Viimeinen huhtikuuta

Pensas- ja köynöskrassit sulassa sovussa terassilla. Köynnöskrassi lamoaa alas ja pensaskrassi kasvaa nimensä mukaan pensasmaisesti.. Viljelty luonnonmukaisesti Juholan Puutarhassa Mustiossa, lukee nimikyltissä. Varmistin vielä myyjältä, että krassi on syötävää. Ruusupapua ostin myös samalta kasvattajalta ja syötävää sekin..

Kuten kuvasta näkyy aurinkoa riittää tänään ja lämpöä on 13,5-astetta. Tästä kasvu lähtee sekä ruukusta että ulkona.

,

Preeriaruusut päättivät kukkia vielä tämänkin viikonlopun ajan. Kestäviä ovat olleet., viikko jo kukittu.

Iloista ja aurinkoista Vappua ja viikonvaihdetta kaikille.

On kevät

Katulamppujen valokiilat värisevät veden pinnassa

Mahla kohisee

Tuulenvire kulkee oksistossa

Multa tuoksuu kostealta

Linnut ovat jo unessa 

Aamun valo herättää uuden päivän

Mustarastaat konsertoivat 

Kaste kimaltaa ruohikossa

Lokit kaartelevat veden yllä

Lehtisilmut avautumassa

Omenapuiden kukkapilvi varistaa ensimmäiset terälehdet

Hiekkatie rapisee jalan alla

Tuomi tuoksuu

Taivas on korkeammalla

Satakielen unohtumaton laulu yössä

*******

Valokuvatorstai-Runotorstai 165. haaste - Kevät

Rannoilla on pian tungosta

Vappu on jo ovella ja rannoilla on pian tungosta. Ei hätää, olen katsastanut penkkitilanteen ja hyvältä näyttää. Kaikki ovat vielä vapaana. Saakohan näihin tehdä varauksia. Keskustasta kun kuljetaan kohti kesää eli vihreämpää, ensimmäinen penkki odottaa istujaansa Tuomiokirkkosillan kupeessa Lönnrotin puistossa. Aalloiksi muotoilulla penkillä on mukava istua ja nauttia jäätelöstä, jota saa metrin päässä olevasta kioskista.
Kun kuljetaan alas Aurajoen rantaan kohti vettä ja vehreyttä niin eteen osuvat klassiset, kaarevaksi pyöristetyillä selkänojilla varustetut vanhanajan puistopenkit. Näissä on mukava istua ja ihailla Aurajoen linnustoa, naurulokkeja ja sorsia sekä kunnella puiden oksistoista kantautuvaa lintujen liverrystä. Ken taitaa voi ottaa osaa laulukuoroon.
Hupsista, nyt eteen putkahtaa "suomisoffan" ruskea nahkasohva. Ehyt näyttää olevan. Jotkut ovat kantaneet oman sohvansa rannalle. Kaunistushan sohva ei ole rantamaisemassa. Olisiko joku halunnut jo ajoissa varmistaa omat istuinpaikat.
Rantaviertä eteenpäin mentäessä tullaan puusta rakennetulle kävelytielle, jonka puinen kaide turvaa kulkijaa joutumasta veden varaan. Ennen tätä kävelytien osiota penkit ovat muuttuneet kantikkaiksi tummanvihreiksi. Niihin ovat spreijaajat iskeneet puumerkkejään. Sotkettuja penkkejä on jonkin verran saatu puhdistettua, mutta maali lienee paras keino saada penkit jälleen siisteiksi.
Lähempänä Tuomaansiltaa penkkien tyyli muuttuu askeettiseksi. Penkit ovat penkkejä ilman selkänojaa. Paksuista lankuista rakennetut penkit sulautuvat maastoon hyvin. Valitettavasti nämäkin ovat töhrittyjä. Ruskea peittävä puunsuoja on ainoa keino saada penkit siisteiksi.

