Roolina kaunotar

Netta raotti peittoa. Kello näytti puoli tuntia yli puolen päivän. Netta jäi hetkeksi lepäämään. Hän muisteli iltaa. Se oli ollut täydellinen. Kaikki ihailivat häntä. Hän on kaunis, sopusuhtaisen täydellinen ja illan asu, se oli kadehdittava. Netta tunsi vieläkin mielihyvää. Illan ihailevat katseet hivelivät. Selän takaa kuuluneet kadehtivat supatukset saivat ihon kananlihalle.

Netta raahautui jääkaapille. Vesipullo oli lähes tyhjä. Ruokakaapin riisikakkupaketissa oli vain yksi jäljellä. Nälkä kurni vatsassa.
Netta aloitti suihkulla, sen jälkeen täydellinen meikkaus. Hän ei voisi astua ulko-ovesta ilman meikkiä. Hänhän menettäisi kasvonsa ja kaunottaren asemansa, jos joku näkisi hänet naturellina.
Netalla ei ollut kiire. Hän valitsi ja mietti pitkään, mitkä vaatteet, mikä laukku ja mitkä kengät.
Mennessään hän kääntyi vielä ovelta takaisin vaihtamaan ballerinnat mustiin korkokenkiin.

Kaupassa Netta laski rahapussin sisällön. Illalla oli maksettuVisa Elektronilla lasku eikä tilille tule viikkoon rahaa. Kolikoita kolme euroa ja kymmenen senttiä. Netta valitsi riisikeksipaketin ja Evian-vesipullon. Hän tunsi, kuinka ihailevat katseet seurasivat häntä. Netta nosti hieman päätään, pyyhkäisi hiuksiaan ja poistui. Ylittäessään katua Netasta tuntui, että autotkin hiljensivät vauhtiaan. On ihanaa olla ihailtu, hän ajatteli.

Kevyen riisikakkuaterian jälkeen Netta näppäili puhelun kotiin äidille.

- No, mitä kuuluu. Onko kaikki hyvin, kysyi äiti.
- Voi, minulla on jääkaappi aivan tyhjä, kynsihoito on ensi viikolla, shampoo on lopussa ja pesuaineet vähissä.
- Paljonko tarvitset ?
- Kyllä ainakin satanen. Viikon päästä tulee rahaa taas tilille.
- Laitan tulemaan. Muista syödä kunnolla ettet sairastu.
Netta haaveili jo mitä kaikkea hän ostaisi satasella. Haluan olla ihailtu kaunotar.

**********
Pakinaperjantai 157. haaste - Lärppäys

Lyhdyt syttyvät

Päivät ovat olleet harmaita ja hämäriä. Sadetta on riittänyt. Tänään häikäisi keskipäivällä marraskuinen aurinko. Sytyttelin alkuillasta terassin valoja. En ole edennyt kovinkaan pitkälle jouluvalmisteluissa. Uudet pallovalot virittelin jokin aika sitten. Ikean led-valot eivät loista ledien tapaan häikäisevän kovaa valoa, vaan valon väri on saatu kehiteltyä kauniin lämpimän sävyiseksi. Pelargoniat kukkivat vielä runsaasti, enkä ole raaskinut heittää niitä pois. Nyt pitäisi vihdoin siivota terassi joulukuntoon. Asentaa pihan kartiokuuseen jouluvalot. Huomenna sen teen.
Pallovaloketju kiertää valkoisten kanervien ruukussa.

Keräsin lyhtyjä ja kynttiläpulloja penkille. Lyhdytkin saavat oman paikkansa uuden järjestyksen myötä - sitten huomenna.

Veden kuvat sivulta 51

Harri Nordell
Runo sivulta 51

YyKaaKooNee-Numerokuvat haaste 52 = 51.

klikkaa kuvaa jotta voit lukea runot

Marraskuu on selätetty

Olen osallistunut lepiksen isännöimään Marraskuun selätykseen. Mukanaolo on ollut antoisaa. Joskus kivikkoista osaamattomuudesta johtuen. Tietysti alussa tein vaikeimman mukaan, enkä kaikkia niksejä hallinnut. Mutta lopussa sujui jo helpommin.
Tästä lehtikasasta aloitin. Siitä tuli lehtien kahinaa, siipien havinaa. Galleriassa näette miten kuva muuttui. Lisäykset muiden kuviin tein näillä lehdillä. Mutkimukselle kirjoitin myös runon, samoin SusuPetalille tuli mukaan riimi.

