lauantai 29. lokakuuta 2011

Lehdetkin ovat vähissä

 
 Tämä on nyt hyvästijättöä Turulle ja tutuille näkymille. Aurajoen rannat ovat tulleet kovin tutuiksi 12 vuoden aikana. Jokea ja sen rantoja on ihailtu ja kuvattu. Tänään illan alussa vesi oli tyyni, rannan näkymät kuvastuivat veteen. Tuomiokirkko, tuttu maamerkki ja meidän kirkkomme, peilautui kauniisti veden pintaan. On syksyn viime hetket ennen pakkasta ja lunta.
 
 Muutama sorsa uiskenteli enää joella. Paikalle liihotti lokki, pysäköi puiden kuvajaisten pinnalle. Merelle päin lähti.
Viimeiset lehdet sinnittelevät puissa. Aamulla oli ilmassa usvaa. Meidän orava leikki puiden oksilla. Siitäkin on nyt syksyinen muisto.
Vakikohteen kuvaan viikon päästä.
******

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

15 kommenttia:

  1. pappilan mummo29. lokakuuta 2011 klo 20.29

    Kaunista, kaunista Turkua
    jätin jäähyväiset 19 vuotta siiten Turulle

    VastaaPoista
  2. isopeikko29. lokakuuta 2011 klo 21.07

    Peikolta terveisiä oravalle :)

    VastaaPoista
  3. Amalia29. lokakuuta 2011 klo 21.22

    Komeet heijastukset.

    VastaaPoista
  4. Jael29. lokakuuta 2011 klo 21.34

    Blogisi kautta onkin tullut Turku hieman tutuksi.Seuraavaksi ehkä uusi asuinseutusi.

    VastaaPoista
  5. Rita30. lokakuuta 2011 klo 7.52

    Nyt alkaa olemaan ihanan kaunista syksyaikaa! Kuvistakin se onnistuneesti näkyy.

    VastaaPoista
  6. Viivi30. lokakuuta 2011 klo 8.49

    Huoh! Miten kauniit kuvat.
    Orava jää kaipaamaan teitä...

    VastaaPoista
  7. kaanon30. lokakuuta 2011 klo 15.24

    Tuo ylin kuva liikutti minua.Huomasin laulavani "sua lähde kaunis katselen, likellä vettöäsi.."

    VastaaPoista
  8. Sirokko31. lokakuuta 2011 klo 0.27

    Hieman haikeutta kuvissa ja sanoissa niin kuin aina lähdön lähestyessä, kunnes kohta uusi jo vie mennessään. Oli tosiaan kiva tutustua Turkuun kauttasi, ehkä seuraavakin paikkakunta pääsee esittelyyn.

    VastaaPoista
  9. arleena31. lokakuuta 2011 klo 6.03

    pappilan mummo,
    Jää hyvästi- tunteet aina ennen lähtöä

    isopeikko,
    kerrotaan

    amalia,
    niin olivat

    Yaelian.
    kerron sieltäkin sitten

    rita,
    kuulas syksy on kaunis

    Viivi,
    ja me oravaa

    kaanon,
    minäkin ihailin pitkään veden pintaa

    Sirokko,
    lähdöissä on luopumisen haikeutta,
    uudessa jälleennäkimisen iloa

    VastaaPoista
  10. Mimi31. lokakuuta 2011 klo 19.07

    Upeita heijastuskuvia!

    VastaaPoista
  11. Heljä1. marraskuuta 2011 klo 8.56

    Miten ihanaa ja herkkää ja heijastavaa yhdestä lempikaupungistani siellä Suomessa.

    VastaaPoista
  12. Maireanna1. marraskuuta 2011 klo 10.52

    Samanlaisia jäähyväishetkiä sielläkin..

    VastaaPoista
  13. TeeTee3. marraskuuta 2011 klo 12.25

    Voi että! Kuvasit tutut ja mieluisat kohteet - aurajokea ei voita mikään, tai no... ainakaan juuri mikään. Miksi hyvästit?

    VastaaPoista
  14. arleena3. marraskuuta 2011 klo 22.17

    Mimi,
    Heljä,
    Anna,
    TeeTee,

    Kiitos mukavista kommenteista.
    TeeTee,
    Muutamme täältä Turusta reilun viikon kuluttua pikkukaupunkiin muutaman sadan kilometrin päähän.

    VastaaPoista
  15. Harakka3. marraskuuta 2011 klo 23.40

    Onneksi olet ottanut paljon kuvia itsellesi muistoksi Turusta, niitä on myöhemmin kiva katsella.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)