lyöttäytyi seuraamme. Hän osasi vain ranskaa, jota taas me emme osanneet. Näytimme kartasta minne olimme menossa. Siitäkös puhetulva alkoi. Ymmärsin, että hän osaa auttaa meitä jäämään oikeassa paikassa pois.
Köröttelimme turvallisin mielin bussissa ja odotimme, koska tämä avulias ranskalainen neuvoo painamaan pysähtymisnappia.
Tulihan se pysäkki, kiitimme kovasti  ja hyppäsimme bussista ulos. Hämmästyneinä katselimme ympärillemme. Edessämme oli iso leirintäalue, joka jatkui caravaani-alueena ja toisella puolen oli iso tivoli.
Huomasin, että olimme puolin ja toisin tulleet väärinymmärretyiksi. Hän ei ymmärtänyt sanaa Leger siten kuin me. Arvasin nyt, että hänelle se kuulosti leiriltä. Ja leirillä me nyt olimme siis telttojen leirillä.

Kävelimme takaisin kohti isoa maantietä ja rautatietä, jossa on juna-asema. Juna-asema oli ns kylmä asema. Se ei auttanut yhtään. Palasimme takaisin ja jatkoimme eteenpäin, puikkelehdimme kapeaa tietä. Tien molemmin puolin oli omakotitaloja, joita ympäröivät korkeat aidat ja lukitut portit. Taloista näkyivät vain katot ja savupiiput. Joidenkin porttiristikoiden läpi näimme perheiden pihaelämää ja puutarhoja. Joidenkin kohdalla kuulimme lasten iloisia ääniä.  Olimme ainoat kävelijät tiellä, muutamia autoja huristeli ohi.

Ajattelin, että kuljen kunnes eteeni tulee opastinkylttejä. Aikamoisen taivalluksen jälkeen tulimme Biotin liikenneympyrään. Kylteistä löytyikin viitta Legerin museoon. Nousimme raskasta ylämäkeä  ja jo kaukaa näin jykevän museorakennuksen. Olimme perillä. Oli hiljaista vain tuuli suhisi puiden latvuksissa.
Kuvasin muutamia näkymiä museon pihalta. Sitten kuljimme museoon, siellä hiljaisuudessa saimme levähtää.

Kuvasin muutamia teoksia ja annan katseltavaksenne niistä nämä kolme.
Antoisan kierroksen jälkeen pyysimme vastaanottovirkailijaa tilaaman meille taksin. Sillä huristimme Antibesiin ja suoraan oikealle bussipysäkille. Lepuutin silmiäni Välimeren maisemissa. Perillä Nizza tuntui kotikaupungilta ja hotellihuone kodilta.   

Silkkilankakerhäämö

Hotellihuonettamme vastapäätä avautui tämä näkymä Nizzassa.  Alhaalla on pizzeria-ravintola, joka avattiin lounasaikaan ja täyttyi täpötäyteen illallisvierasta noin kello 19 tienoilla. Ruokailijoiden puheensorina hiljeni puolenyön aikaan. Kuvasta näkyy, että ravintolan päällä on asuinhuoneisto. Parveke on täynnä viherkasveja.
Eräänä iltapäivänä kiinnitin jostain syystä huomioni tuolle parvekkeelle. Lensikö siellä perhonen ? Ajattelin, että se on jokin tuulenvireessä heiluva tekokukka. Katselin tarkemmin  ja otin kamerani esille.

 Siellä lentelee perhonen, joka selvästi kiertää samaa reittiä pystyssä olevan kelan ympärillä. Kun katselin kuvaa tarkemmin huomasin hienon langan kulkevan perhoselta kelan ympärille. Kutooko perhonen silkkilankaa ? Olen aina luullut, että toukat kehräävät sitä koteloksi ympärilleen.  Vilkaisin parvekkeelle joka päivä ja aina olivat perhoset työn touhussa. Niitä on kaksi ja ne vuorottelevat.
Näin myös huoneiston asukkaan, vanhemman rouvan, piipahtavan parvekkeella.  Onko tämä pieni kehräämö, se ei minulle selvinnyt. 

Vielä silmäys talon julkisivulle.