Kymmenen niitä vain on

yykaakoo nee - numerokuvahaaste 14. haasteviikko numero kymmenen, 10.

Tämä on ajanlaskumme vanhin lakikirja pykälineen. Nämä pykälät on opeteltu ulkoa että muistettaisiin. Sisältö ei ole vanhentunut, kaikki pätee edelleen. Lainmuutoksiin ei ole valtaa täällä maan päällä.

Mustikasta piirakkaan

Talvella kesät muistuvat mieleen lämpiminä, metsät pursuivat marjoja ja lintujen laulu täytti taivaankannen. Kun kiiri tieto, että mustikat ovat kypsyneet, lähdettiin melkein salaiseen mustikkapaikkaan. Polku alkoi heti niittypeltojen päästä ja luikerteli metsän siimeksessä pitkään, ainakin kolme kilometriä. Mukaan varattiin isot astiat. Kukapa sitä jättäisi mustikkamättäille marjoja vain sen takia, että astiat olisivat täyttyneet liian aikaisin.

Kuusimetsän takaa kimmelsi järvi. Rinne, joka vietti suoraan järveen, oli täynnä vihreää mustikkavarpua. Varpumättäät täynnä tummansinisiä mustikoita, jotka olivat isoja ja meheviä. Nehän olivat kasvaneet varjoisassa rinteessä kuusien suojassa ja vettä oli saatu yllin kyllin. Hallakaan ei yltänyt tänne kuusien suojelemaan rinteeseen.

Hiljaisuudessa kuin juhlatunnelmassa poimittiin nämä mehevät marjat käsin muutama kerrallaan. Hiljaa piti olla, että muut eivät saisi vihiä saalispaikasta. Minulla on jo pohjanpeitto, kerrottiin tiedoksi vaimealla äänellä. Samoin raportoitiin, kun astiat olivat puolillaan. Silloin avattiin myös eväskääröt. Kuusenkatveessa järveä ihaillen eväät maistuivat erinomaisilta.

Järven takana vastarannalla oli pieni kylä. Keskellä kylämaisemaa oli kaksi taloa päädyt kulmikkain. Toinen oli kermanvalkoinen ja toinen punainen. Komeita pitkiä pohjalaistaloja. Ketähän siellä asui, mitä he nyt juuri puuhasivat. Kesästä toiseen sama näkymä. Koskaan ei kukaan ollut käynyt tuossa kylässä. Vastarannalta kerättiin muhkeat mustikkasaaliit ja aina ihailtiin järveä ja kylää.

Ensimmäisistä mustikoista tehtiin se kesän ensimmäinen piirakka. Olen kokeillut monta mustikkapiirakkaohjetta, mutta yksi on ylitse muiden. Tämä ohje on kirjoitettu keittokirjan viimeisille tyhjille sivuille. Oikeastaan se alunperin on amerikkalainen omenapain ohje, mutta olen muokannut sen mustikkapiirakaksi. Ohje on nuhraantunut, sille on tippunut taikinaa, rasvaa ja jauhoja. Siitä huolimatta se on vain siinä ja niiltä lehdiltä sen löydän.

Mustikkapiirakka
150 gr margariinia tai voita sulatettuna
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Ainekset sekoitetaan taikinaksi.
Täyte
3 dl mustikoita
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Sekoita kaikki ainekset keskenään lukuunottamatta mustikoita. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele taikinalle mustikat ja kaada päälle täyteseos. Paista 200-asteessa 30 minuuttia.

Helppoa ja yksinkertaista. Kun haukkaan mustikkapiirakkaa muistan aina mustikkarinteen, järven ja järven takaa kylänäkymän.