Kevät etenee kohisten, jos aurinkoa riittää niin Vappuna on puissakin jo vihreää. Istahdetaan penkeille ja nautitaan keväästä.

Taidetta jokivarressa

Huomasin jokin aika sitten, että Aurajokivarren valaisimiin, roskapönttöihin ja portaiden laudoituksiin on kiinnitetty katutaidetta. Vai miksi näitä voisi kutsua. Graffitit ovat putsattu osittain eikä uusia ole ilmaantunut.
Hedelmäkuvia on useita. Kuvassa puutomaatti eli tamarillo. Tekijä tuntematon.

Tämän roskiksen kyljessä komeilee persikka. Sama tuntematon tekijä on kaikissa hedelmäteoksissa.

Roskapöntössä on jäljellä vielä spreijaajan kädenjälkiä, mutta niin vain päärynäteos on saanut sijaa tähänkin.

Omenakuvaa on yritetty jo jyystää irti onnistumatta.

Puiston matalien mustien valaisimien pallopäähän on ilmestynyt myös mustavalkoista  "taidetta". Jos tunnistaisin tämän salakielen, kertoisin mitä  tässä viestitetään. Jos joku tietää kertokoon kommenteissa siitä.

Onko roskisrotta myöhässä  tai myöhästymässä ?
Jos kuvat olisi kiinnitetty harkitummin, tämä idea olisi hauska. Mielestäni jokirannan puut, kukat ja muut kasvit saisi  piirtää näköisteoksiksi ja kiinnittää jokirannalle tauluiksi. Vilkkaalla kävelyreitillä ympäristön kasvullisuus kiinnostaa minua ja luulisin että myös monta muutakin.   

Tänään sinistä ja vihreää

Tänään on aika kulunut rattoisasti terassilla. Poistin perunanarsissit orvokkilaatikoista ja kuvasin orvokit kollasiin. Pitää hakea vielä orvokkitäydennystä laatikoiden tyhjiin aukkoihin.
Ostin eilen Plantagenista yrttejä. Terassilla tein suursiivouksen, pesin kaikki ikkunat ja lattiat, ripsuin seinät  ja istutin yrtit sekä kymmenen valkoista petuniaa. Osa yrteistä, rosmariini ja timjami, pääsivät kollaasiin.  Pistäydyin pihalla ja kuvasin sinisiä lumikelloja ja hyvin alkuun lähteneen akileijan.

******

Lisää sinistä ja vihreää Inkivääriltä 

Kurkistus kaiteen yli

 veden peilipintaan

kurkistus puun

heijastuu

kaiteen takaa

kuva katsojan

kiviin katoaa

******

Mustaa ja valkoista 20. haaste - Kurkistus

Maili preerialla

Preeriaruusu, customa grandiforumien suvusta, 

on kotoisin mailien maasta eli USAsta. 

Texasin preerioilla ruusu kasvaa vapaana.

Kauneutta ruusussa riittää vaan ei piikkejä.

Koska minulla ei ole lentokonetta,

en voi kuvata 1,60934 kilometriä pitkää mailia.

Nämä ruusut vievät ajatukset mailien maahan,

jossa  maileja riittää etelästä pohjoiseen, idästä länteen.

*****

 YyKaaKooNee- Numerokuvat 20. haaste - "maili"

Naurulokit keskustelevat

Äänekäs naurunräkätys kiirii pitkin joenuomaa. Naurulokit ovat saapuneet muuttoreissultaan. Komeaa ja sulavaa lentelyä ja syöksyjä saaliin kimppuun on mukava katsella. Muutama lokkipariskunta on pysähtynyt rannan kivetykselle juttelemaan. Sattumalta osuin paikalle ja jäin salaa kuuntelemaan naurulokkien keskustelua.