Kun olimme niin nopeita ja tehokkaita, keksi lepis meille lisätyön. Aiheena oli kuvata ruokaa jääkaapista. Mietin pitkään mikä sörsseli tai balsamicopullo pääsisi mukaan. Lopulta valitsin kirsikkahillon Kuvassa kirsikkahillo näyttää osittain oranssilta, mutta lasipurkin kuviosärmät muuttavat hillon värin kuvaan. Värit näyttävät ikäänkuin valuvan expressionistiseen tyyliin.
Kun kaikki olivat lisäyksensä kuvaan tehneet kirsikan huuma sai nimekseen Kirsikat punaisessa meressä. Käykää katsomassa, niin tiedätte miksi nimi muuttui.
Muiden kuviin vein kirsikoita, paitsi hiriliin kohdalla kirsikat ovat hukkuneet meren aaltoihin.

Vielä oli marraskuuta jäljellä ja kuvat käsitelty. Lepis antoi taas töitä. Nyt oli aiheena Marraskuinen haave. Haaveeni oli lumi ja mustarastaan laulu. Viime talven lumikuvasta löytyy pihamme mustarastas vasemmasta yläkulmasta. Lukekaa Mutkimuksen tallentama runo Lumihaave- kuvastani galleriakäynnillänne. Kun kävin Mutkimuksen blogissa lukemassa runon taustaa, se mursi minut täysin.
Lunta lisäsin vain hiriliin kuvaan, muiden kohdalla lisäykseni aiheeksi muodostui kuvan teema ja värit. Lepikselle kukka, Elegialle vihreä lehvä, Mutkimukselle lipas haaveille ja lilat väripalkit ja Uunalle aurinko.

Lopuksi juuri ennen marraskuun päättymistä seuraa Grande finale. Saimme ilman aihetta lähettää kuvan tähän loppurutistukseen. Koska joulunaika on käsillä, valitsin Joulupuu-kuvan.
Lisäsin siihen kultakoristeita. Ajattelin, että kukin voi jatkaa joulupuun koristelua, kuten koristeillani hieman vinkkasin. Galleriassa näette lopputuloksen.
Tästä kuvasta otin kultavärin, jolla toteutin lisäykseni muiden kuviin.

Tervetuloa Selätyksen galleriaan. Osoitteen voitte klikata blogini yläreunasta. Tällä hetkellä siellä ovat ensimmäisen ja toisen vaiheen kuvia. Myöhemmin tulevat loputkin vaiheet esille.
Kiitos lepis ja apulaiset, oli ilo olla mukana.

Jotta en unohtaisi

Älä katkaise johtoa
Älä polta siltoja

Tarvitsemme yhteydet
että emme unohtaisi
vaan muistaisimme

mitä olemme
mistä tulemme
minne menemme

Säilytä yhteydet
Pidä sillat kunnossa
jotta et unohtaisi

*******
Valokuvatorstai-Runotorstai 150. haaste
Jotta en unohtaisi

Kuva on lapsuusmaisemaani, silta ja johdot ovat kunnossa.

Suomalainen design voitti

Helsinki on Maailman Design-pääkaupunki 2012!

Muotoilu nostaa parin vuoden kuluttua pääkaupunkiseudun globaaleihin parrasvaloihin. Helsinki kukitetaan tuolloin Maailman Design-pääkaupungiksi. Päätös asiasta julkistettiin 25.11. Icsid World Design -kongressin yhteydessä Singaporessa. Noste suomalaiselle muotoilulle, kulttuurille, tuote- ja palvelusuunnittelulle sekä Suomen maabrändille tulee olemaan huomattava.

Näin kirjoittaa Ulkoministeriön Kauppapolitiikka-liite tänään.

Tämä on Suomelle todella suuri asia juuri nyt. Tarvitsemme kipeästi huomiota maailmalta taantuman hiljentämän viennin nousuun ja elinkeinoelämän piristymiseen.

Alvar Aalto aloitti Suomen designtien ja ansiokkaasti sitä on jatkettu muotoilun ja arkkitehtuurin alueella hyvin eteenpäin. Tämänpäiväinen valinta on osoitus siitä. Tänään design on laajentunut jo teollisuuden tuote- ja palvelualoille. Se on osa hyvinvointiamme.