Pakinaperjantain 114. haaste Mustikkapiirakka

Moni meistä

Valokuvatorstai ja Runotorstai 117. haaste MONI

Kuva: Juhlien kakku Maria 7- v paint-ohjelma

Moni
kakku päältä kaunis, mutta silppua sisältä

Moni
jää ilman kakkua
kun kulutus laskee ja vienti ei vedä

Moni
äiti valitsee oikean palan
koti- vai päiväkotikakkua

Moni
nainen saa viidesosan vähemmän
tasa-arvokakusta

Moni
uskoo muutoksen tulevan
kun miljardeilla koristetaan lamakakku

Moni
meistä on rautaa
se taivu ei koskaan

Faktoja ja riippuvuutta

Nyt pitäisi kertoa randomit eli kuusi faktaa minusta itsestäni.Näihin paljastuksiin haastoi SuviM Mustavalkoista ja harmaata-blogista.
Pioni Anun puutarha-blogista ja Jantiina Valkoinen piironki-blogista taas heittivät tänne kapulan, joka haastaa kertomaan vain viisi riippuvuutta. Näiden haasteiden säännöt voit tarkistaa kyseisistä blogeista.

Kuusi faktaa

1. Kukkakaupat, kukkatorit, kukat
niissä käyn ja niitä ihailen missä liikunkin

2. Vaatekaupat
melkein aina mustat ostokset

3. Maisemat
kesällä ja talvella kaikkialla
ihaillen nautin ja kuvaan

4. Metsät
rentoudun puiden huminaan, lintujen lauluun
sammaleen tuoksuun

5. Kivet
hiekanjyvät, veden huuhtomat, sammaleen peittämät, kalliot
kerään, ostan ja ihailen

6. Viljapellot ja kukkaniityt
lämpimän pehmeän leivän tuoksu
aito luonnonkukkien värileiskunta


Viisi riippuvuutta

1. Brie- juusto

2. Minttulakritsi Leaf

3. Kaurapuuro aamuisin

4. Parfyymit merkit vaihtelee

5. Uutisvuoto TV ykkösellä lauantaisin

Haastan kaikki tämän postauksen lukijat, joiden blogi tai nimi/nimimerkki alkaa A-kirjaimella.
Voit vastata molempiin tai vain toiseen. Miten vain haluat.

Vanhaa ja antiikkia

Kädessäni on uusin Koti ja Keittiö-lehti numero 1-2/2009. Luen juttua Hyvän mielen koti, sivulla 10, alareunassa, on kuva kodin olohuoneesta. Siinä on kuvateksti Kermanvärinen senkki on Timon mummolasta. Kuva nostaa mieleeni lapsuuskotini vierashuoneen kalustuksen. Se oli 1940-luvun funkkistyyliä ja samantapainen senkki oli siellä myös, mutta tummaksi petsattua lakattua suomalaista koivua. Ajattelin tuota senkkiä kuvassa, se ei ole suinkaan samaa tyyliä kuin lapsuuskodissani. Onkohan tuo kermanväri alkuperäinen tai sen mukainen. Olisiko senkki ollutkin tumma.

Olen huomannut, että nykyään valkoisella sisustettuihin koteihin valitaan vanhoja kalusteita maalaamalla ne alkuperäisestä tyylistä piittaamatta valkoisiksi. Ne halutaan väenväkisin sovittaa mukaan valkoiseen unelmakotiin. Särähtää silmääni, kyllähän uustuotannosta löytyisi yllin kyllin valkoisia kalusteita. Tästä jouduinkin antiikki- ja vanhantavaran kauppojen nettisivuille katselemaan löytyisikö sitä muistojeni senkkiä.

Tämä Aanan-sivuilta löytyneen 1930-40-luvun senkin tyyli on lehtijutun senkin tyyliä. Myös otsikkokuvan kunnostettu ruotsalainen lipasto on Aanan. Lapsuuskotini senkki oli puhdaslinjaisempi funkkis-tyylinen siitä puuttuivat kannen pikkulasikot ja peili. Kunnostaisitteko tuon senkin valkoiseksi maalaamalla ?

Entä pitäisikö tämän kauniin pesukomuutin olla kokonaan valkoinen. Massiivikoivuinen komuutti on keskivaaleaksi käsitelty, lakattu ja alkuperäisessä kunnossa. Komuutti löytyy Lahjahovista.

Todella kaunis koivuinen ja koristeleikkauksin koristeltu liinavaatekaappi on KodinOnnelasta, hinta on 475 euroa.

Reippaasti yli sata vuotta vanha, 1800-luvulta, sivustavedettävä sänky on ajan patinoima. Hienot käsinveistetyt koristeleikkaukset on aikoinaan huolella tehty. Kuten tuon ajan tyyliin kuuluu, pintakäsittelynä on ootraus. Miltä tämä näyttäisi valkoisena ? Hintaa tällä antiikkiesineellä on 695 euroa ja sänky on Antiikkiamandasta.