 - Moi, mietin tässä mihin päin lähtisin.
- Sama täällä. Aamiaisen jälkeen vain niin ramasee. Saalistin joesta maittavan kala-aterian ja nappasin vielä muutaman hyttysen kaislikosta.
- Oletko kuullut, meitä on moitittu Helsingissä. Olemme kuulemma Kauppatorilla saalistaneet ruokaa röyhkeästi jopa ihmisten käsistä ja kytänneet ruokaa, kun ihmiset jättävät tähteitä mihin sattuu. Tietysti olemme korjanneet tähteet suihimme.
- Kuulin siitä. Serkkumme harmaalokit päivystävät siellä enimmäkseen. Teemme kyllä aivan oikein. Meillä ei ole terveys- eikä paino-ongelmia  toisin kuin ihmisillä. Ihmiset syövät huvikseen kaikenmaailman roskaruokaa lihapiirakoita, rasvapossuja, jäätelöä, vaikka aivan selvästi terveys ei sitä sallisi. Monilla on rasittavaa ylipainoakin.
- Hei haloo, yritämme vain opettaa heitä oikeille ruokatottumuksille. On oikein ottaa terveydelle haitallinen roskaruoka pois. Ymmärtäisivät sen nyt.

- On meitä syytetty siitäkin, että pruikkaamme tahallamme ihmisten niskaan jätöksiä. Ei pidä paikkaansa. Pitää opetella väistämään.
- Hei haloo, eivät ihmisetkään päin toista kävele, vaan antavat tilaa. Täytyy huomioida kanssaeläjätkin muutkin kuin vain ihmiset.

- Väittävät vielä, että olemme kaatopaikoilla maanvaiva. Ei se niin ole. Ihmiset ostavat itse liikaa ruokaa. Ja sitten sitä kuskataan kaatopaikoille. Haitallisia metaanikaasujahan  niistä tulee. Uskoisivat jo. Teemme arvokasta työtä. Nappaamme sieltä ruokaa pois kaasuja muodostamasta.  Vaikka meitä paljon onkin ei suinkaan tarpeeksi asti  kaikkea ruokajätettä syömään.
- Hei haloo, ostaisivat ruokaa senverran jonka jaksavat syödä. Olisivat viitseliäitä ja kompostoisivat tähteet mullaksi eikä kaatopaikkojen rasituksesksi ilmakehää pilaamaan.

- Oletko kuullut, että Teerijärvellä meistä on ollut erityistä haittaa. Kuulemma meluhaittaa. Olemme nauraneet liikaa. Kuinka hiljaista luonnossa pitää olla, jos naurukin rasittaa. Rasittaakohan se linnunlaulukin.
- Hei haloo, pysähdymme sinne kauniille järvelle. Etenkin kun ruokaa on yllinkyllin turkistarhojen liepeillä saatavilla. Oikeastaan puhdistamme ympäristöä haisevasta kalamuussista.

- Mulle kävi hyvä tuuri. Kiertelin tuolla Halisten omakotialueella. Äkkäsin korkealta kilometrien päästä, että sen valkoisen rapatun talon nurmikolla oli perkattu kaloja ja perkuujätteet olivat vielä maassa. Muutamassa sekunnissa syöksyin kaverin kanssa ja napattiin jätteet suihimme. Olisit nähnyt emännän ilmeen, kun se ihmetellen etsi perkuujätteitä.
- Hei haloo, me siistimme paikkoja eikä jätetä ruokaa mätänemään.

 - Nyt on lähdettävä. Tulihan tässä taas paranneltua maailmaa. Heippa vaan.
- Minä jään hetkeksi uiskentelemaan  ja ihailemaan kevätmaisemia.

Mä olin ihan että haloo. Näin viisas voi naurulokki olla.

*********

Pakinaperjantai 178.haaste- Mä olin ihan että haloo

Simanlaskijalle

Astiaan - sokeria, fariinisokeria, sitruunaa

päälle kiehuvaa vettä ja jäähtymään.

Sekaan hiiva ja kuplimaan.

Pullot odottavat vuoroaan -

vielä vuorokausi.

Rusinat ja ripaus sokeria.

Pullotus ja odotus.

Rusinat jo kelluvat pulleina pinnassa.

