Tiistaina

On ollut monta asiaa tänään meneillään.  Edelleen viruksen aiheuttama flunssa väsyttää, mutta ei se saanut olla esteenä tälle päivälle.
Ensin aamulla jo kello kymmenen käytiin katsomassa ja kuuntelemassa kuinka kaunis ja ekologinen vapaa-ajanasunto syntyy . Koskaan ei voi tietää mitä polkua kulkee, mikä toive tai haave odottaa täyttymystä. On hyvä myös varautua siihen, että kaikki jää edelleen pilvenhattaran päälle purjehtivaksi unelmaksi. 

Toinen asia, joka saattaa mullistaa arkirutiineita, sysättiin liikkeelle tänään. Tyhjällä vatsalla ei synny hyviä ajatuksia, niinpä kävimme taas Oskarin Olohuoneessa syömässä  karitsanmureketta punaviinikastikkeella ja uppoperunoita. Ensimmäiseksi lastattiin alkusalaatti lautaselle, graavisiika oli hyvää samoin perunasalaatti ja basilikaöljy ynnä muu. Sitten vähän katselua kaupungilla ja kotiin.

Vähän myöhemmin alkuiltapäivänä piti lähteä rautakauppaan. Siellä isossa hallissa vietin kiireetöntä aikaa. Sivelin laattojen pintoja. Yritin etsiä lattialistoja, jotka olisivat puuta eikä mitään puunnäköistä. Aika vaikeaa oli, listaa oli silmän kantamattomiin, mutta ei juuri sitä hieman korkeampaa, pyöristtetty reuna ja valkoiseksi maalattua puuta. Onneksi seinämaalin sävy on jo valittu, kun vain tietäisi  mihin seiniin sitä vedetään. Valkoisesta en luovu, vaihdan vain sävyn. Valkoisessa on mistä valita, ainakin  sata eri sävyä löytyy.
Joku varmaan ajattelee, että haluaa käyttää kodissaan vain yhtä valkoista sävyä. Eihän valkoisia voi olla kerrallaan kodissa kuin juuri se yksi valkoinen. Kannattaa miettiä miten kaunista on sekoittaa valkoisten sävyjä keskenään ja lopputulos on harmoonisen elävän valkoinen.  Kun pyöritän päätäni työhuoneessa juuri nyt, löydän pikaisella laskutoimituksella  kahdeksan erilaista valkoista sävyä.

En voittanut lotossa 10 miljoonaa, siitä huolimatta ja ikääni ajattelematta, haluaisin olla yhtä rohkea kuin ne ihmiset  Nelosen sarjassa  Uusi elämä maalla. Hiki ja raha virtaa, kun rauniolinnat  muuttuvat kauniiksi kodeiksi, navetat majataloiksi ja muut melkein kiviraunioiksi lyyhistyneet rakennukset saavat uuden elämän  unelmien täyttyessä.
Olen jo pitkään haaveillut eräästä vesitornista, jolla ei ole tällä hetkellä muuta käyttöä kuin komistaa kaupunkinäkymää. Siitä unelmasta olen jo luopunut ja jotain muuta täytyy kehitellä tilalle. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee.
Viruksesta ja kovasta kiireestä johtuen en ole ehtinyt käydä blogeissanne, mutta ensiviikolla kaikki tasaantuu.
Lähden torstaina taas matkan päähän ja palailen sunnuntaina. Katsotaan nyt postailenko matkalla.
Huomenna nyt ainakin postaan. Nautitaan syksystä.