Siivous keskusyksikössä

Jo jonkin aikaa sitten tietokoneeni aloitti musta-harmaalla näyttökuvalla, jossa oli iso tumman harmaa risti päällä. Punaista väriä ei ollut ollenkaan vain surullisen harmaata. Ihmettelin missä ovat ne iloiset tekstit ja tunnusääni. Soitin insinöörillenikin ja hänen mielestään voin edetä edelleen koneen ohjeen mukaan.

Etenihän kaikki kuten olette huomanneet, blogeja on syntynyt. Mutta avaus oli nyt erilainen.
Vasempaan kulmaan tuli teksti "fun error". Mikä hassu vika, en ymmärtänyt ollenkaan. Fun errorin jälkeen kone vingahti kimeän ilkeästi ja huudahti tekstinä paina F1. Näin olen tehnyt ja sen jälkeen kaikki on sujunut.

Tänä iltana juuri kun olin kirjoittamassa kommenttia Itkupillin blogiin, kone sammui yllättäen. Ruutu oli aivan pimeä. Painoin keskusyksiköstä koneen uudelleen päälle. Musta-harmaa risti taas, painoin enteriä. Vasemmalle taas kaksi lyhyttä entisenlaista viestiä. Nyt vinkaisu oli aika kova ja viestien alle ilmestyi kolmas viesti "temperature error". Ymmärsin, että nyt ei saa eikä voinutkaan mennä enää eteenpäin.

Onneksi insinöörini sattui olemaan paikalla, sattumaa. Mitä minä nyt teen. En mitään, hän tuli paikalle virrat pois, keskusyksikön kansi auki. Sisukalut olivat tulikuumat. Kyllä, olen siivonnut ja imuttanut pölyjä myös pöydän alta, mutta voi sitä pölyn määrää keskusyksikön sisällä.

Nyt otettiin pölyimuri esille ja hän imuroi keskusyksikön sisustan varovasti, tarkisti tuulettimet. Nimittäin toisen tuulettimen virtajohto oli irronnut.
Konehan oli valittanut pölystä jo silloin, kun aloitus muuttui musta-harmaaksi ja "fun error" astui mukaan. En sitä silloin osanut ajatella eikä hänkään.

Opetus oli, että muista pyytää säännöllisesti siivooja keskusyksikköön. Jos voit sen itse tehdä niin mikäpä siinä. Nyt keskusyksikköni hyrisee ihanasti tuossa vieressä, tuulettimet pelaavat.
Ja aloitus on taas sama tuttu iloista punaista joukossa.

Kukkivaa lunta - Blossoming snow

Today`s Flowers 24. haaste

Klikkaa kuva

Kaksi kuukautta sitten, tämän kuvanoton aikaan, saatiin ensimmäinen lumipeite, mutta vain hetkeksi. Metsä oli satumainen ja pientareen Koiranputki näytti kauniilta lumihuppu päässään.

Two months ago, at the time of taking this photo, the first snow fell but only for a second. The forest was dreamy and the cow parsley looked beautiful covered in snow.

Kesällä, tämä saman kukan sisar Väinönputki, kukki maljakossa seuranaan punaiset Hansaruusut.

In the summer, the sister plant of cow parsley, wayne's parsley blossomed in a vase accompanied by roses.

Klikkaa kuva

Nyt on meillä taas uusi lumipeite, joka koristeli pihapiirin puut valkoisella lumiharsolla.

Now we have snow again beautifully covering the trees of our garden.

Fiikuksen 32 lehteä

Numerokuvat yykaakoo4 13.haaste numero 32

Olohuoneeni seitsemän vuotta vanha fiikus on venähtänyt sekä pituutta että leveyttä.
Sen rungosta on haarautunut neljä oksaa vaakasuoraan.
Näistä neljästä oksasta pisintä tarkastelin lähemmin.
Huomasin, että oksasta haarautuu vielä kaksi oksaa.
Toisessa on viisi lehteä ja toisessa seitsemän. Lisää näyttää olevan puhkeamassa.
Pääoksassa on lehtiä kaksikymmentä.
Tämä isoin fiikuksen oksa kantaa lehtiä yhteensä kolmekymmentäkaksi.
Eikä tässä ollut vielä kaikki. Rungon alaosasta on puskemassa ylöspäin myös uusi oksa.