Meidän ruohonjuuritasolla olevien suomalaisten tulee jo vihdoin nyt ymmärtää oma vahvuutemme ja antaa arvoa täällä syntyneelle hyvälle muotoilulle, designille.

Joulua odotellessa

Jouluksi olen miettinyt jotain uuttaa tunnelman tuojaksi.

Katselin Living etc:n arkistoa ja poimin sieltä muutamia vaihtoehtoja.
Tämä kuvassa oleva kokonaisuus on toteutettu pahvikartioilla, jotka voi
päällystää kankaalla, nauhoilla tai narulla

Pikkukuusesta käy kaunis oksa maljakossa.
Siihen löytyvät koristeet omasta takaa.
Voipa siihen ripustaa vaikka piparkakkumuotteja tai kauniita lusikoita.

Vaihtoehto joulukuuselle terassille, parvekkeelle tai olohuoneeseen
sopisi kepeistä tai rimoista koottu pyramidi.
Siihen on helppo kietoa valoköynnökset.

Tähdet tuolinselustassa, helppoa ja kaunista.

Kun haluaa itse tehdä joulukalenterin,
se onnistuu näin yksinkertaisella tavalla.
Kangaslokerikko ja sisälle yllätykset.

Kaikki kuvat Living etc

Välimeren ja muiden merien sinistä

Suomalainen kesätaivas poutapilvineen.
Päivänsini toistaa taivaansinistä.
Välimeren, Atlantin ja Saaristomeren,
sinistä taivasta ja merta.
Madeira, Monaco, Sorrento takana Pompeij,
Marokko Agadir ja Suomi Pohjanlahden Saaristomeri.

Lisää Välimeren sinistä Inkivääriltä

Miten puhuisin murteella

Ny on kiirus. Koulun juhulat alakaa tunnin päästä. Siskon punanen kussa mahtuu mulle. Haen sen vintiltä. Onki hyvännäkönen.

- Hei otikko sen punasen kussani ?
- Otin ja mahtu, oon laihempi ko sinä. Vieläkö tuhuraat sen maantieron kiriotustehtävän kanssa,
jonka maantieron opettaja käski tehrä. Kasso vihkostani ja tee samalla lailla, niin ehrit mukhan.
- Hyvä, tehrään niinko eherotit.
- Mummu sano noutavansa meirät sinne juhuliin viittätoista vaille kuus.
- Muistakko ko menin Helsinkhin linija-autolla, ko en ennättäny junhan.
- Joo, joo. En ny rupia muistelehan seikkailuasi. Ookko nähäny isovelien matkapuhelinta ?
- En oo nähäny. Kato sen puseron taskusta.
- Löyty. Kyllä sä oot niin hiras. Ny tulee jo kiirus.
- Ostikkos sen hamhen viime viikolla sieltä Hennesistä ?
- Ny kyllä jo suutun sulle. Paa jo vaathet päälle ja lopeta se meikkaus. Mummu orottaa jo ulukona autosa.
- Sano sille, että tulhan ihan kohta.

- Voi ko oli mukavat juhulat. Huomasikko ko puhuin Koskelan Leon kans.
- Joo, joo, oisko se ollu punasen kussani ansiota. Sopi sulle nii hyvin - ei se muuten olis huomannu.
- Eipäs ollu, tehthin treffit ens keskiviikkoilthan.
- No kyllä ny naurattaa ja laulattaa.

***********************

Lapiolla hiekkaa-blogin Sirokko haastoi kirjoittamaan omalla puhekielellä vapaamuotoisen
jutun, jossa esiintyvät allaolevat asiat. Nykyinen puhekieleni ei olisi tuonut minkäänmoista vivahdetta tekstiin, joten menin ajassa taaksepäin. Olen ollut kotiseudultani jo niin kauan pois, että syntymäpaikkakuntani murre on unohtunut puhekielestäni. Palasin takaisin kouluaikoihini, silloin puhuttiin tähän tyyliin. Tosin silloin ei ollut Hennes&Mauritsia. Olisin voinut tietysti vaihtaa tilalle vaateliikkeen, joka oli tyttöjen suosiossa silloin.
Haastan muut bloggaajat ympäri Suomen tarinoimaan syntymäpaikkakunnan murteella ja
ujuttamaan mukaan allaolevan tekstiaiheen.

