Joulukranssit ja paperitähdet

Etsin piirongin laatikosta eli joulukoristelaatikosta muutaman kranssin esille. Aion uudistaa kransseja  huomenna askartelukerhossamme. Lisään mukaan tähtiä, käpyjä ja jotain muutakin. Katsotaan, mitä kokoonkutsuja on kerännyt askartelupöytään.
Huomenna kymmeneltä on tarkoitus aloittaa ja aikaa on kokonainen päivä.  Olkikranssi on aika iso ja vanha,
enimmäkseen se on ollut tuollaisena riippumassa, mutta on siinä ollut koristeitakin.
Olkikranssi on myös etualalla oleva ja sitä en ole osannut sijoittaa oikein mihinkään. Nyt uudistan sitä lisäämällä siihen jotakin. Se selviää huomenna. Ruskean kranssin punoin ehkä kymmenen vuotta sitten Turun pihamme klematiksen varsista. Tuota kranssia ei voi heittää pois, siihen liittyy itsekasvattamani  klematiksen ja silloisen pihan  muistoja. Ehkä liitän kranssiin tähtiä ja käpyjä.

Ostin muovipäällysteistä ruskeaa rautalankaa. Sitä tarvitsen kranssitöihini. Harmaata ohutta pahvia olen varannut myös,siitä leikataan tähdet.

Tämä tähtisykerö on tarkoitus selvittää ja viime vuotiseen tapaan kiinnitän tähtiketjut keittiön ikkunaan.
Huomenna on mukava päivä askartelun ja pikkujoulun merkeissä.
Mukavaa pikkujoulua kaikille.

Kultaiset muistot

Muistan lapsuuden joulujen tuoksut,

 pullan, kakkujen, pipareiden,  

kinkun, lanttulaatikon,omenoiden, 

kynttilöiden, kuusen, saunan ja lahjapakettien. 

Muistan kuusen jokaisen koristeen 

hopealangat, lippuketjut, tontut, tekokarkit,

kimaltavan latvatähden, paperienkelit,

kuusessa palavat aidot kynttilät.

Muistan joulupukkien kellojen kilinän,

kolkutukset, olkivyöt, pahvinaamarit,

risuniput,  isot lahjasäkit, muhkuraiset kepit,

pehmeät paketit, rusinat, piparit.

Muistan tumman taivaan, tähtituikkeen

kimaltavan narskuvan pakkaslumen,

valaistun joulukirkon, enkeli taivaan.

Ja joulukuusen viimeisen päivän.

 

************************

Valokuvatorstai-Runotorstai  305. haaste =  Kultaiset vuodet

 

Herkullista

 Marjat

 Luumut

 Salaatti

 Valkohomejuusto

Omenat

MakroTex 123. haaste = Herkullinen

Tähkäpää, hopeakuusi ja mänty

Juuri äsken piipahti 5-vuotias lapsenlapseni veljensä kanssa meillä. Tyttärellä on vaaleat, kiharat  prinsessan hiukset. Hiukset alkoivat kasvaa vasta kahden vuoden iässä. Ja kyllä niitä hiuksia odotettiin. Tytön äiti jo epäili, ettei hiuksia tule ollenkaan. Kun ne alkoivat kasvaa, huomattiin, että tytölle tulee kiharat prinsessan hiukset. Nyt kiharat ulottuvat jo puoliselkään.
Jossain vaiheessa tämä prinsessa katseli vanhaa kuvaansa, jossa hänellä oli päässään vain rusetti eikä hiuksia. Hän tuijotti pitkään kuvaa ja kysyi. Missä minun tukka on ? Kerroin, että se ei ollut ehtinyt vielä  kasvaa kuvanottohetkellä.  Asiaa ihmeteltiin kovasti.

 Tänään kysyin. Leikataanko jo hiuksia vähän lyhyemmiksi ?  Ei niitä saa leikata. Haluan niin pitkät kuin Tähkäpäällä on.  Mutta Tähkäpään hiuksethan ovat 30 metriä pitkät, niiden kanssa on hankala olla ja peseminenkin on vaikeaa.  Ei haittaa, oli vastaus.

 Hopeakuusi  puistossa.

Samasta puistosta myös tämä mänty.

Nyt odotellaan lunta puiden oksille.