Korttipakka

Pakinaperjantain 113. haaste

Kasvoin suuressa sisarusparvessa. Olen kolmanneksi vanhin ja jälkeeni on syntynyt parin vuoden välein vielä kuusi sisarusta. Sisarusparveani jo voisi pitää yhdeksän kortin korttipakkana. En kuitenkaan keksi, mikä olisi se peli jota pelattaisiin.

Lapsuudessani ei pelikavereita puuttunut, joskus puuttui pelivälineitä. Niitä tehtiin itse.
Kymmenen tikkua laudalla oli leikki, jonka takia ei tarvinnut lähteä lelukauppaan ostoksille.
Välineet syntyivät hetkessä. Halko, lauta ja tikkuja kymmenen, ne katkottiin puiden oksista.
Karttu, näkki, pullon pyöritys, linkkaus, avaimen kätkentä, piiloleikki, laiva on lastattu, tervapata, tammi, mylly olivat lähes jokapäiväisiä leikkejä vuodenajasta riippuen. Vähän isompina pesäpallo, jalkapallo, suunnistus. Ja monta muuta, jotka ovat haalistuneet muistin kätköihin.

Mieleen nousivat korttipelit, joita pelattiin talvisin lähinnä iltaisin. Joulupukki toi kortit ja pelaaminen aloitettiin jouluna. Kevääseen mennessä kortit olivat jo aika kuluneet ja osa hävinnyt. Mutta joululahjana joku sai aina uudet kortit.

Kaikkein rakkaimmat olivat Musta-Pekka-kortit. Niillä pelattiin perhettä, sikaa, pareja, huiskutusta. Perheen ja parien etsinnässä hävisi se, jonka käteen jäi Musta-Pekka. Voittaja oli se, joka keräsi eniten pareja tai perheitä. Häviäjä, Musta-Pekka kädessä, tunsi joskus itsensä tosi huonoksi. Eihän Musta-Pekalla ollut edes ammattia ja lisäksi hän oli aivan pikimusta. Nykyajan mittapuun mukaan Musta-Pekka olisi työtön väliinputoaja ja maahanmuuttaja.

En muista, että korteista olisi jäänyt takaraivoon mitään rasistisia ajatuksia, enemmänkin Musta-Pekka tuntui hyvin eksoottiselta ja salaperäiseltä. Tänä päivänä on vain Pekka, ulkonäkö on edelleen sama.

Perhe-pelissä laskettiin myös pisteitä toiset perheet olivat arvokkaampia kuin toiset.
Pankkiiri Pohatan perhe oli tietysti kaikkein rikkain ja pelissä arvokkain. Rouva Pohatalla oli hieno puoliminkkiturkki. Kaikkien perheiden äidit olivat rouvia.
Maanviljelijä Peltomiehen ja Kalastaja Lohen perheet olivat köyhimmät. Lapsena minusta tuntui, että he olivat kuitenkin onnellisimmat perheet. Maanviljelijä-perheessä kanat käyskentelivät pihamaalla vapaina ja niille syötettiin itsekasvatetun viljan siemeniä. Kalastaja-perheen järven vesi välkkyi sinisenä ja kalaa saatiin verkoilla ja ongella.

Luutnantti Säilän perheessä pidettiin kova kuri, jotta järjestys ja säntillisyys säilyisi rikkumattomana. Ihailin kovasti Urho Säilän keppihevosta.
Leipuri Limpun perheen Pirkko-tytöllä oli letitetty palmikot rinkeliksi. Haaveilin myös itselleni samanlaisia lettejä, mutta hiukseni eivät koskaan saaneet kasvaa tarvittavaan pituuteen.
Vaatturi Veralla oli hieman kuriton poika Matti, joka leikkasi vastavalmistuneiden housujen lahkeet poikki.
Lentäjä Kotkan rouvalla oli hatussaan kotka, se vähän huvitti silloin.
Kapteeni Merikallion rouva näytti olevan kotirouva. Hän lueskeli nojatuolissa odottaen miestään meriltä.
Valkokuvaaja Linssin tytär Kirsti harrasti balettia.
Kuvanveistäjä Kipsin Eino pojalla oli musta liitutaulu.
Soittaja Sävel soitti selloa.
Kaikissa perheissä oli kaksi lasta, tyttö ja poika. Lasten harrastukset sivusivat vanhempien ammatteja. Vanhemmat näyttivät olevan ihanneammateissaan ja esikuvina lapsilleen. Voisivatko nämä perheidyllit toteutua tanä päivänäkin.