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45. * Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?

Leikkimällä legoista

Pikkupojilla sattui olemaan lelukassit mukana.
Leikeissä legot ovat nyt in.
Siirsin numeroiden etsimisen leikkijöille.
Ensin löytyivät numerot lelummainoslehtisistä.
Sitten keksittiin vielä etevämpi ratkaisu.
Hetkessä legoukkelit asetettiin sopivaan muodostelmaan.
Numero on valmis.

YyKaaKooNee- Numerokuvat 51. haaste = 27.

Marraskuun 20. päivä

Tihkusateisen ja harmaan päivän aloitin siivoamalla. Ennen töihin lähtöä piti siivota, koska illalla on tulossa vieraita. Aloitin kylpyhuone-saunaosastosta ja wc-tiloista. Myönnän, että siivousnopeuteni lähenteli maailmanennätystä. WC-pönttoihin sinistä pesuainetta ja likoamaan, lavuaarit ja vaakatasot puhtaiksi, pikainen lattian jynssäys, wc-pönttojen harjaus ja veto. Imuri esille, lattia- ja mattopintojen imurointi, sohvien imurointi. Tuuletus, terassin ovet olohuoneesta ja makuuhuoneesta auki. Pölyjen pyyhkiminen vaakapinnoilta, taulut jätin väliin. Keittiön jätin illaksi tai huomiseksi. Valmista tuli. Paitsi työhuone unohtui, sen siivoan joko huomenna tai myöhemmin.

Toteutan tätä aamusiivousta useammin, se tuntuu niin helpon nopealta. Suihkun jälkeen lähdin työpaikalle. Sieltä piipahduksen jälkeen suunnistin ostoksille kauppahalliin ja torille. Lihaa, leipää, kahvileipää ja salaattiainekset tuli hankittua. Takaisin työpaikalle ja ostokset jääkaappiin.

Työpäivä kului nopeasti, mitään mainittavaa ei tapahtunut. Tavallinen päivä, joka pimeni jo kahden jälkeen. Valoisaa taisi olla vain muutama tunti. Tämä on salaperäistä marraskuuta.
Vieraat tulivat alkuillasta. Päivän uurastuksen jälkeen valmistin pienen iltapalan kahveineen.

Huomasin, että viruksentorjuntaohjelmani vaatii pitkän päivityksen. Torjunta on meneillään parastaikaa. Yksi varoitus hyökkäyksestä on tähän mennessä ilmoitettu. Viruksien estoja 12. Näyttää kestävän vielä pitkään. Kolmisen tuntia se on jo pyörinyt. Luulen, että joudun jättämään päälle yöksi, aamulla vasta kuittaan.

Keskiviikkona otetuista kuvista välittyy sopivasti marraskuun väriläiskät, kesäisen vihreä nurmikko, valkoiset koivunrungot ja ruusupensaiden mehevänpunaiset kiulukat. Näiden kuvien myötä iloista marraskuun viikonloppua kaikille.

Kaamos räiskyy

Luiskahti

taivaanrannan pilvipeitto
Rävähti
auringon loistava poski
Räiskähti
valoksi kaamoksen taivaanranta

Pujahti
aurinko peiton alle
ja
nukahti

Nousi
taivaalle harmaa kaamosusva

*******

Valokuvatorstai-Runotorstai 149. haaste - Räiskyvä
Tänä aamuna rävähti aurinko hetkeksi esille,
mutta painui jo päivällä pehkuihin.

Tututuksi tullut reitti

Tänään kuljin muutama viikko sitten tutuksi tullutta reittiä. Satoi tihuuttamalla ja ilma on kostean happirikasta hengittää. Ahmin tätä raikasta happea ja nautin syksyisestä sateenraikkaasta maisemasta. Ilmassa leijui puulämmitteisen saunan ja takan tuoksu. Tuoksu on niin tuttu, että ajatukset kulkivat kauas taaksepäin. Lapsuuden savusauna tuoksui juuri tältä. Tuoksu sopisi pullotettavaksi hajuvedeksi. Uskoisin, että kysyntää olisi. Nuuhkaisemalla voisi palauttaa ajatukset kultaisiin aikoihin. Sanotaanhan, että tuoksut tallentavat muistot ja herättävät muistot.