On aika laskea laseihin

kuohuva, kihisevä, kupliva sima.

Juhlat alkaa,

nauru raikaa, kaikuu laulu.

On kevät. 

*****

Valokuvatorstai-Runotorstai 164. haaste

kuva pulloista

Tapahtuiko tänään mitään ?

Joskus, kun päivä kääntyy iltaa kohti ja istahtaa olohuoneen sohvalle, tulee mietttineeksi tapahtuiko tänä päivänä mitään. Tänään minulle tuli juuri tällainen tunne. Tietysti heräsin aamulla, söin aamiaisen. Olin työpaikalla vain lyhyen aikaa. Sielläkään ei sattunut mainittavaa. Kävin lähikaupassa. Luin lehtihyllystä iltapäivälehtien otsikoita jonottaessani kassalle. Miljonääri kärsii ryöstöyrityksen  takia paniikkihäiriöistä ja saa itkukohtauksia. Tuhkaa ja lentokieltoja..

Elintarvikealanlakko on meneillään. Ruokakauppojen hyllyt tyhjenevät.  Meillä ei ole hätää, kaapeissani on ruokaa parin viikon ajaksi. Kaksi soijarouhepussiakin löytyy. Tänään valmistin päivälliseksi kesäkurpitsa-soijarouhelaatikkoa. Olipas se hyvää, ruuasta enemmän Kotona-blogissani. Leivoin sämpylöitä, kaapissa on hiivaleipäjauhoja ja luomusämpyläjauhoja. Ei jäädä ilman leipääkään.

Kävin kävelylenkillä. Raikasta happea on saatava. Haluan hyvät ja kauniit unet, siihen auttaa happirikas kävelylenkki, näin ainakin uskon. Iltaa kohti sää kylmenee ja pilvistyy. Taivas näyttää tuhkanharmaalta. Ei kai islantilainen tuhka värjää meidän sinitaivastamme. Tunnen sääliä ja myötätuntoa islantilaisia kohtaan. Ensin taloudellinen katastrofi pankkien romahdusten myötä ja nyt tulivuorenpurkaukset, tuhkaa ja tulvaa.
Jalavissa on jo isot pulleat punertavat silmut. Ne näkyvät paremmin ylemmässä kuvassa. Tämän kuvan vanha jalava komeilee myös silmuillaan.

 Haluan ehdottomasti näyttää teille omenapuuni patinoituneet viimevuotiset omenat. Niissä on kauniit sävyt ja omenannahka on vanhentunut kauniisti rypistyen. Kunpa ne eivät putoaisi puusta, säilyisivät muistona mahdollisimman pitkään. Olisiko niillä mahdollisuuksia  Ennätysten kirjaan.  Kuten huomaatte punertavat ja pulleat silmut ovat putkahtaneet esille. Luulisin, että siellä uinuvat toukokuiset kukat.
Huomenna tapahtuu varmasti paljon enemmän  Tapahtumarikasta torstaita  meille kaikille.

Eräs kävelyretki

Kävelyreitin oikealla puolella kulkevat junat eli siellä kolkkaa rautatie. Vasemmalla puolella lauta-aidan takana on puutaloalue, pääasiassa omakotitaloja. Samalla alueella omakotitalojen reunamilla  on uudehkoja pienkerrostaloja. Lauta-aidan tarkoituksena on peittää junaratanäkymä.

Tässä ankeassa ympäristössä levittäytyi eteeni värikäs maalaus. Luvattomasti maalattu teos on hieno. Se piristää ympäristöä ja ankeaa rataviertä kulkevia. Kyseessä on graffiti-maalaus, joka on toteutettu spraymaaleilla. Tämä on kai graffitien alalajeista piissi. 

Samassa aidassa maalaus jatkuu vain värit ovat vaihtuneet.Graffitit likaavat ja pilaavat kaupunkimaisemia.  Joskus käy näin, että paikkavalinta on onnistunut. Maalaukset sopivat ympäristöönsä ja kaunistavat sitä.