Lapsuusajan vaikutteet kulkevat mukana elämässä, sanotaan. Nämä kortit ovat olleet osasena elämässäni. Arvomaailma on vaihdellut ja on pyörähtänyt jopa ympäri lapsuudessa ihailemaani järjestykseen. Nyt asteikon yläpäässä ovat maanviljelijä, kalastaja, leipuri ja Soittaja Sävel perheineen. Näiden ammattien anti kuuluu jokapäiväiseen elämään. Pidän lujasti kiinni näistä elämäni valttikorteista.

Planeetta

Valokuvatorstain ja Runotorstain 116. haaste
Planeetta

Klikkaa kuva isommaksi

Aurinko, kuu ja tähdet
Maa - Tellus
kiveä, hiekkaa, multaa

Aurinko ja sateet
vaihtavat vuodenajat
kasvattavat luonnon
maahan ja vesiin

Aurinko säätää
jokaisen Telluksen kolkan
aavikot
sademetsät
tasangot
vuoristot

Olen vain kuin
hiekanmuru
tomuhiukkanen
tarkoin säädetyllä
maailmankaikkeuden Telluksella

Kirjojen viemää

Olen puuskittainen kirjojen lukija. Saattaa kulua pitkäkin tovi, että en avaa kirjoja. Kun sitten innostun kirjoista en lue yhtä vaan useita. Sitten seuraa sulattelukatko. Niin oli nytkin, aloitin Kuolleet tytöt-kirjalla, siirryin sen jälkeen Jay McInerneyn Manhattanin valot-kirjaan. Molemmat olivat sen verran mukaansa vieviä, että en voinut jättää tähän. Kolmas kirja oli jo valittuna.

Nobelkirjailija Isaac Bashevis Singer, Peltojen kuningas oli kirja, johon uppouduin täysin. Voisin sanoa, että lumouduin Singerin tarinankerrontaan. Tarkka, yksityiskohtainen kerronta imaisi todella. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Puolaan, jossa Singer syntyi vuonna 1904, vietti nuoruutensa Varsovassa ja muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Tämän kirjan on suomentanut Jukka Kemppinen, lisää Singeristä voit lukea blogista Kemppinen.

Olin lukenut kirjaa jo jonkin verran ja sijoitin kirjan tapahtumat myöhäiselle kivikaudelle, kunnes kuvaan astui juutalainen Ben Dosa. Minulle selvisi tämän juutalaisen kertomuksista, että eletään 200-vuosikaudella. Oli huima hyppäys täältä yltäkylläisyydestä ja tästä sivistyksestä 1800 vuotta taaksepäin. Kehityksenkaari peilautui kirjan kerronnan mukana ja katsoin onnellisena nykyistä elämää maapallolla. Taaksepäin katsoen elämme kuin paratiisissa. Jonne tosin paha on luikerrellut sisään, mutta yltäkylläisyys on läsnä päivittäin.
Lopetin kirjan eilen tai oikeastaan viime yönä hieman ennen kello kahta. Oli pakko lukea. Katson maailmaa hieman uudella tavalla tämän kirjan jälkeen.

Uusi kausi alkaa nyt .........

Huomenna maailma ei ole enää entisensä, alkaa uusi kausi. USA:n uusi presidentti vannoi juuri muutama tunti sitten presidentin virkavalansa. Katseet kaikkialla kääntyvät toiveikkaina uuteen aikaan, parempaan aikaan, taantumasta nousuun, rauhan aikaan. Onnea uudelle presidentille.