Puut ovat lehdettömiä. Niiden silhuetit piirtyvät taivasta vasten. Puut näyttävät paljaina melkein kauniimmilta kuin lehtiverhossaan. Toinen toistaan kauniimpia puita on näköpiirissä. Ne näyttivät kuin kilpailevan huomiosta ja kyllä ihailuni saivatkin. Jouduin vaikean valinnan eteen, kenen kuvat tähän julkaisen.

Ohitin kolmionmuotoisen viherkaistaleen, joka muutama viikko sitten oli surullinen ja hoitamaton. Silloin ihmettelin, miksi alue on jäänyt kesannolle. Otin jopa kuvan. Nyt on kaikki toisin, alueen työt ovat loppusuoralla. Kaivuut ja pintatyöt on tehty. Puutarhaosasto voisi nyt tulla tulppaanisipulipussien kanssa ja upottaa maahan muutaman sata sipulia.

Turussa on jotain, mitä ei löydy muualta. En ole ainakaan tavannut muualla teräksisiä lumiukkoja. Postasin jokin aika sitten tämän lumiukon tarinan. Ihmetykseni on tavaton. Huomasin, että lumiukot osaavat todella lentää. Lumiukko on liidellyt hyvän matkaa ilmassa. Nyt se on pysähtynyt ison rakennuksen harjalle ja tutkiskelee sieltä maailman menoa.
Ihmeiden aika ei ole vielä ohi.

Vähän ennen pakkasia

Muistin, että tulppaanisipulit ovat vielä istuttamatta. Eihän istuttamisella mitään kiirettä ole ollut. Maa ei ole jäätynyt vielä kertaakaan. Yöllä on käyty joitakin asteita pakkasen puolella, mutta se ei ole jaksanut jäädyttää maata. Kun istuttelin sipuleita, perkkasin samalla kukkamaata rikkaruohoista Maasta nousi voikukkaa, keltamoa, juolavehnää, kaikki terveitä ja vihreitä.
Poimin myös viimeiset ruusut. Elinvoimaiset ja kukkivat pääsivät olohuoneen maljakkoon.

Viimeiset pihan ruusut olohuoneen pöydällä näyttävät hyvin romanttisilta.

Katkoin törröttävät punahatut, maata lamoavat päivänliljat ja kurjenmiekat roskiin. Leikkasin ruusujen kuivanneet, kuolleet kukkavarret. Heitin nekin jo roskakasaan. Kun katselin niitä tarkemmin, otin ne pois. Asettelin koriin terassin pöydälle. Siihen ne jäävät talveksi muistuttamaan kesästä.

Ruusupensaissa ei ole kovinkaan monta kiulukkaa somistamassa pensaita. Oranssinpunaiset kiulukat ovat lintujen ruokaa. Ne ovat jo napsineet suurimman osan suihinsa.

Koristeomenapuut ovat pudottaneet muutaman omenan maahan. Joku varomaton omenapuun alla kulkenut on tönäissyt ja omenat ovat irronneet ja maahan pudoten.

Nurmikolle jäivät muistot ruusuista. Sain tulppaanit istutettua, kaikki valkoisia. Kerrottua valkoista, yksinkertaista valkoista ja hieman erikoisempaa valkoista terästettynä kevään heleällä vihreällä. Keväällä katsotaan mitä ylös nousee.

Tummansininen kollaasi

Muistelin kesää. Iiriksiä. Elämänlankaa.

Palasin marraskuun siniseen iltaan,
kuutamon salaperäiseen hohtoon.

Lisää tummansinistä Inkiväärillä.

Pakinassa voi kertoa mitä mielessä on

Mari oikaisi rantatietä. Marraskuun alkuilta oli jo pilkkopimeä. Rantatien lyhdyt valaisivat aavemaisesti tien sorapintaa. Mari ei uskaltanut katsoa taakseen. Takaa kuului lehtien kahinaa kuin joku hiippailisi pusikossa. Mielikuvitus laukkasi jo askelten edelle. Mieleen nousivat lehtien uutiset naisten ahdistelijoista ja raiskaajista.

Rantatie oli hiljainen. Mari toivoi näkevänsä muita kulkijoita, koirien ulkoiluttajia. Ei ketään, sydän hakkasi ja henkeä salpasi. Mielessä välkkyi selvä suunnitelma. Riuhdon, puren, potkin ja huudan. Kahinaa.