Joulumyyjäisten satoa

Joulumyyjäiset ovat alkaneet. Kävin sunnuntaina yhdessä monista, Kankurin Kamarin joulumyyjäisissä.
Tarjontaa ja myyjiä oli runsaasti. Kierroksen jälkeen löysin itseni ostamassa paperinaruvyyhtejä ja punaista huovutettavaa villaa.
Kutominen on taas alkanut. Paperinarusta on kehkeytynyt jo lupaava alku. Kudon ruokapöydälle kaitaliinan.
Ellei siitä tule kaitaliinaa, tulee sohvatyyny. Ellei tule sohvatyynyäkään, tulee iltalaukku. Saa nyt nähdä mikä on lopputulos. Paperinarusta   (meinasin kirjoittaa paperinaurusta) oli tehty aika kivoja iltalaukkuja. Ehkä se on liian vaativa taidoilleni. Kudotutan iltalaukun kangaspuissa vanhoista videonauhoista, niitä minulla on kassillinen.
Huovutan punaisesta villasta joulupalloja, jotka koristelen valkoisella villalangalla. Niitäkin oli askarreltu myyjäisiin. En ole kitsas, kun en ostanut jo valmiita tuotteita. Minusta on vain kiva tehdä itse, jotenkin  se on niin rentouttavaa.
Muuten kaitaliinaa kudotaan yksinkertaisesti vain aina oikein (ei nurin). Kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan.
Ostin vielä valmiit miesten villasukat pukinkonttiin, vaikka meillä on päätetty, että lahjoja ei osteta toisillemme.
Nyt on kiireistä aikaa, kaikesta huolimatta on aina aikaa tehdä itse. Kokeilkaa tekin.   

Muistoja

 

 Kesän muistoja jopa vuosien takaa. Niistä on kollaasit tehty.

*

Värikollaasit  154. haaste =

Ohutta lunta

Eilen oli kaunis valkoinen huurre laskeutunut kaikkialle. Lenkilläni maisemat olivat kuin postikortista.
Kun kuvasin näitä ruusunmarjoja, tuli luokseni pieni tyttö, n 4 -vuotias. Hän kertoi, että kirkon pihassa on pensaissa valkoisia marjoja, mutta niitä ei saa syödä. Siellä on myös mustia ja punaisia marjoja eikä niitäkään saa syödä. Kerroin, että nämä ovat ruusunmarjoja joita voisi syödä soseeksi keitettynä, jos ne kasvaisivat jossain muualla kuin täällä puistossa. Sanoin hänelle, että kirkkopihassa on lumimarjoja ja happomarjoja. Niitä ei saa ollenkaan syödä. Happomarjan kohdalla huomasin, että pikkutytölle nousi hämmästynyt ilme kasvoille. Arvasin, että happo sana toi hänelle mieleen jotain pahanmakuista.

                                                     

Eilen aamulla huomasin, että kaupungin joulukuusi oli mies- ja nosturivoimin saatu pystyyn. Tästä alkavat joulunajanodotus myyjäisineen, joulutori avataan viimevuotiseen tapaan ja joulukonsertit alkavat.

Äsken kuvasin joulukuusen, jossa loistavat jo kynttilät. 

Anna meille kuu

Naapuri Mars täynnä elämää,

tulivuorien kaasukehää,

punertavaa hiekkamassaa, jäätynyttä vettä,

kylmää, kuivaa ja  luulen että, 

joenuomat  halkovat lailla kohisevan tuulen

läpi aavikon hiekkadyynien,

napalakkien, kaasupilven 

kohti taivaanrantaa.

  Mars, katso omaa, maankaltaista elämää

ja anna meille toinen kuu,

sinulle jää kaikki muu.

*********

Valokuvatorstai - Runotorstai 304. haaste =

Minkälaisen valokuvan sinä lähettäisit Mars-planeetalle?
Minkälaisen runon sinä lähettäisit mars planeetalle?

Valoa ja varjoa

Tänään auringonvalo säteili valoa ja samalla loi pimeät varjot olohuoneeseen. Ihmettelin pullon keltaista varjoa seinällä. Pullonväri siirtyi varjoon. 

 Valoa ja varjoa valaisimessa.

Valoa ja pimeän kohinaa.

****************

MakroTex  122. haaste = Valo/Pimeys

Jouluista jo

 

 

 

Katselin olohuonetta ja suunnittelin, mitä jouluista sinne vielä on tulossa.
Raidan oksille olen ripustanut kaksi olkienkeliä ja harmaita tähtiä, jotka hetken mielijohteesta kasasin kolmioista.
Tärkätyt pitsiliinat ovat olleet vakiotavarana jo viisi vuotta ikkunassa, kesälläkin. Silloin en edes tule ajatelleeksi, että ne on alunperin ripustettu vain joulua varten.
Himmelin askartelin tähän olohuoneeseen ensimmäiseksi jouluksi kaksi vuotta sitten. Sitäkään en ole raaskinut ottaa kesäajaksi pois. Olen niin tottunut siihen, että en edes huomaa sitä kesäaikana.
Kävin poimimassa kaisloja merenrannalta maljakkoon. Nekin näyttävät jouluisilta. 
Joulunodotus on virallisesti alkanut.