Minulla on myös syytä juhlaan. Pienimuotoisesti teidän kanssanne. Taakse jäävät mukavat hetket seurassanne. Takana on iso luku 100 000.
Uudet varmasti yhtä mukavat odottavat edessä.
Kiitos kun olette olleet mukana. Kiitos, että olette edelleenkin uudella kaudella, toisella sadantuhannen kaudella.

Kuunnelkaa tästä Sarah Brightmania juuri tällä hetkellä. Hyvästit menneelle.

Jaan sinulle viime kesän kukkaloistoa pihaltani.Ojennan sieltä yhden, juuri sen jonka haluat.

Fasaanit

Fasaanin oikea kotimaa on Aasiassa. Sieltä se on istuttamalla levinnyt tänne Suomeenkin. Istuttamisen tarkoituksena oli saada metsästäjille metsästettävää. Suklaatehtailija Karl Fazer toi Saksasta fasaanit Suomeen. Ne ovat levinneet tänne Etelä-Suomen luontoon laajalle alueelle, jossa ne käyskentelevät ylväinä asutusten liepeillä. Alkukeväästä niitä liikkuu pihallamme etsimässä ruokaa. Vielä ei ole näkynyt. Toivon taas tapaavani ainakin sen ukkofasaanin.

Minulla on fasaani myös olohuoneessa. Kun katsoin viime tiistaina Uniikkia, jossa esiteltiin Oiva Toikan lintuja, muistin taas omat lintuni. Vitriinissä ovat Fasaani, Lehtokurppa ja Sinisulka. Nyt kerron vain Fasaanista. Ylläolevan kuvan fasaani on Iittalan.
Mistäkö linnut ovat meille tulleet. Lahjoina saatu kaikki kolme.

Pyörittelin fasaania ja katsoin sen pään sisään. Sillähän on aivan oikein hieman punaiset silmät.
Ihmetyttää kuinka lasipuhaltajat ovatkin saaneet tuon punaisen linnun silmiin.

Oiva Toikka on suunnitellut lintuja yli 35 vuotta. Laskin Iittalan sivuilta, että Birds-sarjassa on 48 lintua munat mukaan lukien.
Kollaasin on pujahtanut mukaan Lehtokurppa, se on oikeassa alakulmassa. Lehtokurpasta kerron toisessa blogissa jossain vaiheessa.

Pinkit tulppaanit - Pink tulips

Today`s flowers #23. haaste

Pinkit tulppaanit olohuoneen pöydällä tänään.
Pink tulips at a livingroom table today.

Kapeassa maljakossa tulppaanit pysyvät pystyssä.
The tulips stay staight in a slender vase.

Tulppaanit eilen illalla kynttilävalossa.
Tulips yesterday in a candlelight.

Kolme kirjainta

Numerokuvat yykaakoonee 12. haaste on kolme

Kolmella kirjaimella sanotaan jotain. En ymmärrä. Vai olisiko tämä taideteos. Värit sopivat hyvin, petrolinvihreä ja persikka. Pehmeän abstraktit muodot.Kirjaimet toistavat esineen muotokieltä. Tämä on taidetta, jolle riittää katsojia aamusta iltaan ja läpi yön soljuvana virtana.

Kun kadotin auton...

Oli aivan tavallinen arkiaamu. Aamu, jolloin lähdetään töihin, kouluun, harrastuksiin tai lomamatkalle. Aamutoimet oli tehty, kaurapuuro syöty, lehdet melkein luettu ainakin otsikot ja telkkarista kuunneltu aamu-uutiset.

Autolla lähdettiin tuonakin aamuna, vaikka pitäisi kyllä kävellä tai käyttää julkisia kulkuneuvoja. Me tuhlattiin ja ajettiin omalla autolla. Tummansinisellä Audilla, siinä saa niin tasaista kyytiä ja voi hetken rauhoittua paikallisradion lempeä-äänisten toimittajien rupattelussa.

Avasin autotallin oven, autotalli oli tyhjä. Tummansininen Audimme oli kadonnut, poissa. Kauhu ja hätä valtasi minut koko voimallaan. Sydän hakkasi, päässä surisi ja ajatus kulki vain yhden sanan kierrossa - varastettu, meidän auto on varastettu.
Juoksin sisään, muistin hätänumeron 112. Sormeni olivat jo näppäilemässä numeroa, mutta hätänumeroon soitetaan vain jos ihminen on kadonnut tai on tapahtunut onnettomuus, sairauskohtaus tai tulipalo, muistin hädässäni. Poliisi, rikospoliisillehan on nyt soitettava, on sattunut varkaus.