A

Aidan takaa käännyn puutaloalueelle. Edessäni on huikaiseva limenvihreä talo. Koko talorivistö on pastelliväreissään hieno. Kermankeltaista, hentoa lohenpunaista, limenvihreää ja voikukankeltaista.

Kun käännyn seuraavalle kadulle edessä on talorivistö, väritys tutun turvallista ja tyypillistä harmoniaa.
Kun olin kulkenut kuvanoton jälkeen muutaman askeleen, syöksyi erään talon pihalta kadulle äänekkäästi karjuva mies kassi kädessä pitkiä askelia harppoen. Mies karjui itselleen, sanoista en saanut selvää, mutta ääni kajahteli koko korttelin verran. Säikähdin ja jatkoin kiireesti matkaa. En uskaltanut katsoa taakseni ennenkuin turvallisen matkan päästä. Sen huomasin, että hän ei karjunut minulle. Oli pelottavaa. Mies kääntyi äkkiä kadun päästä takaisin karjahdellen. Livahdin nopeasti kulman taakse toiselle kadulle. Siellä lapsiryhmä leikki pihalla iloisesti nauraen. Iloiset lastenäänet muuttivat hetkessä oloni turvalliseksi. 

Punnaista ja vihreää

Kollaasi muodostuu kolmesta eri kollaasista.

Tämän kevään vihreät ovat keskellä.

Viime syksyn omenat ylimpänä.

Kasvihuonetomaatit alinna.

*****

Lisää puna-vihreää Inkiväärillä

Kevät on alkujen aikaa

 Aurinko aukaisee vedet, silmut, kasvun.

Räväyttää koko vihreän voiman

Synnyttää uuden kevään.

Alku, se on nyt.

******

Mustaa ja valkoista 19. haaste - Alku 

Lenkki tavarataloon

Puhelin piipitti lauantaiaamuna jo ennen seitsemää. Normaalisti Liisa olisi nukkunut ja loikoillut ainakin yhdeksään. Nyt on erilainen päivä. Liisa on ympyröinyt Kartellin Componobilit Stockmanin Hullut päivät- keltaiseen luetteloon lauantain kohdalle. Hän ostaa niitä kaksi. Näistä on haaveiltu jo pitkään. Aikaisempien kokemuksien perusteella hän haluaa olla paikalla jo kello kahdeksan ja varmistaa että saa haluamansa.

Liisa hurauttaa  autolla 50 kilometrin matkan ja on jonottamassa tavaratalon oven takana jo varttia vaille kahdeksan. Niin ovat myös kymmenet muutkin. Hän ei päässyt aivan jonon etupäähän. Jonottaessaan Liisa kehittelee hyvän strategian. Kun ovet avataan, hän ryntäisi juosten ja tönien muiden ohi kohti liukuportaita.

Ovet avattiin. Syntyi valtava ryysis, kaikki tönivät, juoksivat ja huohottivat. Startti muistutti maratonlenkin lähtöä. Kaikki yhtä aikaa muista välittämättä. Liisa näkee liukuportaat. Ne ovat tupaten täynnä. Hän yrittää kaikin voimin etuilla, mutta joukko on tiivis ja peräänantamaton. Kun hän on vihdoin Compojen luona kello on muutaman minuutin yli kahdeksan. Peli on jo pelattu. Kaikki on myyty tai varattu.

Ihmisjoukko puolittain makaa varaamiensa tavaroiden päällä. Jotkut ovat varanneet neljäkin kappaletta, joten kädet eivät riitä, tavarat peitetään kumartuen niiden päälle. Nämä ovat minun, en luovu näistä - viestitys on ilman sanoja täysin selvää.