Puut korottelivat aavemaisina oksiaan sysimustaa taivasta vasten. Hiljaisuudessa kuului tuulen heiluttamien oksien rapsahtelua. Puhuivatko puut keskenään. Rapiseva ääni kuului sanovan. Älä levittele niitä oksiasi reviirilleni. Moitittu puu sivalsi takaisin. Pysy vain paikoillasi, äläkä kaarra runkoasi tänne.

Siitä se syöksyi. Lehdet vain pelmahtivat ja Mari tunsi jaloissaan pienen tönäisyn. Citykanin himmeän harmaa turkki vilahti. Suippokorvat olivat tuimasti luimussa. Tämäkö se minua kahisten seurasi. Maria hymyilytti. No tulipa kerrattua itsepuolustuksen vaiheet.

Ensimmäinen koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Innokkaana koira nuuski tien vartta. Nuuski ja harasi vastaan. Koiran emäntä sai tiukasti vetää hihnasta saadakseen koiraa eteenpäin.
Iloisena Mari oli jo tervehtimässä. Hän aikoi sanoa muutaman sanan citykanista. Hän ei ehtinyt.
Koiranulkoiluttaja katsahti häneen tuimalla katseellaan. Kurtisti kulmiaan ja jatkoi matkaansa tuhahdellen koiralleen.

Pehmeiden ja pulleiden citykanien lisäksi meillä näyttää olevan cityihmisetkin. Äreät ja ihmisiä karttavat. Epäkorrektia olisi ollut tervehtiä, saati sanoa jotain, Mari ajatteli. Hänelle tuli syyllinen olo, ikäänkuin olisi jo häirinnyt tuntematonta ihmistä.

************
Pakinaperjantai 155. haaste - Pakinaperjantai
Olen sitä mieltä, että
Pakinaperjantai on tarpeellinen muiden haasteiden joukossa.
Saapahan pakinoida ne ajatukset, joita ei vastaantulijoille uskalla sanoa.
Haasteista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valinnanvaraa on.

Puinen kaiverrettu korulipas

Puinen kaiverrettu korulipas

kyljessään kukkakuviot,
valkoiset helmet terälehtien päissä,
näyttää parhaan puolensa tänään.
Vasemmalla kyljellä vielä kaksi helmeä.

*******
YyKaaKooNee-Numerokuvat- 50. haaste = 43

Kuningaspuu

Auringonpaahde
sateet
myrskytuulet
rakeet
kurittavat

Ruohot lamoavat
suojaa eivät anna

Tuuli
vaahteran siimes
suojaksi kanna

******
Valokuvatorstai-Runotorstai 148. haaste
Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta.

Omenapuun sisällä - joka kuukausi 12 kertaa

Omenapuun sisällä 12.11.2009 klo 10.40.

Lehdet ovat menneet, mutta omenat ovat jääneet.
Kamera Sony DSC-W55 automaattiasetukset

Kuvat 11.2009 - 12 kuvaa photos

Saako tässä maassa oikeutta

Hilkka sai perintätoimistolta kirjeen. Kyseessä on kiistanalainen lasku korjausliikkeeltä, jonka Hilkka on reklamoinnut jo kaksi kertaa. Voiko yksipuolisesti ja ilman kirjallista sopimusta syntyneen laskun periä pakkokeinoin, hän ajattelee.
Hilkka jo melkein luovuttaa. Maksan 1400 euron laskun. Pääsen helpommalla. Kuitenkin hän päättää soittaa perintätoimistoon. Hän selittää asian ja reklamoinnit. Kertoo, että asia on asunto-osakeyhtiön ja hänen välinen asia. Sopimusta laskun laatimiseksi ei ole myöskään asunto-osakeyhtiön kanssa.

• Toimittakaa meille ne reklamoinnit, vastaa perintätoimiston nainen.
• Eräpäivä perintälaskussa on kahdeksan päivän kuluttua. Sen jälkeen haette maksutuomion tuomioistuimelta, näinkö se menee, kysyy Hilkka.
  
• Riidanalaisten laskujen perintää emme jatka.
• Mutta perintäkirjeessä sanotaan...
• Lasku poistetaan perinnästä, kun toimitatte meille reklamoinnit.
  

