Eksyksissä

Oli pimeä ja sateinen lokakuun ilta. Olimme menossa porukalla Keski-Pohjanmaan Kamariorlesterin konserttiin. Pientä porukkaamme yhdistivät kauan sitten yhdessä vietetyt kouluvuodet. Sain kyydin professorin pieneen autoon ja ajelimme kaksistaan pimeässä sateisessa illassa. Juteltavaa oli paljon, joten ajoimme huomaamatta ohi kirkon, jossa konsertti oli. Pyörsimme takaisin ja löysimme täpötäydelle kirkkopihalle muutamaa minuuttia vaille konsertin alkua.

Kurkistimme kirkon eteisestä täpötäyteen kirkkoon. Etsimme vapaita paikkoja ja aivan takana, ristinmuotoisen kirkon saarnastuolin sivulla, näkyivät tutut kasvot. Meille oli pidetty paikkaa. Kuljimme hiljentyneen kirkon pääkäytävää viimeisinä vieraina paikallemme. Kiinnostuneet katseet seurasivat kulkuamme.

Kun olimme istuutuneet, marssi orkesteri paikalle. Viimeisenä kapellimestari Juha Kangas. Hänet muistan hyvin. Kuljimme aikoinaan samalla koulubussilla samaan kouluun. Konsertti oli mieliinpainuva Bachia, Mozartia, Vivaldia ja Sibeliusta. Nautin konsertista, minulla oli vapautunut olo tutussa paikassa.. Kyyneleet eivät virranneet vuolaana vaikka herkistyin monta kertaa.

Konsertin jälkeen tiemme erkanivat eri suuntiin. Olin sopinut, että mieheni odottaa minua pimeässä ja sateisessa illassa kirkkopihalla. Hetken hapuilun jälkeen löysin hänet ja ajelimme kohti majapaikkaamme. Emme osanneet aavistaa, miten ennen niin tutun pitäjän kirkonkylästä on pimeässä vaikeaa löytää oikea tie. Kaikki tiet ovat muuttuneet, enää ei kuljeta tuttuja mutkikkaita teitä läpi talorivistöjen. Nyt ohitetaan pitäjän keskusta komeasti suoria ohitusteitä pitkin. Hiljaa hapuillen löysimme oikealle tielle.

Etsiessämme oikeaa tietä mieheni kertoi kuinka vaikeaa hänellä, paikkakuntaa tuntemattomalla, oli löytää kirkko. Kirkko, joka on yleensä keskellä kylää. Hän kysyi ensimmäiseltä kohtaamaaltaan mieheltä kirkkoa. Huonosti suomea murtaen mies kertoi, että ei ole aivan varma missä kirkko on. Hän viittoili sinne tänne ja leväytti lopuksi ystävällisen hymyn. Pieleen meni tämä neuvo, ei löytynyt kirkkoa. Ulkonahan oli pilkkopimeää. Seuraava opastaja sattui olemaan paikkakunnalta ja kirkko löytyi.

Miten niin lyhyessä ajassa kaikki onkaan muuttunut, ajattelin. Kirkko on hukassa. Jos keskustaan haluaa mennä,on osattava kääntyä suoralta tieltä juuri oikeasta mutkasta. Päivällä se onnistuu, mutta pilkkopimeässä on oltava tarkkana. Avuliaan ulkomaalaisen hymy lienee jo tavanomaista maalaispitäjässäkin.

***********

Pakinaperjantai 255. haaste = Putkimiehen hymy