Joulukuusia ja kransseja

 

 

 

Nyt on aika askarella joulun iloksi. Etsin Pinterestin sivuilta joulukuusia, sillä askartelen kuuset joista ei havuja varise. Tänä jouluna emme nouda kuusta kotiin. Meillä  isot oksat maljakossa ovat nyt kuusina. Olen lisännyt oksille jo muutaman harmaan paperitähden. 
Askartelen vielä pöytäkoristeiksi pieniä kuusia, esimerkiksi jotain ylläolevista. Rautalangasta olisi kiva vääntää niitä.

Keittiön ikkunaan ajattelin pyörittää kranssin. Käpyjä ja mustikanvarpuja, ne sopisivat hyvin.
Alimmainen näyttää aika helpolta. Saapa nähdä mitä askartelukerhomme sunnuntaina saa aikaiseksi.

Kesän muistot

 On mukava myrskyn jälkeen muistella kesää

 Nyt odotetaan lunta ja joulua.

Värikollaasit 153. haaste =

Puupintojen huolto

Kalusteiden puupintojen öljyäminen oli ohjelmassani tällä viikolla. Ostin luonnonmukaista unikkoöljyä tähän tarkoitukseen. Tässä öljyssä ei ole mitään ns keinotekoisia ainesosia, vaan se on täysin luonnontuote. Unikkoöljy sopii myös pintoihin, joilla käsitellään ruoka-aineita, kuten puiset leikkuulaudat, puualustat ja puiset keittiötasot. Minulla on keittiössä vain yksi tamminen leikkuulauta ja muutamia puisia käyttöesineitä.
Keittiötasot ovat valkoista kivimassaa.
Kalusteissa löytyy öljyämistä. Hallissa on vanha perintöpiironki. Se lienee koivua, koska on aikoinaan  1800-luvun lopulla Keski-Pohjanmaalla käsintehty. Täällä ei kasva jalopuita, ei ainakaan reilu sata vuotta sitten. 
Koivupinnat on alunperin petsattu tummaksi ja petsi on vedetty hieman ootraustekniikkaa käyttäen. Se näkyy pintojen laikkuisuutena, kuten tarkoitus on ollutkin.  Piirongin taso on vedetty petsillä suoraviivaisesti.
Olen varonut käsittelemästä piironkia mitenkään, kuluneisuus ja ajan patina näkyvät selvästi jokapuolella.
Nyt ensimmäistä kertaa käsittelin piirongin unikkoöljyllä. Vedin öljyn pehmeällä rievulla kaikkiin pintoihin.
Piirongin sivut imaisivat öljyn hyvin sisäänsä ja öljy kuivui aika nopeasti. Taso sen sijaan kesti kuivua vuorokauden ja pyyhin vielä sen kuivalla rievulla, että märkää öljyä ei jäänyt pintaan.
Piirongin päällä on vanhoja esineitä. Tällä hetkellä olen kerännyt vanhat palkintolusikat maljakkoon. Mietin vielä niiden sijoittamista kollaasiksi. Juthbackan kirppismarkkinoilta ostin 1930-luvulta olevan Svensk Tennin tinaa olevan kynttiläjalan.  Pari vanhaa taulua löytyy myös Einar Kohlmanin maalaus ja Veikko Vionojan grafiikkaa.  Muut taulut ovat 2000-luvun modernia abstrakteja maalauksia. 
Kaunis pitsiliina on äitini virkkaama. Se herättää paljon muistoja ja nostaa tunteet pintaan.

Olohuoneessa oli myös öljyttävää. Sohvapöytä on massiivista öljyttyä tammea. Tätä pöytää olen öljynnyt muutamia kertoja kymmenen vuoden aikana. Pöytä on hankittu Turun vuosiemme aikana. Se on Nolla Nollan Mikko-nimisen puusepän tekemä.  Öljysin pöydän kauttaaltaan ja se imaisi öljyn hyvin sisäänsä, kuivui tunnissa. 

Vessassa on tammikehyksinen peili, myöskin Turun vuosien aikana puusepällä teetetty mittojen mukaan. Nyt se sopii tähän kotiin. Peilejä on kaksi, toinen kiinnitetään kylpyhuoneeseen. Peilien kehykset oli jo aika öljytä,
nyt ne ovat kuin uusia.
Peilien seuraksi löytyvät vielä turkulaisen puusepän tekemät kaapit, toinen niistä, h120xw50, kiinnitetään vessan seinään. Toisen, 50x50, paikka on vielä hakusessa, eiköhän sekin jostain löydy. Kaapitkin on nyt öljyllä huollettu. 
Massiivipuiset,  käsintehdyt kalusteet kestävät  ajansaatossa monien sukupolvien ajan, kun niistä pidetään huolta. Ne ovat hyviä esimerkkejä ekologisista, kestävistä ja lopulta edullisista tuotteista.
Olohuoneen sohviini tilasin jokin aika sitten uudet valkoiset päälliset, sohvat ovat jo 10-vuotiaita ja ovat edelleen kuin uudet.