Kuistit

 

 

 

 

 

 

 

Eilen paistoi aurinko, kuten tänäänkin, valitsin kävelylenkiksi entuudestaan tutun reitin. Sitä en ollut kulkenut kahteentoista vuoteen. Nuoruudessani olen kulkenut pätkän tätä samaa reittiä asuessani tuolla suunnalla pienessä ullakkohuoneistossa. Kun kuljin pienen puiston halki , muistot tulvahtivat mieleen kuin eilinen päivä.
Päivittäin kuljin tuota puiston tietä, samat talot, puut ja aidat portteineen nyt kuin silloinkin. 

Reittini alkupäässä, mäessä, ihastuin kauniiseen kuistiin. Kuvasin sen, seuraava kuisti oli vieläkin kauniimpi.  Lyhyellä matkalla kuisteja tallentui kaikkiaan kaksitoista, joista tänne talletin kymmenen.

Miten muuttumatonta on kaikki, aivan ennallaan. Muistan kuinka pysähdyin usein viimeisen kuvan taloa ihastelemaan. Se on edelleen yhtä kaunis ja samanlainen.  Ajaton tyyli kestää vuosikymmeniä.