Rikospolisii vastattiin. Meiltä on varastettu auto.
Missä auto oli, mitä merkkiä.
Lukitussa autotallissa. Audi A4 henkilöauto.
Oliko se lukittu ja rekisterinumero.
Oli lukittu ja rekisterinumero oli KLK-333 (keksitty).
Kulkaa rouva, lukittua Audia ei kovin helposti varasteta lukitusta autotallista. Audi on niitä varmimpia autoja, joita varkaat eivät saa liikkeelle. Yrittäkää muistaa milloin ajoitte autonne talliin. Luonnollisesti partioautomme tarkistaa liikkuvat Audit rekisterinumeronne mukaan. Ilmoitamme teille, kun jotain ilmenee.
Kiitos. Istuin rauhoittumaan. Pohdimme yhdessä, minä ja mieheni, Audin viimeisiä liikkeitä edellisenä iltana. Muistin, että sinähän kävit lähikaupassa tullessasi ja olithan Audilla.
Lähdimme siis lähikaupan parkkipaikalle.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua, siellä nökötti tummansininen Audi. Muistelen, että silittelin sitä, kun tavattiin. Melkein pyysin anteeksi, että olimme sen unohtaneet sillä tavalla.
Rikospoliisi vastattiin. Ilmoitan, että peruutan sen autovarkausilmoituksen. Auto on löytynyt, oli unohtunut parkkipaikalle.

Harvoin sitä autoon kiintyy, mutta minusta tuntui kuin tämän jälkeen olisin ollut erityisen kiintynyt tähän autoon. Se oli kuin perheenjäsen. Koitti kuitenkin aika, jolloin Audin oli aika lähteä meiltä uuden auton tieltä. Viimeisenä aamuna, kun autoa piti lähteä viemään autoliikkeeseen, Audi ei käynnistynyt. Sitä yritettiin käynnistää, mutta moottori ei surahtanutkaan. Ajattelin, että se aavisti mitä on tulossa. En voinut katsoa sen viimeistä matkaa. Nykyiseen autoomme en ole saanut samanlaista yhteyttä kuin Audiin.

Otsikon kuva on Webcombatin-sivuilta. Ei tullut otettua Audista ainuttakaan kuvaa muistoksi.
Pakinaperjantai 112. haaste Hätänumero.

Rukous

Valokuvatorstai ja Runotorstai 115. haaste

Rukous

Kuuntele taivas
puhun suoraan

Anna apua meille kaikille
lehdettömien puiden alle
itkevän maan päälle

Sydämemme ei enää tunne
Korvamme ei kuule

Silmämme ei näe
Suumme on mykkä

Emme saa yhteyttä
lähimmäisiimme
jotka ovat hädässä

Anna meidän
kuulla
nähdä
tuntea

Avaa sydämemme auttamaan

Kymmenen lupausta

Tammikuun Glorian Koti tuli maanantaina. Olen vasta selaillut lehden. Pysähdyin muutaman artikelin kohdalle. Yksi niistä oli Tänä vuonna lupaan.... Kymmenen hyvää lupausta, jotka kaikki haluaisin kohdallani toteuttaa. Ja miksipä ei. Kursiivilla kirjoitettuihin lehden lupauksiin vastasin omalle kohdalleni sopivalla tavalla.

1. En lamaannu. Taantumasta huolimatta en pysäytä hankintoja. Tähtään laadukkaisiin ja harkittuihin ostoksiin, niissä eivät rahat mene taivaan tuuliin.

2. Olen säästäväinen. Tosin olen jo päättänyt lomailla alkukeväästä ulkomailla, mutta katsotaan millä hinnalla. Äkkilähdöt sopivat meille. Vaikka säästän on matkanjärjestäjä kuitenkin tyytyväinen, samoin rahapussini.

3. Olen utelias. Olen menossa kirja-aleen heti kun ne avautuvat. Haluan ahmia tietoa ja opetella uusia taitoja tavalla tai toisella.

