keskiviikko 25. elokuuta 2010

Puolalanmäellä

Puolalanmäki on Turun kukkuloista se, jolle nousen kukkulan itäsivulta. Pysähdyn portailla ja edessä näkyvät 1900-luvun alun jugendtalot. Puolalan kylä, joka sijaitsi tällä mäellä, liitettiin Maariasta Turkuun 1600-luvun lopulla.  Tulipalo tuhosi alueen 1775 ja sen jälkeen alueelle rakennettiin puutaloja ja -mökkejä, niissä asui merimiehiä ja käsityöläisiä. Turun palo 1827 säästi Puolalanmäen puutalot 1900-luvun alkuun saakka, jolloin aloitettiin kivitalojen rakentaminen. Suurimpana hankkeena Taidemuseon rakennustyö. Mäen korkeimmalle osiolle on puutarhuri Mauritz Hammarberg suunnitellut mäkipuiston Tukholman vastaavien puistojen mukaisesti.
Portaita kiivetään suoraan Turun Taidemuseon itäpäädyn eteen. Enimmäkseen Taidemuseota näytetään sen paraatisivulta, joka avautuu Aurakadulle. Taidemuseo, jonka on suunnitellut arkkitehtiprofessori Gustaf Nyström, avattiin käyttöön 1904. Kansallisromanttinen rakennus on Turun harmaata graniittikiveä ja muistuttaa kivilinnaa. Taidemuseon kokoelmissa on yli 6000 teosta.
Mäelle noustaan ja sieltä laskeudutaan alas jyrkkiä portaita pitkin. Nämä puiden lehvästöjen takaa pilkottavat portaat vievät pohjoissivulta alas Läntiselle Pitkäkadulle. Kuntolenkkeilylle puisto on mitä parhain ei vain kauneutensa vaan myös portaidensa takia. Portaita kiipeäminen saa kalorit kulumaan.
Puutalojen ja jugendtalojen yhteiselo on sopusointuista. Ympäröivä vehreys tekee alueesta viihtyisän ja rauhallisen. Nuoriso kokoontuu puistoon ja sen seurauksena on syntynyt lieveilmiöitä. Jotkut puhuvat jo huumepuistosta löydettyjen piikkien ja muiden jätösten perusteella. Itse en ole kohdannut mitään tämän tapaista. Rauhalliselta ja siistiltä näytti nytkin.  
Puistotie johtaa Turun ja Leningradin, nykyään Pietari, ystävyyden patsaalle. Patsas on pronssia, jalusta punagraniittia ja tekijä kuvanveistäjä Antti Louhisto (1918-1989). Patsas pystytettiin 1969. Ystävykset rajan molemmin puolin näyttävät halaavan toisiaan ystävyyden merkiksi.
Patsaan vierestä avautuu näkymä kaupungin ylle, taustalla näkyy Mikaelinkirkko. Kuin New Yorkin Keskuspuistossa täälläkin on pallo- ja leikkialue, jossa leikkivät parhaillaan ala-aste- ja tarhaikäiset lapset. Kai tämä jäädytetään talvella luistinkentäksi. Lienee kuitenkin rahakysymys, budjetti ei salli vedentuhlausta "tähän turhuuteen".    
Nyt käännytään Taidemuseon paraatipuolelle. Ennen sitä edessä on suihkukaivoveistos Joutsenet, paljastettu 1959. Jussi Mäntynen (1888-1978) on veistoksen luoja. Veistos on pronssia ja jalusta punagraniittia.
Kuuluisa turkulainen katunäkymä avautuu museolta Aurakatua pitkin yli Auransillan ja jatkuu Kaskenkatua läpi keskustan ylös horisonttiin.
Kiertelen vielä hetken puistossa ihaillen sinne avautuvia näkymiä, kauniita rakennuksia ja kaupungin kattojen yli kaartuvaa poutapilvistä taivasta.
Laskeudun Kauppiaskadulle, kuljen kohti kirjastoa ja pujahdan Aurajoen rantatielle.
PS. Muistutan, että kuvat kannattaa klikata isommiksi. Näkymät avautuvat selvemmin esiin.

22 kommenttia:

  1. Tunnen Turkua tosi huonosti,mutta kiitos siitä,että pääsen tutustumaan kaupunkiin oikein kunnolla blogisi kautta:-)

    VastaaPoista
  2. Tuo vihreä talo viimeisessä kuvassa vasemmalla on hyvin kaunis. Minulle hyvin tuttu talo. :)

    Kiitos taas tästä ihanasta retkestä Turun hienoimmalle kukkulalle. Yllätys oli, että tuskin tunsin tuota kuvaamaasi puolta taidemuseosta. Asit unohtuvat.

    VastaaPoista
  3. Kiva nähdä Turkua tällaisen sightseeingin muodossa. Aivan uutta minulle.