Liisa huomaa yhden näytteeksi asetetun Compon olevan vielä vapaana. Nyt on sekunnin murto-osista kysymys. Hän kurottautuu Compoa kohti ja saa siitä otteen. Onnistumisen synnyttämä huokaus kirpoaa suusta. Kunnes iäkäs rouva puuttuu peliin. Kuulkaas nyt, tämä Compo on minun. Varasin sen myyjältä, joka antoi minulle luvan tämän esilläolevan kappaleen ostamiseen. Liisa antaa periksi. Nöyränä hän irrottaa otteensa haaveidensa kohteesta.

Kotiin ei ole enää kiirettä. Lenkki on tehty, kotiin palataan tyhjin käsin. Matkalla on aikaa miettiä. Liisan mieleen nousee buddhalainen lohduttava viisaus.

Synnyimme kuollaksemme

Kohtaamme  ihmisiä jättääksemme heidät

Omistamme tavaroita luopuaksemme niistä

  **********

Pakinaperjantai 177. haaste - Pitkä juoksulenkki 

Kuva: Componobili design Anna Castelli-Ferrieri lähemmät tiedot Kartell

Puhelinnumeron kaksi viimeistä

Tästä kuvasta löytyvät haetut numerot. Mutta selvennän vielä parilla kuvalla, joissa numerolla on merkitystä vain haasteeseen. Teksti puhuttelee ja merkitsee paljon enemmän.

Ensimmäinen haettu numero

Toinen numero. 

*****

YyKaaKooNee-Numerokuvat 19. haaste =

Puhelinnumerosi 2 viimeistä numeroa 

PS Klikkaa kuvat isommiksi

Tuoksuvat perunanarsissit

Nämä perunanarsissit tuoksuvat terassilla, ovat tuoksuneet jo kolme viikkoa. Viileä terassi pidentää kukinta-aikaa. Istutin ne upottamalla ruukut multatilaan. Arno Kasvi muistaakseni neuvoi kyllä ottamaan ruukusta pois. Olin kai hieman mukavuudenhaluinen ja ratkaisin asian näin. Aion kyllä kukinnan jälkeen siirtää sipulit kukkamaahan. 

Orvokit ovat edenneet myös mukavasti narsissien välissä. Unohdin jo kastella niitä jossain välissä, mutta virkistyivät taas kun annoin vettä. Terassilla on vasta pari kertaa juotu kahvit, virallisesti se on edelleen talviteloilla. Kevätsiivous on tekemättä. Ensi viikolla on tulossa aurinkosuojamies käymään. Mikäkö se on. Aiomme voimakkaan auringonpaahteen takia ottaa varjoa terassille kaihtimilla. Otamme myös aurinkoa, mutta on hallittua oleskella paahtavassa kesässä  välillä varjossakin. Aurinkohan paistaa ensi kesänäkin tuhkapilvistä huolimatta.

Tämänhetkinen tilanne kukkapenkistä. Krookukset kukkivat, tulppaanit ovat nousseet jo aika pitkälle. Taaempana pilkottavat iirikset, joita syksyllä vähän karsin. Nyt käyn kukkapenkin kimppuun ja siirtelen punahatut ja ruusut sijaansa kauemmaksi. Tai ei sitä vielä tiedä missä päin ne lopulta ovat.

Hyppy

Sydän tykyttää

Kädet  hikoavat 

Pyörryttää

Rajaton vapaus huimaa,

 turvattomaksi vangitsee

Hyppy turvaan, 

putoat kuin kivi 

Olet syntynyt

Päättyy vapaus

Sydän tykyttää 

Kädet hikoavat  

Huimaa 

Hyppy tuntemattomaan,

turvaan

*********

Valokuvatorstai-Runotorstai 163. haaste - Hyppy

Sillalla

Turussa riittää siltoja, niitä on yhteensä seitsemän. Aurajoen pääsee ylittämään, vaikka yksi silta on notkollaan ja poissa käytöstä. Myllysillan sataman puoleisella sivulla on Martinsilta, joka nyt korvaa Myllysiltaa. Turun kaupunginteatterin kupeesta Aurajoen voi ylittää kävellen tai kevyellä kulkuneuvolla Teatterisiltaa pitkin.  Sillalle voi pysähtyä ihailemaan jokea ja kaupunkia. Keskellä kaareutuvaa siltaa, sen molemmin puolin,ovat ulokkeet istuinpenkkeineen. Tähän aikaan keväästä silta on koristeltu keltaisilla narsissi-istutuksilla.