4. Annan hyvän kiertää. Lajittelen ja kierrätän. Minulle tarpeeton on jollekin tarpeellinen.
Kokeilen myös kirpputorielämää. Sielläkin voi tehdä yllättäviä löytöjä.

5. Pienennän ekologista jalanjälkeäni. Hankinnoissa otan huomioon ekologisuuden, pitkän elinkaaren, luonnon ja ilmaston.

6. Syön kotona. Juuri tänään kävin luonastamassa ulkona. Mietin pitääkö harvoja kertoja vähentää. En aio sitä tehdä, nautin siitä ja samalla säästän hitusen kotona energiaa ja syntyvää jätettä. Pyrin ostamaan laadukkaita kotimaisia raaka-aineita, suomalaista lähiruokaa ja luomua.

7. Säilytän järjestyksen. Tämä on aika vaikeaa. Järjestyksen säilyttäminen säästää aikaa, tuo mielihyvää. Vältän turhat hankinnat, kun kaikki löytyy oikeasta paikasta. Mikään ei ole hukkateillä. Mitä jos maalaisin kaapin ovien sisäpuolet kullalla. Se toisi ripauksen ylellisyyttä ja varmasti auttaisi järjestyksen säilymisessä.

8. Käytän kotitalousvähennyksen. Tämä on helppoa. Seinäpintojen maalaus etenee tänä vuonna olohuoneeseen ja eteisiin. Saattaapa löytyä muutakin ehostettavaa. Kuvassa on seinällä mukava sommitelma taulukehyksistä. Kehysten maalaamisen kultamaalilla voin toteuttaa itse.

9. Panostan parisuhteeseen. Tämä voi kuulostaa ehkä kliseeltä. Tätähän on toitotettu jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Mutta panostetaan, ei se hukkaan mene. Tosin lapset on jo tehty, joten toisistamme on hyvä nauttia. Meillä on makuuhuoneen sisustus uusittu muutama vuosi sitten, joten sinne ei nyt tarvita mitään isompia hankintoja.

10. Uskon tulevaisuuteen. Taantumasta, sodista, katastrofeista, terrorismista ja saasteongelmista huolimatta uskon, että elämästä pitää nauttia ja elää täysillä. Kotiin ja läheisiin kuluttaminen niin aineellisesti kuin aineettomasti kannattaa. Koti on kultaakin kalliimpi ja elämä ainutkertainen.

Kaikki kuvat Living etc. Niistä voi ottaa kultaisia ideoita omaan kotiin itse toteuttaen tai ostoksilla käyden.
Tämä ei ole haaste. Jos haluat, voit kertoa , mitä nämä lupaukset merkitsevät kohdallasi.

Puutarhakatsaus

Ulkona näyttää olevan hyvin keväistä. Lämpöasteita on plus viisi. Siis aivan huhtikuinen sää.

Kävin kiertelemässä pikkuisessa puutarhassani.
Tarkastelin mikä siellä vihertää.

Minisypressit näyttävät minipuilta minipuutarhassani.

Tämän ikivihreän sammalta muistuttavan kasvin nimeä en tiedä.
Siirsin nämä terassilaatikosta loppusyksyllä ulos.

Minivuorimänty on myös viime keväänä siirretty maan multiin,
Terassiruukun jälkeen näyttää menestyvän nyt tammikuussakin.

Terassin pulleamahaisesta saviruukusta on tämä hopeakatajakin saanut lähtöpassit.

Sammalleimu, hän on kaunis sekä kesällä ja talvella.

Hopeahärkki ilman valkoisia kukkiaan näyttää viehkeältä.

Suikeroalpi lamoaa maata pitkin vihreänä, kasvaako se talvellakin.

Tuntuu kuin lonkeroita olisi tullut lisää.

Matala pensastuija on vihreääkin vihreämpi, jopa kauniimpi kuin kesällä.
Nämäkin ovat aikoinaan olleet talvella terassilaatikoissa.
Parempihan niillä on täällä ulkona maassa.

Näyttää siltä, että puutarhanhoitoa voi jatkaa talvellakin.

Teki mieli aloittaa jo perkkausta ja möyhennystä.
Maltoin kuitenkin mieleni.
Seuraavaksi putkahtavat krookukset mullasta.