    VastaaPoista
  4. Yaelian,
    Minulla on tämä urakka kukkuloista melkein kuin pakko tehdä, kun kerran ajattelin selvittää ne kaikki seitsemän kukkulaa.

    Unelma,
    Ajattelinkin kuvata Taidemuseon sieltä harvemmin nähdystä kuvakulmasta.
    Kauppiaskadulla on kauniita rakennuksia ja se vihreä on minun silmiini kaunis.

    Sirkka,
    Olin joskus päättänyt käydä kaikilla Turun seitsemällä kukkulalla. Nyt on käyty jo viisi, kaksi vielä jäljellä.

    VastaaPoista
  5. Juuri taidemuseon editse menin pyörällä eilen. Ex työpaikka Puolalanmäenkoulussa. Siellä tuli ravattua lähes neljä vuotta.

    Tuossa koulun kulmassa oli joskus enkelikahvila.

    VastaaPoista
  6. Kaunis kiitos muistorikkaasta kuvakavalkadista!
    Isoäiti asui koko lapsuuteni puolalanpuistossa ja itse kävin yläasteen ja lukion Puolalanmäen koulussa.Muutaman kerran on siis tullut noita kulmia tallattua, mutta vuosiin en ole paikassa käynyt. Nyt tuli pakottava tarve päästä taas paikan päälle fiilistelemään.
    =)

    VastaaPoista
  7. Ari,
    Siis tuttuja paikkoja sinulle, minulle vasta kymmenisen vuotta tuttuja tai sanotaan, että vasta tutustun.
    Eikös se Enkelikahvila ole vieläkin, nyt pitää tarkistaa.

    Helinä,
    Olet saanut elää ja asua kauniissa ympäristössä. Mukavat muistot ovat varmaan painuneet mieleen.
    Tervetuloa vaan kiertelemään tälle kauniille kukkulalle.

    VastaaPoista
  8. Minulle, Itä-Suomen kasvatille, Turkuun tutustuminen on jäänyt muutamaan kertaan (koska elämäntie on kulkenut lähinnä linjalla Kuopio-Helsinki). Sitä kiitollisempi olen nyt, että pääsen blogiystävän kautta (jolloin näkee syvemmin) nauttimaan Turun näkymistä, kasvattamaan kulttuuritietoutta. Huokaisen kiitollisena: kaunista, niin kaunista.

    VastaaPoista
  9. Lastu,
    Tämä on ollut minullekin tutustumista Turkuun, olenhan asuntu täällä vain kymmenisen vuotta.
    Kiitos, Lastu, sanoistasi.

    VastaaPoista
  10. Tuttua seutua, olen joskus asunut länskärillä ja nuorena laskettiin mäkeä puolalanpuistossa, vähän vanhempana istuttiin penkillä;)

    VastaaPoista
  11. tämä on yksi lempipaikoistani turussa!

    VastaaPoista
  12. Raija,
    Kauneinta Turkua paikka, jossa mäkeä laskitte.

    Nna,
    Se on myös mukava lenkkeilypaikka, nousujen ja laskujen takia ja tietysti kauneutensa vuoksi.

    VastaaPoista
  13. Tuttua maisemaa, kävin Turun Suomalaista Yhteiskoulua..

    VastaaPoista
  14. Hannele,
    Kuulostaa, että niin monelle Turku on tuttua paikkaa, minä vasta tutustun.

    VastaaPoista
  15. Teimme 60-luvulla koulusta luokkaretken Turkuun. Olin aivan lumouunut näkemästäni. Piipahdimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten kaupungissa ja tuomiokirkossa tietenkin. Olin aivan liikuttunut kokemastani.

    VastaaPoista
  16. Rita,
    Täällä on kaunista ja mielenkiintoista katsottavaa paljon. Itsekin edelleen tutustun kaupunkiin.

    VastaaPoista
  17. Nämä sinun kotikaupunkisi esittelyt ovat todella mukavaa luettavaa. Tuleehan siellä käytyä sen verran usein nykyisin ;)

    VastaaPoista
  18. lepis,
    Kiitos kannustavasta kommentistasi.

    VastaaPoista
  19. Kai minunnkin pitäis taas tulla sielä käymään, onhan edellisestä jo yli 40 v aikaa. Näyttää niin kauniilta nuo näkymät :)

    VastaaPoista
  20. Selma,
    Näkymät ovat jo muuttuneet 40 vuodessa, joten tervetuloa vaan käymään.

    VastaaPoista
  21. Olen asunut turussa lapsena ja opiskeluaikana. Ihana kaupunki! Toivon palaavani sinne vielä. Onko siellä vielä enkelikahvilaa? Enkeliravintola on, mutta onko sama paikka?

    Sippi

    VastaaPoista
  22. Olen asunut turussa lapsena ja opiskeluaikana. Ihana kaupunki! Toivon palaavani sinne vielä. Onko siellä vielä enkelikahvilaa? Enkeliravintola on, mutta onko sama paikka?

    Sippi

    VastaaPoista