 

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä silta oli keväinen kuvauspaikka ja leväyhdyspenkit kovassa käytössä. 

                                    

Teatterisilta on valmistunut 1997. Nyt siltaa kaunistavat narsissit myöhemmin kevään lopulla kukat vaihtuvat. Viime kesänä kaiteen kukkalaatikoissa kukkivat orvokit. 

                                   

Taaempana kuvassa vasemmalla pilkistää Samppalinnan mäki vai olisiko se pieni vuori. Sen sisäänhän on kaivettu luola, jonka suulla on ympäristötaideteos Network/Hämähäkinverkko, Outi Sarjaskoski 1995.

Luolaan on sijoitettu Läänin, Tiehallinnon ja Turun kaupungin johtokeskukset.

Pasta bolognese - historiallisia kaivauksia

Uuna antoi mieluisan haasteen, etsi kuudes bloggauksesi. Sateisena heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2007 aloitin tämän blogini. Pitkään lähes vuoden bloggasin myös ruoka-aiheita ja ruuanvalmistustani. Myös tämän kuudennen postaukseni kohdalla. Olin ollut aika ahkera, kun samaan postaukseen kirjoitin sekä ruokaretken ja ruokaohjeita peräti kaksi, Ruokamaailman että ikiomani. Tuossa ruokapaikassa, josta alempana kerron,  emme tosiaan ole sen koomin käyneet. Minua harmitti hieman, seitsemäs bloggaus olisi ollut mukava julkaista, mutta käykäähän lukemassa Sydän karrella heinäkuulta 2007. Katselin, että kukaan ei ollut kommentoinut  näitä bloggauksia. Alkuvaiheessa kommentit olivat harvinaista herkkua. Ajattelin monta kertaa, että lukeekohan näitä kukaan. Minulla ei ollut laskuria aivan alussa.

Hei kaikki lukijat, kaivakaa kuudes bloggauksenne esiin ja julkaiskaa se nyt uudelleen.  

Heinäkuun 12. päivä 2007 - Pasta bolognese 6. bloggaus

Kesäretkellämme päätimme nauttia talliravintolassa kesälounaan seisovasta pöydästä. Viiletimme kumpuilevan kesämaiseman läpi kohti ruokakeidasta. Paikka näytti golfkentän laidalla oikein sievältä. Mutta sisääntultaessa epäilin.
Paikka oli nuhjuinen, muistutti nuhraantuneine kalusteineen lähinnä työmaaruokalaa. Lounaspaketti seisovasta pöydästä, 12 euroa henkilö. Alkuruokana salaattia, savulohta, kasviskeitto, pääruoka pasta bolognese ja jälkiruoka suklaamousse, lopuksi kahvi. Juomina maito, piimä, kotikalja. Siis tyypillinen lounas kautta Suomen, hinta tosin vaihtelee 7-12 euron välillä. Tässä paikassa gurmeelounas hinnasta päätellen.

Ruokailumme alkoi jo huonosti. Odotimme kassalla henkilökuntaa tovin. Vihdoin eräs ruokailijoista vinkkasi, pitää soittaa kelloa. Teimme näin ja odotimme, vihdoin saimme maksaa ruuan sekä opastuksen talontavoille.

