tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tänään tiistaina

Tämä päivä oli vaihteeksi työpäivä. Illansuussa  kotona oli paljon puhumista, ei kuitenkaan työpäivästäni. Mieheni oli käynyt diplomihomeopaatin vastaanotolla. Pohjanmaalta kotoisin oleva turkulainen lääkäri, biologi, diplomihomeopaatti Liisa Sulkakoski oli avannut miehen koko elämän. Kohtaamisessa kului aikaa 1,5 tuntia, sinä aikana käytiin läpi melkein kaikki, ruokailutottumukset, työhistoria, harrastukset, oma ja vaimon elämä, lapset. Hän tyypitti miehen kuulemansa perusteella. Kun kuuntelin miehen kertomaa, se kuulosti aivan uskomattomalta. Emme ole tottuneet lääkäreihin, jotka kiireettömästi kuuntelevat, avaavat keskustelemalla potilaan elämän. Mietin, olisiko minulla jokin aihe, jonka takia voisin käydä tämän homeopaatin vastaanotolla. Jos aihetta tulee ei ole epäilystäkään  minne menen. Nyt mieheni nauttii "helmiä" kahden kuukauden ajan, sen jälkeen on arvioinnin aika.

Kuljin pihamaalla, akileijat kukkivat parhaillaan. Aikoinaan ostin mielestäni sinisiä akileijoja. Samaa väriä kuin lapsuuskodissani, mutta kun kukinta-aika koitti kukat olivat vaaleankeltaisia.
Karpaattienkellot ovat aloittaneet kukkimisen. Siirsin ne viime vuonna tähän uuteen paikkaan. Hyvin ovat kotiutuneet. Huomenna lähden poimimaan juhannuskukkia ojanpientareilta.
Minua suosi  arpaonni SusuPetalin arvonnassa, avasin pikkupaketin tänään. Postaan siitä myöhemmin.

Tämän sipulikukan nimeä en enää muista, pieni, mutta kaunis kukkija. Kukkien sävyerot johtuvat siitä, että ylimmät on kuvattu aurinkoisena päivänä ja alimmat eilen, kun satoi. 
Selailin Koti ja Keittiö-lehteä, huomasin maistuvaisen rosmariini-raparperikeikauskakun ohjeen. Siltä istumalta oli lähdettävä lähikaupasta raparperia ostamaan. Onneksi siellä oli niitä. Nyt on kakku jäähtymässä. Ohje löytyy jo tänä iltana Kotona-blogistani. Klikkaa sinne vaikka ylhäältä sivupalkista.
Kauppareissulla punarinta hyppeli mato suussa polun varrella. Kuljimme muutaman askeleen vierekkäin. Minulla raparperit ja punarinnalla mato. 

Keväällä terassille istutetut mehikasvit kukkivat. Näitä pieniä kukkia ei tule aina noteerattua. Kaiken ei tarvitse olla isoa ja pulleaa, pienikin on kaunista.

8 kommenttia:

  1. Pienissä asioissa on yllättävän paljon katseltavaa!

    VastaaPoista
  2. Vaaleankeltaiset akileijat ovat uskomattoman kauniita! En ole koskaan ennen nähnyt tuon värisiä, mutta mummallani oli pihalla vaaleanpunaisia ja sinisiä.

    VastaaPoista
  3. miolann,
    Niin onkin.

    Katriina,
    Minulle myös nämä keltaiset olivat yllätys, en ole nähnyt niitä missään muualla.

    Ari,
    Sanoisin, että jokaiselle tekisi hyvää kertoa oma elämänsä kuuntelijalle/lääkärille. Se ei ole vain mahdollista, on harvassa niitä jotka avaavat potilaan elämän.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen kokemus miehelläsi!

    Kukkakuvasi ihastuttavat. Kiva, että paketti tuli perille jo :)

    VastaaPoista
  5. Luonto lääkitsee,
    taitava ihminen tulkitsee... =)

    Onnellista Juhannusta siulle.

    ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  6. SusuPetal,
    Sitä minäkin ihastelin, täytyy katsoa vaikuttaako.
    Yllätyin kuinka nopeasti se oli jo täällä.

    Una Reinman,
    Uskon myös niin.
    Samaa sinulle.

    VastaaPoista
  7. Olisi kiinnostavaa kuulla myöhemmin miehesi voinnista "helmien" jälkeen.

    VastaaPoista