Hilkka on helpottunut. Hän aloittaa kopioinnin ja vie henkilökohtaisesti reklamoinnit perintätoimistoon.
Nyt on vielä aikaa pyytää juristin apua. Saakohan tavallinen kansalainen apua tällaisessa asiassa, Hilkka miettii ja selailee netistä esille Oikeusaputoimiston yhteystiedot.

• Varaisin ajan juristille mahdollisimman pian.
• Meillä on aikoja vasta kolmen viikon kuluttua, Hilkalle vastataan.
  
• Eikö mitenkään aikaisemmin. Viikon kuluttua pitäisi esittää vaatimus asunto-osakeyhtiön hallitukselle.
• Ei valitettavasti, mutta kysykää toisesta toimistostamme.

Hilkka soittaa.

• Meillä varataan aika ensin sihteerille, joka tarkistaa maksuluokan. Katsoo kuuluuko asia tänne.
• Eivätkö varakkaammat saa oikeusapua. Pitääkö olla varaton. Maksan kyllä, ilmaiseksi en halua.
• Juu, ei se ole siitä kiinni. Teidän pitää hankkia selvitykset tuloistanne, asumis- ja lainakuluistanne. Niiden perusteella määrätään maksuluokka.
• Mitähän se voisi olla ylimmillään.
• Ensimmäinen tunti on 150 euroa plus alv. Eikö teidän kannattaisi ottaa yhteyttä Kuluttajaneuvontatoimistoon. Heille sopisi tämä asia.
• Olen jo ottanut. Puhelu yhdistyi 200 kilometrin päässä olevalle neuvojalle. Häneltä sain neuvon, että laskutettavasta pitää olla kirjalliset dokumentit ennenkuin kuluttajalle voidaan toimittaa lasku. Tämä asia ei selviä puhelimessa. Heitähän ei voi enää tavata henkilökohtaisesti.
  
• Täältä löytyisi yksi aika, huomenna kello 13.30. Tulette sitten tulotodistuksen, asumis- ja lainatodistusten kanssa sihteerille. Hän laskee maksuluokkanne ja ohjaa juristille.
  
• Kiitos oikein paljon, tulen mielelläni.
  

Hilkka menee Verotoimistoon. Hän huomaa ulko-ovessa tekstin, maksuvälineenä ei käy pankkikortti vain raha. Hilkka kiirehtii pankkiautomaatille rahaa nostamaan. Verotoimiston jonotus numerolapulla kestää puoli tuntia.

• Saanko verotodistuksen tuloistani.
• Henkilöllisyystodistus. Miltä vuodelta haluatte. Todistus maksaa 10 euroa.
• Viime vuodelta 2008.
• Teille on tullut kotiin verotuspäätös 2008. Se käy todistuksesta. Onhan se tallella.
• On. Kiitos.

Hilkka on huojentunut . Pieni hymy hiipii jo kasvoille. Saankohan vihdoin selvitettyä tämän sotkun oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Huomenna Hilkka tapaa juristin.

Tiistai on toivoa täynnä

Masentaako marraskuu. Flunssauutisia kuuluu joka puolelta. Onko se hiniä, otatko rokotukset, rokotusjonot kasvavat, kuulutko riskiryhmään, sairaaloissa varaudutaan flunssapotilaisiin. Milloin pääsemme normaaliin päiväjärjestykseen. Marraskuu ei masenna, mutta flunssan vatvominen masentaa.

Vaahterat ovat pudottaneet lehtensä, antaneet ne lahjana maalle. Maatuvat maaksi. Villiviini on tehnyt samoin. Syksy osaa maalailla väreillä. Tuntuu, että se hehkuttaa viimeisillä voimillaan, kunnes maisema on harmaa. Levossa ottamaan taas vauhtia kevääseen.

Marraskuinen vaahtera piirtyy alastomana sinistä taivasta vasten. Odotusta on ilmassa.
Eteneminen on vääjäämätöntä, mikään ei pysähdy ja jähmety. Nautitaan utuisesta, sinisestä ja salaperäisestä kaamoksesta.

Lumenvalkoinen kollaasi

Lunta ei täällä maisemassa vielä näy.
Lumenvalkoista löytyy kodin sisältä,
kun ulkona on harmaa marraskuu.
Pöydän kattaminen on nyt meneillään,
kuten kuvasta näkyy.

Valkoista lisää inkivääriltä