Salaattipöytä oli niukka ja kalsea, jäävuorisalaattia isoina kovina paloina, suuria tomaattilohkoja, mustia oliiveja, eiliset perunat marinoitu vesi/öljykastikkeella perunasalaatiksi. Savulohta piti olla, se oli loppunut.
Ihmettelen, miksei kovahkoa jäävuorisalaattia voisi tarjota karkeana raasteena. Mitä mustat oliivit tekivät tässä kokoonpanossa. Missä oli salaatinkastike vai oliko se vain osana vetistä perunasalaattia.
Veitsiä ei ollut, pyyntömme jälkeen odottelimme niitä tovin. Samoin odotimme kotikaljaa. Kun se tuotiin niin huomasin, että kokin peukalo lepäsi täydessä kaljakannussa. Emme huomauttaneet siitä, jottei synny marisevan asiakkaan mainetta, ehkä se oli puhdas peukalo.

Päätimme nauttia väliruokana kasviskeiton. Lautaset olivat loppuneet, pyysin niitä ja taas odoteltiin hetki. Tietysti lusikatkin olivat lopussa, odotusta taas. Keitto oli ihan hyvää, mutta haaleaa.

Jännityksellä odotimme pääruokaa, pasta bolognesea. Kierrepastaa ja jauhelihakastiketta, vain sitä, ei ketsuppia, ei juustoraastetta.
Savulohta oli ilmestynyt alkuruokapöytään, otimme sitä. Savulohi oli ihan kunnollista.
Kuten arvata saattaa, pasta oli lötköä, ylikypsää, jauhelihakastike ei veden ja jauhelihan lisäksi sisältänyt oikeastaan muuta kuin suolaa. Pakotin itseni syömään mauttoman lötkön annoksen. Ajattelin, kunhan pääsen kotiin teen jotain oikein hyvää.

Jälkiruokaa en enää edes ajatellut ottaa. Suklaamousse ei ole suosikkini. Kun maistoin kumppanin annoksesta, totesin, valmisjauheesta sekoitettu mousse. Eipä enää houkutellut kahvikaan.

Rahoillemme emme saaneet vastinetta. Lounaasta jäi epämiellyttävä muisto, ei koskaan enää tähän paikkaan. Ihmetellä täytyy, kuinka ammattilaisilta voi onnistua ruoka näin huonosti. Mietin myös eivätkö kokit maistele tekemäänsä ruokaa. Tämänkin lounaan raaka-aineista olisi taidolla ja huolellisuudella syntynyt kelpo lounas. Olisiko paikallaan kritiikkipalaveri.

Pastalautaset Arabian 24h ja Koko, Villeroy&Boch Flow

Ruokamaailman ohjeen mukaan Pasta bolognese
170 g pekonia, 2 sipulia, 2 valkosipulin kynttä, 400 g sika-nautajauhelihaa, 500 g tomaattimurskaa, 70 g tomaattipyrettä, 4 rkl ketsuppia, 1 rkl sinappia, 1 lihaliemikuutio, 0,5 tl mustapippuria, 1 tl sokeria, 2 rkl kuivattua basilikaa

Kuutioi pekoni, hienonna sipuli ja valkosipuli. Ruskista pekoni kuumalla pannulla, lisää jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi. Lisää sipuli ja paista noin minuutti. Lisää loput aineet ja anna hautua kannen alla n 45 minuuttia.
500 g spagettia keitetään kypsäksi ja sekoitetaan kastikkeen joukkoon. Tarjoa juustoraasteen kera.

Asan pastalautanen

Pennepastaa ja jauhelihaa oman ohjeen mukaan
Vähärasvaista nautajauhelihaa 500 g ruskistetaan öljytilkassa koko ajan sekoittaen, lisää 2 tl maustepippuria. Siirrä kypsä liha kulhoon. Lisää pannulle yksi hienonnettu iso sipuli ja kypsennä hitaasti pehmeäksi. Siirrä liha pannulle ja lisää joukkoon 1 tlk tomaattimurskaa, 70 g tomaattipyrettä, ripaus sokeria ja n 2 dl kasvislientä . Hauduta hiljakseen tunnin verran. Sekoita usein. Lisää lopuksi joukkoon 100 g yrtti-pippuri tuorejuustoa. Kastike on valmista, kun juusto on sulannut.
Nautitaan al denteksi keitetyn pennepastan kera.

Alessin pastakattila